Historia kielipoliittisena lyömäaseena

[skrjabin]

Vetehinen ei näytä hahmottavan edelleenkään koko asiaa. I give up.

[Klaus Lindgren]

Vetehisen viimeisin viesti sisältää erinäisiä epätarkkuuksia, joita lienee syytä hieman täsmentää.

oli useita fennomaanisia tahoja, jotka puhuivat luonnollisista oikeuksista, jotka olivat mm Ranskan vallankumouksen ja Amerikan itsenäistymisen innoittajia.

Ranskan ja USA:n vallankumouksellisilla oli yksi iso etu puolellaan, sillä he voittivat ja voittajan ominaisuudessa saattoivat lausua kantansa vapaasti ja julistaa jopa ihmisoikeuksista (Ranskan kansankokous laati tietääkseni ihmisoikeusjulistuksen 1789), mutta Suomi oli eri maata. Sitä hallitsi taantumuksellinen ruotsalainen virkakoneisto, ainoa ääni joka kuului maassa oli virkakoneiston natina, ja jonka yläpuolella oli Venäjän tsaari, jolle kernaasti raportoitiin fennomaanien sanomisista ja myös tarkoituksella tehdä fennomaaneille vahinkoa.

Itse asiassa fennomaanien ääni kuului vuosia 1848–1855 lukuun ottamatta erittäin hyvin, mainittakoon vaikka Snellmanin Saima-lehti ja muuan Suometar-niminen julkaisu, samoin kun sen seuraaja Uusi Suometar.

Oli varmaan aika vaikeaa, ellei mahdotonta olla Suomessa kuten ranskalainen vallankumouksellinen Ranskassa, menettämättä mahdollisesti päätään tai saamatta pysyvää asuinpaikkaa Siperiasta tai vankilasta muuten.

On totta, että mitään aseellista vastarintaa tai mellakointia ei Suomessa 1800-luvulla ollut. Kun ajattelemme myös Venäjään kuuluneen Puolan tapahtumia, voinemme olettaa, että syynä ei ollut niinkään valtiollinen repressiokoneisto, vaan ihan vain se, etteivät suomalaisten olleet niin katkeria, että olisivat ryhtyneet mellakoimaan.

Fennomaaneihin ei kohdistunut tuuota vuoden 1850 lyhytaikaiseksi jäänyttä suomen kielen kieltoa lukuun ottamatta mitään sortoa; itse asiassa Snellmanista tuli peräti senaattori, samoin Yrjö-Koskisesta ja myöhemmin useista muistakin.

Myös Johan Philip Palmen tunsi luultavasti eurooppalaisia aatevirtauksia ja hän kirjoitti Lainopillisen käsikirjan esipuheeseen: "Lopuksi en toivo muuta, kun ilolla muistella sitäki suurta edistystä, jonka kotimaamme kallis suomenkieli tällä käännöksellä on voittanut ei ainoastaan tieteellisessä suhteessa yleisesti, mutta myös erittäin lainopillisella alalla. Ei tarvinne muistuttaa, kuinka mainittu kieli sen kautta on ottanut hyvän askelen eteenpäin päästäksensä luonnollisten oikeuttensa suupuheelliseen ja kirjalliseen nautintoon niin oikeustuvissa kuin yliopistonki lukusaleissa"

J. Ph. Palmén ei ollut fennomaani.

Vastaus on oikeastaan aika selvä kun hiukan miettii. Svekomaanit vastasivat lähes kuin orjanomistajat.

Tähän taas Vetehinen voisi esittää jonkin lainauksen varsin rohkean väitteensä tueksi, paitsi jos hän lukee myös osan ruotsinkielistä, ei-fennomaanista hallintovirkamiehistöä ja epäilemättä silloin myös liberaalit svekomaaneiksi. Jälkimmäisessä tapauksessa hän on tullut todistaneeksi oman väitteensä vääräksi.

[Vetehinen]

On totta, että mitään aseellista vastarintaa tai mellakointia ei Suomessa 1800-luvulla ollut. Kun ajattelemme myös Venäjään kuuluneen Puolan tapahtumia, voinemme olettaa, että syynä ei ollut niinkään valtiollinen repressiokoneisto, vaan ihan vain se, etteivät suomalaisten olleet niin katkeria, että olisivat ryhtyneet mellakoimaan.

Intuitiivisest yleensä oletetaan, että suuren sorron aikana sorretut nousevat kapinaan, mutta todellisuudessa historian tutkimusten mukaan niin ei käy, koska täydellisesti sorretuilla ei vaan ole voimavaroja kapinointiin. Mellakoinnin puuttumattomuuden syy ei siis välttämättä ole siinä, että oltaisiin tyytyväisiä, vaan kykyjen puuttumisessa, vaikka voisi haluja ollakin.

Käsittääkseni Suomen kehitys noudatti pikemminkin sitä linjaa, että talonpoikien vaurastuessa, heidän saadessa lisää voimavaroja, äänenpainot suomenkielen aseman parantamiseksi kasvoivat. Oli kykyä vastata vallanpitäjien repressioon yhä paremmin. Asia näkyi mm siinä miten ahkerasti suomalaiset talonpojat perustivat kouluja omilla varoillaan kun valtio rahoitti ainoastaan ruotsalaisia kouluja.

Fennomaaneista ja svekomaaneista voi toki tehdä luettelon, tai määritellä muuten ketkä kuuluivat noihin ryhmiin vaikkapa Viron eestifiilien luettelon esimerkin mukaisesti.

Se että sanot, ettei Palmen ollut fennomaani, on mielestäni ok, varsinkin kun ja jos perustelet, miten määrittelet fennomaanit, mutta toisaalta, ajatellen sitä valistuksen aatevirtausta, joka Suomeen kulki muualta maailmasta ja erityisesti näkyi fennomaanisessa liikkeessä, voisi ehkä ajatella, että fennomaanit olivat noiden aatevirtausten kannattajia.

Mitä svekomaaneihin tulee, mainitaan heidän johtohahmokseen Axel von Freudenthal, jota taas pidetään erityisesti ansioituneena germaanisten rotuoppien levittäjänä.

Kun Suomen kirjallisuuden seura lahjoitti suomalaista kirjallisuutta mm Ruotsin ja Norjan suomalaisille, syntyi siitä jupakka ja syytöksiä syytöksiä fennomaaneja vastaan, joihin David Skogman, mies joka kirjoja vei, kirjoitti vastineessaan ruotsalaiseen lehteen mm näin: Joku suvaitsi äskettäin kirjoittaa erääseen ruotsalaiseen lehteen, että fennomaanit tahtovat jälleen Suomessa saattaa voimaan mongoolilaisen raakalaisuuden. Arvoisan, tuntemattoman kirjoittajan olisi kuitenkin, ennenkuin hän sellaista meni kirjoittamaan, pitänyt edes vähän tarkastaa, miten rivakoin askelin Suomen kansa on edistynyt sivistyksessä ja valistuksessa juuri fennomaanien harrastusten ja toimenpiteiden kautta, ja miten joka vuosi tällä »barbaarikielellä» ilmestyy kirjoja, jotka voivat kestää kilpailun minkä ruotsalaisen kirjallisuuden tuotteen kanssa tahansa. Tällä tuntemattomalla kirjailijalla, samoin kuin hra G. L:llä ja muilla, ei ole oikeutta arvostelu- kyvyttömästi ivata fennomaaneja s. o. Suomen kansaa, heillä ei ole oikeutta toivoa sen perikatoa ja kuolemaa.

[Vetehinen]

Itse asiassa fennomaanien ääni kuului vuosia 1848–1855 lukuun ottamatta erittäin hyvin, mainittakoon vaikka Snellmanin Saima-lehti ja muuan Suometar-niminen julkaisu, samoin kun sen seuraaja Uusi Suometar.

Varsin hyvin on vähän tulkinnan varainen sana kun huomioi, että maassa oli lehtisensuuri, yhdessä vaiheessa suomenkielinen kirjallisuus oli kiellettyä johon viittaatkin ja lehtiä myös lakkautettiin. Sana varsin hyvin, vaikuttaa pikkuisen kaunistellulla tulkinnalta.

Jopa kirjeitä saatettiin urkkia, joten aivan kaikkea ei ole varmaankaan voitu laittaa kirjalliseen muotoon edes kirjeisiin saati sitten lehtiin ja kirjoihin.

[Klaus Lindgren]

Vetehinen voisi vähitellen alkaa uskoa tosiasioihin ja jättää fantasiansa sikseen. Ihan tosi, vallankumousvuonna 1848 Suomen hurjin kapinateko oli viiksien piirtäminen keisarin muotokuvaan – syyllinen oli ylioppilas, joka toki erotettiin yliopistosta. Toki sananvapaudesta ja kirjesalaisuudesta ei ollut tietoakaan Nikolai I:n ajan Venäjällä ja Suomessa, mutta siihen se sorto suunnilleen jäikin. Ja taas, Vetehisen kaipaaman kapinamielen merkkejä ovat historioitsijat toki etsineet hyvinkin innokkaasti, ja ainoat löytyneet ovat joidenkin ylioppilaiden intomieliset demonstraatiot ja yksityiskirjeet. En väitä, että maassa olisi ollut kaikki hyvin, mutta repressio oli paljon pahempaa muualla.

Vetehinen tuntuu hellivän muutama vuosi sitten esittämäänsä teoriaa, että suomen kielen oikeudet olisvat kohentuneet talonpoikien keisarille esittämien anomusten ansiosta. On se kumma, kun kaikkein fennomaanisinkaan historiantutkimus ei ole moista tullut aikaisemmin esittäneeksi. Mistä muuten on peräisin tieto, jonka mukaan

ahkerasti suomalaiset talonpojat perustivat kouluja omilla varoillaan kun valtio rahoitti ainoastaan ruotsalaisia kouluja.

Niin, ja mitähän ajankohtaa Vetehinen mahtaa tällä tarkoittaa?

Mitä taas siihen tulee, etteikö fennomaanien sanoma olisi saanut levitä rauhassa, niin kyllä se varsin hyvin levisi. Kirjakaupoissa myytiin fennomaanilehtiä ihan julkisesti ja sensorit antoivat painaa fennomaanisia vaatimuksia ihan rauhassa. Muutama tarkennus toki: Nikolai I:n ja Menšikovin aikana esivalta suhtautui hyvin nyrpeästi Snellmaniin ja hänen julistukseensa. Syynä ei kuitenkaan ollut ajatus suomen kielen oikeuksien parantamisesta, se oli venäläisille yhdentekevä asia eikä maata hallitsevalle suomalaiselle aristokraattieliitillekään maailman kauhein asia. Sen sijaan Snellmanin vaatimukset siitä, että lehdistössä pitäisi keskustella julkisista asioista ja valtiovallan tekemisistä, oli juuri Nikolai I:n ajan hallintoeliitille kauhistus, ja kun Snellman vielä vaati lehdistölle oikeutta arvostella hallitusta, oli sen aristokraattisen, konservatiivisen hallintoeliitin mitta täysi – kuopiolaislehden näkemyksethän viittasivat peräti demokratiaan! Sitä ei voitu sallia, ei millään kielellä. Samalla ideat suomen kielen oikeuksista saivat samaisen aristokraattieliitin silmissä pahaenteisen sävyn, nyt kun ne liittyivät liberaaleihin ajatuksiin. Saima lakkautettiin ja Snellman päätyi konttoristiksi.

Tällä kohtaa Vetehisen tarinoille on siis jopa jonkin verran pohjantapaistakin. Mutta tuosta taisinkin aikaisemmassa viestissäni jotain mainitakin. Katsotaanpa, juu, tuollahan tuo on sanottuna... ei se mitään, keisari kupsahti aikanaan ja tilalle tuli Aleksanteri II vuonna 1855. Samalla loppui kaikkinainen fennomaniaan kohdistunut sorto ja syrjintä, sen sijaan Snellmanista tuli uuden kenraalikuvernöörin neuvonantaja, yliopiston professori ja aikaa myöten senaattori. Ja kuten mainittua, myöhemmin Yrjö-Koskisestakin tuli senaattori. Miten tämä on mahdollista, jos "fennomaanit eivät saaneet ääntänsä kuuluville"?

Niin, sensuuri tosiaan toimi ja oli asioita, joista ei saanut puhua pahaa. Tärkein tällainen oli tietysti venäläinen esivalta ja keisari, sekä suhteet Venäjään noin muuten. Esimerkiksi Yrjö-Koskinen saattoi esittää näkemyksiään slaavien rodullisesta alemmuudesta ainoastaan yksityiskirjeessään, ei lehdistössä, ja lehdistössä keskustelut suhteista Venäjään piti aina käydä tavalla tai toisella verhotuin sanoin.

[Jussi Jalonen]

Esimerkiksi Yrjö-Koskinen saattoi esittää näkemyksiään slaavien rodullisesta alemmuudesta ainoastaan yksityiskirjeessään, ei lehdistössä, ja lehdistössä keskustelut suhteista Venäjään piti aina käydä tavalla tai toisella verhotuin sanoin.

Ennuste keskustelun kulusta: seuraavaksi Vetehinen toteaa, että ruotsinkielisten harjoittamasta totalitaristisesta sorrosta todistaa nimenomaan se, että Freudenthal sai levittellä rotuoppejaan julkisesti mutta Yrjö-Koskisen piti tyytyä keskustelemaan omista rotuopeistaan vain yksityiskirjeissä.

On se kieltämättä kummallista, kun tämänkin viestiketjun aloittanut Suomalaisuuden Liiton julkaisema pamfletti oli otsikoitu "Suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde" ja kulutti useamman sivun tämän historiallisen ilmiön todistamiseen, mutta Yrjö-Koskinen kuitenkin päätti jutustella siitä miten venäläiset, eivätkä suinkaan ruotsalaiset, olivat se "alempi rotu".


Best,

J. J.

[Vetehinen]

On se kieltämättä kummallista, kun tämänkin viestiketjun aloittanut Suomalaisuuden Liiton julkaisema pamfletti oli otsikoitu "Suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde" ja kulutti useamman sivun tämän historiallisen ilmiön todistamiseen, mutta Yrjö-Koskinen kuitenkin päätti jutustella siitä miten venäläiset, eivätkä suinkaan ruotsalaiset, olivat se "alempi rotu".

Mainitset tuossa, että Yrjö-Koskinen olisi jutustellut, että venäläiset olivat "alempi rotu" ja tuo käsityksesi aika selvästi perustuu Klaus Lindgrenin kirjoitukseen edellä.

En tiedä mistä kirjeestä Klaus Lindgren on moisen käsityksensä ammentanut, koska Lindgren ei mainitse kirjettä, mutta oletan, että kyse on kirjeestä Antti Jalavalle, jossa Yrjö-Koskinen perustelee Jalavalle miksi yhteyksiä on luotava ensisijaisesti unkarilaisiin eikä slaaveihin, jotka luonnollisesti suuntautuvat toisiin slaaveihin. Kirjeessä Yrjö-Koskinen mainitsee mm, etteivät slaavit ole luoneet valtiota lukuun ottamatta Venäjää, eikä rodusta ole kyse.

Kirje siis sisältää katsauksen slaavien valtiollisiin oloihin ja epäilen, että Klaus Lindgrenin mielikuvituksessa se on kääntynyt muotoon, että slaavilaiset rodut ovat olleet Yrjö-Koskisen mielestä alempia, kun kyse oli kuitenkin siitä, pitääkö Yrjö-Koskisen mielestä suuntautua unkarilaisiin mieluimmin kuin slaaveihin, joilla ei ole valtioita Venäjää lukuun ottamatta.

Yrjö-Koskinen ja muutkin fennomaanit olivat yhteydessä unkarilaisiin kielentutkijoihin ja kirjeissään Yrjö-Koskinen hienoisesti moitti ja kehotti unkarilaista vastaanottajaa suhtautumaan slaavilaisiin vähemmistöihin myötämielisemmin ja hienovaraisuus oli tietenkin tarpeen ja asiallista, koska haluttiin myös pitää yllä suhdetta unkarilaisiin, eikä siihen sopinut suorasanaiset vaatimukset sun muu agressiivisuus.

Yrjö-Koskinen yksityiskirjeessä mainittua slaavilaisen rodun alemmuutta en siis ole löytänyt, olen löytänyt päinvastaista, mutta epäilemättä Klaus Lindgren voi todistella väitteensä oikeaksi, jos pystyy, mutta suoraan sanoen epäilen.

Se mikä on sääli, että Jalonen ja mahdollisesti joku muukin, on ottanut Lindgrenin väitteen todesta tarkistamatta sen paikkansapitävyyttä. Se on älyllistä laiskuutta.

[Vetehinen]

Samalla ideat suomen kielen oikeuksista saivat samaisen aristokraattieliitin silmissä pahaenteisen sävyn, nyt kun ne liittyivät liberaaleihin ajatuksiin. Saima lakkautettiin ja Snellman päätyi konttoristiksi.

Lienee mennyt ohi silmien tai muuten jäänyt noteeraamatta, mistä keskustelun tähän osaa on päädytty ja syynä oli esitetty vaatimus, että fennomaanien olisi pitänyt toimia ranskalaisen ja amerikkalaisen esimerkin "määritelmän" mukaisesti, ja ilmaistu epäilys, etteivät fennomaanit toimineet "määrittelyn" mukaisesti.

Vastasin kuta kuinkin niin, etteivät he voineet, koska Suomessa oli sensuuri ja Ranskassa ja Amerikassa he olivat vallanpitäjiä, joita olisi ollut matkittava. Se vaan ei käynyt päinsä, kuten itsekin osoittelet. Oli rajansa mitä lehtiin sai painaa ja siksi fennomaanien kirjoitukset eivät voi olla yhtä rankasti ihmisoikeuksia ja demokratiaa vaativia kuin maissa, joissa tuollaiset seikat olivat johtaneet vallankumoukseen ja olivat sen vuoksi osa vallanpitäjien poliittista agendaa.

[Jussi Jalonen]

Mainitset tuossa, että Yrjö-Koskinen olisi jutustellut, että venäläiset olivat "alempi rotu" ja tuo käsityksesi aika selvästi perustuu Klaus Lindgrenin kirjoitukseen edellä. En tiedä mistä kirjeestä Klaus Lindgren on moisen käsityksensä ammentanut.

Onhan tästä ennenkin ollut puhetta, ja Lindgren epäilemättä kertoo mieliksesi lisää.

Se mikä on sääli, että Jalonen ja mahdollisesti joku muukin, on ottanut Lindgrenin väitteen todesta tarkistamatta sen paikkansapitävyyttä. Se on älyllistä laiskuutta.

Nojaa, kun vertaa omaa panostasi tässä viestiketjussa ja tuossa kahden vuoden takaisessa säikeessä, jonka olen linkittänyt ylemmäs, ja joihin molempiin olet sullonut tuon perinteisen kielisoturin liturgiasi, identtisenä lähes sanasta sanaan... no, se tunnustus sinulle pitää antaa, ettet ole ainakaan laiska, vaikka paremminkin voisit tarmosi käyttää. Älyllisyydestäsi en oikein tiedä.



Best,

J. J.

[Vetehinen]

Mainitset tuossa, että Yrjö-Koskinen olisi jutustellut, että venäläiset olivat "alempi rotu" ja tuo käsityksesi aika selvästi perustuu Klaus Lindgrenin kirjoitukseen edellä. En tiedä mistä kirjeestä Klaus Lindgren on moisen käsityksensä ammentanut.

Onhan tästä ennenkin ollut puhetta, ja Lindgren epäilemättä kertoo mieliksesi lisää.

Sitten odotellaan ja lupaan, että ainakin yritän tarkistaa onko väite totta vai ei, joka tietenkin on luonnollisesti rasittavaa älyllisesti laiskalle, joka ei viitsi edes avata kirjaa, josta kuitenkin osaa kertoa vankan mielipiteen.

[Jussi Jalonen]

Sitten odotellaan ja lupaan, että ainakin yritän tarkistaa onko väite totta vai ei, joka tietenkin on luonnollisesti rasittavaa älyllisesti laiskalle, joka ei viitsi edes avata kirjaa, josta kuitenkin osaa kertoa vankan mielipiteen.

Älä muuta sano.

Mistäpä muuten tarkistit tuon edellämainitsemasi kirjeen? Lähdeviitettä et antanut, niin että kerro nyt ihmeessä.



Bes,

J. J.

[Vetehinen]

Mistäpä muuten tarkistit tuon edellämainitsemasi kirjeen? Lähdeviitettä et antanut, niin että kerro nyt ihmeessä.

Karila Kaisa Kaarina: Kulttuuriyhteistyötä, politiikkaa ja kansansivistämistä: fennomaanien suhde Unkariin

Laitetaanpas linkkikin, että sinun olisi helpompi avata se
http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN ... 070170.pdf

[jsn]

Yrjö-Koskinen yksityiskirjeessä mainittua slaavilaisen rodun alemmuutta en siis ole löytänyt, olen löytänyt päinvastaista, mutta epäilemättä Klaus Lindgren voi todistella väitteensä oikeaksi, jos pystyy, mutta suoraan sanoen epäilen.

Vetehisen ylpeänä löytämä linkki on Kaisa Kaarina Karilan pro gradu "Kulttuuriyhteistyötä, politiikkaa ja kansansivistämistä: fennomaanien suhde Unkariin". Joensuun yliopiston historian laitoksella elokuussa 2006.

Sivulla 45 todetaan, että Yrjö-Koskinen näki kirjeessään slaavit kansana, joilta puuttui valtiollista kykyä ja aistia. Hän katsoi, että muut slaavit kuin venäläiset olivat kykenemättömiä luomaan itsenäisiä valtioita, ja näki nämä "kansallisuus-irvikuvina, joilla ei ole mitään mahdollista tulevaisuutta".

sivulla 15. oleva sitaatti:

...ainakin me Suomalaiset tunnemme suurta kaipausta liittyä muihin sivistyneisiin kansoihin tieteen ja muiden yhteisten harrastusten siteillä, ja luonnollista on, että silmämme mieluisasti kääntyvät Unkariin, missä kansa on meidän heimoa ja valtiolliset olot monissa kohdin meihin verrattavat. Silminnähtävää on, että Majdareilla ja meillä ainakin yksi yhteinen velvollisuus historiassa, nimittänki velvollisuus osoittaa, että Turanialaisellakin ihmisluokalla on kykyä ja voimaa luomaan itsenäistä sivistystä ja itsenäisiä valtio-oloja”. 1867

Vasta yhteistyöllä muiden kansojen kanssa suomalaiset pääsivät "sivistyskansaksi muiden joukkoon". Suomalainen kulttuuri ei ollut hänen mukaansa valmis, mutta sen oli mahdollista kehittyä.

... kuitenkaan ei saa unohtaa ettei kielikään ole lopullinen päämääärä, vaan päinvastoin juuri välikappale, jonka avulla kansa syvällisemmin ja voimallisemmin voi ottaa vastaan sivistyksen, joka on pääasia – meidän on siirtäminen tämä sivistys kansalliseen maaperään, voidaksemme kerran itsenäisesti esiintyä sivistyskansana.

Jälkimmäinen näkemys oli tyypillinen 1800-luvun puolivälin fennomaaneille. Kukaan heistä ei uskonut, että suomen kieli olisi ollut välittömästi valmis ottamaan valtiollisen aseman, vaan se piti ensin kehittää. Tarkoitus oli ensin rakentaa oma sivistys, ennen kuin valtakulttuuri voitiin haastaa.

Aikalaiset tiesivät hyvin, ettei suomea voinut tehdä virkakieleksi parissa vuodessa. Yrjö-Koskinen ja Jalava näkivät unkarilaisten olevan suomalaisia edellä, koska siellä unkaria oli alettu käyttää virkakielenä jo 1800-luvun alussa.

Myös kulttuurifennomaanit näkivät suomalaisille todellisen uhan venäläistymisessä, sillä venäläiset kykenivät heidän mukaansa sulauttamaan itseensä Euroopan pienemmät slaavikansat. Rakentamalla oma sivistys tätä voitiin vastustaa. Sama motiivi elähdytti myös unkarilaisia, jotka elivät slaavilaisten kansojen keskellä.

[Jussi Jalonen]

Karila Kaisa Kaarina: Kulttuuriyhteistyötä, politiikkaa ja kansansivistämistä: fennomaanien suhde Unkariin

Arvasin näemmä oikein, että se Karilan graduhan sieltä verkosta on tällä kertaa pikapikaa haeskeltu.

"jsn" jo poimikin tuolta tuon keskeisen osuuden "kansallisuusirvikuvista", johon voin itse lisätä pikku täydennykseksi tuon vanhafennomaanin huvittavan ennusteen "Unkarin kutsumus on ottaa serbit ja puolalaisetkin kasvatuksensa alle".

Teksti on näemmä näiltä osin rinnasteinen Yrjö-Koskisen teoksen "Puolan kapinat vv.1831 ja 1863" kanssa.

Laitetaanpas linkkikin, että sinun olisi helpompi avata se.

Kävikös itse jo siellä kirjastossa lukemassa sen Kanavassa aikoinaan julkaistun Sampo Terhon artikkelin, mihin annoin sinulle aiemmin tässä ketjussa oikein ohjeetkin?



Best,

J. J.

[Vetehinen]

Sivulla 45 todetaan, että Yrjö-Koskinen näki kirjeessään slaavit kansana, joilta puuttui valtiollista kykyä ja aistia. Hän katsoi, että muut slaavit kuin venäläiset olivat kykenemättömiä luomaan itsenäisiä valtioita, ja näki nämä "kansallisuus-irvikuvina, joilla ei ole mitään mahdollista tulevaisuutta".

Olet oikeassa, että Yrjö-Koskinen mainitsee tuolla tavalla kirjeessään ja hän ei uskonut, että slaaveilta, venäläiset pois lukien, puuttuu malttia kansakunnan rakentamiseen perustellessaan Jalavalle, miksi fennomaanien on suuntauduttava sukulaiskansaksi miellettyihin unkarilaisiin eikä slaaveihin, joiden luonnollisena suuntautumiskohteena hän piti muita slaaveja.

Yrjö-Koskinen ei uskonut, että slaavit venäläisiä lukuunottamatta, pystyvät kansakunnan rakentamiseen aikana, jolloin slaavit olivat mm unkarilaisten hallinnon alla ja se oli yksi syy miksi hän esitti toiselle fennomaanille Jalavalle, että tulee suuntautua unkarilaisiin päin.

Yrjö-Koskinen ei kirjoittanut slaavien alemmuudesta rotuna, kuten Lindgren on väittänyt hänen tehneen, hän ei vain uskonut heidän resursseihinsa kansakunnan rakentamisessa. Yrjö-Koskinen jopa hienovaraisesti huomautteli unkarilaisille kielentutkijoille, joiden kanssa hän oli kirjeenvaihdossa, slaavien aseman huomioimisesta.

Lindgren ei ole vieläkään suvainnut esittää todisteita väitteensä tueksi, joten odotellaan ...

Tietysti on niin, että kun sitä todellista faktaa puuttuu, niin keksitään piilomerkityksiä aivan toisesta yhteydestä, kuten nyt tässä Lindgreninkin väitteessä näyttää tapahtuneen. Lukutaito ja luetun ymmärtäminen, järki, näyttää tässäkin tapauksessa menevän romukoppaan, mutta kuten sanottu, odotellaan Lindgreniltä vahvistusta ja tarkennusta väitteensä tueksi.