Historiallisia näkökulmia maastamuuttoon ja oikeudesta siihen varhaisen uuden ajan Suomessa

[Tapio Onnela]

Jukka Kokkonen kirjoittaa ETMU-blogissa maastamuuton historiasta otsikolla: "Karkureita, piileksijöitä ja työn ja toimeentulon hakijoita. Historiallisia näkökulmia maastamuuttoon ja oikeudesta siihen varhaisen uuden ajan Suomessa (19.12.2012)

Ruotsin tuon ajan muuttopolitiikan voi kiteyttää kolmeen seikkaan: (1) kiihdyttää ammattitaitoisen ja työkykyisen väestön maahanmuuttoa ulkomailta Ruotsiin, (2) säädellä väestön muuttoliikkeitä myös valtakunnan sisällä ja (3) minimoida maastamuutto Ruotsista ulkomaille. Muuttopolitiikka liittyi tuona aikana Ruotsissa noudatettuun merkantilistiseen talouspolitiikkaan. Myös muissa eurooppalaisissa valtakunnissa monarkit puuttuivat alamaistensa muutto-oikeuksiin. Esimerkiksi Venäjällä talonpoikien vapaa muutto-oikeus kiellettiin 1600-luvulla ja heidät kiinnitettiin tiettyyn paikkaan maanomistajansa henkilökohtaisena omaisuutena.

Ruotsissa maastamuutto kiellettiin vuonna 1620. Maastamuutto oli sallittua vain tilapäisesti, lähinnä opiskelutarkoituksessa, ylemmille sosiaaliryhmille kuten aatelisille. Tässä vaiheessa syntyi myös muuttamiseen liittynyt byrokratia passeineen ja muuttotodistuksineen ainakin Ruotsissa ja myös Tanska-Norjassa. Tavoitteena oli, että viranomaiset kontrolloivat tarkasti väestön liikkumista. Ulkomaanmatkoja kohtaan tunnettiin epäluuloa. Matkustavaisten pelättiin tuovan mukanaan kaikkea ”tartuntataudeista ja kerettiläisyydestä omituisiin seksuaalisiin tapoihin” (Englund 2011, 255). Luvattomia maasta poistujia uhattiin palaamiskiellolla sekä oikeuksien, kuten perintöoikeuden, menetyksellä.

Lue koko teksti: Historiallisia näkökulmia maastamuuttoon ja oikeudesta siihen varhaisen uuden ajan Suomessa