Minusta "murhayritystä" on aika vaikea todistaa. Kyse voi yhtä hyvin olla vahingonlaukauksista tai humalaisen tai muun häirikön yksityisistä toilailuista tai jonkun täällä esiin nostamasta vahingostakin, vaikkakaan viimeksimainittu ei tunnu kovin todennäköiseltä - olihan presidentin kesäasunto sentään kaikkien tiedossa. Tapaus jää pysyvästi arvoitukseksi, ellei ampuja kohta ilmoittaudu tiedotusvälineille.Klaus Lindgren kirjoitti:Tässä kiistelyänne seuraillessani mieleeni on noussut kiintoisa kysymys: olettekohan te loppujen lopuksi edes eri mieltä siitä Kekkosen mahdollisesta murhayrityksestä?
Kaikesta päättäen nimenomaan presidentti itse päätti, ettei siitä tehdä tutkintaa? Syyt tähän ovat olleet painavat, mutta niitäkin voi olla useita. Aivan yhtä hyvin taustalla voisi olla Neuvostoliiton KGB:n provokaatio ja kokeiluyritys, voisiko asiasta syntyvää kriisiä hyödyntää poliittisesti.
Varsin tuore oli vielä vuonna 1944 tapahtunut kapteeni Ivan Belovin murha Lauttasaaressa, josta tehtiin Pohjoismaiden suurin rikostutkinta ja joka hämmästyttävää kyllä määrättiin NL:n vaatimuksesta salassa pidettäväksi. Näin tehtiin vaikka eihän Suomen kokoisessa maassa mikään näin suuri salassa pysy. Ulkopoliittinen vaihtoehto tarkoittaisi sitä, että murha ei ollut ensinkään tavoitteena. Jos Kekkonen olisi surmattu, tuloksena olisi ollut valtava kriisi, joka olisi ollut Suomelle erittäin vakava. Tällaiseen vihjaamalla maan hallitukseen olisi voitu harjoittaa painostusta, jos tilanne oli oikea.
Niinpä kannattaisi selvittää, mitä asioita juuri tuolloin oli esillä, eikä vain viitata epämääräiseen 30-luvulta ja sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä periytyvään oikeiston patologiseen Kekkos-vihaan. Tällaiset automaattivastaukset ovat yksisilmäisiä. Aivan yhtä hyvin jokin hyvin ajankohtainen asia, joka liittyy presidenttiyteen, on voinut laukaista puhtaan kotimaisessa toimijassa vihanpurkauksen. Yleensä näin on poliitikkojen vainoajien kohdalla.
Asia kuitenkin pysyy salassa, kunnes selviää, onko siitä mitään Supon arkistossa. Kiinnostavaa olisi tietää, mikä oli Kekkosen oma tulkinta tapahtumista. Ilmeisesti jo julkaistuihin päiväkirjoihinsa hän ei nähnyt tähdelliseksi mainita asiaa.