Venäjän tilanne historian näkökulmasta

[Lemmi]

Wikiartikkelin mukaan Venäjällä on 185 eri etnistä ryhmää. Venäläisiä on 111 miljoonaa ja tataareja 5 miljoonaa ja pienimmät ryhmät vain muutaman kymmenen ihmisen joukkoja.

Ethnic groups in Russia
https://en.wikipedia.org/wiki/Ethnic_groups_in_Russia

Muslimeja on Venäjällä 20 miljoonaa ja Venäjä on Euroopan muslimimaisin maa. Noin kirjoittaa Anna Alaksejeva Open Democracyn sivulla.

The Russian politics of multiculturalism
https://www.opendemocracy.net/od-russia ... ulturalism

Anna kirjoittaa, että Venäjä on valtava ja monimuotoinen maa ja edistäessään hallinnon tapaa, jonka juuret ovat kultuurisessa ja uskonnollisessa identiteetissä, Putinin kansallismielinen ideologia ulottuu Venäjän ortodoksikirkkoa kaukaisempaan väestöryhmäpohjaan. Puheissaan tai kirjoituksissan Putin on viljellyt kuvaa monietnisestä ja moniuskoisesta Venäjästä. Vaikka ortodoksikirkko on poliittisen areenan valokeilassa, on Putin tehnyt puheissaan yrityksiä astua pois kirkon kaikkivaltiaasta identiteetistä vaatien, että Venäjän vahvuus on kulttuurisessa monimuotoisuudessa.

Russia is a vast and diverse country, and in promoting a mode of governance rooted in cultural and religious identity, Putin’s nationalist ideology extends beyond the Russian Christian Orthodox demographic base. In his discourses, Putin has worked to cultivate an image of a multi-ethnic and multi-faith Russia. While the ROC certainly maintains a spotlight in the political arena, Putin has made a rhetorical effort to step away from the Church as the be-all-and-end-all of Russian identity, insisting that Russia’s strength lies in its cultural diversity.

New Republicin artikkelissa on otettu yksittäisi lauseita käsittelyyn, mutta The Daily Stormer (vaikuttaa äärioikeistolaiselta medialta Lemmin mielestä) kirjoittaa koko kappaleen, jossa on monikulttuurisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Sen mukaan on sopivaa ottaa mukaan asiankirjaan (ilmeisesti se kulttuuriministeriön asiakirja) suvaitsevaisuuden ja monikultuurisuuden kiellon periaatteet. Yhden kulttuurikoodin säilyttäminen edellyttää valtion tukien kieltämistä projekteilta, jotka tuovat vieraita arvoja yhteiskuntaan.

En valitettavasti osaa venäjää, joten en osaa lukea mitä vierailla vaikutteilla tarkoitetaan. Luulen, ettei vierailla vaikutteilla tarkoiteta esimerkiksi tataarikultuuria, vaan tataareille vieraita vaikutteita, mutta voin olla väärässäkin. Vieraat vaikutteet saattavat olla myös ääri-islamistisia. Valtio ei tue niitä.

“It seems appropriate to include in the thesis document a renouncement of the principles of multiculturalism and tolerance. Preserving a single cultural code requires the rejection of state support for cultural projects which impose alien values ​​on society,” the document says.

Russia: Call to Abandon the Principles of “Multiculturalism” and “Tolerance”
http://www.dailystormer.com/russia-call ... tolerance/

Englantilaisen Daily Mailin mukaan Venäjä mollaa maahanmuuttokriisiä ja, että EU:n monikulttuurisuuspolitiikka on epäonnistunut. EU:n monikulttuurisuuden epäonnistuminen johtuu Venäjän maahanmuuttopalvelun johtajan mielestä siitä, ettei EU:lla ole yhtenäistä strategiaa integroida maahanmuuttajia. Hänestä on vaarallista tarjota maahanmuuttajille avokätisesti etuja ilman, että heidät integroidaan työmarkkinoille. Lisäksi EU oli hänestä valmistautumaton maahanmuuttotulvaan.

Russia mock migrant crisis: Kremlin says the EU's policy on multiculturalism has 'failed'
http://www.dailymail.co.uk/news/article ... peans.html

Käsittääkseni Venäjän kultuuriministerin ohjelman mukaan Venäjä ei ole Eurooppaa, mutta ei se ole itääkään, vaan niiden välissä. Voi olla, että moni eurooppalainen tulkitsee sen eurooppalaisuuden vastustukseksi kun moni, kai usein samat, on ensin sanonut itse, ettei Venäjä ole Eurooppaa. Puheet siitä, että EU lähentäisi Venäjää Eurooppaan tarkoittaa, ettei Venäjä ole puhujan mielestä Eurooppaa. Kun Venäjän kulttuuriministeri sanoo saman niin se kai tulkitaan Eurooppa-vastaisuudeksi. Luulen, että tulkintaan sisältyy aimo annos ylimielisyyttä. Ollaan loukkaantuneita kun Venäjä hylkää ns eurooppalaisten toiveen tulla osaksi Eurooppaa. Voin olla väärässäkin, mutta tuollaisen käsityksen itselleni olen muodostanut, mutta toisilla voi olla erilainen käsitys.

[jsn]

Alexandre Bennigsen ja Marie Broxup ennustivat jo vuonna 1983 julkaisemassa teoksessaan The Islamic Threat to the Soviet State (Routledge, uusin painos lienee 2011, s. 124-132) kuinka Neuvostoliitto olisi vuosituhannen vaihteessa 1999-2000 etnisesti entistä polarisoituneempi, slaavilaisen enemmistön ja entistä voimakkaamman, kasvavan islamilais-turkkilaisen vähemmistön kesken. Näihin vastapooleihin assimiloituisi myös joukko pienempiä kansallisuuksia. Väliin jäisi joitakin assimilaatiota vastustamaan kykeneviä pienempiä kansallisuusryhmiä, kuten armenialaiset, georgialaiset ja Baltian kansat, joiden suhteellinen osuus vähenisi, kun taas muslimien kasvaisi huikeasti. Tämä aiheuttaisi erityisen haasteen Neuvostoliiton asevoimille. Vuonna 2000 arveltiin valtion kokonaisväkiluvun olevan 300-310 miljoonaa, josta muslimeja olisi noin neljännes (vuonna 1980 vain noin 20 %). Kolme slaavikansallisuutta olisivat noin 200 miljoonaa, mutta venäläisten osuus olisi kasvanut lähinnä pienempien kansojen assimilaation tuloksena. Suuremmat muslimikansallisuudet eivät tutkijoiden mukaan kuitenkaan assimiloituisi. Venäläisten muutto muslimialueille sen sijaan oli jo hiipumassa. Polarisoituminen oli siis vääjäämättä tulossa. Keskiaasiasta oli tulossa entistä keskiaasialaisempi. Tämä nähtiin Neuvostoliiton suurimpana heikkoutena.

Kehityksellä olisi kirjoittajien mukaan vaikutusta väistämättä myös neuvostoarmeijaan, sillä asevelvollisuusikäisistä muslimien osuus olisi vuoden 2000 tienoilla ollut vieläkin suurempi, 29 prosenttia. 1980-luvulla heistä venäläisiä olisi asevelvollisuusikäisistä vain 49 %, ja luku tippuisi vuonna 2000 45 prosenttiin, slaavien kokonaisosuuden ollessa enää vain vähän yli 60 %. Bennigsen ja Broxup myös totesivat samassa yhteydessä, kuinka keskiaasialaisia ja kaukasuslaisia muslimeja ”as a rule” ei sijoitettu taisteluyksiköihin, vaan rakennuspataljooniin ja erilaisiin sisäministeriön alaisiin vartiointiyksiköihin.

Ennusteena oli, että 2000-luvulla neuvostoarmeijan olisi pakko ottaa palvelukseen enemmän muslimeja näitä luotettavammaksi katsottujen slaavien kustannuksella:

”The Russians could grasp the nettle and increase the number of non-Slavs in military positions now reserved for Slavs, but this would raise fears of what the Russians call the ’yellowing of the Red Army’ (ozheltenie Krasnoi Armii). The alternative is a reduction in the size of the armed forces, but this solution seems unlikely in the presence of a hostile China and the build-up of US military power”.

Samoin pula osaavasta työvoimasta siviilisektorilla aiheuttaisi lisävaikeuksia neuvostoregiimille. Ratkaisuna oli siirtää Keski-Aasian ylimääräistä väestöä Euroopan Venäjän ja Siperian teollisuusalueille, tai sijoittaa teollisuutta Keski-Aasiaan tai sitten olla tekemättä mitään. Kaikissa kolmessa vaihtoehdossa oli kirjoittajien mukaan omat riskinsä. (Emt. s. 133)

“Eurooppalainen “ osa Neuvostoliitosta olisi hiljalleen jäämässä vähemmistöksi, mutta olisi yhä

”strong enough to encourage a climate of growing xenophobia, rulral colonies will practically disappear…mixed marriages will become – as before 1928 – a rare exception, and the dream of Russian becoming the main language will be abandoned (even if Russian becomes a ‘second mother tongue’). (s. 134)

Neuvostoliittoa koskevissa tutkimuksissa viitattiin sen elinaikana ”slaaveilla” yleisesti venäläisiin, ukrainalaisiin ja valkovenäläisiin.

Nämä tutkijat siis ennakoivat Neuvostoliittoon syvää etnis-kulttuurista kriisiä. Samasta aiheesta kirjoittivat monet muutkin tutkijat tuolloin ja myös aivan Neuvostoliiton loppuvuosina, jolloin hajoamisteemaa alettiin käsitellä jo suomalaisessakin julkisuudessa.

Neuvostoliiton hajoaminen itse asiassa ratkaisi osan laajasti tiedostetusta ongelmasta kun valtaosa muslimeista jäi Venäjän rajojen ulkopuolelle. Muistan itse kuulleeni Virossa NL:n loppuaikana nuoren koulutetun venäläisnaisen ihmetelleen miksi virolaiset vihasivat venäläisiä, koska aasialaiset olisivat se todellinen uhka kaikille ja hänen mukaansa "eläimiä". Olettaisin tämän heijastelleen laajemminkin yhteiskunnassa tunnettua pelkoa. Vastaavaa pelkoa esiintyy nykyisin taajaan myös Euroopassa ja USA:ssa, joissa viitataan nopeasti lisääntyvien maahanmuuttajien ottavan maan valtaansa. Nyky-Venäjällähän asenteet muslimimaahanmuuttajiin ovat olleet vähintään yhtä jyrkkiä.

[Emma-Liisa]

Kansallismielisyyden vastustus näkyy mielestäni myös kielteisessä suhtautumisessa alueellisiin itsemääräämisoikeuksiin Kataloniassa, Skotlannissa, Sardiniassa ja luultavasti muuallakin.

Ja mitähän Espanjan tai Italian keskushallinto edustaa ellei juuri kansallismielisyyttä?

Johannes Salminen oli aikoinaan sitä mieltä, että kansallisvaltiot (Suomi) menettävät merkitystään, ja identiteetti perustuu toisaalta paikallisuuteen Ahvenmaa ja Lauttasaari) ja toisaalta isoon kokonaisuuteen (Eurooppaan, maailmaan). Osa ennustuksesta ei ole toteutunut, mutta tuo alueiden identiteetin nousu kyllä.

[Lemmi]

Kansallismielisyyden vastustus näkyy mielestäni myös kielteisessä suhtautumisessa alueellisiin itsemääräämisoikeuksiin Kataloniassa, Skotlannissa, Sardiniassa ja luultavasti muuallakin.

Ja mitähän Espanjan tai Italian keskushallinto edustaa ellei juuri kansallismielisyyttä?

Luulen Espanjan Madridin keskushallinnon olevan kansallismielisten katalaanien, galicialaisten ja baskien vastustaja.

[Emma-Liisa]

´"Jonkin sortin sosialisti" kuvaa hyvin bolsevikkeja ja kansallisia sosialisteja ja fasisti Mussolinikin oli alkujaan jonkin sortin sosialisti, aatesuunnat kilpailivat keskenään kannattajista.

Annat nyt täysin väärän kuvan natsien kannattajista.

Heinäkuun 1932 vaaleissa natsien kannatus oli korkeimmillaan 230 paikalla (voitto 123 paikkaa). Sosialidemokraatit saivat 133 paikkaa (häviö 10 paikkaa) ja kommunistit 89 paikkaa (voitto 12 paikkaa), yhteensä 221 paikkaa. Lisää paikkoja sai myös katolinen keskustapuolue (75 paikkaa), kun sen sijaan muut oikeistopuolueet menettivät paikkoja.

Marraskuun 1932 vaaleissa natsien kannatus laski 196 paikkaa (häviö 34 paikkaa). Sosialidemokraatit saivat 121 paikkaa (häviö 12) ja kommunistit 100 paikkaa (voitto 11), yhteensä 221 paikkaa. Katolinen keskustapuolue hävisi vähän (70 paikkaa), mutta usea muista porvarillisista puolueista sai lisää paikkoja.

Vaalien tuloksia vertailtaessa näkyy, että työväenpuolueiden kannatus pysyi suunnilleen samana, mutta demarit menettivät paikkoja kommunisteille. Natsit taas voittivat paikkoja nimenomaan porvarillisilta puolueilta, katolista keskustapuoluetta lukuun ottamatta.

Sosialidemokraateilla, kommunisteilla ja katolisella keskustapuolueella oli koko ajan myös enemmistö parlamentissa, mutta kuten tunnettua, edes demarit ja kommunistit eivät kyenneet yhteistyöhön.

https://en.wikipedia.org/wiki/Elections ... _elections

[Emma-Liisa]

tuovat vieraita arvoja yhteiskuntaan.

Aikoinaan Suomessa olivat "vieraita arvoja" kristinusko, kapitalismi, sosialismi, demokratia...

Jos maa haluaa menestyä, se nimenomaan ottaa vaikutteita muualta ja sitten kehittää niitä.

Jaakko Hämeen-Anttila kuvaa Mare nostrumissa, miten vaikutteet ovat kulkeneet Välimeren maissa.

[Lemmi]

tuovat vieraita arvoja yhteiskuntaan.

Aikoinaan Suomessa olivat "vieraita arvoja" kristinusko, kapitalismi, sosialismi, demokratia...

Jos maa haluaa menestyä, se nimenomaan ottaa vaikutteita muualta ja sitten kehittää niitä.

Luulen suomalaisille olleen ja olevan tyrkyllä paljon vaikutteita, joista valitsemme niitä mitä haluamme kehittää ja hylkäämme ja olemme hylänneet monia muita.

[Veikko I Palvo]

´"Jonkin sortin sosialisti" kuvaa hyvin bolsevikkeja ja kansallisia sosialisteja ja fasisti Mussolinikin oli alkujaan jonkin sortin sosialisti, aatesuunnat kilpailivat keskenään kannattajista.

Annat nyt täysin väärän kuvan natsien kannattajista.

Onhan tuo kokonaisuudessaan väärä kuva, mutta Kansallissosialistisessa työväenpuolueessakin oli "jonkin sortin sosialisteja", joista tehtiin selvää pitkien puukkojen yönä 1934, mm. Gregor Strasser ammuttiin ja veli Otto Strasser oli jo aiemmin erotettu NSADP:stä ja pakeni ulkomaille. Sodan jälkeen Otto Strasser 1955 perusti Deutsche Soziale Union -puoleen, joka ei kuitenkaan saanut kannatusta.

Nyky-Venäjällä Eduard Limonov perusti Kansallisbolsevistisen puolueen, https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallisbolsevismi jonka Natsi-Saksan punalipussa hakaristi on korvattu sirpillä ja vasaralla. Ideologeikseen puolue sanoo Otto Strasserin ja Stalinin, jonka aikanaan julistamaa "sosialismia yhdessä maassa" kannatetaan.
Venäjällä nationalismin ja kommunismiajan käytäntöjen yhdistelmällä ilman kommunismia näyttäisi olevan kannatusta ja ideologejakin näyttää löytyvän, vaikkakin kansallisbolsevistinen puolue sanotaan kielletyn?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

tuovat vieraita arvoja yhteiskuntaan.

Aikoinaan Suomessa olivat "vieraita arvoja" kristinusko, kapitalismi, sosialismi, demokratia...

Jos maa haluaa menestyä, se nimenomaan ottaa vaikutteita muualta ja sitten kehittää niitä.

Luulen suomalaisille olleen ja olevan tyrkyllä paljon vaikutteita, joista valitsemme niitä mitä haluamme kehittää ja hylkäämme ja olemme hylänneet monia muita.

No mikseivät venäläiset ole kykeneviä tekemään samoin? Miksi juuri heidän arvostelukykynsä uskotaan olevan niin heikko, että valtion pitää päättää heidän puolestaan?

[Emma-Liisa]

Kansallismielisyyden vastustus näkyy mielestäni myös kielteisessä suhtautumisessa alueellisiin itsemääräämisoikeuksiin Kataloniassa, Skotlannissa, Sardiniassa ja luultavasti muuallakin.

Ja mitähän Espanjan tai Italian keskushallinto edustaa ellei juuri kansallismielisyyttä?

Luulen Espanjan Madridin keskushallinnon olevan kansallismielisten katalaanien, galicialaisten ja baskien vastustaja.

Ja eikö keskushallinto sitten edusta espanjalaista kansallismielisyyttä? Miksi se on hyväksyttävää, mutta vähemmistöjen ei?

[Lemmi]

Luulen Espanjan Madridin keskushallinnon olevan kansallismielisten katalaanien, galicialaisten ja baskien vastustaja.

Ja eikö keskushallinto sitten edusta espanjalaista kansallismielisyyttä? Miksi se on hyväksyttävää, mutta vähemmistöjen ei?

Luulen ettei Espanjan keskushallinto ole kovin kansallismielinen. En tiedä mitään, joka viittaisi siihen, että se olisi kansallismielinen.

Kysytkö miksi keskushallinnon kansallismielisyys on hyväksyttävää, mutta vähemmistöjen kansallismielisyys ei ole? Luulen, ettei keskushallinto ole erityisen kansallismielinen eikä se hyväksy vähemmistöjen kansallismielisyyttä eikä Eu pidä Espanjan keskushallintoa erityisen kansallismielisenä vaan Unkarin ja Puolan. Näin minä olen ymmärtänyt, mutta muilla voi olla toisia käsityksiä.

Luulen suomalaisille olleen ja olevan tyrkyllä paljon vaikutteita, joista valitsemme niitä mitä haluamme kehittää ja hylkäämme ja olemme hylänneet monia muita.

No mikseivät venäläiset ole kykeneviä tekemään samoin? Miksi juuri heidän arvostelukykynsä uskotaan olevan niin heikko, että valtion pitää päättää heidän puolestaan?

Uskon venäläisten olevan kykeneviä tekemään samoin. Ehkä viittaat kulttuuriministerin suunnitelmaan kysyessäni miksi valtion pitää heidän puolestaan päättää. Luulen, että kulttuuriministeri päättää valtion tuista. Venäjän valtio ei aio tukea vieraita juttuja. Noin minä sen ymmärsin.

Luulen etten pitäisi itsekään siitä, että suomalaiselle arvomaailmalle vieraita asioita tuettaisiin Suomen valtion toimesta veronmaksajien piikkiin.

Totta kai vieraista arvoista ja vaikutteista voi syntyä ristiriitoja. Sikajeesus on joidenkin mielestä taidetta ja ehkä samojen mielestä sikamuhammedin piirtämisestä on pantava vankilaan. Heille vain toinen sika on vieras. Minulle käyvät toki molemmat siat yhtä hyvin, mutta luulen tietäväni, että joillekin vain toinen ei käy.

[Tapio Onnela]

Kiinnostava artikkeli jossa analysoidaan Venäjän äärioikeistoa ja sen suhdetta Putinin hallintoon. Artikkelissa esitetään yhtenä mahdollisuutena sekin, että näistä monista ääriryhmistä saattaa vielä tulla ongelma Putinille, joka toistaiseksi on onnistunut hyvin tasapainoilemaan niiden kanssa. (hyvänä esimerkkinä vaikkapa Putinin suosiossa oleva ”Yön sudet” -moottoripyöräjengi)


Donald N. Jensen: Is Radical Nationalism in Russia Getting Out of Control?(12 May 2015)

Russian radical nationalists, including groups such as the National Democratic Party, the National Socialist Initiative, the Russian Imperial Movement, and the Russian National Union, supported the so-called «Russian Spring»—the annexation of Crimea, the invasion of eastern Ukraine, and the granting of independence to the Luhansk and Donetsk People’s Republics. According to a recent report by the SOVA organization (which tracks violent extremist groups), Russian official propaganda has become more traditionalist, militarist, and authoritarian since the Crimean annexation, and this has created fertile ground for the development of new, more uncontrollable extremist organizations—some of which are armed—that have displaced many older groups whom the Kremlin has long manipulated and sometimes sponsored.

Mutta monenlaista porukkaa isossa maassa tuntuu olevan. Yhteinen ideologia toki muistuttaa äärioikeiston ideologisia piirteitä muuallakin.

This combination of Maidan opponents, assorted radical nationalist organizations, and returning fighters from eastern Ukraine is a volatile and potentially destabilizing mix. Particularly dangerous are the fighters—perhaps 2,000 in all, according to a recent Brookings/Atlantic Council Report—who operate in rogue units only loosely under Russian, DNR, or LNR command.
Although individual affiliations are fluid and overlapping, the fighters include members of Cossack organizations, Chechens, Afghan war veterans, former inmates of Russian prisons, members of Russian ultranationalist groups with links to domestic nationalists and power structures inside Russia, former Ukrainian security force members, and several hundred fighters from other countries. (The neo-Nazi Russian National Unity Group has also actively recruited volunteers from the Internet, and the National Liberation Movement has recruited and outfitted volunteers.) These individuals share common ideological views: anti-Americanism, anti-liberalism, extreme nationalism, a fascination with authoritarianism, and a rejection of European integration. Many will eventually return home with combat experience and a desire to take part in radical nationalist politics.

[Lemmi]

Kiinnostava artikkeli jossa analysoidaan Venäjän äärioikeistoa ja sen suhdetta Putinin hallintoon. Artikkelissa esitetään yhtenä mahdollisuutena sekin, että näistä monista ääriryhmistä saattaa vielä tulla ongelma Putinille, joka toistaiseksi on onnistunut hyvin tasapainoilemaan niiden kanssa. (hyvänä esimerkkinä vaikkapa Putinin suosiossa oleva ”Yön sudet” -moottoripyöräjengi)


Donald N. Jensen: Is Radical Nationalism in Russia Getting Out of Control?(12 May 2015)

Artikkelin otsikko on Onko Venäjän radikaali kansallismielisyys pääsemässä valloilleen? Luulen, että otsikko, jonka perässä on kysymysmerkki niin oikea vastaus on ei ainakin jos uskoo Betteridgen otsikkolakia:
"Any headline that ends in a question mark can be answered by the word no."

Syy kysymysmerkkiin on, ettei kirjoittaja itse usko, että kansallismielisyys pääsisi valloilleen.

https://en.wikipedia.org/wiki/Betteridg ... _headlines

En tunne venäläisen oligarkin Hodorkovskin pojan johtamaa mediaa, jossa tuo juttu on.

[Tapio Onnela]

Kiinnostava artikkeli jossa analysoidaan Venäjän äärioikeistoa ja sen suhdetta Putinin hallintoon. Artikkelissa esitetään yhtenä mahdollisuutena sekin, että näistä monista ääriryhmistä saattaa vielä tulla ongelma Putinille, joka toistaiseksi on onnistunut hyvin tasapainoilemaan niiden kanssa. (hyvänä esimerkkinä vaikkapa Putinin suosiossa oleva ”Yön sudet” -moottoripyöräjengi)


Donald N. Jensen: Is Radical Nationalism in Russia Getting Out of Control?(12 May 2015)

Artikkelin otsikko on Onko Venäjän radikaali kansallismielisyys pääsemässä valloilleen? Luulen, että otsikko, jonka perässä on kysymysmerkki niin oikea vastaus on ei ainakin jos uskoo Betteridgen otsikkolakia:
"Any headline that ends in a question mark can be answered by the word no."

Kommenttisi ei koskenut mitenkään itse artikkelin sisältöä. Kun sinulla ei ole siihen mitään sanottavaa, miksi tuhlaat lukijoiden ja omaa aikaasi tyhjiin ja sisällyksettömiin kommnetteihin. Maksetaanko sinulle viestimäärien mukaan?

[lentava kirvesmies]

(esimerkiksi Jesse Paul Lehrke, The Transition to National Armies in the Former Soviet Republics, 1988-2005, 2013, s. 10) tärkeimmät tehtävät ja aselajit oli varattu slaaveille ja slaavilaistuneille kansallisuuksille. Vuonna 1990 97 prosenttia upseeristosta oli slaavikansallisuuksia tai venäläistyneitä tataareja. Yletäkseen ei-venäläisen tuli käytännössä venäläistyä, eikä hän ollut välttämättä kansallisuutensa edustaja.

Antaisitko suoran lainauksen Lehrken kirjasta. Yritän nimittäin ymmärtäää mitä on varaaminen (onko se slaavikiintiö, venäläinen kielikiintiö tms?) ja mitä ovat slaavilaistuneet kansallisuudet ja venäläistyneet tataarit.

Luulin että on muitakin slaaveja kuin venäläiset, mutta voin olla väärässäkin.

Niinpä. Vuonna 1990 armeijan päämajan johtajana toimi Juutalainen armeijakenraali Moisev. Hän toimi myös varapuolustusministerinä, eli korkeampaa virkaa ei asevoimista voi saada.

Kaikenkaikkiaan Neuvostoliiton historian aikana on ollut yhteensä 133 armeijankenraalia, joka on korkein arvo sotavoimien hierarkiassa.
Koska silloin ei upseereita luokiteltu kansallisuuden mukaan, niin päästäkseen selvyyteen kunkin ihmisen kansallisuudesta on jokaisen henkilön historia selvitettävä muuta kautta.

Esimerkiksi tutustumalla tässä esimerkissäni Pohjois-ossetian historiaan. Pohjois-ossetian väestö oli vuoden 1969 väestönlaskennassa jotakuinkin 600 000 henkeä, koostuen 28 etnisestä kansallisuudesta, joista 300 000 Osseetteja (neuvostoliiton väestö tuolloin 260 000 000).
Edellä mainitsemieni 133 armeijakenraalin joukosta löytyy kaksi osseettia. Plijev Issa Aleksandrovits 1903 - 1979. Hetagurov Georgi Ivanovits 1903 - 1976.

Huomaamme miten Osseettien osuus ylittää huomattavasti kaikkien muiden kansallisuuksien osuuden, joten pitääkö nyt päätellä Osseetteja suositun asevoimien tärkeimmillä paikoilla.


Mielenkiinnolla odotan vastausta, mitä lähteitä käyttäen Jesse Lehrke on päätynyt väittämäänsä.