Toisten käsitysten mukaan Itävalta-Unkarin instituutioissa ei sinänsä ollut mitään vanhanaikaista. Niistä melkoisen osan omaksui käyttöönsä usein hyvin modernina maana pidetty Tshekkoslovakia. Liekö sitten ollut syy sen kohtaloon Münchenissä vai ei. Mm. oikeuslaitosta pidettiin Itävallan puolella eli Cisleithaniassa yleensä varsin modernina. Hallinto ja tuomiovalta oli erotettu toisistaan. Takapajuisuus johtui enemmän taloudellisista kuin kulttuurisista seikoista. Vielä vuonna 1914 kyseessä oli viime kädessä kehittyvä maatalousvaltio, jossa oli joitakin erittäin teollistuneita osia. Massasodankäyntiin ei kerta kaikkiaan ollut riittäviä eväitä.
Armeijan jälkeenjääneisyyden suurimpana syynä oli hankala budjettijärjestely eli perustuslaki, ja erityisesti unkarilaisten poliitikkojen toiminta tähän liittyen. Riitojen tuloksena keisarillis-kuninkaalliseksi muutettu armeija jäi jälkeen eurooppalaisesta kehityksestä. Vain tykistö oli ensiluokkaisessa tilassa. Koska koko järjestelmä oli perustunut pitkään jatkuville kompromisseille (tästä käytettiin nimitystä durchstolpern), lopputulos oli kriisin tullen väistämättä vähemmän hohdokas.