Veikko I Palvo kirjoitti:
Olisikohan
neuvostolainen historiankirjoitus ollut vaikuttamassa noihin esitettyihin aselepoehtoihin?
Saksalaisille aluksi kuukauden aseleposopimus lienee sinänsä sopinut, joukkoja saattoi siirtää länsirintamalle. Venäjän armeija oli kylläkin hajonnut,
Veikko Palvo
Olikohan Kansankomissaarien neuvoston ja Saksan itärintaman komentajan allekirjoittama aseleposopimus 15.12.1917 niin mullistava, että saksalaiset saattoivat vasta sen jälkeen siirtää joukkojaan länsirintamalle? Venäjän armeijan hajoaminen lienee ollut saksalaisten tiedossa jo ainakin kesällä 1917 ?
"Neuvostolaisen historiankirjoituksen vaikutuksella" tarkoitan sitä, että Tuomo Polvinen viittaa Venäjän vallankumous ja Suomi-tutkimuksessaan useinkin NL:n tietolähteisiin. s. 157 T.Polvinen kirj.: "Ei ole liioteltua todeta Venäjän lakanneen, poliittisena käsitteenä, olemasta vuoden 1918 alussa."
NL-lähdetiedon mukaan "Julistuksen Venäjän kansojen oikeuksista laati kansallisuusasiain kansankomissaari Stalin ja se julkaistiin 2/15.11.1917 hänen ja Leninin allekirjoittamana: mm.
"Venäjän kansoilla on vapaa itsemääräämisoikeus aina valtakunnasta eroamiseen ja itsenäisen valtion muodostamiseen saakka."
Mutta alusta alkaen bolsevikit näyttäisivät harjoittaneen kahdenlaista politiikkaa samanaikaisesti: kansankomissaari Stalin kävi 27.11.1917 Helsingissäkin, eikä suinkaan kehottamassa Suomea itsenäistymään.
Vuodenvaihteessa 1917 - 1918 Venäjä oli pirstoutumassa, pohjoisessa Suomi haki eroa, Baltian maat ja Puola kulkivat keskusvaltojen vanavedessä ja
Ukraina julistautui itsenäiseksi tammikuun alussa 1918 muodollisestikin.
"Ukrainassa Lenin ryhtyi kuitenkin tukemaan Harkovissa Radan kilpailijaksi muodostettua neuvostohallitusta. Sortotoimet kasakoita vastaan pantiin käyntiin. Valko-Venäjän ja Krimin "vastavallankumoukselliset hallitukset kukistettiin paikallisten bolsevikkien avulla."
"Kansankomissaari Stalin julkaisi Pravdassa 13/26.12.1917 Ukrainan kysymyksestä artikkelin. Stalinin mukaan kansankomissaarien neuvosto ei voinut sallia kansojen itsemääräämisoikeuden periaatteen käyttämistä vastavallankumouksen väylänä.
Kansankomissaarien neuvosto oli valmis tunnustamaan minkä tahansa tasavallan riippumattomuuden, mutta sen oli tapahduttava "kyseisen alueen
t y ö t ä t e k e v ä n - v ä e s t ö n ( harv. T.P. ) tahdosta. ( Stalin, Sotshinenija. Tom 4. ss. 8-9 )"
Brest-Litovskin neuvottelut Kansankomissaarien neuvosto / Saksan itärintaman johto alkoivat 2.12.1917 Joffen johtaessa bolsevikkivaltuuskuntaa, kuukauden aselepo solmittiin, ja 9.1.1918 neuvottelut jatkuivat Brest-Litovskissa Trotskin johtaessa bolsevikkien valtuuskuntaa.
"Ukrainan valtuuskunta astui kokoussaliin 3.1.1918 ja Trotskilta tiedusteltiin, vieläkö tämä oli kansojen itsemääräämisoikeuden periaatteen kannalla ja tunnustiko hän yleisillä demokraattisilla vaaleilla valitun radan edustajien oikeuden puhua Ukrainan kansan nimissä.
Yllättynyt Trotski vastasi myöntävästi."
"Neuvostoliiton myöhemmässä historian kirjallisuudessa Trotskin menettely on leimattu todisteeksi hänen "petturuudestaan.""
Putin sanoi äskettäin Leninin ajatuksen, että federaation osat voivat halutessaan erota olleen ydinpommi, jonka räjähtäminen luhisti Neuvostoliiton 1991.
Mutta alusta alkaen Kansankomissarien neuvosto näyttää olleen samanaikaisesti kahdella linjalla, joka yhtenä linjana kuvattuna oli kansankomissaari Stalinin ja Lenininkin "minkä tahansa alueen riippumattomuus tunnustetaan, mutta sen on tapahduttava tuon alueen työtätekevien eli paikallisten bolsevikkien tahdosta, ei vastavallankumouksellisten.
Ja Kansankomissaarien neuvosto heikkoudessaan pienellä alueellaan tunnusti "vastavallankumouksellistenkin" alueiden itsenäisyyksiä ja vielä Tarton rauhankin ratifioimisasiakirjoja Moskovassa vaihdettaessa Neuvosto-osapuolen kappaleeseen kirjoitettiin "väliaikainen."
Sisällissotaa käyvät valkoiset venäläiset puolestaan eivät tunnustaneet muuta kuin tsaarinvallan palauttamisen hallussaan olevilla alueilla ja se on Venäjällä nostettu nykyisin arvoon, "yhtenäisyyden palauttaminen".
Veikko Palvo