Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Heikki Jansson kirjoitti:
JariL kirjoitti:
Katson (vain) että myöntymällä olisi maallemme luotu huomattavan paljon paremmat edellytykset (ennen jatkoa), riippumatta siitä mitä tuossa jatkossa olisi tapahtunut.
Ilmeisesti "katson" = "uskon" yllä? Jos, niin sitten asia on harvinaisen selvä. Sinällään hassua että uskoa pitää yrittää perustella jollakin, mutta kai siinä on jotakin samaa kuin siinä, että uskova yrittää todistaa Jumalan olemassaoloa vaatimalla ateistia todistamaan ettei Jumalaa ole olemassa.
Minulle jäi ainakin epäselväksi, miksi arvelet että viestissäni mainitun sanan, sanan ”katsoa”, rinnastettavuus sanaan ”usko” jotenkin olisi tekemisissä aiheemme kanssa.
Kyllä tuollainen "katsomus" on nimenomaan "uskomus".

Miten "paremmilla edellytyksillä" voidaan tarkoittaa
1. kansan jakautumista ja katkeria syytöksiä puolin ja toisin
2. puolustustahdon romahdusta

Kohta 1 olisi mahdollistanut "sisäisen kumouksen"
Kohta 2 olsii mahdollistanut sotilaallisen miehityksen

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Erityisesti lause "riippumatta siitä mitä tuossa jatkossa olisi tapahtunut" on täysin älyvapaa, koska nuo paremmat (tai huonommat) edellytykset tietenkin riippuvat jatkosta.

Vertailun vuoksi esitän Matti Klingen skeeman, jossa talvisodalta (ja tietenkin sen uhreilta) olisi myönnytysten avulla säästytty ja jotenkin selviydytty NL:n painostuksen alla siihen asti, että Saksa olisi tullut avuksi. Silloin olisi Klingen mukaan ollut pienempi alue valloittaa takaisin, joten uhrejakin olisi tullut vähemmän.

Tässä on se ongelma, että jos ilman talvisotaa olisi tartuttu Saksan apuun, maa ei olisi ollut yhtenäinen. Seuraus olisi ollut voimakas vastarintaliike ja kenties sisällisota, mutta ainakin armeijan romahdus 1944, miehitys ja kauan kestävä sissisota.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Krister Wahlbäckillä on tunnettu maksiimi: "väärät premissit, oikea päätös".

Heikki Jansson sekottaa keskenään useita asioita. Siitä, että on oikeat premissit, ei seuraa, että päätös on oikea. Eikä siitä, että päätös on oikea, seuraa että seuraukset ovat hyvät.

Epäilemättä Suomen hallitus oli väärässä, kun se ei odottanut sotaa (joskin samaa mieltä olivat Moskovan diplomaatti). Tästä ei kuitenkaan seuraa, että oikea päätös olisi ollut antaa myöten tai että myönnytysten seuraukset olisivat olleet hyvät.

Noista seurauksistahan me emme tiedä. Sen sijaan tiedämme, että niille jotka myönnytykset valitsivat, seurauksena oli uhrien (ja nimenomaan siviilien) suuri määrä ja itsenäisyyden menetys vuosikymmeniksi. Olisiko Suomen käynyt samoin, emme tiedä, mutta tätä mahdollisuutta ei voi sivuuttaa.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Puutun sivusta tähän nimenomaiseen kohtaan:
Emma-Liisa kirjoitti:Vertailun vuoksi esitän Matti Klingen skeeman, jossa talvisodalta (ja tietenkin sen uhreilta) olisi myönnytysten avulla säästytty ja jotenkin selviydytty NL:n painostuksen alla siihen asti, että Saksa olisi tullut avuksi. Silloin olisi Klingen mukaan ollut pienempi alue valloittaa takaisin, joten uhrejakin olisi tullut vähemmän.
Tämäpä merkillisen tuntuinen "skeema", jollaiseen en muista törmänneeni ainakaan Klingen vuodesta 1999 jatkuneessa päiväkirjasarjassa. (Olen lukenut ja omistanutkin ne kaikki mutta pannut jo kiertoon, joten en nyt pysty tarkistamaan.) Mielestäni kuitenkin edustavaa ja tyypillistä Klingen näkemyksille tässä kysymyksessä on ollut selväpiirteisen "paasikiviläinen" katsantokanta, jota hän on kerta toisensa jälkeen korostanut (ja saanut vastaavasti osakseeni aivan odotusten mukaisesti Sampo Ahdon kaltaisten kirjoittajien ankarat vihat niskaansa). Muistelen, että viimeksi ilmestyneessä niteessä Tanskan sää Klinge jälleen esitti pitkän linjan perusnäkemyksensä Venäjän/Neuvostoliiton pohjimmiltaan rajallisista tavoitteista Suomen suunnalla: Uudenkaupungin rauhassa strategisen takamaaston hankkimisesta 1703 perustetulle Pietarin kaupungille sekä ruotsalaisten paljolti hyökkäysbaasikseksi rakennuttaman Viaporin muodostaman uhan eliminoimisesta lopullisesti vuosien 1808 - 1809 sodassa Tähän pitkään perspektiiviin Klinge on ymmärrykseni mukaan liittänyt myös Itämeren alueen tilanteen vuonna 1938 - 1939 puhumalla suurvalta Neuvostoliiton rajallisista turvallisuusintresseistä - "legitiimejä" tai ei. Klinge siis edustaa täysin vastakkaista kantaa kuin kollegansa Osmo Jussila, jonka tulkinta (useimpien tämän palstan kirjoittajien tapaan) korostaa puhtaasti imperialistisia pyrkimyksiä ja aina välillä, äänen yltyessä hurjaksi crescendoksi kuten taannoin Kanava-lehdessä, yritystä toisen maailmansodan avulla sovjetisoida koko maailma.

Voisitko antaa referoimaasi kohtaan lähdeviitteen; olisi kiintoisaa lukea enemmänkin Klingen tällaisesta näkökannasta?

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Emma-Liisa kirjoitti:Erityisesti lause "riippumatta siitä mitä tuossa jatkossa olisi tapahtunut" on täysin älyvapaa, koska nuo paremmat (tai huonommat) edellytykset tietenkin riippuvat jatkosta.


Esitys yllä on musertava älyvapaudessaan käyttääkseni sen kirjoittajan omaa laatuarvostelua sanomastani. En ole aiemmin täällä Agricolassa törmännyt yhtä älyttömään tekstiin kuin älyvapauteen yllä.

Pääasiassa syy Emma-Lisan kirjoituksen älyvapauteen on kausaalisuden idean soveltaminen tulevasta nykyisyyteen, eikä suinkaan, että kausaalinen riippuvuus valitsee nykyisen ja tulevan välillä. Se ei sen sijaan vallitse milloikaan päinvastoin, niin että tulevaisuus vaikuttaisi menneisyyteen. Aika käy vain yhteen suuntaan.

II.

Ehkä Emma-Liisa tarkoittikin, että arvioitaessa jotakin syytä tapahtuu tuo syyn arviointi sen seurausten perusteella, kuten arvioitaessa vaikkapa omenapuu hyväksi tai huonoksi sen tuottamien omenoiden perusteella. Miksi tämä ei silloin kirjoittanut niin? Tällöin olisi siis kyse jälkimaailman arvioinnista talvisotaa edeltäneistä Moskovan neuvotteluista ja niiden keskeyttämisestä sen seurauksen eli hävityn talvisodan perusteella.

Lopputulos sellaisesta arvioinnista voisi olla van yhdenlainen: neuvottelujen katkaiseminen oli jälkimaailman kannalta suomalaisittain arvioiden yksinomaan kielteistä ja seuraukset olivat sen vuoksi tuhoisat. Mikäli toisaalta arvioitaisiin myöntyvyyslinjan mukaisen politiikan hypoteettisia seurauksia hypoteettista jatkokehitystä silmällä pitäen, olisivat sen seuraukset olleet raskaaseen Moskovan rauhaan verrattuna - neljää kuukautta myöhemmin - tietysti erittäin hyvät. Revanssia ei olisi ainakaan tarvinnut janota.

Kuten sanoin tulevat sanomiset oikeiston yrittäessä puolustella talvisotaa syvälle kaivetuista poteroista. Silloin ymmärrettävästi sattuu että tuollaistakin kuten että syy olisi muka riippuvainen seurauksistaan tulee syljen mukana suusta. Yritetään kaikin keinoin puolustella vankkaa uskoa itse ”hyvän” ideaan, joka inkarnoituu ”siunatussa talvisodassa” jota vastaan ”älyvapaa Jansson” hyökkää epäpyhästi ja kunnioittamatta pyhiä aatteita. Silloin sanotaan jopa että "syy on riippuvainen seurauksistaan" ja että on peräti "älyvapaata" arvella, että syy edeltäisi seuraustaan ja olla riippumaton niistä.

Uskoni on edelleen, että syy edeltää seuraustaan ja että syy sellaisenaan, sinänsä eli - an sich - on riippumaton seurauksistaan. Seuraukset ovat puolestaan ymmärtääkseni kausaalisesti riippuvaisia syistään.


Että semmottii...

J.K. Lyhensin pitkäksi venynyttä tekstiä.
// Terv. H.J.
Viimeksi muokannut Heikki Jansson, 21.04.12 21:02. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Emma-Liisa kirjoitti:Krister Wahlbäckillä on tunnettu maksiimi: "väärät premissit, oikea päätös".

Heikki Jansson sekottaa keskenään useita asioita. Siitä, että on oikeat premissit, ei seuraa, että päätös on oikea. Eikä siitä, että päätös on oikea, seuraa että seuraukset ovat hyvät.
Siitä, että omattiin - ilmeisesti jälkikäteisarvioinnissa - virheettömiksi arvioidut premissit ei tietysti suinkaan seuraannut - edelleen jälkikäteisarvioinnissa - oikeiksi arvioidut päätökset. Oikea päätös ehkei ole hyvä päätös, mene ja tiedä. Filosofit ovat vuosituhansia yrittäneet määritellä sekä oikean että hyvän. Mutta olkoon, käy sekin minulle. Olemme näin ollen tästä suuurinpiirtein samaa mieltä.

Minun asiaiden sekottamista koskeviin mietteisiisii en vaivaudu enemmälti vastaamaan, enkä usko, että toivoisitkaan vastaustani. Näit yllä mikä vastaukseni oli mainintaasi älyvapaudestani.
Epäilemättä Suomen hallitus oli väärässä, kun se ei odottanut sotaa (joskin samaa mieltä olivat Moskovan diplomaatti). Tästä ei kuitenkaan seuraa, että oikea päätös olisi ollut antaa myöten tai että myönnytysten seuraukset olisivat olleet hyvät.
Ei tietystikään. On arvioitava erikseen myönnytysten seuraukset, siitä olemme täysin samaa mieltä.
Noista seurauksistahan me emme tiedä.


Emme todellakaan tiedä. Ne on arvioitava erikseen.
Sen sijaan tiedämme, että niille jotka myönnytykset valitsivat, seurauksena oli uhrien (ja nimenomaan siviilien) suuri määrä ja itsenäisyyden menetys vuosikymmeniksi. Olisiko Suomen käynyt samoin, emme tiedä, mutta tätä mahdollisuutta ei voi sivuuttaa.
Se, minkä tiedämme, on että edellytykset olisivat olleet roimasti paremmat, mikäli olisimme noudattaneet myöntyvyyslinjaa ainakin 10.11.39 alkaen kuin mitä ne olivat Moskovan rauhan jälkeen (noin) 105 päivää myöhemmin. Tämä pätee myös kaikkiin spekulaatioihin itsenäisyyden menetyksestä.

Ei ole tietysti lainkaan mahdotonta, että roimasti paremmista edellytyksistä huolimatta olisi kuitenkin seurannut itsenäisyyden menetys. Itsenäisyyden menetyksen teoreettisen mahdollisuuden huomioonottamisen välttämättömyydestä olemme täysin samaa mieltä.

Seuraus olisi tosin myös voinut olla mitä tahansa muuta, vaikkapa koko Suomen väestön kuoleminen HIV-tartuntaan sen ajan kehnoilla epidemian vastaisilla menetelmillä 40-luvun kuluessa (jos HIV olisi talvisodan puuttuessa ilmaantunut jostakin jo tuolloin). Ehkä siinä tapauksessa nykyisessä Suomessa asuisi vain Venäjältä tänne muuttaneita venäläisiä, jotka olisivat ylpeitä Suomestaan ja kutsuisivat itseään vaikka suomivenäläisiksi. Mikä ettei. Mikä tahansa on mahdollista ja spekuloida voi vaikka miten.

Todellinen vaara, aktuaalinen vaara Suomen itsenäisyydelle aiheutui kuitenkin Erkon lähettämästä sähkeestä 9.11.39 jossa tämä hallituksen nimissä käski ”keskeyttämään neuvottelut ellei sopimusta meidän esityksemme perusteella”. Neuvottelijat keskeyttivät neuvottelut ja Kreml alkoi suunnitella suomalaisten kukistamista ja kansandemokraattisen hallituksen asettamista. Tämä oli todellinen vaara itsenäisyydelle mutta siitä et jostain syystä välitä. Miksi?

Muista, että Erkon menettely ja jääräpäisyys oli se, joka muodosti todellisen vaaran Suomen itsenäisyydelle, eikä suinkaan myöntyvyyslinja, joka olisi poistanut vaaran sikäli kuin se oli ylipäätään mahdollista. Talvisota aiheutti akuutin vaaran Suomen itsenäisyyydelle. Miten arvelet, että Erkko olisi pannut suunsa, jos itsenäisyytemme olisi mennyt, tai Cajander. Olisiko ollut hauskaa olla se, joka aiheutti itsenäisyytemme menetyksen?

Arvelenkin, että Suomen päätyminen talvisotaan johti monellakin tavalla siihen että Neuvostoliitto päätti esimerkiksi heinäkuussa 1940 vaikkapa sulauttaa Eestin Neuvostoliittoon. Ilman talvisotaa olisi tämäkin ollut tarpeetonta - näin mm. Vladimirov, joka kuitenkin piti silmällä tlannetta jossa talvisota oli jo toteutunut. Koko Saksan hyökkäys olisi esimerkiksi hyvinkin voinut muuttua yhden kiilan (suoraa kohti Moskovaa) taktiikaksi. Silloin olisi Eestin liittäminen Neuvostoliittoon ollut tarpeetonta. Jne., jne.

Ettäs semmottii...

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Heikki Jansson kirjoitti:
Sen sijaan tiedämme, että niille jotka myönnytykset valitsivat, seurauksena oli uhrien (ja nimenomaan siviilien) suuri määrä ja itsenäisyyden menetys vuosikymmeniksi. Olisiko Suomen käynyt samoin, emme tiedä, mutta tätä mahdollisuutta ei voi sivuuttaa.
Se, minkä tiedämme, on että edellytykset olisivat olleet roimasti paremmat, mikäli olisimme noudattaneet myöntyvyyslinjaa ainakin 10.11.39 alkaen kuin mitä ne olivat Moskovan rauhan jälkeen (noin) 105 päivää myöhemmin.
Tuokaan ei pidä paikkansa, koska
1) aluemenetyksistä huolimatta puolustustahto oli luja; materiaaliset edellytykset eivät merkitse mitään, jos puolustustahto on romahtanut
2) sisäinen yksimielisyys säilyi kohtullisen hyvin: ilman sitä kesän 1940 tapahtumat olisivat voineet johtaa toiseen tulokseen

Nämä "paremmat edellytykset" olisivat ehkä olleet voimasssa vain jos ulkoiset tapahtumat olisivat sujuneet toisin, siis jos Norjaa ei olisi miehitetty (jolloin meritie Englantiin olisi ollut vapaa) eikä Ranska olisi romahtanut. Mutta tähän ei Suomi voinut vaikuttaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Heikki Jansson kirjoitti: Todellinen vaara, aktuaalinen vaara Suomen itsenäisyydelle aiheutui kuitenkin Erkon lähettämästä sähkeestä 9.11.39 jossa tämä hallituksen nimissä käski ”keskeyttämään neuvottelut ellei sopimusta meidän esityksemme perusteella”. Neuvottelijat keskeyttivät neuvottelut ja Kreml alkoi suunnitella suomalaisten kukistamista ja kansandemokraattisen hallituksen asettamista.
Noh noh. Eihän kyse ollut itse sähkeestä eikä neuvottelujen katkaisemisestakaan, vaan siitä että neuvottelut olivat jumissa. NL oli julkistanut vaatimuksensa, joten ne piti hyväkysyä tai hylätä. Eivät neukutkaan olisi turhaan istuneet neuvotteluissa, joissa ei päästy eteenpäin - jolleivat sitten salatakseen hyökkäysvalmistelut.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Heikki Jansson kirjoitti: Arvelenkin, että Suomen päätyminen talvisotaan johti monellakin tavalla siihen että Neuvostoliitto päätti esimerkiksi heinäkuussa 1940 vaikkapa sulauttaa Eestin Neuvostoliittoon. Ilman talvisotaa olisi tämäkin ollut tarpeetonta - näin mm. Vladimirov, joka kuitenkin piti silmällä tlannetta jossa talvisota oli jo toteutunut. Koko Saksan hyökkäys olisi esimerkiksi hyvinkin voinut muuttua yhden kiilan (suoraa kohti Moskovaa) taktiikaksi. Silloin olisi Eestin liittäminen Neuvostoliittoon ollut tarpeetonta. Jne., jne.
Kyllä Baltian maiden liittäminen oli yhteydessä Tanskan ja Norjan miehitykseen sekä Ranskan luhistumiseen eli Pohjolan ja Euroopan tasapainon muuttumiseen Saksan hyväksi.

Tosin Molotov totesi, että pienten valtioiden aika oli ohi ja NL:n piti saavuttaa tsaarin Venäjän rajat, joten todennäköisesti liittäminne olisi tapahtunut, kun sopiva tilanne tuli.

Sikäli talvisota toki vaikutti, että rajan takana oli huomattavat sotavoimat ja ultimaatumi annettiin.

Eikä Stalin voinut tietää, minkä taktiikan Saksa valitsee, ja hän epäili yleensä kaikkea, mitä saattoi sattua ja mitä oli historiassa oli sattunut. Jo ensimmäisen maailnansodan lopussa Saksa oli ollut kiinnostunut Baltiasta. Itämeren vallitseminen oli Saksalle tärkeää jo huollon takia, samoin punalaivaston liikkumisen estäminen.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Heikki Jansson kirjoitti:Lopputulos sellaisesta arvioinnista voisi olla van yhdenlainen: neuvottelujen katkaiseminen oli jälkimaailman kannalta suomalaisittain arvioiden yksinomaan kielteistä ja seuraukset olivat sen vuoksi tuhoisat. Mikäli toisaalta arvioitaisiin myöntyvyyslinjan mukaisen politiikan hypoteettisia seurauksia hypoteettista jatkokehitystä silmällä pitäen, olisivat sen seuraukset olleet raskaaseen Moskovan rauhaan verrattuna - neljää kuukautta myöhemmin - tietysti erittäin hyvät. Revanssia ei olisi ainakaan tarvinnut janota.

...

Uskoni on edelleen, että syy edeltää seuraustaan ja että syy sellaisenaan, sinänsä eli - an sich - on riippumaton seurauksistaan. Seuraukset ovat puolestaan ymmärtääkseni kausaalisesti riippuvaisia syistään.
Ristiriitaista. Ensin perustelet asian seurauksilla ja sitten (melkein) heti perään kiistät tällaisen kokonaan ja vaadit, että tekoja ilmeisesti pitäisikin a) arvioida ainoastaan edeltävistä tapahtumista käsin tai kenties b) an sich, jonkin yleisen ja universaalin moraalisen viitekehyksen valossa.

Tehdäkseen a, pitäisi ensin erottaa tarkastelusta myös tyystin koko talvisota rauhansopimuksineen ja katsoa vain ja ainoastaan 30. marraskuuta 1939 edeltäneitä tapahtumia. Tällöin perusteluiltasi putoaa kutakuinkin pohja. B-vaihtoehdossa pitäisi löytää intentio siitä, että toimijan päämääränä oli sota, jonka avulla oli tarkoitus saavuttaa tietyt määritellyt tavoitteet, joita voisi kutsua myös sodanpäämääriksi. Sotahan on tunnetusti politiikan jatkamista toisin keinoin, eikä siitä erillinen asia. Mitä sodanpäämääriä voidaan löytää, kun itse sota unohdetaan?

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Heikki Jansson kirjoitti: Muista, että Erkon menettely ja jääräpäisyys oli se, joka muodosti todellisen vaaran Suomen itsenäisyydelle, eikä suinkaan myöntyvyyslinja, joka olisi poistanut vaaran sikäli kuin se oli ylipäätään mahdollista.

Arvelenkin, että Suomen päätyminen talvisotaan johti monellakin tavalla siihen että Neuvostoliitto päätti esimerkiksi heinäkuussa 1940 vaikkapa sulauttaa Eestin Neuvostoliittoon. Ilman talvisotaa olisi tämäkin ollut tarpeetonta.


Viron liittäminen Neuvostoliittoon oli sitten sekin näemmä ulkoministeri Erkon vika. Että semmottii.

Mitenkähän on, mahtoikohan Suomen Etsivän Keskuspoliisin toteuttama SKP:n johtajien pidättäminen vuonna 1928 olla osasyynä Stalinin puhdistuksiin?


Kevättä,

J. J.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Missä kirjassa on kerrottu tästä Mannerheimin neuvosta Erkolle, olikohan se ihan 1. Talvisodan päivänä, eli kun Talvisota syttyi.

Mannerheimin neuvo Erkolle kuulemma meni tähän tapaan: Mene pellolle ja ammu kuula kalloosi.

Kuka on törmännyt tuollaiseen juttuun ja missä kirjassa siitä kerrotaan?

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Tuon jutun takana on ehkä Paasikiven toteamus Mannerheimin pessimismistä.

Mutta Robert Edwarsin kirjassa "Talvisota eurooppalaisin silmin" v.2007 s. 138-139. kerrotaan talvisodan syttymisestä:
"Mannerheimilla oli selkeä näkemys asiasta. Hänen avustajansa kenraaliluunantti Oesch oli kuullut edellisenä päivänä kuinka marsalkka oli ilmaissut puhelimessa Cajanderille varsin selväsanaisesti näkemyksesnsä pääministeri-parasta. Mannerheim oletti olevansa siirtymässä juuri "eläkkeelle", joten hän katsoi oikeudekseen puhua suunsa puhtaaksi. Oesch kertoi, "ettei hän ollut koskaan kuullut ketään haukuttavan niin kuin Marsalkka haukkui Cajanderia."

Koska Mannerheim - jonka kielenkäyttö saattoi olla varsin ylevää, välillä jopa vanhoillista - ei sortunut yleensä karkeaan sotilaskieleen, olisi kiinnostavaa tietää, mitä hän tarkkaan ottaen sanoi..."

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

MM kirjoitti:marsalkka oli ilmaissut puhelimessa Cajanderille varsin selväsanaisesti näkemyksesnsä pääministeri-parasta.
Ainoa ongelma asia on, että Mannerheim ei luultavasti kelpaa todistajaksi, koska hänhän kuuluu väärälle puolelle, sinne yhtenäisten sodanlietsojafasistien ja työläisten sortajien joukkoon. - Tämän verenhimoisen oikeistoklikinhän kuuluu suunnitella yksissä tuumin hyökkäyssotaa.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka

Edellämainitussa Talvisota eurooppalaisin silmin -kirjassa on yksi maininta Kekkosesta liittyen tämän ketjun alkupuolella käsiteltyyn IKL:n lakkautusepisodiin, jossa kirjoitettiin mm. näin:

"Ei tainneet Kekkosen konstit oikein puraista IKL:n lakkauttamisen suhteen kun vastapuolellakin oli päteviä lakimiehiä. Yritettiin kyllä."

Kirjassa sivu 54. Holsti oli eronnut ja huhuttiin siitä, että ero olisi johtunut Berliinin vehkeilystä.

"Sisäministeriö osoitti merkillisellä tavalla tasapuolisuutta kieltämällä välittömästi myös Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) toiminnan julistamalla järjestön laittomaksi, aivan kuten se oli tehnyt kommunisteille. Päätöksestä vastannut ministeri Urho Kekkonen (josta tuli tasavallan presidentti vuonna 1956) myönsi myöhemmin, että kyse oli yksinkertaisesta vaikkakin karkeasta eleestä, jolla oli tarkoitus osoittaa Saksalle, ettei Suomella ollut yhteyksiä Saksan viidenteen kolonnaan. Myöhemmin kielto kumottiin (melko kömpelösti), perustuslain vastaisena. Se sekoitti Holstin eroon liittyvää kuviota entisestään ja antoi perspektiiviä siihen, miten onnekkaassa asemassa äärioikeisto ja äärivasemmisto vuorollaan olivat."

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”