Onko eriskummallista "ärisevän ja ja muskeleitaan pullistelevan" Venäjän uhkan nouseminen keskustelun keskiöön meillä Suomessa?Heikki Jansson kirjoitti:
Kun Suomessa keskustellaan Ukrainasta, ei täällä oikeasti keskustella Ukrainasta vaan kuvitellaan Suomi Ukrainan tilanteeseen ja aletaan puhua turvallisuuspolitiikastamme. Tällöin keskiöön nousee ärisevän ja muskeleitaan pullistelevan Venäjän uhka Suomelle – ei Ukrainan tilanteen vaikutus maailmanpolitiikkaan – ja samalla tietysti se ikuinen kansallinen kiistakapulamme, nato-jäsenyys.
lopuksi Kotilainen ottaa kantaa kansainvälisen yhteisön toiminnan ehtoihin. Hänen näkemyksensä mukaan:
Länsi – Yhdysvallat, EU ja Nato – ei voi välttämättä loputtomiin sanella, kuinka kansainvälinen yhteisö toimii.
Semmottii...
Ja NATO-jäsenyyden?
"Suurin osa kansasta ei ole kovin kiinnostunut siitä, mihin pöytiin Suomen päättäjät pääsevät", ja Länsikään ei voi loputtomiin sanella kuinka Venäjä ja kansainvälinen yhteisö toimivat, kirjoitetaan hieman ristiriitaisesti liittoutumattomuutta kannattaen.
Vaikkakin kansainvälinen yhteisö on *nyt* tuominnut Venäjän toimet Ukrainassa ja Krimillä.
Ja meillä Suomessa lienee sentään kyse Suomen turvallisuudesta, vaikka Venäjä itärajan takana johonkin suuntaan muuttuukin - *nyt* se on ainakin palannut suurelta osin entiselle ja vanhalle linjalleen.
Suomen
liittoutumattomuuden ei sanota näyttäytyvän valittuna statuksena vaan suomettumisen ja Neuvostoliiton tai Venäjän pelon sanelemana pakkona.
Kuinkahan suuressa määrin liittoutumattomuus onkin historiallista jatkuvuutta?
Veikko Palvo