MM kirjoitti:"Heikki Janssonin esittämälle toiselle ääripäälle, jossa myöntyminen väliaikaisesti pieniin alueluovutuksiin olisi riittänyt, ja sitten edellä esitetylle löytyy kummallekin vankkoja perusteita, mutta emme me vielä seitsemänkymmenen vuoden jälkeenkään tiedä mikä niistä oli määräävä.
Mainintasi on kuitenkin epätäydellinen.
Katson (vain) että myöntymällä olisi maallemme luotu huomattavan paljon
paremmat edellytykset (ennen jatkoa), riippumatta siitä mitä tuossa jatkossa olisi tapahtunut. Sen sijaan on talvisodan seuraus jatkossa tiedossa: jatkosota. En siis sano mitään mainitsemastasi myöntyvyyslinjan
riittävyydestä jatkossa kuten oletan Sinun lukeneen, vaan sanon, että myöntyvyyslinja olisi luonut paremmat edellytykset jatkossa kuin talvisota (ja ehkä ollut riittävä tai sitten ei, parempi kuitenkin - en suinkaan siis poissulje kielteisiä seuraamuksia, edes verrattuna talvisotaan, vaan kysymys jää avoimeksi, kuin Polvisellakin).
Vastakkainasettelua 1) Kremlin ”haukka”-linja yhtäältä vastaan 2) Heikki Janssonin edustaman ajatustapa, toisaalta, ei yksinkertaisesti näin ollen ole. Edustamassani ajattelussa lausutaan vain että myöntyminen Neuvostoliiton esityksen 9.11.39 kaltaiseen sopimukseen olisi ollut paras vaihtoehto neuvottelujen keskeyttämisen sijasta. Se pitää paikkansa yhtä lailla jatkosta riippumatta, myös ja mukaan lukien riippumatta siitä, mitä Neuvostoliitossa olisi ajateltu (lukuun ottamatta ns. salamiteorian mukaista ajattelua).
Tämän ajatuksen lisäksi torjun ja olen torjunut ajatukset, joiden mukaan myöntymisestä olisi välttämättä seurannut erinäisiä kielteisiä seuraamuksia maallemme. Ne ovat fantasioita tai spekulaatioita.
Kaiken kaikkiaan en saata muuta kuin ihmetellä minkälaisia vuoria ennakkoluuloja ja fantasioita äärioikeisto onnistuu jonkinlaisen sairaan breivikiläiseen tapaansa esittämään muka faktoina ja seurauksina myöntyvyyspolitiikkaista. Tähän luen myös uskonnollisideologiset näkemykset talvisodasta ihmelääkkeenä joka lääkitsi sisällissodan traumat. Suomalaiset eivät minusta sen enempää "päässeet" mukaan talvisotaan emmekä "ehtineet" nipin napin mukaan talvisotaan muka saamaan ihmelääkitystämme sisällissodan traumoihin. Kaikkea sitä keksitäänkin omien enakkoasenteiden varjelemiseksi.
Lopuksi todettakoon, että eräs geriatriaan erikoistunut tuttavalääkärini kertoi aikoinaan, että kuolemansairaille ei tahdo mennä jakeluun millään, että tämä on kuolemassa. Aluksi, hän sanoi, (hän) luulin että he eivät kuulleet mitä sanoin, ja silloin korotin ääntäni ja puhuin mahdollisimman selvästi. Siitä huolimatta he eivät kuulleet. Minulle on syntynyt sama käsitys täällä. Vaikka selvästi sanon ”ennalta arvioiden” kuullaan sanoneeni ”jälkiviisaasti”. Vaikka kuinka selvästi sanon, että myöntyminen sopimukseen olisi luonut ”parhaat edellytykset tulevaisuudella” kuullaan ”Jansson jossittelee, että jatkossa olisi sitten ...”, josta en kuten jo mainitsin, sano yhtään mitään. - Kun kieltäydytään ymmärtämästä, viisaasti sinänsä omalta kannalta, vaan mielummin väärinkäsitetään, niin en voi tietysti mitään.
Merkillistä kyllä täällä suhtaudutaan myös tähän Paasikiveä ja Mannerheimia myötäilevään kantaani kuin kommunistiseen propagandaan ja arvellaan (nyt kärjistän tietysti) Paasikiven ja Mannerheimin - tunnetun antibolsevismistaan - olleen kommunisteja tai kommunistien myötäjuoksijoita tai jotakin sen tapaista.
Luonnollisesti tuonkaltainen suhtautuminen on seurausta siitä, että uskallan koskea suomalaisten 'kaikkein pyhimpään', talvisotaan joka vastaa urotekona miltei "meidän ekaa lätkän MM-mestaruutta". Onhan talvisodan puolesta luotu sankarihautoja, sen puolesta vuodatetaan kyyneleitä ja veisataan virsiä kirkoissa ja puhutan alkoholin vaikutuksesta murtuneilla äänillä oluttuvissa. En kuitenkaan katso, että myötäilemäni Paasikivi tai Mannerheim olisivat olleet ääripäässä, kuten äärioikeistolaiset arvelevat, vaan katson, että nämä olivat varovaisia valtioviisaudessaan kun taas Erkko ja Niskanen edustivat sankaruuden palvontaa, uhmamielisyyttä, lyhytnäköistä ajattelemattomuutta ja hyväuskoisuutta.
Että semmottii...