jukkis kirjoitti:
Kuten tiedämme, suomalaisporvarien määrä lisääntyi sitä mukaa kun kaupungin raadit nimittivät porvareille omat saksalaiskiintiöt. mutta muuten en tietenkään kiistä näitä väitteitäsi, koska nehän kuvaavat lähinnä kalmarin unionin ja sen jälkeisiä aikoja, jolloin saksalaiset korvautuivat tanskalaisilla.
Nämä kiintiöt ovat olleet olemassa jo 1300-luvun puolivälissä Maunu Eerikinpojan kaupunkilaissa, ja todennäköisesti jo ennen tätäkin. Tarkoitin, että saksalaisporvareiden valta on ollut rajoitettua myös ennen Kalmarin unionia, ja etenkään 1300-luvulla säilyneet maininnat Turun porvareista eivät välttämättä kuvaa koko todellista porvarisluokkaa.
jukkis kirjoitti:Lähinnä kai se, että muinaiskaupungit - mitä sillä ymmärrämmekään - ei katoa muulla tavalla kuin rakentamalla päälle. Tuo mainintasi että Hätilässä ei ollut keskiajalla kylää oli kyllä uutta minulle, kun useat lähteet mainitsevat näin olevan? Kenties sinulla on asiasta jotain sellaista tietoa johon itse en ole perehtynyt?
En tarkoittanut, etteikö keskiajalla olisi ollut Hätilä-nimistä merkittävää kylää, vaan että se ei sijainnut nykyisessä Hätilän kaupunginosassa, mistä kehotat sitä etsimään. Tai näin ainakin ymmärsin ilmaisusi "nykyisen Hätilän tienoilta". Keskiaikainen Hätilähän sijaitsi Hämeenlinnan rautatieaseman paikkeilla, joka nykyään kuuluu Keinusaareen, kun taas nyky-Hätilä sijaitsee tästä Aulangolle päin. Tämä nyt on aivan turhaa hiusten halkomista, mutta Itseäni on vain entisenä hämeenlinnalaisena hämmentänyt, etteivät kylä ja siltä nimen saanut kaupunginosa sijaitse samassa paikassa, vaikkei välimatka ole pitkä.
Tässähän on tietysti mielenkiintoinen yhteys Varikkoniemeen, vanhalta nimeltään Hätilänniemi (Hätilä udden). En näe mahdottomana, etteikö niemen vanha asutus olisi keskiajalla voinut hieman vaihtaa paikkaa. Ylipäätään keskiaikaiset (ja myöhäisrautakautiset?) kylätontit ovat ehtymättömän mielenkiintoisia tutkimuskohteita, ja olen kanssasi samaa mieltä, että vanhaan Hätilän kyläänkin olisi ollut herkullista päästä käsiksi.
jukkis kirjoitti:Tavastin sotajoukolla ja sen kyvyillä ei ollut tässä yhteydessä tekoa kuin pikemmin Tavastin maantieteellisen sijainnin jonne pääsemiseen olisi tarvittu viikon kahden jalkamarssia pimeillä soilla tuiki tuntemattomassa ympäristössä roinat mukana. Ei onnistu, Turun polttaminen toki onnistuu pelkän laivaston avulla jolloin huoltokysymyskin on ratkaistu.
Joku tämän reissun on viitsinyt tehdä, jos uskotaan Gävlen Egilin riimukiven (
http://sv.wikipedia.org/wiki/G%C3%A4str ... krifter_13) sanan
Tafæistalandi viittaavan Hämeeseen:
"
Brusi antoi pystyttää tämän kiven veljensä Egilin muistolle. Ja hän kuoli Hämeessä (a Tafæistalandi) kun Brusi johti maan ledungia veljensä jälkeen. Hän matkasi Freygerin kanssa..."
Ennen kunnollista tieverkostoa joet ja vesistöt olivat nimenomaan kulkuväyliä. Tiettävästi viikingitkin laskettelivat Venäjän jokia Mustallemerelle ja Konstantinopoliin mukisematta, vaikka matka on pidempi kuin Porvoosta Janakkalaan. Onko huoltokysymys niin iso ongelma, jos muonat napataan matkalta? Eivätkä taipaleet aina niin tuntemattomia olleet, kyllä yleensä löytyi joku rahanahne tai pakotettu paikallinen oppaaksi.
jukkis kirjoitti:Tuntuu hassulta ajatella että millään alueella voisi olla pitkäaikaista asutusta mutta siitä ei ole silti todisteen tynkää. Kyllä jokainen asutus muokkaa aina jossain määrin ympäristöään, yleensä sen verran että ne voi löytää vielä nykypäivänäkin. Luulisi että ammattiarkeologi nyt tämän verran ainakin ymmärtää.
Kyllä, kaikki asutus muokkaa ympäristöään, mutta monilla jäljillä on paha tapa jäädä myöhemmän muokkauksen tai metsittymisen alle. Kuten sanottu, vielä muutama vuosi sitten Uudenmaan ja esimerkiksi Kymenlaakson rautakautisesta asutuksesta ei ollut käryäkään, ennen kuin metallinpaljastinharrastajien panos muutti kuvan täysin. Ongelman ydin on, että vaikka jälkiä olisi säilynyt, ei arkeologien ole mahdollista haravoida jokaista neliömetriä Suomen pinta-alasta tämän havaitsemiseksi. Sehän arkeologiassa kiehtookin: aina löytyy uutta!
Sitä paitsi laaja-alaista kauppaa harjoittanut ja esinetuotannossa kunnostautunut ryhmä on arkeologisesti paljon helpompi havaita kuin esimerkiksi pääasiassa maatuvia materiaaleja käyttänyt pieni yhteisö.
Suomalaisessa arkeologiassa on lisäksi ikävä kyllä pitkään ollut tapana laskea asutusta tunnetuista kalmistoista, mutta tämä on ajatuksena kestämätön. Suurin osa esihistoriallisista hautauksista ei ole arkeologisesti havaittavissa, eivätkä näkyvät röykkiöt, kummut, tarhat ja muut kalmistotyypit edusta kuin pientä osaa mistään väestöstä.
jukkis kirjoitti:
Varjageita on ehdotettu esim ruotsalaisviikingeiksi mutta keskieuroopassa heidät on tulkittu saksalaiseksi ritarikunnaksi.
Tämä väite karkasi taas hieman oudoille poluille. Osaatko kertoa, millä taholla (ja etenkin millä näytöllä) varjageja voi pitää saksalaisritareina? Eiköhän kuitenkin ole aika kiveenhakattu fakta, että kyseessä on porukka skandinaaveja. Eikö jo rusien asuttaman alueen valtavan runsas skandinaavinen löytöaineisto puhu tämän puolesta, tekstilähteistä puhumattakaan?
Nestorin kronikassa (
http://www.utoronto.ca/elul/English/218 ... ctions.pdf, s.7) sanotaan ruseista:
"
Näin he menivät meren yli varjagirusien luo. Nämä tietyt varjagit tunnettiin ruseina, aivan kuten jotkut tunnetaan ruotsalaisina, ja jotkut normanneina, englantilaisina ja gotlantilaisina, sillä heidät oli näin nimetty."
Ainakin kronikan kirjoittamisen aikaan varjaagia pidettiin siis yleiskäsitteenä skandinaaville (mukaan lukien skandinaaviperäinen asutus Englannissa). Myös Novgorodiin tulleen Rurikin nimi on skandinaavinen (Rørik). Lisäksi kaksi rusiahan omin sanoin kertoi Ingleheimissa vuonna 839 kuningas Ludvigille olevansa ruotsalaisia! On myös aivan tolkutonta väittää, etteivät varjagikaartin jäsenet olisi olleet skandinaaveja.