Peter Tikka kirjoitti:... enkä tunne Pennasen ja Siilasvuon joukkoja; voisitko ... ja/tai kertoa hiukan tarkemmin. Tietääkseni oli kolme joukko-osastoa, joista yhden nimen muistan - ymmärrettävästä syystä - nimittäin Siilasvuon, jotka kolme oli jotenkin erikoisasemassa. En ole tutustunut (vielä) sotilaallisiin kysymyksiin.
Tämä pääsi jäämään: Suomalisia oli Pohjoisessa saksalaisille alistettuna todella kolme pääosastoa: Siilasvuon III Armeijakunta, Viiklan 6. divisioona ja Pennasen Os. Petsamo. Näistä ja Suomen liittolaisuudesta lyhyesti seuraavaa:
Pennasen osasto on ehkä vähiten keskusteltu. Juuret täytyy hakea Talvisodasta: Os. Pennasen vahvuus oli Talvisodassa vajaat 900 miestä, ja sillä oli pieni tykistöosasto käytössään. Vastassa oli Neuvostoliiton 14. Armeija, 3 divisioonaa, josita 2 osallistui suoraan taisteluihin (vahvuus yht n. 51.000 miestä (34.000, jos yksi divisioona jätetään huomiotta, mitä ei tietenkään pitäisi tehdä). Pennasen osasto ryhtyi aktiiviseen peräytymiseen, ja onnistui lyömään Puna-armeijan hyökkäyksen kahdessa suuremmassa taistelussa. Peräytyminen kuitenkin jatkui, ja 7.3. Lenigradilainen lehdistö ilmoitti suurin otsikoin Nautsin kaupungin valtaamisesta. Taistelujen kiivauvva ja valtauksen merkittävyyttä osoittaa, että puolet tuon kaupungin rakennuksista paloi valtauksen yhteydessä. Sodan jälkeen otetut valokuvat osoittavat, että se toinen talo säilyi ehjänä.
Jatkosodassa Pennasella oli käytössään lähes 2.000 miehen osasto, joka lähti saksalaisten laatiman suunnitelman mukaisesti hyökkäykseen, nyt voimakkaammalla tykistöllä varustettuna. Edettyään noin 6-70 km, osasto sai vastaansa kevyesti aseistetun venäläisen rajavartiokomppanian, n. 100-150 miestä. Pennanen ilmoitti saksalaisille joutuvansa perääntymään "ylivoimaisen vihollisen edessä", ja palasi suunnileen lähtöasemiinsa, jonne jäi sodan loppuun.
6. divisioonan eteneminen on yhtä mielenkiintoinen: Sen mukana oli 2 saksalaista divisioonaa, joista toinen SS-divisioona. Kohdattuaan selustaan koukanneet vihollisen 2 panssarivaunua ja jouduttuaan maantiellä tykistökeskityksen alle, divisioona lähti etenemään voimakkaasti tulosuuntaansa. SS-divisioonan nopeimmat osastot pysäytettiin Kemijärvellä. Tuloksena olis sen ja Wermachtin miesten välisiä nyrkkitappeluja, joita suomalaiset seurasivat hämmästyksen vallassa. Kun kärkeen sitten siirtyi 6. divisioona, Puna-armeija lähti peräytymään. Sekasortoista pakoa seurannut divisioona lähestyi kantalahtea vauhdilla, kunnes Tolvantojärven rantaa edennyt Kev.Os. 3 sai yht'äkkiä käskyn perääntyä 40 km. Hyökkäys pysähtyi, ja Puna-armeija linnoittautui. Divisioonan komentaja, Viikla, ampi aivonsa pihalle.
Siilasvuon eteneminen Louhen suuntaan radan katkaisemiseksi eteni samoin vauhdilla, tukena oli hänelle siirretty ja alistettu SS-divisioona, joka pohjoisempana oli osoittanut taistelukykynsä. Siilasvuo sai kuitenkin päämajasta viestin, jonka mukaan "hyökkäyksen menestyminen ei ole valtakunnan edun mukaista". Siilasvuo, joka ei voinut sietää saksalaisia, vaikka (tai juuri siksi), että oli jääkäriupseeri, siirsi saksalaiset hyökkäyksen kärkeen, ja hyökkäys pysähtyi.
Että sellaisia "liittolaisia".