Vetehinen kirjoitti:Jaakko Häkkinen kirjoitti:Vetehinen kirjoitti:
Kuudenneksi yleisin suomalainen sukunimi on Mäkelä, joka on johdettu luontosanasta. Henkilönimestä Matti johdettu Mattila on sijalla 27. Sijalla 35 on Ojala ja se on luontonimestä johdettu. 41. on Hakala, 48. Anttila, 57. Seppälä, 58. Rantala, 65. Niemelä, 73. Ahola, 83. Peltola, 99. Rajala. Luettelot on Mikkolan ja Paikkalan kirjasta Sukunimet.
Opettelisit lukemaan ennen kuin tulet nolaamaan itseäsi julkisesti!
Puhuinko minä sukunimistä? En, puhuin asutusnimistä! Ja vielä lihavoituna! Etkö edes ymmärrä, mitä eroa näillä kahdella on? Ilmeisesti et erota paikkaa henkilöstä - ainakaan et erota paikannimeä henkilönnimestä. Kuinka olemattomalla tiedolla ja ymmärryksellä voit edes olla liikkeellä? Aivan käsittämätöntä.
Minä kirjoitin sukunimistä eikä siitä pitäisi malttiaan menettää noin alkeellisella ja primitiivisellä tavalla. Sinusta ehkä tuntuu, että on kirjoitettava sinun asettamilla säännöillä tänne Agricolaan, mutta eihän se niin ole. Väität jopa sukunimikirjan tietoja vääriksi ilman perusteita.
1. Miksi puhuessasi sukunimistä väität minun puhuneen niistä, vaikka puhuin asutusnimistä? Et ole ymmärtänyt lukemaasi.
2. En ole väittänyt sukunimikirjan tietoja vääriksi, joten lopeta valehtelu.
3. En ole menettänyt malttiani, olen vain järkyttynyt typeryydestäsi ja siitä, että kuvittelet voivasi keskustella aiheesta noin olemattomalla ymmärryksellä.
Vetehinen kirjoitti:
Kanto on tietenkin suomalainen sana ja nimikin, joka esiintyy asutusnimenä. Sen lisäksi, että kanto tarkoittaa puunkantoa, se kanto liittyy myös kantamiseen.
Kuinka monta kertaa sinulle pitää toistaa, ennen kuin menee jakeluun:
1. Kanto on suomalainen sana silloin kun se liittyy puunkantoon. Jos metsän nimessä esiintyy kanto-elementti, se on taatusti peräisin suomen kanto-sanasta.
2. Asutusnimissä henkilönnimi on paljon todennäköisempi lähtökohta kuin puunkanto!
Vetehinen kirjoitti:
Mielestäni kritiikki professori Jouko Vahtolan ja tohtori Petri Hiltusen saksalaisiksi nimiksi väittämiä nimiä kohtaan on enemmän kuin perusteltua. Moni suomen sana on saman näköinen kuin saksalainen sana varsinkin vanhat germaaniset sanat, mutta se ei todellakaan merkitse, että sana on saksasta.
Etkö todella ymmärrä nimen ja sanan välistä eroa? Tutustu edes peruskäsitteisiin ennen kuin alat vääntää aiheesta, tuo on todella noloa.
1. Lainasanaselityksissä on huomioitava sekä äänneasu että merkitys. Siksi lainasanaselitykset ovat hyvin varmalla pohjalla.
2. Nimien kohdalla merkityskriteeriä ei voida soveltaa, paitsi paikannimissä joiden muoto ja sijainti voidaan varmentaa kartalta. Siksi nimillä voi olla monta selitystä. Nimiselityksiä arvioitaessa onkin ehdottoman tärkeää tuntea nimityypit:
- asutusnimet perustuvat yleensä henkilönnimiin, joten talonnimi Kanto(la) ei todennäköisesti juonnu sanasta (puun) kanto.
- luontonimet perustuvat yleensä luontosanoihin, joten metsännimi Kantola todennäköisesti juontuu sanasta (puun) kanto.
Vetehinen kirjoitti:
Tämä keskustelu vain vahvistaa miten alkeellinen ja primitiivinen suomalainen ns yliopistomaailman "tutkimus" on. On hyviä ja asiantuntevia oikeita tutkijoita, mutta ilmeisesti he eivät tuo tuloksiaan yleisölle tai heidän tuloksensa eivät saa kiihottuneen innostunutta vastaanottoa, koska ne ovat niin arkisia. Esimerkiksi Tuomo Tuomi osoittaa miten savu ja sauhu ovat muodostuneet. Se on täsmälleen sama rakenne kuin Hauho ja Havu -nimissä. Se on liian arkinen jotta se innostaisi. Jorma Koivulehto on tainnut mainita, että Hauho on varmin germaaninen paikannimi Suomessa. Kuitenkin se on suomalainen ja täysin Tuomen esittämän savu ja sauhu -sanojen mukaisen kehityksen tulos, jonka voi varmentaa kirjallisista lähteistä.
Kirjallisista lähteistä voidaan nähdä pelkästään se, että Hauho-paikannimen kirjaamisessa esiintyy kirjurista johtuvaa horjuntaa: vuorotellen h:llisia ja h:ttomia nimimuotoja!
1. Hauho-nimelle löytyy täsmällinen germaaninen lähtömuoto, ja sellainen henkilönnimi tunnetaan Suomessakin historiallisista lähteistä. Henkilönnimi on asutusnimelle tyypillisin lähtökohta.
2. Suomessa ei ole sanaa hauho, eikä se edes vastaa täsmällisesti hypoteettista muotoa sanasta havu (vrt. savu : sauh
u). Sauhu-sana on siis olemassa, hauho-sanaa ei ole. Lisäksi asutusnimenä
pelkkä yksiosainen 'havu' on todella kaukaa haettu.
Tunnustaisit jo, että sinä olet vain päättänyt uskoa omiin fantasioihisi etkä ole kiinnostunut etkä edes kykenevä arvioimaan eri selitysten tieteellistä uskottavuutta. Pidä sinä fantasiasi ja lopeta niistä jankkaaminen.