Historia kielipoliittisena lyömäaseena

[Vetehinen]

Et pysty vastaamaan esittämäni kysymykseen millään muulla tavalla kuin tyhjillä iskulauseilla. "Suomesta tuli aikanaan...koska siitä tuli koulutuksen ja oppineiden kieli". Miten siitä sellainen oikein tuli.

Niin, ihmeellistä, että muun muassa fennomaaniaikalaiset, kuten Yrjö-Koskisen Morgonbladet olivat asiasta Vetehisen kanssa eri mieltä, heidän mukaansa asialle piti tehdä jotain:

Vähän hankalasti tuota kirjoitusta pystyy lukemaan, koska kirjaimet ovat erilaisia ja onpa ruotsikin muuttunut sitten tuon ajan, mutta se mitä siitä sain selville, ei vaikuta lainkaan poikkeavalta siihen nähden, mikä on oma käsitykseni.

Toivon vain, että Onnela voi tarkentaa sanomaansa, vaikka en paljon sen varaan laske. Nimittäin toivon varaan, sillä se ei toteudu kovin usein.

[Klaus Lindgren]

En nyt ole oikein selvillä siitä, onko Vetehinen tästä samaa mieltä vai eri mieltä, mutta siis Lönnrotin ja Yrjö-Koskisen mukaan (kirja)kieltä tuli kehittää ja siihen oli luotava uusia sanoja, jotta sitä voitaisiiin käyttää mm. tieteessä, talouselämässä, hallinnossa ja muussa sen sellaisessa, koulutus mukaan lukien. Tässä työssä molemmat kunnostautuivatkin, Lönnrot teki suorastaan jättimäisen työn suomen kirjakielen kehittäjänä.

[Tapio Onnela]

Vähän hankalasti tuota kirjoitusta pystyy lukemaan, koska kirjaimet ovat erilaisia ja onpa ruotsikin muuttunut sitten tuon ajan, mutta se mitä siitä sain selville, ei vaikuta lainkaan poikkeavalta siihen nähden, mikä on oma käsitykseni.

Lyhyesti sanottuna kirjoitus käsitteli mm. fennomaanien ohjelmaa suomen kielen nostamiseksi "kulttuurikielten joukkoon". Aika heikoilla jäillä kyllä liikut lausuessasi omakeksimiäsi totuuksia Suomen 1800-luvun historiasta, jos et osaa lukea fraktuuralla kirjoitettua ruotsia. Voisi noiden fennommaanien ohjelmakin aueta paremmin, ja ennen kaikkea sijoittaa se ajallisesti oikeaan kohtaan.

[Vetehinen]

En nyt ole oikein selvillä siitä, onko Vetehinen tästä samaa mieltä vai eri mieltä, mutta siis Lönnrotin ja Yrjö-Koskisen mukaan (kirja)kieltä tuli kehittää ja siihen oli luotava uusia sanoja, jotta sitä voitaisiiin käyttää mm. tieteessä, talouselämässä, hallinnossa ja muussa sen sellaisessa, koulutus mukaan lukien. Tässä työssä molemmat kunnostautuivatkin, Lönnrot teki suorastaan jättimäisen työn suomen kirjakielen kehittäjänä.

Oletan että Lindgrenin tarkoitus on osoittaa, että suomi oli kelvoton kieli koulutukseen ja hallintoon, koska sitä kehitettiin, jonka Lindgren ja ilmeisesti jsn:n lukevat niin, että suomesta puuttui jotakin, jota siinä olisi pitänyt olla.

Kirjakielet joita ei kehitetä on kai helppo luetella. Niitä on kai vain yksi, latina nimittäin. Kaikki muut kirjakielet taitavat muuttua ja kehittyä edelleen tänäkin päivänä, joka saattaa olla, en ole varma, yllätys Lindgrenille, vaikka ei se ole este ollut niiden käytölle hallinnossa ja koulutuksessa.

Onhan ruotsinkin kirjakieli muuttunut vielä 1950-luvulla.

[Vetehinen]

Vähän hankalasti tuota kirjoitusta pystyy lukemaan, koska kirjaimet ovat erilaisia ja onpa ruotsikin muuttunut sitten tuon ajan, mutta se mitä siitä sain selville, ei vaikuta lainkaan poikkeavalta siihen nähden, mikä on oma käsitykseni.

Lyhyesti sanottuna kirjoitus käsitteli mm. fennomaanien ohjelmaa suomen kielen nostamiseksi "kulttuurikielten joukkoon". Aika heikoilla jäillä kyllä liikut lausuessasi omakeksimiäsi totuuksia Suomen 1800-luvun historiasta, jos et osaa lukea fraktuuralla kirjoitettua ruotsia. Voisi noiden fennommaanien ohjelmakin aueta paremmin, ja ennen kaikkea sijoittaa se ajallisesti oikeaan kohtaan.

Sen verran osasin sitä lukea, että totesin, etten huomaa kirjoituksesta Onnelan keksimää eroa, eikä näköjään Onnelakaan osaa kertoa mikä se on, ellei Onnela tarkoita suomen nostamista "kulttuurikielten" joukkoon, josta ilmeisesti Onnelalla on jokin yksityinen käsitys mitä se on.

No mitä kultuurikieli voisi olla? Voisi hyvin kuvitella, että Yrjö-Koskiselle ja muille fennomaaneille se merkitsi suomen käyttöä kirjallisuudessa ja taiteissa, mutta voi olla melkein synonyymi, ainakin sidoksissa, sivistyskieli -termille.

Suomen aseman nostaminen kultuurikielenä ja sivistyskielenä tarkoittaa, että suomea käytetään kulttuurin piirissä ja koulutuksessa eikä vain ruotsia ja muita vieraita kieliä.

[Klaus Lindgren]

Niin, 1800-luvun alussa suomen kielen kirjakielessä ei todellakaan ollut sanavarastoa moniin modernisoituvan maailman tarpeisiin. Silloinen kirjakieli sopi oikein hyvin Raamatun ja katekismuksen lukemiseen ja hallinnon julistuksiin, mutta kuten sanottu, mm. Lönnrot, syntyjään suomenkielinen, ei vielä 1830-luvulla pystynyt käsittelemään sillä SKS:n talousasioita. Sitten sitä ryhdyttiiin pontevasti kehittämään, ja piankos siihen ne puuttuvat ainekset saatiin. Vai väittääkö Vetehinen Wolmar Schildtin, C. A. Gottlundin, Reinhold von Beckerin, August Ahlqvistin, Elias Lönnrotin ja muiden suomen kielen kehittäjien tehneen turhaa työtä? Oliko se kieli valmis? Miksi nuo kaikki kokivat sen kielen riittämättömäksi ja omistivat elämänsä sen kielen kehittämiselle?

Se, että sitä suomea ruvettiin myös käyttämään kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, kuului muuten siihen fennomaanien ohjelmaan sekin, olennaisena osana. Siinä se kieli kehittyi.

[jsn]

Lönnrotin kirjoituksesta piti lisättämän, että siinä Lönnrot pohtii latinan ja kreikan sanojen käyttöä, pitääkö ne suomalaistaa vai omaksua alkukielillä latinaksi ja kreikaksi. Noita sanoja taitavat olla nykyään ns sivistysanat.

Kyseisiä sanoja ei tuolloin käytetty suomen kielessä eli ne puuttuivat. Jos luet Lönnrotin tekstin huomaat, että hän pohti sitä, pitäisikö niille keksiä suomenkieliset vastineet vai siirtyä suoraan käyttämään outoja vieraskielisiä sanoja jonkinlaisessa suomalaistetussa asussa. Sivistyskieli oli todellakin vasta kehittymässä. Vasta sitten siitä oli mahdollista tehdä kaiken koulutuksen kieli. Useimmissa muissa kielissä ei edes tunneta käsitettä "sivistyssana".

[Vetehinen]

Lönnrotin kirjoituksesta piti lisättämän, että siinä Lönnrot pohtii latinan ja kreikan sanojen käyttöä, pitääkö ne suomalaistaa vai omaksua alkukielillä latinaksi ja kreikaksi. Noita sanoja taitavat olla nykyään ns sivistysanat.

Kyseisiä sanoja ei tuolloin käytetty suomen kielessä eli ne puuttuivat. Jos luet Lönnrotin tekstin huomaat, että hän pohti sitä, pitäisikö niille keksiä suomenkieliset vastineet vai siirtyä suoraan käyttämään outoja vieraskielisiä sanoja jonkinlaisessa suomalaistetussa asussa. Sivistyskieli oli todellakin vasta kehittymässä. Vasta sitten siitä oli mahdollista tehdä kaiken koulutuksen kieli. Useimmissa muissa kielissä ei edes tunneta käsitettä "sivistyssana".

Käyttäen yhtä sivistyssanaa googlasin, että ensimmäinen suomenkielinen sivistyssanakirja oli vuonna 1897 Kaarlo Kerkkosen toimittama ja nimeltään Vieraita sanoja selityksineen. Koska nimessä ei ole "sivistyssanakirja" lienee niin, että "sivistyssana" onkin 1900-luvulla keksitty nimitys, vaikka varma en tuosta ole. Joka tapauksessa kyse on vieraskielisistä sanoista kuten Kerkon kirjan nimi kertoo. Sivistyssana lienee tarkoitettu korottamaan vieraitten kielten sanoja korkeammalle statukselle.

Jsn:n esityksen tulkitsen niin, että hänen mielestään suomeksi ei voinut opettaa kouluissa, koska suomesta puuttui joitakin sanoja, mitä ne ovat ei jsn kerro. Vaikka hän ei mainitse, että ruotsissa oli kaikki sanat eikä mitään puuttunut, on nähtävästi se kuitenkin jsn:n idea, koska ruotsi kelpasi koulun kieleksi, mutta suomi ei.

Voisi arvuutella mitä sanoja suomesta puuttui. Tulee mieleen algebra ja geometria. Omaa esikouluaikaa hämärästi muistellen, en tainnut noita sanoja koskaan käyttää ja opin ne vasta koulussa, ja sanojen puuttumisen olisi jsn:n ajatusmaailman mukaan estänyt koulun käynnin.

Emmekö me normaalisti opi koulussa kaikenlaisia uusia sanoja? Olen itse käynyt sellaisen koulun, mutta nyt Agricolan historiapalstalla minulle selitetään, että ne sanat olisi pitänyt oppia ennen koulua, jotta olisi voinut mennä kouluun. Minun mielestäni se kertoo osaltaan sitä, miten ala-arvoinen, matala, epälooginen ja suoraan sanoen tyhmä voi olla, vaikka on ehkä joitain kouluja käynyt.

[Vetehinen]

Niin, 1800-luvun alussa suomen kielen kirjakielessä ei todellakaan ollut sanavarastoa moniin modernisoituvan maailman tarpeisiin. Silloinen kirjakieli sopi oikein hyvin Raamatun ja katekismuksen lukemiseen ja hallinnon julistuksiin, mutta kuten sanottu, mm. Lönnrot, syntyjään suomenkielinen, ei vielä 1830-luvulla pystynyt käsittelemään sillä SKS:n talousasioita. Sitten sitä ryhdyttiiin pontevasti kehittämään, ja piankos siihen ne puuttuvat ainekset saatiin. Vai väittääkö Vetehinen Wolmar Schildtin, C. A. Gottlundin, Reinhold von Beckerin, August Ahlqvistin, Elias Lönnrotin ja muiden suomen kielen kehittäjien tehneen turhaa työtä? Oliko se kieli valmis? Miksi nuo kaikki kokivat sen kielen riittämättömäksi ja omistivat elämänsä sen kielen kehittämiselle?

Se, että sitä suomea ruvettiin myös käyttämään kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, kuului muuten siihen fennomaanien ohjelmaan sekin, olennaisena osana. Siinä se kieli kehittyi.

Tulin tuossa aikaisemmin maininneeksi, että suomi kehittyy edelleen ja niin tekevät kaikki muutkin kielet, joka on helppoa tajuta ja ymmärtää. Eikä liene vaikeaa sekään, että kaikkina aikoina, jopa kivikaudella, kielissä on ollut kaikki se sanasto, jota sen puhujat ovat tarvinneet. Jos sana on puuttunut suomesta, esimerkiksi joystick, on otettu joystick tai kuten tuossa nimenomaisessa tapauksessa on tehty, se käännettiin suomeksi ilotikuksi. Karrikoiden Lindgren esittää, että koska suomesta puuttui sana joystick, ei suomea voinut käyttää tietokonepelien kielenä.

1800-luvulla oli suomen kielen kehittäjiä, joiden nimiäkin Lindgren mainitsee, mutta siitä, että suomea tuolloin kehitettiin, Lindgren vetää sellaisen johtopäätöksen, että suomi olisi ollut puutteellinen kieli. Jos siitä ei olisi mitään puuttunut, ei suomea olisi tarvinnut kehittää, joten Lindgren tulkitsee asian niin, että suomen kehittäminen todistaa, että suomesta puuttui sanoja.

Tulee mieleen, että miten on nykyään ja pienellä etsimisellä löysin viranomaisen nimeltä Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen, joka kertoo toimivansa kielenhuoltoviranomaisena eli ohjaa ja kehittää suomen, suomenruotsin, saamen, romanikielen ja suomalaisen viittomakielen yleiskieltä. Ei kai ole sellaista idiotismia olemassakaan, joka vakavalla naamalla väittäisi, että koska Kotus kehittää suomen ja ruotsin yleiskieltä, niin suomi ja ruotsi eivät ole valmiita Suomen valtion hallinnon ja koulutuksen kieliksi. Mutta tuota samaa idiotismia pullahtaa 1800-luvusta puheenollen. On se kumma.

Lindgrenin uusin ns sivulausemainen todistelu on Lönnrotin talousasioiden käsittely SKS:ssä. Lönnrot ei kuulemma pystynyt käsittelemään suomeksi seuran talousasioita, josta Lindgren vetää johtopäätökseksi, että suomi oli kehittymätön, vaikka syitä voi olla monia muitakin, kuten Lönnrotin sivistys- eli koulukieli oli ruotsi tai vaikkapa sellainen yksinkertainen seikka, että seuran tilintarkastaja ei osannut suomea, tai seuran hallitus ei osannut.

Pistää tosiaan miettimään mm sitä, miten hemmetissä suomalaiset talonpojat, tervakauppiaat ja porvarit ovat iät ja ajat huolehtineet taloudestaan suomeksi, vaikka Lindgren väittää, ettei se kerta kaikkiaan ollut mahdollista, koska sanoja muka puuttui.

[jsn]

Jsn:n esityksen tulkitsen niin, että hänen mielestään suomeksi ei voinut opettaa kouluissa, koska suomesta puuttui joitakin sanoja, mitä ne ovat ei jsn kerro. Vaikka hän ei mainitse, että ruotsissa oli kaikki sanat eikä mitään puuttunut, on nähtävästi se kuitenkin jsn:n idea, koska ruotsi kelpasi koulun kieleksi, mutta suomi ei.

Voisi arvuutella mitä sanoja suomesta puuttui. Tulee mieleen algebra ja geometria.

Eli Lönnrot, Yrjö-Koskinen ja muut vuosisadan puolivälin fennomaanit olivat väärässä, kun he kaikki sanoivat, ettei suomi ollut valmis sivistyskieleksi? Kumma juttu, että he olivat väärässä, mutta vain sinä 150 vuotta myöhemmin oikeassa. Ja vieläpä ihan vain arvuuttelemalla.

-Itse asiassa koulussa opettamisen hankaluudesta puhui jo Elias Lönnrot, en minä. Mitähän hän mahtoi tarkoittaa?

Käyttäen yhtä sivistyssanaa googlasin, että ensimmäinen suomenkielinen sivistyssanakirja oli vuonna 1897 Kaarlo Kerkkosen toimittama ja nimeltään Vieraita sanoja selityksineen. Koska nimessä ei ole "sivistyssanakirja" lienee niin, että "sivistyssana" onkin 1900-luvulla keksitty nimitys, vaikka varma en tuosta ole. Joka tapauksessa kyse on vieraskielisistä sanoista kuten Kerkon kirjan nimi kertoo. Sivistyssana lienee tarkoitettu korottamaan vieraitten kielten sanoja korkeammalle statukselle.

Sinäkin näyt joskus käyttävän niitä vierasperäisiä sanoja. Mutta toki suomen kieli pitäisi puhdistaa kaikesta vieraasta saastasta.

Pistää tosiaan miettimään mm sitä, miten hemmetissä suomalaiset talonpojat, tervakauppiaat ja porvarit ovat iät ja ajat huolehtineet taloudestaan suomeksi, vaikka Lindgren väittää, ettei se kerta kaikkiaan ollut mahdollista, koska sanoja muka puuttui.

Uskotko tosiaan, että he kaikki pitivät tilikirjoja eli tekivät asiat, kuten vierasmaalaiset sanovat, "by the book"? Ehkä talonpojat hakivat pinta-alatukeakin. Mutta sinähän sen tiedät paremmin. Googlettamalla. Hui, vierasperäinen sana. Mutta keksit varmaan paremman suomenkielisen kun käännät sen suomeksi.

[Vetehinen]

Eli Lönnrot, Yrjö-Koskinen ja muut vuosisadan puolivälin fennomaanit olivat väärässä, kun he kaikki sanoivat, ettei suomi ollut valmis sivistyskieleksi? Kumma juttu, että he olivat väärässä, mutta vain sinä 150 vuotta myöhemmin oikeassa. Ja vieläpä ihan vain arvuuttelemalla.

Fennomaanit kirjoittivat suomen kielen asemasta, joka oli, kuten niin hyvin tiedetään, sorrettu. Suomeksi ei saanut koulutusta eli sivistystä eikä suomi ollut hallinnon kieli, mutta suomi oli täysin kelvollinen kieli sivistyksen eli koulutuksen ja hallinnon kieleksi. Sivistys eli koulutus ei edellytä, että osaa ennen koulua latinaa tai kreikkaa.

Kuten jo uumoilinkin, niin mitään puuttuvien sanojen listaa ei näy eikä kuulu, mutta kuitenkin kuuluu kova kolina ja kalke, että sanoja muka puuttui.

Mietitäänpäs hiukan mitä sanoja Lönnrotilta puuttui lapsena ennen kuin hän aloitti koulunsa. Ehkä joku arvasi mitä ne sanat olivat. Ne olivat koko ruotsin kielen sanasto. Lönnrotilta puuttui ruotsi. Kuitenkin hän kävi koulua opittuaan ruotsin ja nyt, vuonna 2011 väitetään, että suomesta puuttui joku sana, jonka vuoksi suomea ei voinut käyttää koulutuksessa, vaikka koulutuksessa on käytetty kokonaan toista vierasta kieltä, jonka sanat ovat puuttuneet 100 %:sti suomesta.

-Itse asiassa koulussa opettamisen hankaluudesta puhui jo Elias Lönnrot, en minä. Mitähän hän mahtoi tarkoittaa?

Lönnrot tarkoitti, joka on aika helppoa tajuta postaamastasi pätkästä, latinan ja kreikan sanoja, jotka muihin sanapuutteista kärsiviin kieliin, kuten ruotsi, on lainattu semmoisenaan.

Sinäkin näyt joskus käyttävän niitä vierasperäisiä sanoja. Mutta toki suomen kieli pitäisi puhdistaa kaikesta vieraasta saastasta.

Heität herjaa ja provoa kehiin, mutta mikäs siinä.

Pistää tosiaan miettimään mm sitä, miten hemmetissä suomalaiset talonpojat, tervakauppiaat ja porvarit ovat iät ja ajat huolehtineet taloudestaan suomeksi, vaikka Lindgren väittää, ettei se kerta kaikkiaan ollut mahdollista, koska sanoja muka puuttui.

Uskotko tosiaan, että he kaikki pitivät tilikirjoja eli tekivät asiat, kuten vierasmaalaiset sanovat, "by the book"?

Varmaan kysymyksesi paino on sanalla kaikki ja jos kaikki talonpojat, tervakauppiaat ja porvarit eivät pitäneet talouskirjanpitoa suomeksi, niin sitten suomenkielinen kirjanpito olisi pätemätön. Mitä tuohon voi vastata muuta kuin, että tuskin kaikki pitivät kirjaa menoista ja tuloista samalla tavalla, joku tarkemmin ja joku toinen leväperäisemmin, mutta jonkinlaista kirjaa pitivät ne, jotka jotenkin pärjäsivät.

[Klaus Lindgren]

Totta kai kaikkia kieliä pitää kehittää aina, eikä mikään kieli ole koskaan "valmis", ja tarkennettakoon vielä, että tämä koskee erityisesti kirjakieltä. Mitä kouluihin tulee, niitä oli tuolloin useammanlaisia, eri väestöryhmille suunnattuja. Tavalliselle maalaiskansalle oli olemassa rahvaankouluja siellä täällä, kunnes sitten saatin aikaiseksi kansakoulut. Ne olivat kansankielisiä, eli suurimmassa osassa maata suomeksi, ruotsinkielisillä alueilla toki ruotsiksi. Sitten oli erilaisia porvariskouluja kaupungeissa, ruotsiksi enimmäkseen, ja sitten ne koulut, joista nyt on ollut näemmä puhe, eli yliopistoon johtavat alkeiskoulut, kimnaasit, lyseot sun muut, myöhemmin siis oppikoulut. Ne olivat alkuaan ruotsiksi, kunnes Jyväskylään perustettiin lyseo vuonna 1856, Helsinkiin Suomalainen Normaalilyseo (Norssi) vuonna 1867 ja sitten vuonna 1872 Kuopion, Oulun ja Hämeenlinnan lyseot muuttuivat suomenkielisiksi – tässä vaiheessa ruotsinkielisiksi jäivät siis valtion kouluista ruotsinkielinen Normaalilyseo (Norsen), Porvoon, Viipurin, Turun ja Vaasan lyseot sekä mm. Helsingin yksityinen lyseo (Runebergin perustama, muuten). Sitten kouluverkosto tiheni etenkin 1880-luvulta lähtien voimakkaasti, kun perustettiin sekä valtion että yksityisiä kouluja yhä vain uusia, kummallakin kielellä. Kaksikielisiä kouluja perustettiin vain Mikkeliin (se koulu suomenkielistyi kokonaan nopeasti) ja Porvooseen.

Tässä siis oppikouluhistorian muutama perusasia Vetehisellekin opiksi, jotta edes tiedettäisiin, mistä on kyse. Kouluverkosto muuttui kaksikieliseksi siis jo 1870-luvulla ja suomenkielinen kouluverkosto kehittyi hyvin nopeasti siitä eteen päin. Näiden suomenkielisten oppikoulujen tms. kannalta suomen kieli oli tosiaan vielä 1850-luvulla hyvin puutteellista. Vetehinen otti matematiikan esimerkiksi. No hyvä, tuon ajan kouluissa luettiin Eukleidesta (rahvaankouluissa tyydyttiin peruslaskutoimituksiin, mutta niistähän ei nyt ole kyse), ja sen teoreemia. Mitenkäs se suorakulmainen kolmio menikään? Hypotenuusalle ei ollut suomenkielistä, yksiselitteistä ja vakiintunutta sanaa (matematiikassa aika olennaisia vaatimuksia), ei liioin kateetille eikä neliölle, sineistä ja kosineistä puhumattakaan. Tai kaupan alalla sama juttu; tarvittiin vakiintuneet, kaikkialla maassa samaa tarkoittavat sanat taseille, tappioille, voitoille, lainoille ja niiden koroille, eikä niitä ollut. Fennomaanit sitten tosiaan ryhtyivät keksimään niitä, ja monilla nykyään itsestään selvillä sanoilla oli aluksi useita, keskenään kilapilevia ehdokkaita: oliko se nyt Tikkanen, joka käytti sanaa "valle" ruotsin sanan "stat" vastineena, ja osakuntia kutsuttiin aluksi "osakkeiksi". Mutta tosiaankin, jo 1860-luvulla suomen kirjakieli alkoi olla jo aika hyvin vakiintunutta, ja viimeistään Juhani Ahon (s. Brofeldt) kirjakieli ei juurikaan eroa nykyisestä.

En oikein ymmärrä, mitä Vetehinen ajaa takaa yrittämällä kiistää näitä tosiasioita.

[Klaus Lindgren]

Olemme näemmä kirjoittaneet Vetehisen kanssa samaan aikaan. No muutama kommentti tuohon jälkimmäiseenkin puheenvuoroon: ei talonpojilla ei ollut kirjanpitoa juuri muualla kuin päässään, suurin osahan heistä ei 1800-luvun alkupuolella osannut edes kirjoittaa paljon omaa nimeään enempää. Ja miksikä ne paremmatkaan kirjoittajat olisivat tilikirjoja pitäneet? Tervakauppiaat olivatkin jo varakkaampaa väkeä, ja pitivät tilikirjojaan ruotsiksi.

Itse asiassa Vetehisellä näkyy olevan väitteidensä pohjalla yksi väärä olettamus. Tärkein syy siihen, että suomenkielisiä kouluja ei 1800-luvun alkupuoliskolla ollut, ei suinkaan ollut siinä, että suomi oli kehittymätön kieli (mikä oli kyllä totta, ja eräänlainen lisäsyy), vaan siinä, että maan virallinen kieli ja maan säätyläistön omakseen kokema kieli oli ruotsi. Ajatus siitä, että se voisi olla suomi, ei saanut vähänkään laajempaa kannatusta ennen 1840-lukua. Kuten tunnettua, kehitys suomen kielen eduksi lähti sitten etenkin 1860-luvulla ja siitä eteen päin vyörymään melkoisen vastustamattomalla voimalla.

[jsn]

vuonna 2011 väitetään, että suomesta puuttui joku sana, jonka vuoksi suomea ei voinut käyttää koulutuksessa, vaikka koulutuksessa on käytetty kokonaan toista vierasta kieltä, jonka sanat ovat puuttuneet 100 %:sti suomesta.

Lause on mielenkiintoinen. Ilmeisesti tarkoitat, että niitä sanoja puuttui vähän enemmän kuin vain "jokunen", koska niitä ei ollut aivan helppo kääntää, ja Lönnrotillakin oli vaikeuksia.

Lönnrot tarkoitti, joka on aika helppoa tajuta postaamastasi pätkästä, latinan ja kreikan sanoja, jotka muihin sanapuutteista kärsiviin kieliin, kuten ruotsi, on lainattu semmoisenaan.

Eli ne sanat löytyivät suomen kielestä kaikki, mutta itse asiassa puuttuivatkin ruotsista. Ja kuitenkin kyseessä oli "sorrettu" kieli. Yhä vain mielenkiintoisempaa.

[Vetehinen]

En oikein ymmärrä, mitä Vetehinen ajaa takaa yrittämällä kiistää näitä tosiasioita.

En kiistä tosiasioita, mutta kiistän niistä johdettuja aivopieruja kuten, että puuttui muka sanoja, joiden vuoksi suomea ei muka voitu käyttää hallinnossa tai koulutuksessa, joka on puppua ja propagandaa, jonka ilmeinen tarkoitus on keksiä syy sille, miksi suomea ei voitu ottaa hallinnon ja koulutuksen kieleksi vaan piti muka odottaa kielen kehittymistä ja pitää ruotsi ainoana hallinnon ja koulutuksen kielenä. Eihän ruotsikaan ollut mikään "valmis" kieli. Siitä puuttui sanoja, joita lainattiin latinasta ja ranskastakin, vaikkapa ruotsin sana hyvästeille eli adjö. Kenenkään mieleen ei kuitenkaan tule, että ruotsi puutteittensa vuoksi olisi epäkelpo hallinnon kieli aina 1950-luvulle saakka, jolloin sen kirjakieltä korjattiin kai viimeksi, mutta suomesta tulee näköjään.

Kielen kehittymisen odottelu on tekosyy olla ottamatta suomea hallinnon ja koulutuksen kieleksi, koska kieli kehittyy ja muuttuu kun kieltä käytetään ja kun sitä käytetään hallinnossa ja koulutuksessa se muuttuu ja laajenee, eikä niin, että odotellaan kunnes kieli on lindgreniläisittäin ja jsn:ttäin "valmis". Suomi olisi ollut valmis yhtä paljon kuin mikä tahansa muukin kieli sillä hetkellä kun se pääsi hallinnon ja opetuksen kieleksi.

Suomi 1800-luvun sivistyksen kielenä tarkoittaa, että suomeksi opetetaan, sivistetään ja suomi kulttuurin kielenä tarkoittaa, että suomea käytetään kultuurielämän piirissä, eikä se voinut koskaan tapahtua ennen kuin suomeksi alettiin opettamaan ja käyttämään sitä kulttuurielämässä. Se olisi voinut tapahtua paljon aikaisemmin, jos ruotsalainen hallinto ei olisi estänyt.