vetehinen kirjoitti:Jostain syystä oikeuden päätöstä ei noudatettu Häkkisen tapauksessa. Kyselin että miksi ei noudatettu? Vastausta vaan ei tunnu tulevan vaan selitellään, ettei Enhrooth itse vetänyt liipasimesta.
Häkkisen tapaus ei poikennut muiden kenttäoikeuteen joutuneuden sotilaiden käsittelystä. Kenttäoikeuksien tuomiot kesällä 1944 olivat melkein aina "ehdollisia", sillä miltei kaikki tuomitut palautettiin istunnon jälkeen yksikköön. Näin toimittiin myös Häkkisen osalta sen jälkeen, kun hänet oli
pelkuruudesta tuomittu kuritushuonerangaistukseen. Tämän jälkeen alkoi sitten kenttäoikeusprosessista erillinen, uusi tapahtumaketju. Häkkinen oli komppanian päällikölleen
kieltäytynyt lähteämästä linjaan, jolloin tämä oli lähettänyt Häkkisen komentajan luokse. Kun Häkkinen oli sitten myös Ehrnroothille useampaan kertaan kieltäytynyt lähtemästä linjaan, oli Ehrnrooth määrännyt Häkkisen ammuttavaksi. Häkkisen osalta oli siis olemassa kaksi rikosta: sotapelkuruus, josta hänet oli tuomittu kenttäoikeudessa, ja kieltäytyminen, jonka totesi hänen rykmentinkomentajansa. Ehrnroothin menettely perustui usein mainittuun 20.6.1944 annettuun ohjeeseen. Sen mukaan karkuri, joka kieltäytyy noudattamasta käskyä palata yksikköönsä, on "pakkokeinoin, tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeino käyttäen, palautettava järjestykseen". Mainitun ohjeen taustalla taas olivat sotaväen järjestyssäännön 5 § ja sotaväen rikoslain 38 § 5-kohta.
vetehinen kirjoitti:Onko muita vastaavia kohtaloita, joissa mies on tuomittu sotapelkuruudesta vankeuteen, mutta kuitenkin vastoin oikeuden tuomiota tuomittu on lähetetty rintamalle, jossa upseeri on ammuttanut hänet?
Todettakoon tässä vielä uudelleen, että rintamalle lähettäminen kenttäoikeuskäsittelyn jälkeen ei ollut tuomion vastainen toimenpide. Ideana oli saada ukot mahdollisimman nopeasti takaisin riviin. Minun tietääkseni Häkkinen oli ainut kurinpidollisesti ammutuista, jonka oli ennen onnetonta kohtaloon ehtinyt käydä kääntymässä myös kenttäoikeudessa. Eniten ampumisia tapahtui Vihman 6.D:ssa, mutta siellä ammuttuja neljää sotilasta ei oltu aikaisemmin (ainakaan kesällä 1944) tuomittu. Luulenpa muuten, että kohta saamme Andalusian suurvisiiriltä tuhdin tietopaketin tästäkin tapauksesta. Samoin saamme ehkä samaiselta taholta kuulla, kuinka muuan emeritusprofessori aikoinaan radanlujalla todistelulla osoitti 6.D:ssa tapahtuneet ampumiset
laittomiksi.