Ellet tiedä, talonpoikaissäädyn edustajien pääosa oli suomenkielisiä. Heitä oli myös papistossa. He olivat aivan yhtä tyytyväisiä hallitsijanvaihdokseen kuin muutkin. Yhtenä tärkeänä tyytyväisyyttä aiheuttavana tekijänä oli verotuksen keveneminen, kun sotilasmenoja ei enää ollut. Vasta rakennettavan keskushallinnon suomenkielistämistä ei tuolloin vaatinut kukaan. Sitä ei olisi myöskään kyennyt kukaan toteuttamaan.Vetehinen kirjoitti:jsn kirjoitti:
Yleisesti tiedetään myös, että myös suomenkieliset säädyt vannoivat uskollisuutta jo vuonna 1809 Porvoossa.
Mitkä suomenkieliset säädyt?
Olet esittänyt jokseenkin mielikuvituksellisesti, että koko keskushallinto (senaatti ja sen alaiset keskusvirastot) olisi pitänyt muuttaa alusta lähtien suomenkielisiksi. Sellainen ei ollut mahdollista heti tai parissa vuodessa. Asiaa alettiin esittää lähinnä teoreettisesta näkökulmasta vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Senkin jälkeen kesti vielä vuosikymmeniä. Venäjä ei aluksi ollut kiinnostunut suomenkielisestä hallinnosta. Siitä eivät olleet kiinnostuneet myöskään virkamiehet itse. Kuka sen suomenkielisyyden sitten olisi parissa vuodessa toteuttanut?
On kiistatonta, että omat hallintoelimet olivat Suomen kehitykselle eduksi siihen verrattuna, että jos Suomi olisi yhdistetty Venäjään pelkkänä kuvernementtina, jossa oli toistaiseksi voimassa tiettyjä paikallisia erikoislakeja. Se olisi integroitu vähä vähältä kiinteäksi osaksi Venäjää.
Tämä saa riittää tästä aiheesta.