Tapaus Iranian Airlines Flight 655
Toinen MH 17 lentoa muistuttava nyt käsiteltävä tapaus on lento IR 655. Tämä lento oli säännöllinen reittilento välillä Teheran – Dubai. Sen ampui alas Yhdysvaltojen merivoimien Vincennes-niminen ohjusristeilijäalus lennon ollessa ylittämässä Persianlahtea Hormuzinsalmen kohdalla. Kaikki lennossa IR 655 olleet 290 matkustajaa ja miehistöä saivat surmansa Vincenneksen laukaiseman ohjuksen räjähtäessä.
Kuten jo mainitsin ensimmäisen viestini yhteydessä
käsittelen näitä tapauksia silmällä pitäen erityisesti MH 17-lentoa ja MH 17-lentoa hyväksikäyttäen käytyä propagandasotaa, jossa mm. eräät valtiot ovat peräti vaatineet että YK:n tulisi ottaa osaa Venäjän käsityksen mukaan Venäjän vastaiseen propagandaan nimittämällä asiaa käsittelevän erityistuomioistuimen, eli ns.
ad hoc -tuomioistuimen, joka rankaisisi syyllisiä. Luulen, että mikäli YK olisi sortunut muutamien valtioiden propagandan välikappaleeksi näiden Venäjän vastaisessa agitaatiossa niin sillä olisi ollut sekä YK:n että myös maailman rauhan kannalta monia tuhoisia vaikutuksia. Venäjä esti tämän yrityksen YK:n turvallisuusneuvostossa.
En ole itse otsikoinut tätä ketjua vaan ketjun otsikointi on ylläpidon tekemä. Korostan edelleen, että tarkoitukseni on ja oli
käsitellä MH 17-lentoa historiallisessa ja oikeusvertailevassa kontekstissa. Vertailuun ottamieni lentojen 007 ja 655 yksityiskohdat on tunnettava vähintäänkin kohtuullisesti jotta kykenisi näkemään eroavaisuudet ja yhtäläisyydet näiden lentojen ja lennon MH 17 välillä. Viimeksi esittelin lennon 007. Nyt seuraavassa on lennon 655 yksityiskohdat vuorossa, tosin rajoitetun tilan sekä tietysti vieläkin rajoitetumman energiani vuoksi vain oleellisimmilta osin. Vielä tulisi käsitellä ainakin lentoa Siberia Airlines Flight 1812, eli tapausta jossa Ukraina ampui alas venäläisen matkustajakoneen 4 lokakuuta 2001. Tämän jälkeen voidaan verrata lentojen yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ja onko niitä käsitelty tasapuolisesti käydyssä propagandasodassa ja muutoin, esim. tuomioistuimissa.
Tapahtumat pähkinänkuoressa
Lennossa IR 655 käytettiin lentokonetta tyyppiä Airbus A300, siis isoa matkustajakonetta. Se lähti reittinsä viimeiselle osuudelle Bandar Abbasin lentokentältä määränpäänään Dubai heinäkuun 3. päivänä 1988 aamupäivällä. Lennon matka Bandar Abbasista Dubaihin oli määrä kestää 28 minuuttia.
Noihin aikoihin käytiin vielä Irakin ja Iranin välistä sotaa. Taustana tapauksessa oli tämän sodan loppuvaihe kun Yhdysvallat jo oli jo asettumassa Saddam Husseinin puolelle. Saddam Hussein joutui vasta myöhemmin Yhdysvalloissa vastatuuleen ja sittemmin pres. Bushin valtakaudella Yhdysvaltojen johtaman liittoutuman (vaikkakin muodollisesti irakilaisten) hirtättämäksi.
Kuva: Vincenneksen päällikkö Will Rogers
Alasampumisen suorittanut USS Vincennes oli ns. Ticonderoga-luokan ohjusristeilijä. Se oli Yhdysvaltojen laivaston lippulaiva luokassaan. Siinä ollut tekniikan huippu Aegis-tutkajärjestelmä oli korottanut aluksen hankintahinnan tiettävästi miljardiluokkaan. Sen päällikkönä toimi tapahtuman aikaan kapteeni William C. Rogers III, joka oli tunnettu herkästä liipaisinsormestaan (Kapt. Rogers oli kuten sanonta kuului ”triggerhappy”). Vincennes-alusta kutsuttiin myös liikanimellä ”Robocruiser”.
Kuva: Vincennes: ohjus lähtee
Persianlahdella oli Vincenneksen päävastustajina suhteellisen pieniä, perämoottoreilla varustettuja pikaveneitä, joiden aseistuksena oli etukannelle pystytetty tykintapainen tms. eli lyhyesti seuraavassa pyssyveneitä (engl. ”boghammar”). Iran käytti niitä sodassa Irakin öljykuljetusten häiritsemiseen. Vincennes luokan aluksen pitäminen alueella noissa tehtävissä estämässä häirintää oli monen mielestä vähemmän viisasta.
Newsweek-lehti mainitsi kritiikissään viisi vuotta tapahtuman jälkeen julkaistussa laajassa artikkelissa, että Vincennekselle eivät pyssyveneistä ollut vastustusta. Lehti huomautti että se oli kuin jäniksenmetsästystä tutkaohjatulla ohjuksilla:
The enemy [Persianlahdella] was not a disciplined naval force but ragtag irregulars in lightly armed speedboats. Fighting them with an Aegis cruiser was like shooting at rabbits with a radar-guided missile.
http://europe.newsweek.com/sea-lies-200118?rm=eu
Mieleen tuosta tulee, että tälle palstalle pitäisi pikemminkin kirjoittaa että sen käyttö pyssyvenejahtiin oli kuin sorsastusta tutkaohjatuilla ohjuksilla.
Kansainvälisten (useimmiten Yhdysvaltojen) öljykuljetusten suojaaminen näiden pyssyveneiden häirinnältä oli siis Vincenneksen varsinainen tehtävä Persianlahdella. Näihin öljykuljetuksiin käytettiin kuwaitilaisia öljytankkereita, jotka oli uudestaan liputettu Yhdysvaltojen lipun alle. Kts. tark. uudelleenliputuksesta esim:
http://www.dtic.mil/dtic/tr/fulltext/u2/a451446.pdf
Alasampuminen
Vincennes ampui alas lennon 655 laukaisemalla sitä kohti kaksi SM-2MR tyyppistä ohjusta. Vincenneksellä näet oletettiin, ilman minkäänlaisia realiteetteihin nojautuvia perusteita, että lento 655 olisikin ollut jokin iranilainen F14 Tomcat-mallinen hävittäjäkone, joka olisi ollut sillä hetkellä ihan hyökkäyksensä viime vaiheessa sukeltaen alas kohti Vincennesta ehkä aikoen pommittaa Vincennes-alusta.
Tälle mystiselle oletukselle ei ole koskaan pystytty osoittamaan mitään perustetta. USA:n kotilehdistö sortui myös näihin valheellisiin oletuksiin. Esim. Chicago Tribune pohti ihan vakavasti sitä, olivatko iranilaiset pilotit olleet itsemurhalentäjiä. Joka tapauksessa Vincenneksen miehistön satumainen kertomus oletettiin todeksi yhdysvaltalaisessa mediassa ja amerikkalaisessa propagandassa. Oli kaksi kertomusta jotka olivat toisensa poissulkevia. Amerikkalaiset luottivat omiinsa mutta niin tekivät -myös iranilaiset. Toinen siis valehteli, oletti ns. suuri yleisö - ja oletti tietysti molemminpuolisesti. Kumpikin ns. suuri yleisö kuitenkin erehtyi. Iranilainen kuitenkin vähemmän.
Osoittautui näet, että Vincenneksen miehistö oli erehtynyt – muttei siis ainakaan pääpiirteissään ”valehdellut”. Iranilaisten päähän ei ollut pälkähtänyt, että Vincennes olisi toiminut erehdyksessä vaan toisensa poissulkevat kertomukset saatettiin molemminpuolisesti järkeväksi olettamalla että vastapuoli valehteli. Amerikkalaiset uskoivat puolestaan omiinsa ja olettivat, että iranilaiset olivat ensin juonineet Vincenneksen nujakkaan pyssyveneiden kanssa jonka jälkeen Vincennesta vastaan oli hyökätty ilmasta käsin.
Erehdyksen sijaan siis uskottiin Iranin pahuuteen ja sepitettiin tarinoita kuten mainittu Chicago Tribunen tarina itsemurhalentäjistä. Amerikkalaisen median mieleen ei alkuun edes juolahtanut, että maanmiehensä olivat erehtyneet ja suojasivat ns. omaa "perspuolta" – yleiseltä mielipiteeltä. Mutta niin vaan oli. Sitä ei ns. suuri yleisö milloinkaan edes saanut tietää kunnolla – sillä koko asia oli kuollut lehtien palstoilla kun totuus vihdoin ilmeni - viiden vuoden kuluttua. Näin saatiin omat virheet kätkettyä ”jälkihoidolla”.
Tapahtui kuten usein – luotetaan vain omiin ja uskotaan mieluummin mitä tahansa ”noista muista”. Amerikkalaisten luottamus omiin oli kyllä vakaa mutta nämä omat eivät kuitenkaan olleet olleet luottamuksen arvoisia. Omat olivat erehtyneet eivätkä lainkaan kertoneet totuutta omilleen, medialle ja suurelle yleisölleen. He kertoivat oman, erehdykseen perustuvan totuutensa, jota sitten sai aseman länsimaissa muka ”totuutena”.
Vincenneksen loki naulasi heidät lopulta
Sitten vähitellen osoittautui, että kaikki todisteet, myös ja mukaan lukien Vincenneksen omat ilmeisesti automaattisesti koneellisesti kirjautuneet lokimerkinnät osoittivat, että kyse oli ollut normaalia reittiään kulkevasta, Bandar Abbasin kentältä nousuun lähteneestä siviililennosta. Lento eteni – ollen vielä lähdön jälkeisessä nousussa - sille osoitettua kansainvälistä lentokäytävää Amber 90:ä pitkin kohti Dubaita. Mistään syöksystä alas kohti Vincennestä ei ollut mitään merkkiä tai havaintoa. Ei tietysti pitänytkään olla kuten iranilaiset huomauttivat.
Tämän olisi Vincenneksen miehistö myös itse voinut ja pitänyt huomata jos he olisivat lukeneet omia mittareitaan eivätkä vain kuunnelleet tovereitaan. Sittemmin kirjoitetuista Vincenneksen lokimerkinnöistä saattoi nimittäin vastaansanomattomasti havaita, ettei mittaristo antanut mitään syytä olettaa mitään muuta eikä missään tapauksessa, että lento 655 olisi sen enempää poikennut reitiltään joka siis johti lentokäytävää Amber 90:ä pitkin Dubaihin tai liioin ollut syöksyssä Vincennesta kohti. Näin kuitenkin Vincenneksen miehistö – virheellisesti ja katteettomasti - oletti.
Kuva: Vincenneksen informaatiokeskus
Pitkän aikaa tutkittuaan Vincenneksella vallinnutta merkillistä virhekäsitystä olivat amerikkalaiset – vasta 12 vuotta tapahtuman jälkeen - selittäneet asian niin, että Vincenneksen miehistöön oli iskenyt eräänlainen joukkopsykoosi (sitä kutsuttiin nimellä ”scenario fullfillment”).
Alas, in the vire control room at the time of the incident, there doesn’t seem to have been much thought given to the possibility that the menacing blip on the screen was a civilian airliner, despite the fact that their instruments and indicators told them it was. Twelve years after the disaster the U.S. government issued a statement claiming that what might have happened was a psychological condition known as
“scenario fulfillment” – that the actions taken during a training scenario simulating an attack by enemy aircraft become automatically projected into a real situation that resembles it, with indicators of its unreality ignored in the effort to carry out one’s mission. In simpler language, the Navy controllers were trained to shoot back if attacked from the air; their training predisposed them to recognize an approaching aircraft as a threat, rather than evaluate what it really was.
Näin Vincenneksen miehistön joukkopsykoosista:
https://seanmunger.com/2014/07/03/scena ... light-655/
Kysymyksessä oli siis käsitys, että harjoittelussa opittu muodostuukin kaikkien tunnustamaksi ”totuudeksi” tositilanteessa. Harjoittelussa oli opittu, että taistelussa lähestyvä lentokone – joka näkyi vain pisteenä tutkanäytöllä – oli harjoittelussa aina ”vaarallinen vihollinen”. Niin ollen täytyi myös lennon 655, joka tietenkin myös näkyi Vincenneksen tutkalla, olla ”vaarallinen vihollinen”. Sama virheellinen oletus iskostui sittemmin myös amerikkalaiseen suureen yleisöön virallisen propagandan ja lehdistön kautta.
Koska alaiset olivat uskoneet tähän väärään oletukseen oli myös kapteeni Will Rogers tehnyt päätöksensä alasampumisesta väärän tiedon varassa. Rogers ei siis muka ollut tehnyt virhettä, pääteltiin. Se, ettei Vincennes muka olisi tehnyt virhettä oli tietysti virheellinen johtopäätös. Oliko muka lento 655 tehnyt virheen koska Rogers oli toiminut saamansa virheellisen tiedon perusteella?
Kysymyksessä oli sorsastajan lakikirjaa lukeneen päätelmä. Totta siinä oli, että Vincenneksellä tehty virhe ei mahdollisesti ollut tahallinen, mutta käsitys, että Vincenneksellä tapahtunut tunnistusvirhe ei olisi ollut objektiivisesti virheellinen oli virhepäätelmä. Sen virheellisen käsityksen varassa laukaistiin surmaava ohjus. Missä ja kuka Vincenneksellä oli syypää tunnistusvirheeseen ja onko tämä syypää ollut osoitettavissa on täysin eri asia. Kysymys siitä, oliko aluksen komentaja syypää tehtyyn virheeseen ei toisaalta kuulu tässä selvitettävään. Sen seikan tutkiminen edellyttäisi sekä paneutumista merialuksen komentajan vastuuta koskeviin normeihin (merioikeudellisiin ja sotilasoikeudellisiin) että tunnistusta koskevien tapahtumien yksityiskohtien selvittämiseen mihin ei tässä ole mahdollisuutta. Selvää kuitenkin on ettei ollut mitään ylivoimaista kolmatta syytä (hyökyaaltoa, äkillistä myrskyä tms.) jota Rogers olisi voinut syyttää tapahtuneesta.
Yritykset varoittaa lentoa 655
Vincenneksen komentajan Rogersin kollegat, niin alueen päällikkö kapteeni Richard McKenna ja USS Montgomeryllä työskennellyt upseeri George Emerson ja ennen kaikkea USS Sides'in päällikkö kapteeni David Carlsen suhtautuivat varsin kriittisesti Rogersin menettelyyn ja arvioihin. Nämä esittivät ja perustelivat kritiikkinsä myös BBC:n tuottamassa videossa.
”I designated it [the 655] as a non-threat”
- määrittelin mielessäni ettei lento 655 muodostanut uhkaa, kertoi kapt. David Carlsen. McKenna puolestaan antoi Vincenneksen komentajalle luvan ampua, mutta vasta sen jälkeen kun lentoa olisi varoitettu.
Vincennes oli kyllä radiollaan varoittanut lentoa. Näytettiin, että se oli yrittänyt varoittaa lentoa 655 peräti 10 kertaa muttei onnistunut siinä. Varoitusten lähetystä seurattiin Vincenneksen omista vastaanottimista, joista kyettiin tarkistamaan, että varoitukset todella olivat lähteneet ns. "eetteriin".
Ei onnistuttu varoituksissa
Varoituksista oli kuitenkin vain kolme kappaletta lähetetty kanavalla 121,5 mHz, jota lento 655 ehkä kuunteli, sitä ei varmuudella tiedetä. Muita annettuja varoituksia ei lennon 655 laitteilla edes kyetty vastaanottamaan. Näistä kolmesta varoituksesta kaksi oli osoitettu (muistinvaraisesti siteeraten)
”iranilaiselle F14 hyökkääjälle” ja
”iranilaiselle hyökkäävälle hävittäjälle”. Varoitukset eivät siten suinkaan koskeneet eivätkä voineet koskea lentoa 655, joka ei ollut sen enempää iranilainen ”F14-hyökkääjä” kuin ”hyökkäävä hävittäjäkään”. Miksi ihmeessä me - lento 655 - olisimme muka joku ”iranilainen F14” – ei, tuo viesti ei koske meitä”. Näin lennossa 655 varmaan pääteltiin jos viestejä edes noteerattiin lennon muussa lähtötohinassa. Kolmannen varoituksen lähetti sitten USS Sides. Siitä saattoi lento 655 ehkä ymmärtää tämän varoituksen koskevan sitä.
Vincenneksellä ei kuunneltu puolestaan tiettävästi lainkaan lennon 655 transponderia. Siitä olisi ollut havaittavissa, että lento 655 lähetti asianmukaista viestiä, joka osoitti sen olevan siviilikone. Se lensi siviilikoneiden reittiä. Se nousi eikä syöksynyt. Se oli suurin piirtein keskellä lentokäytäväänsä Amber 90:ä.
Sivumennen sanoen varoitukset eivät edes perustuneet lakiin vaan olivat eräänlaista "merirosvoutta – älkää tulko lähelleni tai ammun"-tyyliä. Kts. tästä mitä jäljempänä sanotaan Yhdysvaltojen ns. laittomista NOTAMeista.
Mitään merkkiä siitä, että lento 655 olisi havainnut kahta ensimmäistä varoitusta ei ollut. Varoitukset eivät olleet aiheuttaneet mitään muutoksia lennon 655 kurssissa tai muutakaan reaktiota. Vasta aivan viime sekunneilla oli lento 655 muuttanut kurssiaan - poispäin Vincenneksesta. Niillä hetkillä oli Vincennes – tosin vasta 28:lla yrityksellä - saanut ohjuksensa laukaistua ja seuraus oli sitten ollut kohtalokas. (Miehistö ei ollut nimittäin aiemmilla 27 yrityksellään saanut syötettyä oikein sitä koodia, jota tarvittiin laukaisuun. Uusi mies oli tullut syöttämään koodia ja ohjus oli valittavasti saatu lähtemään).
Mustia laatikoita ei ole löytynyt joten mitään mahdollisuutta tarkistaa varoituksia lennon 655 kannalta ei ole. Laatikoista ehkä olisi viimeisen varoituksen vastaanottaminen ilmennyt ja turhaksi jäänyt yritys väistää agressoria olisi siten todentunut.
Oletus ”hyökkäävä F14-kone” perustui ilmeisesti siihen, että jokin Bandar Abbasin kentällä ollut F14-kone oli lähettänyt aiemmin transponderistaan koodin, jolla tämä kone saatiin identifioitua F14-hävittäjäksi. Tämän koodin on arveltu olleen virhetunnistuksen alkuperä. Tämä kaiketi aiheutti lopuksi sitten joukkopsykoosin.
Vincenneksen vilkasta liikennettä täynnä olleessa komentokeskuksessa oli joku huomauttanut ääneen että kyse voisi olla ns.
”comair” (commersial airliner, kaupallinen siviilikone), mutta tätä varoitusta ei komentoketju huomioinut joskin se kyllä kuittasi tämän varoituksen vastaanotetuksi (annetulla käsimerkillä komentokeskuksessa).
Lyhyeksi jäänyt riemu
Vincenneksen miehistö riemuitsi, kun he näkivät kohteen räjähtävän. Kuultiin sellaista kuin: ”Saatiin napakymppi! Täysosuma! Kaveri pääsi juttelemaan Allahin kanssa!” - Tällaisia riemunhuudahduksia kuultiin Vincenneksen kannelta. Tietysti riemuittiin kun jännitys purkautui, sehän oli selvää.
Riemu jäi tietysti lyhyeksi. Huudahdukset vaihtuivat hiljaisuuteen kun arvattavasti hylkyosia ja ruumiita alkoi näkyä. Havaittiin, että oltiin ammuttu alas matkustajakone. Ei tietysti todellakaan ollut mitenkään mieltä ylentävää voida sanoa: ”olitko sinäkin mukana silloin kun me tapettiin 'epäinhimillisesti' 290 'viatonta miestä, naista ja lasta'”. Jokainen ymmärtää, että riemu loppuu kun huomataan että on vahingossa surmattu viattomia sivullisia.
Kts. riemusta erityisesti BBC:n tuottama alkuperäistä autenttista filmi- ja audiomateriaalia esittelevä 3-osainen video, jossa myös mm. aiheettomaksi käynyt riemu on kuvattu ja äänitetty:
https://www.youtube.com/watch?v=Onk_wI3ZVME
Palkittiin kunniamerkein
Mutta lopussa kiitos seisoo. Vincenneksen komentaja kapteeni Will Rogers palkittiin kunniamerkillä, kuinka muuten. Tämän ura Vincenneksen kapteenina päättyi vuotta myöhemmin 1989, jolloin tälle myönnettiin ”Legion of Merit”-kunniamerkki ”
hänen poikkeuksellisen ansiokkaasta” (for exceptionally meritorious) palvelusta Vincennesin komentajana huhtikuusta 1987 toukokuuhun 1989. Mitään kommenttia viattomien sivullisten surmaamisista ei esitetty. Vincennesin miehistö puolestaan palkittiin myös, tosin alemmilla kunniamerkeillä, näiden komennuksen päätteeksi aluksen saapuessa kotisatamaansa San Diegoon Kalifornian.
Kunniamerkit olivat varmaankin oleellisin osa tapauksen peittelyä. Kunniamerkkien jako oli tietysti Rogersin esimiesten tapa suojella alaistaan sekä todistaa oman toimintansa virheettömyys. Olivatko he muka tehneet jotain väärin kun Rogers ja miehistö olivat saaneet ihan kunniamerkit toimistaan? Eivät, he olivat toimineet johtaessaan Rogersia aivan oikein.
Iran puolestaan väitti, että Yhdysvaltojen kertomus ei ollut uskottava ja että kysymyksessä oli ollut tahallinen teko, ainakin
dolus eventualis-tekona. Vincennes oli tarkoituksellisesti vetänyt pyssyveneiden tulen itseensä. Juttua käsiteltiin myöhemmin Iranin kanteesta
ICJ:ssa (International Court of Justice), mutta jutun käsittely jäi tuomioistuimessa silleen kun Yhdysvallat suostui sopimuksessa Iranin kanssa maksamaan korvauksena iranilaisille yhteensä 61,8 miljoonaa dollaria. Yhdysvallat maksoi korvauksen
ex gratia-perusteisena (ex gratia=suurin piirtein armosta) eikä ottanut juridista eikä moraalista vastuuta tapahtumasta.
Kts. Washington Post, artikkeli:
https://www.washingtonpost.com/archive/ ... b7435f0f8f
Monet varmaan sanoisivat pres. Reagania mukaillen, eivätkä olisi siinä aivan väärässä, että Yhdysvallat palkitsi nämä ”sankarinsa” näiden ”epäinhimillisestä” 290:n ”viattoman miehen, naisen ja lapsen” surmaamisesta. Oikeampaa olisi varmaan sanoa, että myöntämällä Rogersille kunniamerkin Yhdysvallat viestitti, että Yhdysvallat ei myöntänyt mitään ja ettei muka mitään virhettä ollut tehty Yhdysvaltojen puolella.
Itse oletan, että Rogers faktisesti menetti mahdollisuutensa – sikäli kuin tällä sellaisia oli - amiraalin natsaan. Politiikka myös syö uhrinsa – kaikessa hiljaisuudessa. Ei kukaan kai halunnut amiraaliksi miestä, joka jonkinaisen ns. psykoosin vallassa oli johtanut alaisensa surmaamaan, vaikkakin erehdyksessä, 290 viatonta ihmistä. Pres. George H.W. Bush (siis vanhempi Bush) on huomauttanut, ettei hän milloinkaan ”pyydä anteeksi Yhdysvaltojen puolesta. En välitä tosiasioista… En ole pyydän-anteeksi-Amerikan puolesta-tyyppinen kaveri”. Tämä tämän huomautus on sittemmin kytketty lentoon 655. Luulisin, että tämän huomautus on otettu tosissaan Iranissa, jossa näkemys, että USA on suurin uhka maailmanrauhalle, varmaan on saanut tästä Bushin huomautuksesta entistäkin enemmän ravintoa.
Totuus oli yksinkertainen: Vincenneksellä oli tulkittu väärin aluksen omaa mittaristoa eli tutkajärjestelmää. Siellä oli syntynyt joukkopsykoosi (usein mainittu itseään toteuttava ns. ”scenario fulfillment), jossa oli oletettu, että rauhallisesti matkaansa etenevä lento 655 olikin hyökkäävä hävittäjä. Virhekäsityksensä perusteella oli Vincennes (lopulta) saanut ohjuksensa laukaistua kohti rauhallisesti etenevää lentoa 655. Seuraus oli ollut 290 ”viattoman miehen, naisen ja lapsen” surma ja häviäminen heinäkuun 3. päivänä 1988 Persian lahteen.
Totuus ilmi
Televisio-ohjelma Nightlinessa (vastaa jotensakin meillä tuttua MOT-ohjelmaa) kuultiin viisi vuotta tapahtuman jälkeen Yhdysvaltojen virallista Vincennes-tapauksen tiedottajaa amiraali Crowea mutta nyt hän vastasikin näin:
K: Entä jos tänään kysyisin, oliko Vincennes kansainvälisillä vesillä kun se ampui alas Airbusin?
Crowe: Kyllä oli
K: Kansainvälisillä vesillä?
Crowe: Ei, ei, ei. Se oli Iranin aluevesillä.
K: Antakaapa kun kysyn uudestaan. Missä Vincennes oli sillä hetkellä kun se ampui alas Airbus'in?
Crowe: Se oli Iranin aluevesillä.
Crowe myönsi tuon valitettavan erehdyksen, johon lennolla 655 ei ollut osaa eikä arpaa, mutta kärsi sen seuraukset. Yhdysvallat, jonka sanotaan yleensä olevan piittaamatta kansainvälisestä mielipiteestä – se sanelee sen tarpeen vaatiessa – oli peitellyt ja vääristellyt faktoja viisi vuotta. Vasta sen jälkeen kun Yhdysvallat oli ostanut itsensä vapaaksi vastuusta yleisön silmissä isolla rahalla – 61,8 miljoonalla dollarilla – tuotiin esiin totuus, jos edes silloinkaan. Kuka silloin enää viitsisi syytellä. Juri Andropov – Neuvostoliiton KP:n pääsihteeri 007-lennon aikaan – oli jo kuollut joten hän ei ollut enää paikalla muistuttamassa Reaganille – ja Yhdysvalloille – siitä, että
mitä tulikaan sanottua 007-lennosta.
Monet muut kysymykset
Alasampumiseen liittyy runsaasti sellaistakin jota ei ole tässä mainittu, erityisesti koska keskityttiin tuolloin - paitsi alasampumiseen - myös kysymykseen siitä, oliko Vincennes vastoin kansainvälistä oikeutta tunkeutunut Iranin aluevesille vai oliko se ollut kansainvälisillä vesillä, kuten amerikkalaiset väittivät. Siinä yhteydessä nousi ajankohtaiseksi kysymys Vincenneksen kahakasta pyssyveneiden kanssa.
Riidatonta oli kyllä, että Vincennes oli alasampumisen sattuessa ollut nujakassa muutamien pyssyveneiden kanssa. Aluksi Vincenneksen puolesta esitettiin teoria, että Iran oli suunnitellut lentohyökkäyksen tapahtuvaksi silloin, kuin Vincenneksen huomio olisi kiinnittynyt kahakkaan pyssyveneiden kanssa. Tämä
teoria ”koordinoidusta hyökkäyksestä” kaatui omaan mahdottomuuteensa: se edellyttäisi paitsi että lento 655 olisi ollut väitetty ”hyökkäävä F14-hävittäjä” niin vielä sen lisäksi, että Iran olisi kyennyt suunnittelemaan, että Vincenneksen päällystö päättäisi lähteä - vastoin Vincenneksen kansainvälisoikeudellisia velvoitteita - pyssyveneiden takaa-ajoon Iranin aluevesille. Se, että Vincennes oli lähtenyt takaa-ajoon oli kyllä tapahtunut, mutta se ei ollut ollut iranilaisten ennakkoon kaavailtavissa vaan sen päällikön Rogersin omavaltainen päätös joka oli rikkonut lisäksi Rogersin esimiehen (Richard McKennan) nimenomaista määräystä.
Amiraali Crowe sitten ratkaisi tämän asian lopullisesti kun tämä 5 vuotta tapahtuman jälkeen selväsanaisesti ilmoitti, että Vincennes oli alasampumisen ajankohtana ollut Iranin aluevesillä.
Kysymys pyssyvenekahakasta on siis vain ymmärtääkseni sivujuoni mikäli puhutaan vain lennon 655 alasampumisesta. Tällaisten sivujuonten käsittelyyn ei ole tässä mahdollisuutta.
Lentoon 655 liittyvä propaganda
Yhdysvaltojen puolesta lehdistötiedottamisesta huolehti tällä kertaa mainittu amiraali William Crowe. Sen sijaan pres. Reagan ei pitänyt tällä kertaa televisiopuheita. Pres. Reagan antoi vain pian tapahtuman jälkeen lyhyen lehdistötiedotteen, jossa todettiin, että Iran sai syyttää itseään, sillä kone oli poikennut normaalilta lentoradaltaan ja hyökännyt Vincennesta kohti.
Muistamme kuinka Yhdysvallat reagoi tapaukseen 007 jossa Neuvostoliitto oli ampunut alas olettamansa vakoilulennon. Silloin pres. Reagan syytti syytti Neuvostoliittoa laajassa huomiota saaneessa televisiopuheessaan. Tällä kertaa Yhdysvaltojen presidentti
EI kuitenkaan katsonut, että alasampuminen olisi ollut
”epäinhimillinen raakalaismaisuus” eikä ”rikos ihmisyyttä vastaan”.
Pres. Reagan EI liioin tällä kertaa katsonut että (nyt)
Yhdysvallat muka olisi ”Pahan valtakunta” (The Empire of Evil) vaikka sen alus oli ampunut alas ihan tavallisen reittilennon surmaten sen matkustajat ja miehistön. Yhdysvallat ei myöskään katsonut YK:n turvallisuusneuvostossa, että
vahinko olisi vaarantanut maailmanrauhaa eikä tällä perusteella vaatinut että
YK:n olisi perustettava erityistuomioistuin käsittelemään tapausta - niin kuin on vaadittu MH 17-tragediasta.
Ei suinkaan, ei, vaan tällä kerralla amerikkalainen propagandamylly selitti sellaista että
sattuuhan sitä. Asiaa siis peiteltiin ja paineltiin villaisella parhaan kyvyn mukaan.
Tämä toki oli odotettavissa. Mutta,
miten sääntöjä olisikaan tulkittu jos kohteena olisikin ollut lennon 655 sijasta vaikkapa jokin amerikkalainen charter-kone jossa olisi ollut 290 amerikkalaista niissä nyt olleen ”porukan” sijaan? Luulisin, että koko USA:n lehdistö valtameren rannikosta toiseen rannikkoon olisi ollut suunniltaan, repien viittansa sijaan etusivunsa vaatien ehkä jopa Reaganille – ehkä kuitenkin vain vaikkapa amiraali Crowelle rangaistuksia 290:n amerikkalaisen murhasta, luulisi, tjsp. Olisikohan edes puolustusministerin ero riittänyt? Muistamme miten kävi Nixonin Watergate-skandaalissa. Ehkä Reagan olisi joutunut eroamaan?
Ainakaan kapt. Rogers ei olisi saanut kunniamerkkiä 290:n viattoman amerikkalaisen surmaamisesta, siitä olen vuorenvarma. Vai miten on, olisiko?
Yhdysvaltojen merkillinen tutkimus
Amerikkalaiset asettivat tutkimuskomissionsa. Siihen ei kuulunut lainkaan Iranin edustajia (274 surmansa saaneista oli Iranista) eikä Arabiemiirikuntien edustajia (13) eikä Intian (10) eikä Pakistanin (6). Lisäksi sai surmansa muutamia muualta. Asianomistajien kotimaita ei otettu lainkaan Fogertyn komiteaan. Se ei ollut edes kansainvälinen komitea vaan rikoksesta epäillyn oman kotimaan tapausta muka tutkinut komitea. Se oli tosin muodollisesti tutkimuskomitea mutta todellisuudessa se kuitenkin faktisesti peitteli tapahtumia.
Fogertyn raportista Newsweek-lehti sittemmin totesi:
But the Pentagon's official investigation into the incident, the Fogarty Report, is a pastiche of omissions, half-truths and outright deceptions. It was a cover-up approved at the top, by Adm. William Crowe, then chairman of the Joint Chiefs of Staff.Captain Rogers insisted to "Nightline" last week that he had made the "proper decision." He opened fire only to protect his ship and crew, he said. But drawing on declassified documents, video and audiotape from the ships involved in the incident, and well over 100 interviews, NEWSWEEK has pieced together an account that belies the skipper's stoic defense. It is almost a parable for an era of "limited" warfare, with its blurry rules of engagement and its lethal technology in frightened young hands. It is as well an age-old story of hubris, of a warrior who wanted war too much.
eli pääkohdat suomeksi:
Pentagonin virallinen tutkimus, Fogertyn raportti on pastissikokoelma poisjättämisiä, puolitotuuksia ja suoranaisia harhaan johtamisia. Se oli salailu joka määrättiin ylhäältä, amiraali William Crowen, silloisen esikuntapäällikön toimesta. … Se on ikuisuuksien ikäinen kertomus hybriksestä, eräästä soturista, joka halusi liikaa sotaa. - (Newsweek tarkoitti ”soturilla, joka halusi liikaa sotaa” Vincenneksen komentajaa Rogersia.
Yhdysvaltojen laittomat NOTAMit
Yhdysvallat otti itselleen 1980-luvulla omavaltaisesti oikeuden julkaista ns. NOTAMeja ohi paikallisten toimijoiden eikä tällöin noudattanut Chicagon ilmailukonvention (vuodelta 1947) liitteessä 15 mainittuja määräyksiä. (NOTAM = NOtice to AirMen, tiedotuksia ilmailijoille, tiedotus, jossa Chicagon konvention sopijapuolten asettama
paikallisviranomainen ilmoittaa millä edellytyksillä sen alueella voidaan matkata turvallisesti).
Yhdysvaltojen yksipuolisesti julkaisemat NOTAMit olivat, näin ainakin katsottiin ICJ:n (International Court of Justice) istunnossa Iranin puolesta annetussa muistiossa, laittomia koska niitä annettaessa ei ollut menetelty Chicagon konvention liitteen 15 mukaisesti. Muistion mukaan ei sen enempää vuoden 1984 tammikuun NOTAM kuin vuoden 1987 NOTAM ollut laillinen. Iranin valtio oli huomauttanut tästä Yhdysvaltojen laittomasta tavasta useaan otteeseen ICAO:lle. Nämä laittomat NOTAMit loivat ikään kuin kuplan jokaisen Yhdysvaltojen sotalaivan ympärille, katsoi ainakin Iran. Tämän valtakuplan keskiössä oli sotalaiva, jota jokaisen on oman turvallisuutensa vuoksi väistettävä.
Näissä NOTAMeissaan oli Yhdysvallat mm. ilmoittanut, että ko. alueella (nyt po. tapauksessa ymmärtääkseni Persianlahdella lähiympäristöineen) oli muiden alusten, myös ilma-alusten, kuunneltava hätäkanavaa (distress channel) 121,5 mHz VHF. Yhdysvallat otti itselleen ”oikeuden” olla jokin "rosvo", jota kaikkien muiden oli henkensä uhalla väistettävä. Näiden sen antamien laiminlyönti muka legitimoisi Yhdysvallat kohdistamaan ns. ”puolustuksellisia toimenpiteitä” (merkitsee mitä ilmeisimmin hyökkäystoimia) kohti kyseistä (laitonta) NOTAMia rikkovaa alusta. Yhdysvallat sanoi tässä: ”sinut ammutaan, ellet tottele”.
Tällaista "tykkivenediplomatiaa" - jossa Yhdysvallat eli tarinan "rosvo" ilmoittaa olevansa ”vaarallinen” ja määrää muut väistämään sitä uhalla, että muuten käy huonosti – ei Iran tietysti hyväksynyt. Suurin piirtein tällaista esitti Iranin valtio 24.7.1990 päivätyssä 302-sivuisessa muistiossaan ICJ:lle tapauksessa Iranin valtio vs. Yhdysvallat, jossa käsiteltiin lennon 655 alasampumista. Kts. tark.
http://www.icj-cij.org/docket/files/79/6629.pdf
Lähteet mainittu tekstissä. Lisäksi Wikipedia ja siellä mainittua kirjallisuutta ja videoita.
Tekstejä:
https://archive.org/stream/FormalInvest ... n3July1988
http://www.slate.com/articles/news_and_ ... ed_to.html
http://www.nytimes.com/1988/08/20/world ... wanted=all
Videot:
https://www.youtube.com/watch?v=Onk_wI3ZVME
https://en.wikipedia.org/wiki/Iran_Air_Flight_65
https://www.youtube.com/watch?v=RUlfdBUrhX8
Semmottii...
--= Terv. h.j =--