Oikeistolaiset - tällä palstalla, käyttäytyvät - etsiessään todisteita Neuvostoliiton ”aikeista”, joiden he ”tietävät” olevan olemassa – tarkalleen samoin kuin seuraavan tarinan päähenkilö:
Missä se on?, huudahti kiiluvasilmäinen – kerran toisensa jälkeen. Tämä oli jo jatkanut huutelemistaan ”missä se on?” niin että raikui, täysin ajasta ja paikasta välittämättä. Tämä olikin sitten viety lääkäriin.
Lääkäri totesi viimein, ettei miehelle voinut mitään, ja kirjoitti todistuksen, ettei mies mielisairautensa vuoksi kyennyt suorittamaan edes asevelvollisuuttaan sekä ojensi kirjoittamansa lapun miehelle.
Mies otti lapun, varovasti, ikään kuin epäillen tohtoria - ja tokaisi sitten huojentuneena ja hymyillen tyytyväisenä:
”Tässähän se on. Se löytyi!”
Aivan samoin käyttäytyvät tämän palstan sokeat – Mannerheim olisi hövelisti sanonut näitä tosin vain puolisokeiksi mutta toisaalta lisännyt ”aaseiksi”.
He eivät etsi tosin vapautusta asevelvollisuudestaan – sen he olisivat saaneet käyttäytymisellään jo ajat sitten -
vaan todisteita Neuvostoliiton ”salaisista aikeista” Suomen suhteen.
Aarteen metsästyksessä
Nämä (jälj. fanaatikot)
etsivät siis puuttuvia todisteita Neuvostoliiton ”aikeista”, joita he ovat etsineet jo yli 70 vuotta. No, sellainenhan ei kauhean vaarallistakaan ole, ja kadonneen aarteen metsästys on aina ollut kiehtovaa lisäpuhdetta, eikö vain. Harrastuksensa kullakin.
Kaikkein lähimmäs tavoitettaan nämä fanaatikot pääsivät, kun he löysivät pres. Risto Rytin sanoja mukaillen liittolaisensa eli ”nerokkaan johtajan valtakunnankansleri Hitlerin” sanastosta tuon "likvidoinnin. Goebbelsin tekstimyllystä tämä sana saatiin - propagandaministeriöstä - mutta meille se tuli tutuksi presidentti Rytin ns. suuresta syytöspuheesta 26.6.41, jolloin aie kuului
”päättää tilinsä Suomen kanssa ja likvidoida tämä maa”. - Ko. kohta Rytin puheessa kuului kokonaisuudessaan (tässä selvyyden vuoksi):
"[Hitler] vaati Saksalta vapaita käsiä päättää tilinsä Suomen kanssa ja likvidoida tämä maa." (ks.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/p ... media=3688.
Kun Neuvostoliitto pääsi itse ilmoittamaan aikeensa sen ehdotuksessa neljän vallan sopimukseksi, osoittautui, että oikeampaa olisi ollut esittää:
[Edellyttäen, että] saksalaiset joukot vedetään pois Suomesta ja tällöin Neuvostoliitto takaisi Saksan taloudelliset intressit Suomessa ja sitoutuisi rauhanomaisiin oloihin Itämeren alueella (=suhteessaan Suomeen).
Edellä on siteerattu Neuvostoliiton esitystä kolmelle vallalle (eli Saksalle, Italialle ja Japanille) niistä ennakkoehdoista, jotka Neuvostoliito asetti yhtymiselleen sopimukseen. - (Koska Neuvostoliiton julkisuutta varten esittämässä kaavailtu liittyminen kolmen vallan sopimukseen oli salattua, kaiketi propagandistisista syistä, eivät kommunistit Suomessa tehneet huomautusta siitä, vaikka se tietysti (vähäpätöisen Suomen historiankirjoituksen oikeellisuuden vuoksi) olisi ollut tuiki tarpeellista – audiatur et altera pars, kumpaakin kuultakoon, mutta... Kun kotokommunistimme eivät sen vuoksi avanneet suutaan niin Neuvostoliiton esitystä ei juuri huomattu Suomessa. Siitä, ettei sitä huomautettu Suomessa niin siitä kaiketi fanaatikot syyttävät sitten vainoamiaan kommunisteja.
Epäonnistuminen aarteen etsinnässä
Voi, mikä tuska siitä syntyikään, ettei Molotovin Berliinin käynnistä löytynytkään kaivattua todistetta. Melkein otti sydämestä, niin kauhea oli heidän valituksensa ja parkumisensa kun sekin toivo ”hämärien aikeiden” todistamiseksi meni. Ei sieltäkään, ei sitten mistään löydy mitään. Siispä, jatketaan! - siis aarteen – eli kadoksissa olevien Neuvostoliiton aikeita koskevien todisteiden etsintää, sanoivat oikeistofanaatikot.
Niiden täytyy löytyä, nehän olivat olemassa. Siihenhän koko politiikkamme perustui, emmehän me olemme voineet olla väärässä. Ei meitä voi syyttää Suomen politiikan rakentamisesta aiheettomien salaliittoteorioiden varaan.
Tähän vastataan tietysti:
Juuri niin teitte. Rakensitte tämän maan tulevaisuuden itään suuntautuneen vihan varaan, salaliittoteorianne varaan, jolta puuttuvat tyystin kaikki lähteet. Jos teillä on (oli) lähteet, esittäkää ne... mutta eiväthän he esitä. Sitäpaitsi, todisteet olisi pitänyt olla jo tuolloin. Niiden esittäminen jälkikäteen on turhaa.
Edelleen tähän vastataan: katsokaapa sotapolitiikkanne seurauksia.
Maamme oli raunioissa ja maatamme tosiasiassa johti Andrei Ždanov tämän pitäessään hoviaan vuonna -44 Tornissa. Siihenkö pyritte, sekö oli tavoitteenne? Siksikö Suomi lähti (myös)
talvisotaan, joka oli portti jatkosotakaan, kuten vihaamanne
prof. Heikki Ylikangas toteaa teoksessaan (Suomen historian käännekohdat).
Pallo hukassa
Se, mikä selvisi oli se minkä muutoinkin tiedämme: että Neuvostoliiton politiikka oli suhteellisen pragmaattista (eli ei ollut ideologisten syiden perusteella määräytynyttä) jo 30-luvulla (ks. tästä erityisesti mainio teos
Gabriel Gorodetsky. "Grand Delusion: Stalin and the German Invasion of Russia. Yale University Press, 1999” Myös prof.
Keijo Korhonen teoksessa "Turvallisuuden pettäessä", Tammi, 1971, käsittelee aihetta erit. Suomen osalta. Fanaatikoilta ei siis ole suinakaan vain pallo hukassa – olisipa vain niin – vaan heiltä on peräti ”todisteet” Neuvostoliiton ”aikeista” hukassa juuri kun niitä penätään. Gorodetskyn teos onkin pannassa näiden oikeistolaisten ikiomalla ”historia”-palstalla, eri Putkisen palstalla osoitteessa
http://personal.inet.fi/koti/juhani.put ... lusion.htm , jossa varmaankin tämänkin palstalle kirjoittavat hienosti viihtyvät. Putkisen juttu Gorodetskystä ei ymmärtääkseni mainittavasti ainakaan ylitä tasoltaan tänne kirjoittaneden yrityksiä vai mitä arvellaan?
Todettakoon vielä, että on tietysti totta, että aseellisen konfliktin syttyessä kahden valtion välille ja etsittäessä syitä tapahtumille on lähinnä toisen valtion asukkaiden selitys, että
”me emme tehneet yhtään mitään, noi vaan tulivat mitään edes ilmoittamatta” usein ensisijainen. Historiankirjoitus tuntee montakin sellaista tapausta. Vaikkapa I maailmansota syttyi siihen selitykseen uskoville tunnetuista
seitsemästä laukauksesta Sarajevossa ja talvisota syttyi
Mainilan väitetyistä laukauksista. Moskovan neuvotteluilla ei tämän näkemyksen mukaan
tietysti ollut mitään talvisodan kanssa tekemisistäkään arvellaan silloin.
Talvisotahan oli Neuvostoliiton ”suunnittelema juttu”
Tämän näkemyksen, että talvisotahan oli Neuvostoliiton ”suunnittelema juttu” mm. Tanner torjuu huomauttaessaan, että Arvo Poika Tuomiselle lähetettiin peräti kolme kertaa kutsu saapua Moskovaan, ensimmäisen kerran kirjeellä 13.11.39, heti suomalaisten keskeytettyä neuvottelut jolloin tämä kieltäytyi noudattamasta kutsua, ja viimeisen kerran marraskuun 21. päivänä kuriirilla, joka esitti Tuomiselle politbyroon määräyksen suullisesti samalla luovuttaen tälle lyhyen kirjallisen kutsun. Kuriirina toiminut esitti lisäksi, myös suullisesti, että Tuomista oli ajateltu sittemmin perustetun Terijoen hallituksen pääministeriksi. (ks. tark
Tanner, Väinö: Olin ulkoministerinä talvisodan aikana, KK:n kirjapaino, H:ki 1950).
Neuvostoliitolla ei siis ainakaan minun ymmärtääkseni lainkaan ollut epäiltyjä ”hämäriä aikeita Suomen suhteen". Jos oli, esittäkää lähteenne, mutta niitähän ei esitä koskapa edelleenkin ollaan niitä etsimässä, niin kuin niitä on etsitty yli 70 vuoden ajan. Sen sijaan syytetään minua mitä merkillisimmistä asioista, mikä ilmenee
viewtopic.php?f=10&t=4832&start=120 kuten
”puolihulluudesta” ja
”fetisismistä”??? - Puolihulluus olkoon, sehän on aika lailla mielipidekysymys, mutta fetisismi?! - Sana fetisismi lienee ranskan kielestä fétiche < lat. facticius 'keinotekoinen' eli esinekohteinen seksuaalihäiriö = tarkoittanee seksuaalisen kiinnostuksen ja mielikuvien kohdistumista esineeseen... ks. fetisismi-nimisestä seksuaalisesta poikkeamasta vaikkapa Wikipedia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fetisismi ). Luulisi, ettei medisiinisten diagnoosien eli tautiluokitusten tekeminen opponentin seksuaalisesta suuntauksesta kuuluisi historianpalstalle (vrt. nimim. nylanderin viesti joka poistettiin sanotunkaltaisesta syystä jolloin kyse vain oli vastauksesta toiseen viestiin, jossa asiaa jo käsiteltiin, eikä oma-aloitteesta esitetystä haukkuumisesta), mutta sehän on pelkkää luuloa.
Toivon myös, hyvät keskustelijat, että keskustelussa voisimme palata aiheeseemme eli talvisotaan eikä lipsua siitä, olkoonpa syy lipsumiseen mikä tahansa.
Semmottii...
