Minne Otava kadotti jalkaväenkenraali Eric Heinrichsin (1890-1965) sotavuosien 1939-44 muistelmien kustannussopimuksen mukaisen käsikirjoituksen?
Marsalkka Mannerheimin lähin mies, jalkaväenkenraali Eric Heinrichs (1890-1965) allekirjoitti 3.11.1947 kustannussopimuksen Otavan kanssa, jonka mukaisesti “Kenraali Heinrichs, joka paraikaa kirjoittaa muistelmiaan sotavuosiltaan 1939-44, sitoutuu tarjoamaan Otavalle yksinoikeuden näiden muistelmien julkaisemiseen kolmen vuoden kuluessa suomenkielellä.”
Heinrichs sai muistelmiensa käsikirjoituksen valmiiksi kustannussopimuksen mukaisesti syksyllä 1950.
Otava päätti kuitenkin vastoin kustannussopimusta ettei Heinrichsin muistelmia julkaista. Heinrichsin syksyllä 1950 valmisteneita muistelmia sotavuosilta 1939-44 ei ole toistaiseksi julkaistu.
Mitä Heinrichsin alkuperäisille muistelmakäsikirjoituksille Otavassa tapahtui, on tuntematonta.
35 vuotta myöhemmin, vuonna 1985, Otava yritti korjata sensurointiaan ja pyysi armeijan omaa tutkijaa, valtiotieteen tohtori Martti Turtolaa, kirjoittamaan jalkaväenkenraali Erik Henrichsin omia muistelmia korvaavan “elämänkerran”. Otava julkaisi Turtolan kirjan vuonna 1988.
Armeijan kontrolloimassa sota-arkistossakin Heinrichsin muistelmista on pk-sarjassa nro1172 tallella vain tyhjät kannet “Muistelmat”.
Toinen kustantaja WSOY sensuroi marraskuussa 1954 Väinö Linnan “Sotaromaanin” ja julkaisi siitä tynkäversion joulukuussa -54 nimellä “Tuntematon sotilas”.
Kun Yleisradion Mot-ohjelma toi vasta talvella 2000 julkisesti esille Linnan alkuperäisen sotaromaanin käsikirjoituksen sensuroinnin, WSOY julkaisikin – painostettuna - vuonna 2001 alkuperäisen kustannussopimuksen mukaisen version Linnan työstä sen alkuperäisellä nimellä “Sotaromaani”.
Linnan sotaromaanista kustantaja poisti mm. kaikki tekstikohdat, joissa käsiteltiin ja kritisoitiin rintamalla ja selustassa upseerien toimeenpanemia omien sotilaiden hengenriistoja.
Kannaksella taistelleelta patterinpäällikkö Lauri Jäntiltä kesti käsikirjoituksen valmistumisesta peräti yhdeksän vuotta ennen kuin hänen kustantajansa julkaisi vuonna 1955 muistelmakäsikirjoituksen nimellä “Viipurin viimeiset päivät”.
Jäntti lähetti jo vuonna 1947 käsikirjoituksensa Viipurin kesäkuun 1944 tapahtumia Mannerheimin käskystä tutkineen kenraalimajuri V.H. Palojärven tarkastettavaksi.
Luettuaan käsikirjoituksen Palojärvi vastasi kustantajan mukaan Jäntille: “Annettu kuva on oikea mutta mitä tulee jälkinäytökseen, jättäisin pois tappioluettelot ja sekä kenttäoikeus-jutun”.
Kirjailija Veijo Meri kuvaa sotaromaanissaan “Jääkiekkoilijan kesä” (Otava 1980) kesäkuun 1944 Kannaksen rintamalohkojen murtumisia, karkureiden kiinniottamisia ja teloituksia Lappeenrannassa sekä karkureiden toimituksia takaisin Portinhoikan taisteluihin.
Kustantaja Otavan vaatimuksesta Meri joutui lisäämään käsikirjoitukseensa kirjan esittelysivuna julkaistun vakuutuksen, jonka mukaan “kirjassa kerrottuja asioita ei ole todellisuudessa tapahtunut vaan ne ovat syntyneet ainoastaan kirjoittajan ja lukijan mielikuvituksissa.”
Näin siis kirjailija Veijo Meri, tuhansien rintamasotilaittemme haastattelija ja kuuntelija.
Historiantutkija Heikki Ylikangas sai kesäkuussa 2007 valmiiksi kesän -44 Kannaksen katastrofia ja rintamakarkureiden teloituksia koskevan tutkimuksensa, jolle tutkimuksen kustantanut Otava antoi nimen “Romahtaako rintama?- Suomi puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944”.
Ylikangaan kesäkuun 1944 armeijan lainkäyttöä ja toimenpantuja karkureiden teloituksia koskevan jatkotutkimuksen vuodelta 2008, “Yhden miehen jatkosota”, Otava päätti olla julkaisematta. Tutkimuksen julkisti WSOY.
Kesäkuun 1944 Kannaksen rintamien kymmenien tuhansien sotilaittemme joukkopaot sekä laajamittaiset, Mannerheimin ja rintamakomentajien käskyhin perustuvat karkureihin kohdistetut rangaisutoimet ja laajamittaiset laittomat teloitukset selustassa, ovat edelleen historiantutkimuksellisesti ja rikosoikeudellisesti lähes koskematonta ja nykyisen sotahistoriamme sivuilta visusti salattua.
Yksittäistä Kyllikki Saaren laitonta hengenriistoa eli murhaa esitutkintaviranomaisemme ovat tutkineet miljoonin virkatyötunnein ja euroin jo lähes 60 vuotta eikä valmista näytä tulevan koskaan.