Ei se, että haploryhmän jokin alaryhmä nimitetään jonkin heimon mukaan, mitenkään tarkoita että (1) sitä ei voisi olla muillakin, ja (2) kyseisellä heimolla ei voisi olla muitakin haploryhmiä. Nimitys annetaan sen kansan tai heimon mukaan, jolla kyseinen alaryhmä on yleisin (tai vanhin, jos ikäsuhteet tiedetään). Tuskin kukaan on milloinkaan väittänyt, että kokonainen kansa olisi koostunut vain yhdestä haploryhmästä. Klaanitasolla tilanne voi tietysti olla sellainen.Vetehinen kirjoitti: Joskus näkee sellaista, että jokin haploryhmä nimetään tietyn kansan tai heimon tunnusmerkiksi. Minusta se on vajaata ajattelua. En usko, että ennen oli yhden haploryhmän kansoja tai heimoja sen enempää kuin nykyäänkään. Heimot ja kansat olivat ennenkin geneettisesti sekoittuneita. Osin sekoittuneempia kuin nykyään. On luultavasti ollut klaaneja, joilla on ollut sukulaisuussuhde klaanin sisällä, mutta se suhde on voinut olla myös langon ja vävyn välinen suhde eivätkä he ole verisukulaisia keskenään. Klaaneihin on saattanut voida liittyä täysin ulkopuolinenkin.
Totta. Frekvenssi kertoo kaikkein vähiten muinaisesta tilanteesta. Diversiteetti kertoo jo enemmän, ja vanhakantaisten haplotyyppien löytyminen vielä enemmän.Vetehinen kirjoitti: Geeneihin liittyy sellainen ilmiö kuin valikoituminen. Pienessä populaatiossa haploryhmä, jolla on pieni osuus, voi satunnaisesti muutamassa sukupolvessa tulla suureksi enemmistöksi. Tämän vuoksi nykyiset haploryhmien suhteet eivät kuvaa lainkaan entisiä suhteita, jotka ovat saattaneet olla aivan toiset. Arkeologisista ruumislöydöistä tehdyissä geenitesteissä löytyy usein nykyään hyvin harvinaisia haploryhmiä.
1. Hauhon vanhin kirjallinen maininta on tarkalleen Hawu ja Haffu (1329), mutta tällaisia kirjurien h:ttomia muotoja tavataan myöhemminkin. Jo seuraavalla vuosisadalla tavataan asu Hauhå, joten nimiasun h:llisuutta ei ole syytä epäillä.Vetehinen kirjoitti: Suomalaisia paikannimiä on tutkittu joskus täysin ilman mitään tieteellisyyttä. Esimerkiksi nimeä Hauho on selitetty germaaniseksi sanaksi, joka nykyään olisi hög, vaikka sanalla on täysin suomalainen merkitys alava maa ja havu. Hauhon vanhin kirjallinen maininta onkin Hafvu (ulkomuistista), joten sillä ei ole mitään tekemistä högin kanssa.
2. Se, että nimi on yksiosainen, viittaa jo vierasperäiseen tai henkilönnimipohjaiseen paikannimeen. Ei Suomessa ole paikannimeä Havu, vaan se vaatii aina peräänsä jonkin perusosan. Havu on ainoastaan talonnimenä, eli henkilönnimipohjalta. Kielen normaalin sanan pohjalta ei synny yksiosaista nimeä Havu.
3. Ei hauho-sanalla ole Suomen murteiden sanakirjan mukaan merkityksiä ’alava maa’ tai ’havu’, älä viitsi keksiä omiasi.
Maatalous on vakiintunut yleiskäsite, jonka alle lasketaan sekä maanviljely että karjatalous.Vetehinen kirjoitti: Minusta erätalous on hyvä sana kuvaamaan yhtä muinaista talouden muotoa. Maatalous on toinen ja karjatalous vielä päälle.
Ei tietenkään oleteta. Mutta kaukokaskia erämaissa viljelevillä oli hirsitalonsa kaukana sydänmailla, eivät he rakentaneet toista taloa. He asuivat esimerkiksi kodassa tai muussa tilapäisemmässä asumuksessa – sen sijaintia kannatti vaihtaa kaskimaan vaihtuessa.Vetehinen kirjoitti: Tuntuu todella oudolta puhua rautakautisesta asutuksesta, että sillä ei ollut pysyvää ja vakinaista asuinpaikkaa. Ikään kuin oletetaan, että hirsirakentaminen olisi loppunut.
Kyse on siitä, että Uudellamaalla ei ole merkkejä sellaisesta vanhasta suomalaisasutuksesta, joka olisi pitänyt aluetta rintamaana/sydänmaana – alue oli pelkästään eränautinnassa ja kaukokaskina, eli erämaana.