Venäjän tilanne historian näkökulmasta

[Tapio Onnela]

Jorma Tuomisen FB sivulla törmäsin Wikipedia-listaan Venäjän käymistä sodista, kautta aikojen.

List of wars involving Russia
Kuinka moni näistä sodista tukee Venäjällä yleistä myyttiä siitä, että "muut" yrittävät hyökätä Venäjälle? Nopean tutustumisen perusteella voisi väittää, että asia taitaa olla ihan päinvastoin?

Heikki Aittokoski kirjoitti tähän liittyen:

... ase­mah­din mer­ki­tys­tä saat­taa ko­ros­taa se, et­tei Ve­nä­jä ole kos­kaan elä­nyt pit­kää ajan­jak­soa tur­vau­tu­mat­ta ase­mah­tiin. Jos käy lä­pi Ve­nä­jän his­to­riaa, siel­tä ei löy­dy yh­tä ai­nut­ta vuo­si­kym­men­tä, jol­loin Ve­nä­jä ei oli­si so­ti­nut jo­ko omal­la alueel­laan tai vie­raas­sa maas­sa.

Laa­di­taan­pa ly­hen­net­ty lis­ta 1900-lu­vun alus­ta al­kaen: Ve­nä­jän–Ja­pa­nin-so­ta 1904–1905. En­sim­mäi­nen maail­man­so­ta 1914–1918. Ve­nä­jän si­säl­lis­so­ta 1918–1921. Puo­laan tun­keu­tu­mi­nen 1939. Tal­vi­so­ta Suo­mea vas­taan 1939–40. Vi­ron, Lat­vian ja Liet­tuan mie­hi­tys 1940. So­ta nat­si-Sak­saa vas­taan 1941–45 ja sen liit­to­lais­ta Suo­mea vas­taan 1941–44. Ko­rean so­ta 1950–53. Un­ka­rin kan­san­nou­sun murs­kaa­mi­nen 1956. Pra­han ke­vään murs­kaa­mi­nen 1968. Af­ga­nis­ta­nin so­ta 1979–1989. Kak­si so­taa Tše­tše­nias­sa al­kaen 1994. Geor­gian so­ta 2008. Uk­rai­nan so­ta 2014.

* Heikki Aittokoski: Tämä on Venäjä (HS, 11.2.2015)

[historioija]

Suurvallat tahtovat olla sellaisia. Huomataanpa lisäksi Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Saksa ja Kiina ainakin.

[Emma-Liisa]

Suurvallat tahtovat olla sellaisia. Huomataanpa lisäksi Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Saksa ja Kiina ainakin.

Voima-lehdessä 1/2005 kirjailija Raimo Pesonen huomauttaa: "Suomessa on tapana nähdä Venäjä poikkeuksellisena suurvaltaba, joka on aina laajentumishaluinen, arvaamaton ja aggressiivinen. Venäjän toiminta ei kirjailijan mielestä kuitenkaan juuri poikkea muiden suurvaltojen toiminnasta."

"Putinin suurimmat synnit liittyvät toistaiseksi Tsetseian sotaan, jossa on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Siinä Venäjä ilmoitti taistelevansa terrrismia vastaan. Selitys meni läpi omaa terrorismin vastaista sotaansa käyvissä maissa varsinkin 9/11-iskujen jälkeen."

[nylander]

Suurvallat tahtovat olla sellaisia. Huomataanpa lisäksi Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Saksa ja Kiina ainakin.

Voima-lehdessä 1/2005 kirjailija Raimo Pesonen huomauttaa: "Suomessa on tapana nähdä Venäjä poikkeuksellisena suurvaltaba, joka on aina laajentumishaluinen, arvaamaton ja aggressiivinen. Venäjän toiminta ei kirjailijan mielestä kuitenkaan juuri poikkea muiden suurvaltojen toiminnasta."

Edelliseen liittyen: Hist. Yst. Liiton äskettäin "vuoden historiateokseksi" valitsema Timo Vihavaisen Vanhan Venäjän paluu ilmentää pyrkimystä analyyttiseen ja jonkinasteiseen audiatur et altera pars -tyyppiseen käsittelyyn, ainakin verrattuna jonkun HS:n Heikki Aittokosken ja monien muiden kaltaistensa teksteihin.

[Veikko I Palvo]

Voima-lehdessä 1/2005 kirjailija Raimo Pesonen huomauttaa: "Suomessa on tapana nähdä Venäjä poikkeuksellisena suurvaltaba, joka on aina laajentumishaluinen, arvaamaton ja aggressiivinen. Venäjän toiminta ei kirjailijan mielestä kuitenkaan juuri poikkea muiden suurvaltojen toiminnasta."

Suomalaisten kannalta katsottuna Venäjä on arvaamattoman laajentumishaluinen ja laivastomininisteri Winston Churchillkin radiopuheessaan 1.10.1939 sanoi:

"En pysty ennustamaan Venäjän toimintaa. Venäjä on selittämättömyyden verhoama arvoitus, joka peittyy mysteeriin. Mutta ehkä on olemassa avain. Tuo avain on Venäjän kansallinen etu."

Marraskuun viimeisenä päivänä 1939 Stalin aloitti paraatimarssin Suomeen, Talvisodaksi muuttuneen.

Tuossa listassa sodista, joihin Venäjä on osallistunut on mm. Afrikan sotia ww2:n jälkeen. Proxy-sotia listasta puuttukin, NL lienee sekaantunut yli kahteenkymmeneen sotaan Afrikassa?
Afrikan sarvessa Kreml havaitsi kylläkin tukevansa molempia osapuolia Siad Barren hyökätessä 1977 Etiopian Ogadeniin ja tuki vedettiin pois Somalialta. Kuubalaissotilaatkin taistelivat vain Mengistu Haile Mariamin puolesta. Venäjä näyttää kyllä olleen Afrikan sarvessakin arvaamattoman aggressiivinen vai olisiko NL vain tukenut vapaussotaa?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Voima-lehdessä 1/2005 kirjailija Raimo Pesonen huomauttaa: "Suomessa on tapana nähdä Venäjä poikkeuksellisena suurvaltaba, joka on aina laajentumishaluinen, arvaamaton ja aggressiivinen. Venäjän toiminta ei kirjailijan mielestä kuitenkaan juuri poikkea muiden suurvaltojen toiminnasta."

Suomalaisten kannalta katsottuna Venäjä on arvaamattoman laajentumishaluinen

Nimenomaan Suomen kannalta mitään Venäjän "arvaamatonta laajentumishalua" ei ole ollut. Ruotsi laajeni pitkään itään, ja valtatasapainon muututtua Venäjä otti takaisin menettämänsä. Sen lisäksi Pietarin turvallisuus ja pääsy merelle ovat olleet Venäjän jatkuvia intressejä.

Laajemmin katsoen Venäjä aikoinaan laajeni itään (vrt. USA:n "manifest destiny") ja etelään.

Puolan jakoivat Venäjän kanssa Preussi ja Itävalta. Napoleonin hyökkäys aiheutti sen, että Venäjän armeija tuli Pariisiin (vrt. Hitler).

ja laivastomininisteri Winston Churchillkin radiopuheessaan 1.10.1939 sanoi:

"En pysty ennustamaan Venäjän toimintaa. Venäjä on selittämättömyyden verhoama arvoitus, joka peittyy mysteeriin. Mutta ehkä on olemassa avain. Tuo avain on Venäjän kansallinen etu."

Ei kannattaisi panna suurta painoa Churchillin puheille. Paljon merkityksellisempää on, että hän juuri samaan aikaan vanhana imperialistina ymmärsi hyvin Venäjän intressit Itämerellä (ml. Baltian maiden "kuulumisen" Venäjälle).

[jsn]

Käsitys Venäjän laajentumishalusta on peräisin jo 1700-luvulta, jolloin se laajeni jatkuvasti kohti länttä, ottaen alueita Ruotsilta ja Puolalta, kuten Suomen historiaa vähänkään tuntevat tietävät. Tätä ennen Itämeren suunnan laajentuva valta todellakin oli ollut Ruotsi. Toisaalta Rossiskaja Imperijaa ei ollut olemassa ennen kuin Pietari I sen julisti. Etelämpänä se taas pyrki valtaamaan Turkin tai Persian alueita. Venäjä on siis kiistatta ollut viimeisten 300 vuoden historiassaan laajentumiskykyinen ja useasti myös laajentumishaluinen.

Venäjän vuosina 1697-1918 käymistä sodista iso osa oli Turkkia ja Persiaa vastaan. Toisaalta mukaan mahtuu paljon sisäisiäkin sotia ja kapinoita.

1800-luvulla kirjoitettiin paljon mm. ”Pietari Suuren testamentista”, jossa tämä muka kehotti seuraajiaan jatkamaan lämpimille vesialueille. Todellisuudessa tällaista dokumenttia ei ole olemassa. Sen sanotaan olleen Napoleonin esikunnasta peräisin oleva väärennös. Pelkoa ruokittiin 1800-luvulla Englannin ja Ranskan siirtomaaintressien vuoksi. Varsinkin ensin mainittu pelkäsi Venäjän uhkaavan Intian kauppareittejä. Keskeinen konflikti painottui Afganistaniin.

Toisaalta 1800-luvulla Venäjän aluelaajennukset Euroopassa jäivät 1815 jälkeen pieniksi ja välillä alueet jopa hieman pienenivät. Venäjä pyrki lähinnä olemaan tasaveroinen suurvalta muiden kanssa. Sen sijaan Keski-Aasiassa laajennukset olivat huomattavat. Niitä pyrittiin jatkamaan idempänä myös 1900-luvun alussa.
Vanha idea ”testamentista” sai uutta voimaa bolshevikkivallasta ja sen maailmanvallankumouksen pyrkimyksistä, kuten Kominternin toiminnasta. Saati sitten toisen maailmansodan aikaiset merkittävät laajentumiset ja sen jälkeinen kylmä sota ja siihen olennaisesti liittynyt kommunistivallan globaali laajeneminen.

Historian nojalla on vaikea todeta mitä alueita todella "kuuluu" Venäjään. Sillä ei ole koskaan ollut kiinteitä rajoja.

Ajatus on vaikuttanut voimakkaasti myös venäläisiin. Vladimir Zhirinovski vain muutama vuosi sitten uhosi duumassa kuin venäläiset sotilaat pesevät vielä saappaitaan Intian valtameren vedellä. Hänelle voisi esittää kysymyksen, entä sitten? Mikä asiassa on niin hienoa? Heitto on erittäin paljastava. Venäjä pystyy ehkä saamaan sotilaansa Intian valtameren rannalle, mutta nämä joutuvat yhä pesemään saappaansa käsin ja itse. Muuta tekemistä venäläisillä ei siellä sitten todennäköisesti olekaan.

[Veikko I Palvo]

Nimenomaan Suomen kannalta mitään Venäjän "arvaamatonta laajentumishalua" ei ole ollut. Ruotsi laajeni pitkään itään, ja valtatasapainon muututtua Venäjä otti takaisin menettämänsä. Sen lisäksi Pietarin turvallisuus ja pääsy merelle ovat olleet Venäjän jatkuvia intressejä.

Laajemmin katsoen Venäjä aikoinaan laajeni itään (vrt. USA:n "manifest destiny") ja etelään.

Puolan jakoivat Venäjän kanssa Preussi ja Itävalta. Napoleonin hyökkäys aiheutti sen, että Venäjän armeija tuli Pariisiin (vrt. Hitler).

ja laivastomininisteri Winston Churchillkin radiopuheessaan 1.10.1939 sanoi:

"En pysty ennustamaan Venäjän toimintaa. Venäjä on selittämättömyyden verhoama arvoitus, joka peittyy mysteeriin. Mutta ehkä on olemassa avain. Tuo avain on Venäjän kansallinen etu."

Ei kannattaisi panna suurta painoa Churchillin puheille. Paljon merkityksellisempää on, että hän juuri samaan aikaan vanhana imperialistina ymmärsi hyvin Venäjän intressit Itämerellä (ml. Baltian maiden "kuulumisen" Venäjälle).

Kyllähän Nevallakin oli "Ruotsi-Suomen" linnoituskaupunkeja ennen kuin Pietari Suuri rakennutti "suomalaiselle suolle" oman linnoituksensa ja sitten Pietarin kaupungin, jolle Suomi oli turvallisuusuhka. Tuosta kirjoitti J.K.Paasikivikin pitämättä jääneessä radiopuheessaan 1941.

Venäjän Siperian valloitus on kenties verrattavissa Amerikan "länsilaajentumiseen" aiemmin intiaaneille ja Espanjalle kuuluneille alueille, Texasiin ja Californiaan.
Venäjä aloitti Kaukasuksen 50-vuotisen sotaretken jo Aleksanteri I:n aikana ja sodat ja valloitukset osmannivaltakuntaa vastaan alkoivat jo aiemmin.
Ja Aleksanteri I ja Napoleon sopivat Tilsitissä Venäjän tappion jälkeen Venäjän hyökkäyksestä Ruotsin itäosaan eli Suomen valloituksen.

Churchill oli kyllä sotinut Pohjois-Intiassa eli nykyisessä Afganistanissa, Egyptissä ja buurisodassa taisi käyttää eniten kynää. Winston britti-imperiumin pohjalta ehkä hyvinkin ymmärsi Venäjän imperialismia ja Stalinia tuon Venäjän aatteen jatkajana.
Baltian maat ja Suomi eivät kenties Churchillille paljoa merkinneet, julisti Suomellekin sodan Stalinia miellyttääkseen. Toisaalta Churchillin radiopuheen aikaan Britannialla ei ollut mahdollisuuksia toimia ja vaikuttaa Itämerellä sotilaallisesti.
Stalin saattoi 1939 harjoittaa imperialismiaan Suomen suunnallakin.

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Venäjän Siperian valloitus on kenties verrattavissa Amerikan "länsilaajentumiseen" aiemmin intiaaneille ja Espanjalle kuuluneille alueille, Texasiin ja Californiaan.

Juuri näin. Intiaaneja vain taisi kuolla pois suurempi osa kuin Siperian "alkuperäiskansoja".

[Emma-Liisa]

Raimo Pesonen kommentoi arvailuja Venäjän valtiojohdon mielenterveydestä:

"Putin on mielisairas, koska me olemme järkeviä ja terveitä. Putin on täysin arvaamaton, koska me olemme arvattavia ja ennakoitavia, vaikka omatkin päätöksemme tehdään usein vajavaisten tietojen varassa."

[Lemmi]

Tarinan Venäläinen sotilas Bato Dambajev, on laittanut sosiaaliseen mediaan kuvia, joissa muunmuassa esiintyy merkillisessä univormussa. Venäläisen sotilas-slangin mukaan "dembel". Tässä niistä kuvia. http://www.banana.by/index.php?newsid=212539
Venäjän armeijan palveluksen voi valita joko kaksivuotisen (kontratnaja slusba), tai yksivuotisen (sroznaja slusba). Lyhyemmän sroznaja slusban traditioon kuuluu ennen palvelusajan loppua valmistaa hassunnäköisiä uniformuja, jollainen on kuvassa Dambajevin yllä. Miten siis lyhyemmän palvelusajan valitseminen todistaa osallistumisesta johonkin salaiseen erikoistehtävään.

Venäjän osaamisesta olisi paljon hyötyä. Taannoin oli mediakohu venäläisestä sotilaasta joka operoi BUK-ohjusjärjestelmää. Sotilas oli kuulemma laittanut sosiaaliseen mediaan viestejä musiikin kuuntelusta ja BUK:n käytöstä.

Nauroin kyllä ihan kippurassa kun joku venäjää osaava kertoi, että sotilas kuuntelee musiikkia notebookista, joka on venäläisittäin buk.

Ketjussa on ollut kirjoituksia Venäjästä ja sen sananvapaudesta ja luulen, että kannattaa seurata mitä tapahtuu Heidi Hautalan poikaystävän Nekrosovin dokumentin esittämiselle. Dokumentti kertoo Magnitskin laista ja on nimeltään The Magnitsky Act — Behind the scenes. Voi olla, että tv-kanavaa on painostettu olemaan esittämättä dokumenttia 3.5., koska uutistietojen mukaan kanava olisi perunut esityksen. Kanava saa julkista rahoitusta. Dokumentin ensi-ilta estettiin 27.4.16.

Magnitsky oli Bill Bowderin asianajaja, joka kuoli poliisin sellissä. Bill Bowder on amerikkalaissyntyinen britti, jolla oli sijoitusyhtiö Venäjällä. Magnitsky Act on USA:n lain nimi, jolla takavarikoidaan Magnitskyn kuolemaan ja sijoitusyhtiöön liittyvien venäläisten omaisuus.

Luulen, että tapaus voi tulla Suomen mediassa esille, koska mukana on Heidi Hautala, mutta vielä en ole huomannut mitään. Vapaa media on vapaa valitsemaan julkaistavat jutut.

[Lemmi]

Luulen, että tapaus voi tulla Suomen mediassa esille, koska mukana on Heidi Hautala, mutta vielä en ole huomannut mitään. Vapaa media on vapaa valitsemaan julkaistavat jutut.

Löysin nyt kokoomuksen Verkkomedian uutisen päivätty 27.4. Näin Verkkomediat kirjoittaa tapauksesta.

Politico uutisoi Sergei Magnitskista (1972-2009) tehdyn dokumenttielokuvan esityksen Brysselissä tulleen perutuksi Magnitskin lesken lakimiesten väliintulon vuoksi.

Elokuva piti näyttää keskiviikkona vihreän meppi Heidi Hautalan emännöimässä tilaisuudessa. Elokuvan on tehnyt Hautalan miesystävä Andrei Nekrasov.

The Magnitsky Act - Behind The Scenes puolustaa Venäjän hallitusta syytöksiltä, jonka mukaan Sergei Magnitski murhattiin vankilassa Moskovassa hänen paljastustensa takia. Lakimiesten mukaan dokumentti halventaa kuolleen ihmisen kunniaa.

Filmin kerrotaan väittävän, että Magnitski todellisuudessa oli itse rikollinen ja kavalsi Venäjältä sijoittaja Bill Browderin kanssa miljoonia verodollareita.

Bill Browder on saanut päättäjät maailmalla hyväksymään Magnitski-lakeja, jotka rankaisevat tapaukseen osallisia venäläisiä.

Magnitskin lesken ja Browderin lakimiesten kerrotaan vaatineen dokumentin esityksen estämistä.

Heidi Hautalan kerrotaan todenneen, että filmiä ei voitu katsoa keskiviikkona "eräiden ratkaistavien lakiasioiden vuoksi".

Nekrosovin dokumentti taitaa olla tulenarkaa tavaraa.

Minua huolestuttaa EU-kansalaisena, että oligarkki Bill Bowder päättää sananvapaudesta ja, että hän on niin mahtava, että saa valtioiden instituutiot mukaan vendettaansa venäläisiä vastaan.

[Tapio Onnela]

Tämä dokumentti kannattaa katsoa, ainakin niiden, jotka ovat huolestuneita Venäjän propagandan leviämisestä. Hyvin tuttuja asioita tältäkin foorumilta tulee vastaan.

Venäjän informaatiosodassa Baltiassa ei enää puolusteta Baltian venäläisiä, Master Plan on suurempi: horjuttaa Naton ja EU:n asemaa ja pakottaa lännen johtajat kuuntelemaan Kremlin kelloja.

Ulkolinja: Moskovan asialla (Master Plan, Riika 2016) Yle Areena

Venäläistoimittajat kertovat dokumentissa, kuinka Moskovan suurten televisiokanavien johtoporras käy joka perjantai Kremlissä ohjeistuksessa. Siellä sovitaan, mitä aiheita käsitellään ja miten.

Suomalaiskatsojaa voi silti kouraista ote venäläisestä politiikan keskusteluohjelmasta Norkinin lista. Siinä eräs puhuja mainitsee suomalaiset balttien ja puolalaisten rinnalla mahdollisina vihollisina, jotka voitaisiin murskata.

Dokumentin ei tarvitse erikseen korostaa sotaretoriikkaa. Latvianvenäläinen Aleksandr Gaponenko nähdään kertomassa, kuinka Latviassa on odotettavissa, että armeija ampuu naisia ja lapsia, jotka puolustavat oikeuttaan opiskella äidinkielellään, venäjäksi.

Sitä Venäjä ei tule katsomaan sivusta, Gaponenko toteaa.

Hän myös tokaisee, että Yhdysvaltojen tärkein tavoite on tappaa kaikki venäläiset.

Tutkijaksi ja ihmisoikeusaktivistiksi venäläismielisessä mediassa kutsuttu Gaponenko johtaa Latviassa järjestöä nimeltä Eurooppalaisen tutkimuksen keskus. Se ei tee tiedettä.

Alun jälkeen dokumentti keskittyy kuvailemaan järjestelmää, jolla Moskova levittää tarkoitusperiinsä sopivaa informaatiota.

Sen mukaan yli sata miljoonaa euroa Venäjän hallinnon rahaa jaetaan vuosittain 59 maassa toimiville järjestöille, joiden todellisena tehtävänä on putinistisen maailmankuvan levittäminen.

Gaponenko on Latvian viranomaisten mukaan suoraan Venäjän palkkalistoilla.

Kiinnostava huomio suomalaisista ja Venäjästä suurvaltana:

Moskovan asialla näyttää tutut suomalaiskasvot.

Kun kertoja kuvailee tyypillisiä hahmoja, jotka ovat kotimaissaan marginaalissa mutta Venäjän tiedotusvälineissä muka tärkeitä asiantuntijoita, kuva leikataan Johan Bäckmaniin Venäjän propagandakanavan RT-kanavan haastattelussa.

Kun Bäckman esittää RT:llä näkemyksiään Ukrainasta, hän saa paljon kuulijoita, eikä vain Venäjällä. Baltian etnisistä venäläisistä 70 prosentille RT on tärkein uutisten lähde.

”Siksi Baltian venäläiset kannattavat Putinia innokkaammin kuin venäläiset”, sanoo dokumentissa musiikkikriitikko ja Kremlin arvostelija Artemi Troitski. Hän muutti vuonna 2014 Tallinnaan Moskovasta, jossa ei tuntenut enää oloaan turvalliseksi.

Putinismi vetoaa heikkoon itsetuntoon ja tuo kansallistuntoa, hän sanoo.
”Propaganda on voidetta huonosti parantuneille haavoille.”

Venäjä ei ole enää suurvalta muuten kuin sen omille kansalaisille ja muiden alueiden etnisille venäläisille suunnatussa propagandassa.

Kalle Kinnunen: Venäläiset toimittajat paljastavat: Kremlin kanssa sovitaan, miten uutisia vääristellään kansalle
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... 753c7a-999
(Suomen Kuvalehti, 25.5.2016)

[Lemmi]

Tämä dokumentti kannattaa katsoa, ainakin niiden, jotka ovat huolestuneita Venäjän propagandan leviämisestä. Hyvin tuttuja asioita tältäkin foorumilta tulee vastaan.

Katsoin ohjelman YLE:n kanavalla ja muistaakseni se on kolmen Baltian maan yleisradioyhtiöiden tekemä ja se käsitteli Virossa, Latviassa ja Liettuassa asuvia venäläisiä, vaikka kohudosenttikin vilahti kuvassa.

Ohjelmassa esiteltiin muistaakseni yhtä latvianvenäläistä europarlamentaarikkoa, joka ohjelman mukaan edustaa Venäjän näkemyksiä. Jos oikein ymmärsin hän on vaarallinen nainen.

Oli myös jostakin venäläisestä järjestöstä, joka on kai vaarallinen propagandan levittäjä, mutta sitten kai joku brittiläinen lausui, ettei sillä ole jäseniä kuin nimeksi.

Ukrainaankin siinä viitattiin. Joku venäläinen oli ollut aktiivinen Maidanin mellakoiden aikaan Kiovassa, puhuttiin Janukovitsista, mutta kuvissa näkyi Ukrainan entinen presidentti Jutsenko ja hänen vierellään vielä aikaisempi presidentti Kravtsuk.

Uskon että Tapio on huolestunut latvianvenäläisestä europarlamentaarikosta ja monista muista ohjelmassa esitetyistä henkilöistä ja järjestöistä. En epäile sitä lainkaan.

Olen etukäteen pahoillani siitä, etten jaa huoltasi Tapio, mutta toivon, että voit hoivata huoltasi hyvin suuttumatta minulle siitä, etten jaa samaa kanssasi. Sopiiko Tapio?

[Emma-Liisa]

Kimmo Rentola on kirjoittanut Kanavaan 4/2016 artikkelin Putin historian käyttäjänä. Lainaan siitä ensin alkuosuuden, miten valtion arkistolaitoksen johtaja Sergei Mironenko sai potkut ja Putin otti laitoksen suoraan presidentin eli itsensä alaisuuteen ja nimitti uuden johtajan:

Pääsyyksi uskotaan se, että hän [Mironenko] antoi viime kesänä julkisuuteen syyttäjäviraston asiakirjan vuodelta 1948. Asiakirjassa syyttäjä raportoi Zdanoville niistä kiusallisista piirteistä, joita oli paljastunut syksyn 1941 sankariteosta. Kysymys oli 316. divisioonan 28 kiväärimiehestä, jotka Moskovan edustalla tuhosivat 18 saksalaista panssaria ja kaatuivat viimeiseen mieheen. Heille myönnettiin postuumisti Neuvostoliiton sankarin arvo, nimettiin toreja ja katuja ja tehtiin elokuvia. Samasta legendaarisesta Panfilovin divisioonasta kertoi Aleksandr Bekin aikoinan paljon luettu Volokolamskin valtatie.

Syyttäjän tietoon oli tullut, että tapaus ei pitänyt paikkaansa sellaisena kuin se oli kerrottu. Muuan sotajournalisti oli sumeilematta liioitellut sankaritekoa. Miehiä olikin elossa, nyt heitä oli palautettu Saksan sotavankeudesta ja tuomittu isänmaanpettureina vankileireille.

Tämän Mironenko toi siis julki. Nousi äläkkä, huudettiin sankareiden häpäisyä, muistuteltiin arkistopomon aiempia syntejä: oli arvostellut Stalinia ja Molotov-Ribbentropin sopimusta. Ei auttanut asiaa, kun Mironenko sanoi toimivansa fakta-alalla ja kehotti närkästyneitä kääntymään psykologien puoleen. Kulttuuriministeri Vladimir Medinski kävi päälle kuin mrakobes, pimeän peikko. Ja lopulta siis lähtöpassit.

Valitettavasti ei voi sanoa, että tällaiset reaktiot olisivat Suomessakaan harvinaisia, joskaan ne eivät johda näin drastisiin toimenpiteisiin vaan "vain" kaikenlaiseen häirintään.

Sinänsä on kiinnostavaa, että Zdanov (ja hänen kauttaan tietysti Stalin) sai raportin oikeista faktoista, vaikkei sitä laajemmalle yleisölle paljastettukaan. Joskus näet on ihmetyttänyt, miten valtio jossa disinformaatio oli sääntö eikä poikkeus, saattoi ylipäätään toimia. Svetlana Aleksijivitsin kirjasta Tsernobylistä nousee rukous käy ilmi, että tiedemiesten käsitykset ydinonnettomuuden seurauksista ohitettiin korkeallakin tasolla ja uskottiin, että sankarillisuudella selvitään, kun oli selvitty sodassakin.