JariL kirjoitti:Heikki Janssonilta pitäisi kai kysyä myös seuraava kysymys. Kuinka moni Suomen asukas olisi vuonna saanut alueluovutuksissa 1939 menettää kotinsa ennen kuin kipuraja olisi tullut vastaan? Neuvostoliitto vaati luovutettaviksi kannaksella Terijoen, Uudenkirkon, Kivennavan ja Kanneljärven kuntia.
Näiden kuntien yhteenlaskettu asukasluku vuonna 1939 oli 33.000 henkeä.
Aina sopii tietysti kysyä. Minusta pitääkin kysyä. Eri asia on jo keneltä pitäisi kysyä. Ilmeisesti Sinulta, kun tunnut niin voimaperäisesti puolustavan maassamme harjoitettua sotapolitiikkaa.
I.
Talvisotaan johtaneen sotapolitiikan seurauksena syntyneen Moskovan rauhan (13.3.40) seurauksena noin 433.500 suomalaista joutui kodittomaksi. Siis miltei kymmenkertainen määrä verrattuna vaihtoehtoon, myöntyvyyspolitiikkaan, jonka seurauksena olisi Sinun antamien tietojen perusteella vain noin 33.000 suomalaista olisi joutunut kodittomiksi, sekin tietysti liikaa. Talvisodan seurauksena kuoli myös noin 26.000 suomalaista - haavoittuneista ja invalidisoituneista puhumattakaan. Erityisesti heti sotien jälkeen syntyikin käsite ”sotainvalidikeräykset” joilla kerättiin rahaa kansalaisilta sota-invalideille.
Minusta siis tuntuu että en ole vastausvelvollinen, vaan että Sinä olet päinvastoin vastausvelvollinen niistä tuhoista, jotka sotapolitiikka aiheutti maallemme. Sinä kun tunnut yhä edelleen olevan sitä mieltä, että sodan (ja varsinkin sitä seuranneen rauhan - aiheuttaako rauha tuhoja?) aiheuttamien tuhojen, kuten esimerkiksi kodittomaksi tekeminen, olisi jotenkin ollut ”hyvä” maallemme. Mutta siis, missä olisi kipuraja tullut vastaan? 433.000 koditonta sinulle siis kelpaisi hintana sitä, että maamme sai muodostaa uhkan Leningradin turvallisuudelle? Miksi maamme "peräänantamattomasti" piti siitä kiinni, vaikka kiinnipitäminen sittemmin maksoi maallemme noin 433.000 koditonta. Sitä pitäisi ilmeisesti kysyä lähinnä ulkoministeriltämme Eljas Erkolta (tai puolustusministeriltämme Juho Niskaselta) mutta tyydyn nyt esittämään kysymyksen Sinulle?
Eikö mitään kattoa, eikö minkäänlaista, Sinusta todellakaan ollut sille määrälle tuhoja, joiden sallisit sotapolitiikan aiheuttaa maallemme, kuten esimerkiksi esiin tuomallesi sodasta aiheutuvien kodittomien määrälle?
Muuten, näiden kodittomiksi jääneiden eli evakkojen poliittinen paine - heidän asuttamisen välttämättömyys - sittemmin aiheutti myös poliittisia paineita maassamme jatkosotaa kohti, jolla koko ongelmasta olisi päästy - olisihan saatu menetetyt alueet takaisin. Tähän ainakin mm. myös Ryti pani toivonsa.
II.
Et liioin - ainakaan näy - muistavan, että Neuvostoliitto esitti
rajajärjestelyä jossa Neuvostoliitto olisi vastikkeena luovuttanut pinta-alaltaan kaksin verroin suuremman alueen Suomelle Repolasta ja Porajärveltä.
Alueiden realisoinneista saadut tulot olisi (tai, jos valtio olisi pitänyt alueet, niiden tuotot esim. metsänhakkuoikeuksien vuokrista) voitu käyttää hyvin n. 30.000 kodittomaksi jäävän asukkaan uudelleen asuttamiseen - olisihan 30.000 asukkaan uudelleen asuttaminen ollut kunnia-asia maallemme, mitä ei toisaalta 433.000 asukkaan uudelleen asuttaminen ollut, koska kipuraja ylittyi silloin roimasti eikä hintaakaan saatu penniäkään naapurilta. Ehkä Repolasta tai Porajärveltä olisi löytynyt paitsi työpaikkoja metsänhakkuutöissä myös muutama tönökin asuttavaksi. Katsopa alueen laajuus (vihreällä merkitty alue) kartalta.
Puolustamasi Moskovan rauhan perusteella ei sitten siis saatu mitään Repolaa sen enempää kuin Porajärveä. Liioin ei valtiolla ollut tietääkseni muitakaan varoja, joita käyttää evakkojen asuttamisen aiheuttamiin kustannuksiin. Seurasi mainitsemani poliittinen kuuma kivi, josta poliitikot tietysti tahtoivat päästä eroon.
Asuttamisen lisäksi aiheuttivat aluemenetykset muitakin ongelmia. Moskovan rauhan ehtojen perusteella maamme menetti noin 12 prosenttia viljelyalastaan. Samaan aikaan seurasi asuttamisen välttämättömyys. Tämä merkitsi sitä, että 88 prosenttia viljellystä pinta-alasta oli enää käytettävissä mutta väestön määrä ei miksikään muuttunut. Entisen kokoinen väestö piti saada elantonsa, mutta 12 prosenttia pienemmältä alueelta. Vastaava vähennys kohtasi myös maamme teollisuutta.
III.
Eivät kiittämäsi Moskovan rauhan ehdon vaikutukset tietysti edes rajoittunet tähän. Samaan aikaan jatkosotaa silmällä pitäen pidennettiin varusmiesten palvelusaikaa, jotta Suomesta saisi nostettua ne 16 divisioonaa, jotka suomalaiset olivat sitoutuneet asettamaan saksalaisten kanssa muodostetun yhteisen rintaman käyttöön
Suomalaiset sotivat siis 1939-44 yli varojensa, tai joka tapauksessa kauemmin kuin mihin rahkeissa oli varaa, mikä aiheutti ristiriitoja maamme sotilas- ja siviililinjojen välille. Ei tietysti ollut pitkään mahdollista, että väestöstä lähes puoli miljoonaa nuorta oli puolustusvoimien leivissä, kun heidän olisi päinvastoin pitänyt itse tehdä syömänsä leipävilja (ja siittää lapsia, myös, sen puoleen, vrt. suuret ikäluokat). Mentiin siis mukaan sotaan, jota maallamme ei ollut varaa käydä.
Tämä aiheutti luonnollisesti työvoimapulan maanviljelyksessämme ja akuutin nälänhädän kevättalvella 1942 (sitä kutsuttiin nimellä nälkäkriisi ja elintarvikkeita sai ostaa vain "korteilla"). Kun työvoima oli rintamalla - eikä pelloilla, joiden pinta-ala oli vähentynyt - ja samaan aikaan piti ruokkia entinen määrä suita, ei yhtälö tietysti enää toiminut.
Joten paras JariL, vastaa Sinä puolestasi kysymykseeni: missä olisi kipuraja tullut vastaan Sinusta? Kiittämäsi Moskovan rauha aiheutti varsin pahoja kipuja, jotka maksettiin, kuten aina, kansan selkänahkasta, eikö vain? Olisiko raja tullut piankin vastaan?
JariL kirjoitti:Jos joku vaatisi tänään Lappeenrantaa tai Vaasaa, annettaisiinko pois? Suhteellisesti ottaen menetys olisi suurinpiirtein sama kuin 1939 vaadittu.
Olisiko sellaisessa tapauksessa JariL, tarjottava vaaditun Lappeenrannan tai Vaasan sijaan Helsinkiä, Turkua ja Tamperetta? Vai Helsinkiä, Espoota ja Vantaata?
Minusta ei vaihtokauppa paranisi lainkaan vaihtamalla niihin ainakaan.
Itse asiassa asia ei parane lainkaan jossittelemalla, mutta jossittelu - keskustelu siitä, oliko talvisota Suomen kannalta jotenkin "hyvä" - estää Suomen näkemisen jonain Taanilan sanoin "virgo semper immaculatana, ikuisesti tahrattomana neitsyeenä jolloin Suomi ei ole milloinkaan ollut mikään tietoinen subjekti, vaan aina vain tahdoton objekti: kuin lammas jota teuraaksi viedään, maailmanpolitiikan viaton karitsa, joka serafisen urheasti määkien yrittää päästä karkuun ikuiselta teurastajaltaan, joka tietenkin on semper maculata".
Semmottii...
JK. - Vastaan sattuneiden kiireideni vuoksi eräisiin vastauksia vielä kaipaaviin viesteihin kunhan kerkeän, ilmeisesti tällä viikolla, ainakin pääsiäisen aikana. Toivotan kaikille oikein hyvää pääsiäistä.
H.J.