skrjabin kirjoitti:Emma-Liisa kirjoitti:Eikä saksalais- ja italialaistaustaisia amerikkalaisia suinkaan pantu leiriin, kuten japanilaistaustaiset amerikkalaiset.
Oliko tämä kirjassa näin mainittuna? Siinä tapauksessa kyseessä on ilmeinen virhe, sillä saksalaistaustaisiakin laitettiin leireille. Italialaisten kohdalla leirittäminen tosin taisi rajoittua vain Italian kansalaisiin, ja saksalaistenkin kohdalla suuremmassa mitassa kuin japanilaisten kohdalla. Yksi luontevahko syy tälle on tietysti ko. vähemmistöjen japanilaisia selvästi suurempi osuus väestöstä ja myös pidempi historia USA:ssa. Italiialaisten tai saksalaisten kohdalla ei ole myöskään esitetty julkista anteeksipyyntöä, toisin kuin japanilaisten kohdalla.
Eihän "Italian kansalainen" ole "italialaistaustainen amerikkalainen" (siis Yhdysvaltain kansalainen joka on muuttanut Italiasta). Ja kyse siis on
koko ryhmästä, ei epäilyttävinä pidetyistä yksilöistä.
Ottaen huomioon, että USA:n sotapropaganda sunntautui "Hitleriä" ja "natseja" kohtaan mutta "japanilaisia" kohtaan, joita nimitettiin suoraan "apinoiksi" ja "hyönteisiksi", niin syy on kyllä se, että saksalaisia pidettiin samanalaisia kuin "me", kun taas japanilaiset olivat "toisia", toisaalta "alempia" ja "lapsenomaisia", toisaalta pelottavia"supermiehiä" ("keltainen vaara" joka uhkaa valkoisten "luonnollista" ylivaltaa). - Sinänsä rotukäsitykset vaihtelivat, esim. italialaisia ei aiemmin pidetty kuuluvina "kaukaasialaiseen rotuun). Katolisia ja ortodokseja, juutalaisista puhumattakaan, syrjittiin.
Rotukäsitykset sopeutuivat myös helposti sodanjälkeiseen aikaan, kun amerikkalaiset "kasvattivat" "lapsellisia" japanilaisia, mutta "keltainen vaara" elpyi taas Japanin taousihmeen aikana.
Dyer ottaa esimerkiksi Ruth Benedictin kirjan
Chrysantheum and Sword siitä, miten Amerikassakin tiedemiehet valjastettiin sotaponnistuksiin. Benedict ei edes osannut japania.
Japanin rasismi ilmeni niin, että Japani oli "jumalten saari", jonka kanssa muut kansat eivät olleet tasa-arvoisia ja olisi ollut väärin heitä sellaisina kohdella. Toisaalta Japanilla oli myös kokemus siitä, miten länsivallat kohtelivat heitä alempiarvoisina, joten he sopeutuivat USA:n miehitykseen.
Uhriajattelua lisäsi (atomipommien lisäksi) se, että miehittäjät olivat hyvinvoivia, toisin kuin japanilaiset sodan jälkeen, joten "muiden" kärsimys ei tullut näkyväksi.