Martti Tapio Pelho kirjoitti:Kirjoitat 11.4.2013:
Kysymys Martti T. Pelholle: kun sanot että "WSOY oli pakotettu julkaisemaan Linnan Sotaromaanin..." niin kiinnostaisi tietää:
1) kuka pakotti?
2) mitä keinoja käytettiin?
Olen tätä aiemminkin kysynyt, kun jossakin toisessa ketjussa mainitsit saman asian, mutta en silloin saanut vastausta.
....
Minulla ei ole nyt käytettävissäni WSOY:n vuonna 2001 julkaisemaa Väinö Linnan alkuperäisen käsikirjoituksen mukaista “Sotaromaania” mutta muistelen, että kysymyksesi vastaus on suoraan saatavissa myös ‘Sotaromaaniin’ liitetyistä kahdesta esipuheesta, joissa on varsin ansiokkaasti kerrottu kustannustapahtumista.
Sotaromaanin toisessa esipuheessa mainitaan toimitusjohtaja Jäntin laittaneen Linnan käsikirjoituksen, tuolloin 80-vuotiaalle isälleen, eläkeellä olevalle WSOY:n toimitusjohtajalle, luettavaksi.
Isän kommentti Linnan alkuperäisestä käsikirjoituksesta oli ollut viikon kuluttua ettei hän ole lukenut koskaan näin hyvää romaania mutta on eri asia uskallatteko te sen julkaista!
Muistelen, että nuorempi Jäntti kommentoi Sotaromaanin esipuheessa isänsä sanomaa, etta näin puhuu mies, joka on lukenut työkseen puolivuosisataa kirjailijoiden tuhansia käsikirjoituksia!
Eivät uskaltaneet vuonna 1954 julkaista.
Vuonna 2001 WSOY:lla ei ollut muuta vaihtoehtoa kun julkaista Linnan alkuperäisen käsikirjoituksen mukainen sotaromaani sen alkuperäisellä nimellä ja kumota näin oma, 47 vuotta vanha, sensurointipäätöksensä.
Pelho ei vastaa lainkaan kysymykseen, kuka pakotti WSOY:n julkaisemaan 2001, vaan jaarittelet ihan toisesta asiasta eli vuoden 1954 versiosta.
Kun Pelho sitten pääsee asiaan, niin hän kuittaa sen sanomalla WSOY:lla "ei ollut muuta vaihtoehtoa".
Tämä on täyttä höpönhöpöä. WSOY:lla oli täysi oikeus jättää teos julkaisematta, kukaan ei voinut sitä pakottaa yhtään mihinkään. Mutta luultavaa on, että
ahneus voitti, koska teos oli varma hitti.
Pelhon pitäisi tehdä varsinainen kysymys: miksi Väinö Linna ei kuuluisaksi tultuaan vaatinuut teoksen julkaisua? Tai neuvonut perikuntaansa, että sen julkaisulla voi kuitata perintöverot.