Emma-Liisa kirjoitti:Veikko I Palvo kirjoitti:Emma-Liisa kirjoitti: Suomi oli valmis vaihtamaan hallitusta ja tekemään rauhan juhannuksena 1944, mutta perääntyi sitten, ilmeisesti koska Mannerheim muutti mielensä.
Lukemani mukaan Mannerheim ei suinkaan ollut ainoa päättäjistä ja vastuussa olevasta johdosta, jonka kannat ja painotukset vaihtelivatkin.
Ei, mutta mitä ilmeisimmin juuri Mannerheimin kannan muutos ratkaisi, ettei rauhaa tehty kesäkuussa vaan sotaa jatkettiin. Ja tähän vaikutti Ylikankaan mielestä se, että Mannerheim alkoi uskoa Paasosen raportin perusteella, ettei NL:lla ole Kannaksella tarpeeksi voimia miehittää Suomi.
Manninen on eri mieltä, mutta Ylikankaan perustelu on vakuuttavampi. Mitään muuta syytä Mannerheimin mielenmuutokseen ei ole tiedossa.
Sinänsä Ylikankaan ja Mannisen tulkinnat ovat hyvä esimerkki siitä, miten eri tavalla samaa dokumenttia voidaan tulkita.
Hm, kumman tulkinta sitten lienee uskottavampi ja kumman vakuuttavampi. Stalinin vastaus Suomen hallituksen rauhantunnusteluihin tuli 23.6.1944 juhannusaattona klo 21.30: "...toivomme Suomen hallitukselta saavamme presidentin ja ulkoministerin allekirjoittaman selityksen, että Suomi on valmis antautumaan ja pyytämään rauhaa Neuvostohallitukselta."
"Stalinille Voroshilov esitteli vielä kuukautta myöhemmin 21.7.1944 johtamassaan "Suomen erityiskomissiossa" valmistellun asiakirjan nimeltä
"Suomen antautumisehdot". Tämä Martti Turtolan v. 1993 Moskovasta esiin kaivama asiakirja oli tosiasiassa sotilaallisen miehitysvallan yksityiskohtainen ohjekirja.
Uusi raja ei suinkaan kulkisi nyt vuoden 1940 rajoja pitkin, vaan Kymenlaaksoon, aina Kouvolaan asti. Nämä rauhanehdot jäivät kuitenkin kassakaappiin, koska suomalaiset kykenivät lopulta torjumaan puna-armeijan vyörytyksen."
Tannerin unohdetut päiväkirjat Hoover-Instituutin arkistosta, Hannu Rautkallio ja Lasse Lehtinen, Paasilinna 2011 :
19.6.1944 Valtioneuvoston yksityinen istunto klo 11. Linkomies kehitteli ajatusta rauhaan pyrkimisestä ja siinä tarkoituksessa suoritettavaa hallituksen vaihdosta."
"Klo 1400 sdp puoluetoimikunnan kokous Tannerin virkahuoneessa. Tein selkoa laaditusta suunnitelmasta sekä ehdotuksesta, että Ramsay tulisi pääministeriksi. Syntyi erittäin sekava keskustelu. Keto tapansa mukaan oli murjottavalla tuulella ja haukkui Tannerin politiikka. "Siinä nyt ollaan. Sylvi-Kyllikki Kilpi hoksasi ehdottaa Kekkosta pääministeriksi ja siihen yhtyivät Keto ja Pekkala, jotka aluksi olivat olleet vain tyytymättömiä, mutta eivät olleet ehdottaneet ketään toista ehdokasta.
Lopputuloksena oli, että 5 jäsentä kannatti Tannerin suunnitelmaa ( Ramsay ), 3 ehdotti Kekkosta ja 1 Kotilaista pääministeriksi."
Rauhanharrastaja Kekkosen ryhmä esitti 23.6.-44 pres. Rytille Kekkosen sanoin "ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kova rauha".
Puhelimessa Mannerheim sanoi 19.6.-44 illalla Rytille, joka kertoi sen Tannerille: "Armeija taistelee taas."
Eiköhän ole selvää, että sodan aikana armeijan ylipäälliköllä ja Päämajalla on suuri merkitys päätöksiä tehtäessä?
Tanner lähti 20.6.1944 Waldenin kanssa klo 10.00 lentokoneella päämajaan. Mannerheim: "Vihollinen on jo Viipurin edustalla, Viipuri voi kaatua koska tahansa. Omat joukot ovat Vuoksen takana. Itä-Karjalasta on ryhdytty vetämään joukkoja Kannaksellen avuksi. Epätietoista on kerkiävätkö. Jos Viipuri menetetään on vetäydyttävä Luumäen linjalle."
"Mannerheimin mielestä on tällä hetkellä vain kaksi tietä valittavana. Joko rauhanhaku - jos se epäonnistuu on sillat poltettu Saksaan päin - tai avunpyyntö Saksaan."
"Myöskin Airo ja Paasonen selvittivät karttojen avulla tilannetta. Heidän mielestään ei siinä ollut nähtävänä mitään valopilkkua. Airon koko puolustusstrategia oli lyhyesti sanoen seuraava: *Jos* hänellä olisi joukkoja Viipurissa, *jos* hän saisi Itä-Karjalasta kaksi divisioonaa ja *jos* Saksa lähettäisi kuusi divisioonaa Luumäen linjalle, ei meillä olisi hätää."
"Lennettiin takaisin H:kiin klo 15.30."
"Ulkoasiainvaliokunta klo 17 Tamminiemessä. Klo 21 Ryti ilmoitti puhelimessa, että Saksan vastaus on tullut. Sen varaan ei voi mitään rakentaa.....
Sovittiin Rytin kanssa, että nyt on kiireesti toimittava hallituksen vaihtamiseksi ja rauhantunnustelujen aikaansaamiseksi. Samalla tuli tieto, että Viipuri on menetetty."
21.6.-44 .."lähtivät koko ulkoasiainvaliokunta ja Ryti päämajaan. Palasivat illalla klo 19. Tanner vaati heti hallituksen vaihdosta. Ryti halusi heti hallituksen vaihdosta. .....Ryti jo suutahti ja sanoi, että hänelläkin on oikeus erota, kun ei näytä saavan maalle hallitusta."
23.6.-44 klo 21.00 tuli Stalinin ehdottoman antautumisen vaatimus.
24.6.-44 Juhannuspäivä. Ryti, joka edelleen halusi jatkaa rauhantunnusteluja, oli laatinut oman ehdotuksensa Moskovaan annettavaksi vastaukseksi, lähettäen sen minulle."
Stalinin ehdottoman antautumisen vaatimus oli voitokkaan suurhyökkäyksen vaihtoehto. Kumpikin johtaisi samaan lopputulokseen, Suomen valtaukseen ja miehittämiseen.
26.6.1944 kun Ryti antoi henkilökohtaisen sitoumuksen Saksalle, puna-armeija oli 25.6 aloittanut hyökkäyksen 5 Armeijakunnalla ja vähintään 15 divisioonalla Talissa ja suomalaisilla oli vastassa 4 suomalaisdivisioonaa.
Veikko Palvo