nylander kirjoitti:Emma-Liisa kirjoitti:K: Oliko OP:ssa annos takinkääntäjää?
VL: Oli. Paitsi ettei ollut sovittanut päälleen tiettyä takkia. On vaikea saada kiinni ilmauksesta jonka olisi perunut.
Opportunimia oli. Jarno Pennasen kanssa yritti päästä kansallissosialistien piireihin. Natsi-Saksa ja NL olivat tuolloin liittolaisia. Sodan jälkeen vasemmistolainen kulttuuri.
Halusi olla voittajan puolella ja oikeassa
Nykyään tuntuu olevan muotia (mm. Laamanen väitöskirjassaan) alleviivaten korostaa Paavolaisen "natsisympatioita" välirauhan aikana. Varmaan jotain sensuuntaista voinut ollakin, mutta näyttö toistaiseksi kovin heiveröisellä pohjalla, lähinnä Helvi Hämäläisen jälkikäteiset väitteet.
On dokumentti aikeesta (tai fantasiasta) perustaa Hämäläisen kanssa "fascistinen aikakauslehti". Sekin lienee ollut tuulenhaistelua. Keväällä 1941 kansallissosialismi oli muotia.
Hämäläisellä taas selvä motiivi, joka ilmeni jo Säädyllisessä murhenäytelmässä: eroottinen "ressentimentti" (käyttääkseni erään historianprofessorin sopivissa yhteyksissä väläyttämää hienoa sanaa).
Aivan, mutta Kurjensaarella oli vastakkainen motiivi: ihailu ja ihastuminen.
Paavolainen-tutkija Ritva Hapuli kirjoittaa kokoomateoksessa
Paavolaisen paikat (SKS 2003) OP:n suhteista Hämäläiseen ja Hertta Kuusiseen (jälkimmäisestä kirjan
Hamlet ystäväni pohjalta), että molemmat luonnehtivat OP:ta Narkissokseksi:
Ilmiriitoja ja sanallisia piikkejä syvemmin Hämäläistä ja Kuusista on haavoittanut välinpitämättömyys, jonka he vaistosivat. Välinpitämättömyys on julmaa, sillä se mitätöi, vähentää toisen olemasaoloa ja merkitystä.
Ilmeisesti OP ei pystynyt läheisiin suhteisiin muiden naisten kuin äitinsä kanssa, mutta sehän ei tietenkään vähennä hänen merkitystään kirjailijana.
Jostain syystä unohtuu mainita, että Paavolainen seurasi välirauhan aikana myös Vapaata Sanaa, jota kuutosten ryhmä oli alkanut julkaista. Lehteä luettuaan hän virkahti Kurjensaarelle: "Siellähän se meikäläisen paikka olisi, mutta... kun en voi..." (Sit. Kurjensaari 1975; Jaakko Paavolainen 1991.) Kurjensaari kommentoi 35 vuotta myöhemmin: "Ei voinut, koska olisi joutunut kommunistien kirjoihin. Ja jos olisi joutunut kommunistien kirjoihin se olisi merkinnyt eristämistä ja toimintamahdollisuuksien lakkaamista, käytännöllisesti katsoen vankilaa, vaikka olisi liikkunut vapaanakin."
Itse kuutosillehan häkki todella heilahti hyvin pian sen jälkeen, kun Suomi oli "joutunut" uudelleen sotaan.
No, sodan jälkeenhän tämä ratkaisu oli avoinna, mutta OP ei valinnut sitä. Kenties ei vain siksi, että se yleisö jolle hän kirjoitti ja jota hän arvosti, oli porvaristo vaan syystä jota VL siteerasi: "kirjailijatyypilläni ei ole mitään mahdollisuutta tulevaisuuden maailmassa."
Ja kuten tiedämme, pitkään SKP:ssä ei ollut sijaa Raoul Palmgrenillekaan.