nylander kirjoitti:Emma-Liisa kirjoitti:neuvostopartisaanien tai Elisenvaaran pommitusten uhri
Apropos, Elisenvaara (josta on ainakin yksi kirjakin kirjoitettu), partisaanit ja muut. Tai sitten Wilhelm Gustloff ynnä muut sodan loppuvaiheen tragediat. Niistähän on tälläkin foorumilla paljon kirjoitettu. Palaan taas Tallinnan evakuointiin elokuussa 1941, sillä ketjun aihe on "Venäjän tilanne historian näkökulmasta". Juminda liittyy läheisesti Neuvostoliiton ja sen seuraajavaltion lähihistoriaan, ja sen vaikutukset ulottunevat jollain tasolla nykyaikaan asti.
Emma-Liisa kirjoitti:Miinojen laskeminen on normaali sotatoimi, eikä niitä laskiessa edes voinut tietää, että uhreiksi joutuu siviilejä. NL ei empinyt ihan tarkoituksella upottaa laivoja, joissa oli pakolaisia.
Edellistä vastaan ymmärtääkseni sotivat monet tiedossa olevat asiat. Suurin osa suomalaisten ensimmäisen sotavuoden aikana Suomenlahteen laskemista miinoista ja raivausesteistä siis tuli suureen Jumindan miinasulkuun, jonka nimenomaisena tarkoituksena oli katkaista venäläisten meriyhteys Tallinnasta Leningradiin, sen jälkeen kun Barbarossa oli lähtenyt liikkelle. Ei se sattumaa ollut. 15 000 -16 000 ihmistä vajosi meren syvyyksiin laivojen ajaessa miinakenttään ja saksalaisten ampuessa niitä tykeillä samaan aikaan kun ilmatilassa Junkers Ju 88 -koneet lähtivät kerta toisensa jälkeen syöksyyn haaksirikkoisten kimppuun.
Kuolleet olivat etupäässä venäläisiä ja virolaisia siviilejä sekä haavoittuneita venäläisiä sotilaita.
Mikä siis erottaa tämän tapauksen alussa mainitsemistani esimerkeistä? Ei kai kyse taas ole ihmishenkien erilaisesta arvottamisesta?
Edellä kerroit, että miinat laskettiin venäläisten meriyhteyden katkaisemiseksi, mikä on selvästi sotilaallinen syy. Tietenkään ei ole sattuma, että miinojen uhriksi joutuu ihmisiä, jos laivat siihen ajavat, mutta miinat
eivät valikoi, ovatko uhrit sotilaita, haavoittuneita vai siviilejä.
Luonnollisesti eivät myöskään esim. Elisenvaarassa pommituksella oli sotilaallinen syy (estää vihollisen vahvistusten kuljettamisen rintamalle) eivätkä pommittajat voineet valikoida, osuvatko he sotilas- ja siviilijuniin. Sen sijaan kun eloonjääneitä ammuttiin konekivääreillä, ampujat näkivät ja tiesivät, että kyseessä olivat siviilit. Tätä voisi pitää sodan raaistavana vaikutuksena, jollei samaa olisi tapahtunut jo talvisodan aikana.
Katynin tapainen sotavankien joukkoampuminen oli Stalinin tekemä tietoinen päätös, joka kohdistui pelkästään aseettomiin ja siten vaarattomiin sotavankeihin.
Mitä viimeiseen huomautukseesi tulee, olen päinvastoin huomannut, että minulla on ollut taipumusta "ymmärtää" neukkujen tekoja (esim. raiskauksia Saksassa), ikään kuin heiltä ei voisi vaatia samaa moraalia kuin muilta. Yritän nyt tietoisesti korjata tätä vinoumaa.