RoopeH kirjoitti:
TV-sarjan tapa käsitellä asiaa on kuitenkin jotenkin suomalaisuutta vähättelevä.
Rautakauden/ varhaiskeskiajan tapahtumista tuskin koskaan saadaan tarkkaa selkoa, voidaan vaan olettaa asioita. Siksi puoleen tai toiseen on paha sanoa mitään, voi vaan pitää mielessä, että suurin osa asiakirjalähteistä, joiden kautta historiaamme tulkitaan ovat katolisen kirkonja "ruotsalaisen eliitin" tuottamia ja näkökulma sen mukaan.
...
Voikin kysyä miksi juuri nyt on niin kova tarve kertoa meille suomalaisille, että meidän olisi käynyt huonosti ilman Ruotsia ja ruotsalaisia ja miten paljon olemme "saaneet" ruotsalailta. Liittyykö tämä kaikki jotenkin nykyiseen pakkoruotsi -keskustelu -ilmapiiriin? Tai onko ollut niin, että "ruotsalaiset" hyvää hyvyyttään sivistivät naapurin kiittämätöntä ja sivistymätöntä pakanakansaa?
Kiitoksia asiallisesta, kiinnostavasta ja ajatuksiakin herättävistä puheenvuorostasi.
Historiantutkimus nyt vain pääosin pohjautuu arkistolähteisiin, eikä pelkkiin olettamuksiin. Mutta jo tuolla kysymyksellä näkökulmasta, jonka ilmeisesti oletat voivan olevan joku muu kuin se mikä lähteistä käy ilmi, paljastat oman anakronistisen näkemyksesi menneestä. Eli sen, että mieelstäsi siis voisi olla myös "suomalaisen eliitin näkökulma" Ellet sitten tarkoita sitä, että näkökulma voisi olla rahvaan näkökulma ja tästä olen toki samaa mieltä, olisihan se kiinnostavaa, jos tuollaisia lähteitä olisi.
Sitä miksi TV-sarja on tehty pitäisi varmaankin kysyä ohjelmasarjan tekijöiltä, mutta epäilemättä se tosiaankin liittyy keskusteluun ruotsin kielen asemasta Suomessa, joka on viime vuosien aikana ollut kiivaan puoleista.
Tosin minusta ohjelma nimenomaan vaikuuttaisi olevan vastareaktio sille hyvin aggressiivisille ja ruotsivihaa uhkuville puheenvuoroille, joissa on yritetty todistella, ilman päteviä todisteita, ”ruotsalaisten ikiaikaista sortoa”. Näistä perusteettomista väitteistä on sitten yritetty vetäää johtopäätöksiä nykyiseen kielipolitiikkaan. Hienoa, että vihdoinkin on joku tarttunut toimeen ja tehnyt populaarin esityksen siitä minkälainen yhteinen historiamme Ruotsin kanssa on ollut, ja joka perustuu oikeasti tutkittuun tietoon ja asiantuntijoiden näkemyksiin, eikä populistien heittohin ja arveluhin tai joihinkin huuhaa teorioihin.
Ohjelmassa on haastateltu lukuisia historia-alan tutkijoita, jotka ovat perehtyneet Ruotsin ajan historiaan, ja joiden mukaan ei ole onnistuttu osoittamaan, että suomalaisten kieleen tai etnisyyteen perustuvalla ”sorrolla” olisi historiallisia perustetta. Tätä väitettähän esimerkiksi Suomalaisuuden liitto yritti tuoda esille pamfletissaan
Itämaasta itsenäisyyteen
Suomen ja pohjoismaiden historian professori ja taloushistorioitsija Markku Kuisma sanoikin jo heti ohjelmasarjan avausjaksossa hienosti, että historiasta on kaikkialla vallalla paljon väärinkäsityksiä, joka tekee siitä vaarallisen. Hänen mukaansa olisi parempi
tietää asioista, jotta voisi ainakin vihata oikeista syistä eikä vääristä, jos nyt on pakko vihata. Mieluummin viileä analyysi, jonka tulos Kuisman mukaan on se, että olemme "hirvittävän suuressa määrin ruotsalaisia, eikä siinä ole mitään pahaa - jos tätä nyt halutaan korostaa - voidaanhan ajatella, että olemme nyt ”parannettu painos ruotsalaisia”."
Ohjelamassahan ei ainakaan toistaiseksi ole otettu mitenkään kantaa siihen miten kieliasiat nyt pitäisi Suomessa järjestää. Se onkin minusta kokonaan oman keskustelunsa aihe, itse esimerkiksi olisin hyvinkin valmis miettimään ruotsin kielen asemaa Suomessa uudelleen, mutta on väärin muuttaa sitä sillä perusteella, että näin muka vapautuisimme jostakin ikiaikaisesta sorrosta. Moiset väitteet ovat halpahintaista populismia, jolla esimerkiksi perussuomalainen puolue on pyrkinyt kovasti ratsastamaan.
Suomi ja myös Ruotsi ovat paljon myöhemmin syntyneitä. Kansallisvaltioiden syntymisen jälkeen 1800-luvulla suomalaisuus ja ruotsalaisuus värittyvät historiantulkinnoissa kansallisten silmälasien läpi, ja tästä asiasta tälläkin foorumilla säännöllisin väliajoin väännetään. Osa näistä ”aitosuomalaisista” eivät tunnu millään käsittävän tai haluana tehdä eroa nykyisen kansallisen identiteetin ja menneisyyden ihmisten identiteetin välillä.
Ilona Pajari sivusi tätä ”kansallismielisyyssyndroomaa" kiinnostavasti
arviossaan Pilvi Torstin teoksesta ”Suomalaiset ja historia”, jossa Ilona Pajari toi esille ainakin minulle aiemmin tuntemattoman termin ”primordialismi”: Näin Pajari:
”Suomalainen historiakansa ei ilmeisesti kaikkineen seuraa uusinta tai edes hieman vanhempaa tutkimusta tässä ajassa, tai tutkimusten tulokset eivät välity jokaisen kokemukseen ja tietoisuuteen. Sen sijaan primordialistisilla kansakuntanäkemyksillä näyttäisi olevan tilausta. (Primordialismi tarkoittaa sitä, että jokin on jo luonnostaan määräytynyttä, alkuperäistä. Sen avulla voidaan legitimoida esimerkiksi nationalismia etnisyyden kautta, termiä käytetään mm. konstruktivismin vastakohtana)”
Juuri tästä syystä
Suomi on ruotsalainen ohjelmasarja tuli erittäin suureen tarpeeseen!