Finland in World War II on vielä kesken, ja pikku reunahuomautuksista huolimatta olen pitänyt useimmista artikkeleista.
Suurempia kysymyksiä syntyy vain Antero Holmilan holokausti-artikkelin kohdalla. Siis nimenomaan kysymyksiä.
Ensinnä Holmila väittää, että holokausti ei olisi Suomessa ollut kovin hyvin tunnettu ja/tai herättänyt keskustelua ennen 70-luvun lopun TV-sarjaa Polttouhrit.
Enpä tietenkään tiedä asiaa yleisesti, mutta minä kyllä olin asiasta selvillä jo varhaisessa teini-iässä. "Lähteet" tosin eivät ole nykykatsannossa kummoisia, esim. Leon Urisin Exodus ja Mila18, joita Holmila ei mainitse, mutta oli niissä enemmän tietoa (osittain tosin myös myyttejä) kuin Anne Frankin päiväkirjassa (suomeksi Nuoren tytön päiväkirja), jonka Holmila filmiversioineen mainitsee.
Myös Stalinin uhreista olin selvillä, mutta ne eivät samalla tavoin koskettaneet, koska tekijät olivat "vieraita" toisin kuin saksalaiset (luin näet pitkän saksan). Varmaan tämä osaltaan johti Vietnamin sodan vastustukseen yms.
Minkälasia kokemuksia teillä asiasta on?
Toiseksi Holmila käy melko pitkästi läpi eräiden tutkijoiden teoksia, joista holokaustin analysointi puuttuu. Huomautukset lienevät paikallaan, joskin on vaikea sanoma, missä määrin tähän vaikuttivat tradiota siirtävät opettajat kuten Holmila uskoo ja missä määrin historian tarkasteleminen sotilaallisesta ja ulkopoliittisesta näkökulmasta (mitkä tietenkin kietouvat yhteen), ovat ehkä vähän anakronistisia, koska Pölvisen Suomi suurvaltojen politiikassa ilmestyi 1964 ja Jokipiin Panttipataljoona ilmestyi 1968. Tosin Holmila myöntää, että Polvisen analyysi Hitlerin prioriteeteista Suomen suhteen on oikea!
Ehkä pitäisi pikemmin moittia sitä, että varsinkin Jokipiin teosta on pidetty definitiivisenä eikä asiaan ole myöhemmin palattu. Ja ennen kaikkea kansainvälisen vertailun puutetta.
Polttouhrit-sarjan kohdalla (alkuteoksen nimi Holocaust siis käännettiin suomeksi) Holmila uhraa sivukaupalla tilaa Sampo Ahdon kirjoitukselle Suomen kuvalehdessä. Vähempikin olisi riittänyt osoittamaan, että Ahto vähätteli sarjaa (joka toki olikin hollywoodilaisittain melodramaattinen) poliittisin syin: syylliset olivat kuulemma mustavalkoisia ja ennen kaikkea kun se ei kuvattu kuin osa vuosisadan väkivallasta, eli Sikea kuvitella, miten talinin uhrit jätettiin pois. - Otteiden perusteella vastenmielinen artikkeli.
Lopussa Hlmila käsittelee Schindlerin istaa, Sanaa ja Rautkalliotya, mutta ei jsoatin syystä lainkaan sitä, millaisen vastaanoton esim. Levi tai Kertesz on Suomesas saanut.