Aesir became the Old Norse word for the divine (also, the Old Teutonic word "Ase" was a common word for "god"), and "Asmegir" was the Icelandic term for "god maker"�a human soul on its way to becoming divine in the course of evolution.
Viron sanalla "ase" taas ei näyttäisi olevan mitään tekemistä aseiden kanssa:weapon
n. relv, sõjariist ([ka piltl.] ) weapon of mass destruction massihävitusrelv
ile kirjoitti:Jaa-a. Muistan lukeneeni, että sanan ase takana olisi suomalainen verbi asea, josta tulisi myös sana asettaa. Ei tietääkseni mitään tekemistä germaanisten jumaluuksien kanssa, vaan enemmänkin jonkin objektin käsittelyn kanssa.
Mutta etymologian eksperttimme toivottavasti täsmentävät, mistä tässä on kysymys.
-ile
Sanan ase etymologia pidetään juuri Ilen ylempänä esittämän kaltaisena (esim. teoksessa Suomen sanojen alkuperä). Täytyy lisäksi muistaa, että muinaisskandinaavisessa sanassa as '(eräs kategoria) pakanajumal(i)a' oli pitkä /a:/ ja vielä varhemmin konsonanttijana ans-, eikä siksi äänteellisesti edes sopisi originaaliksi.ekyto kirjoitti:Virossa asetta tarkoittava sana on näköjään "relv":
http://dict.ibs.ee/translate.cgi?word=w ... ge=English
Viron sanalla "ase" taas ei näyttäisi olevan mitään tekemistä aseiden kanssa:weapon
n. relv, sõjariist ([ka piltl.] ) weapon of mass destruction massihävitusrelv
http://dict.ibs.ee/translate.cgi?word=a ... e=Estonian
Toisaalta, jos paikannimistä kuten Tyrvää tai Tyrväntö voisi päätellä myös osassa Suomea palvotun sodanjumala Tyriä, joka oli aasa, niin minusta voisi olla luontevaa, että Tyrin mukana suomenkieleen tuli sana "ase". Aseet, sota, Tyr, jumala ja aasat liittyvät kaikki tavallaan yhteen.
Mielenkiintoinen tuo konsonanttijana ans-. Onkohan suomen sanoilla ase ja ansa jotain tekemistä keskenään? Aseitahan ansatkin tavallaan ovat samalla tavoin kuin miinatkit.Jouppe kirjoitti:Täytyy lisäksi muistaa, että muinaisskandinaavisessa sanassa as '(eräs kategoria) pakanajumal(i)a' oli pitkä /a:/ ja vielä varhemmin konsonanttijana ans-, eikä siksi äänteellisesti edes sopisi originaaliksi.
Ehkä olisi aika tarkistaa suomen sananmuodostusoppia. Eivät muinaiset ihmiset sanoja muodostaessaan mitään oppeja miettineet, vaan sanat syntyivät luonnostaan ilman tiukkoja kahleita. Mahdollisissa tiedostamattomissa säännöissäkin oli varmasti poikkeuksensa.Jouppe kirjoitti: Kuten olen jo laajalti selittänyt viestissäni 26-27.4.2008 säikeessä "Tapaukset Tiv ja Falu" en usko, että nimillä Tyrvää ja Tyrväntö voi olla mitään tekemistä Ty(R) -jumalan kanssa. Jumaluusnimen vartaloasu oli skandinaaviksi pakanallisena aikana pelkkä Ty-, jolloin ainekset -rvää ja -rväntö pitäisi olla johdinainesta tai yhdyssanan toinen osa, mikä ei tietenkään ole mahdollista suomen sananmuodostusopissa.
Onko sinulla sitten antaa tilalle parempi selitys Tyr- alkuisille paikannimille Suomessa? Mitä esimerkiksi sanat Tyrväntö ja Tyrvää tarkoittavat?Jouppe kirjoitti: Minusta tämä aivan mahdoton paikannimiselitys olisi jo aika unohtaa alkuunsa.
Palatkaamme takaisin alkuperäiseen otsikkoon pysyen kuitenkin Tyrissä.ile kirjoitti:Jaa-a. Muistan lukeneeni, että sanan ase takana olisi suomalainen verbi asea, josta tulisi myös sana asettaa.
Sanakirja.org - Käännökset haulle tyrehtyä
Lähdekieli:
* Suomi
Käännöksiä ei löytynyt valitulle kohdekielelle. Klikkaa tästä hakeaksesi käännöksiä kaikille tuetuille kohdekielille.
Synonyymit
* herjetä
* asettua
Tähän kristallin kirkkaaseen ajatuksenjuoksuun, joka puhuu puolestaan ihan kommentteittani, en kyllä enää viitsi per-ehtyä, vaikka per.. onkin mitä varmimmin jumaluus.ekyto kirjoitti:Jos ase, kuten Tyrin miekka tai keihäs tekee haavan, siitä vuotaa verta kunnes verenvuoto tyrehtyy eli asettuu tai veri ehtyy eli loppuu tykkänään. Verenvuodon tyrehtymistä ennen kuiviin vuotamista ja soturin kuolemista olisi mielestäni hyvinkin voitu pitää jonkun jumalan, kuten sodanjumala Tyrin ansiona. Haavoittunut mutta henkiinjäänyt soturi olisi voinut hyvinkin kiitellä Tyriä, koska Tyr ehdytti (=> tyrehdytti) verenvuodon ennen kuolemaa.
Kielitieteilijämme tietysti kuitenkin väittävät, ettei tämä sovi taiteen sääntöihin ja on pelkkää sattumaa.
Tuosta "kaavasta" Tyr + ehtyä = Tyrehtyä tuli mieleeni "kaava" er + ehtyä = erehtyä. Englannissa sana "err" tarkoittaa erehtyä. Mistä suomen sana "erehtyä" on peräisin?
Onko ollut joskus jumaluutta nimeltään Er? Täytyypä googlata.
Er liitetään tuossa maailmanpylväs Irminsuliin. Irminsulin muotoa on taas verrattu Tyr-riimuun:A national symbol of theirs is Saxnôt. From him the East-Saxon kings in England are derived, whereas all Jutic and Anglian kings are derived from Woden. Another national god of the Saxons is Er, who is also worshipped by the Bavarians. His symbol most likely is the Irmin-sûl, "the enormous column," worshipped by the Saxons, who therefore would seem to belong to the Ermines, a group co-ordinate with the Inguions; the Saxons, and the neighbouring Sigulons and Ambrons of classical times appear in the same relation to the Inguions as the Saxons, Siggs and Ymbres of Widsith, not being mentioned within the Nerthus group.
Jos Er oli Irmin, hänkin oli sodanjumala ja mahdollisesti Ziun (Tyr) ja Wodanin (Odin) edeltäjä:Uuspakanuudessa yleinen Irminsul-symboli perustuu Externsteine-reliefin puuhun, mutta pystysuoraan asentoon suoristettuna. Muotoa on verrattu Tyr(Ziu)-riimuun. Irmin on ehkä ollut Ziun lisänimi varhaisina germaanisina aikoina, vasta myöhemmin siirtyneenä Wotanille, tai että Wotan itse ilmestyi erillisenä Ziusta vasta kansainvaellusaikana.
Odin taas oli mm. viisauden jumala:The mythical founder of the Hermiones tribe, son of Mannus, war god, a possible epithet of Ziu or Wodan
Jos ihmiseltä viisaus ehtyy, niin silloin hän erehtyy.His name is related to óðr, meaning "fury, excitation", besides "mind" or "poetry". His role, like many of the Norse pantheon, is complex. He is a associated with wisdom, war, battle and death and also magic, poetry, prophecy, victory and the hunt.
Mutta sitten toisaalta ereh-tyä on johdos sanasta erhe < er-eh, joka vuorostaan on johdos sanasta erä, kuten ovat myös eräily, erakko ja eri-.ekyto kirjoitti:Anglosakseilta löytyi näköjään jumala nimeltään Er:
http://www.northvegr.org/lore/sagabook/n003.php
Millä tavalla selkeää? Miten erä, eräily, erakko ja eri- liittyvät erehtymiseen? Mistä tulee latinan sana errare? Nuo eivät ole kovin selkeitä ainakaan minulle.Jouppe kirjoitti:Mutta sitten toisaalta ereh-tyä on johdos sanasta erhe < er-eh, joka vuorostaan on johdos sanasta erä, kuten ovat myös eräily, erakko ja eri-.ekyto kirjoitti:Anglosakseilta löytyi näköjään jumala nimeltään Er:
http://www.northvegr.org/lore/sagabook/n003.php
Englannin err tulee taas latinan sanasta errare
http://www.etymonline.com/index.php?term=err
Ei niin kiehtovaa, mutta ilmeisen selkeää.
Verenseisautus
Verenseisautus on kansanparannuksen ja shamanismin tapa seisauttaa suurikin verenvuoto haavasta. Verenseisautus tapahtuu loitsujen tai rukouksen avulla sanan voimalla.[1] Verenseisautuksen voi tehdä vain asiaan vihkiytynyt henkilö eli verenseisauttaja. Yleensä sanat ja taito kulkivat suvussa.
Verenseisautusta ei lasketa lääketieteen piiriin kuuluvaksi. Ilmiötä ole juurikaan tutkittu lääketieteellisesti vaan tutkijoina ovat olleet lähinnä folkloristit, uskontotieteilijät, etnologit, sosiologit ja kulttuuriantropologit. Ilmiö tunnetaan useiden eri kulttuurien parissa. [2]
Suomalaisen tai karjalaisen verenseisauttajan verenseisautussanat olivat usein kalevalamittainen loitsu tai rukous. Loitsussa kerrottiin usein, että veren tarkoitus ja kotipaikka tuli olla ihmisessä. Sanat saattoivat sisältää myös verenvuodosta kärsivän nimen ja syntymäajan. Elias Lönnrotin Kalevalan yhdeksännessä luvussa Ukko lukee haavoittuneelle Väinämöiselle verenseisautussanat:
"Piäty, veri, vuotamasta,
hurme, huppelehtamasta,
päälleni päräjämästä,
riuskumasta rinnoilleni!
Veri, seiso kuni seinä,
asu, hurme, kuni aita,
kuin miekka meressä seiso,
saraheinä sammalessa,
paasi pellon pientaressa,
kivi koskessa kovassa!"
Verenseisautuskyvyn uskottiin usein kulkevan suvussa ja siirtyvän eteenpäin sanojen kantajan luovuttaessa tietonsa seuraavalle sukupolvelle. Rukouksen tai loitsun muoto riippui siitä, hakiko parantaja voimansa Jumalasta vai kalevalaiseen tapaan luonnosta. Verenseisauttajia on edelleen muun muassa Keski-Pohjanmaalla. Yleisen uskon mukaan verenseisautuksen teho perustuu salaisiin sanoihin, joita sanotaan olevan kolmea eri vahvuutta. Sanoja ei saa sanoa ääneen ja jos ne julkistaa, ne menettävät tehonsa.
On mielenkiintoista, kuinka tieteentekijät (muutkin kuin kielitieteilijät) pyrkivät pysyttäytymään juuri siinä teoriassa mikä kulloinkin on voimissaan. Kaikki vanha ja uusi pyritään lyttäämään ja unohtamaan.Jouppe kirjoitti:
Kuten olen jo laajalti selittänyt viestissäni 26-27.4.2008 säikeessä "Tapaukset Tiv ja Falu" en usko, että nimillä Tyrvää ja Tyrväntö voi olla mitään tekemistä Ty(R) -jumalan kanssa. Jumaluusnimen vartaloasu oli skandinaaviksi pakanallisena aikana pelkkä Ty-, jolloin ainekset -rvää ja -rväntö pitäisi olla johdinainesta tai yhdyssanan toinen osa, mikä ei tietenkään ole mahdollista suomen sananmuodostusopissa.
Viimeinen seikkaperäinen selitykseni tästä löytyy osoitteesta viewtopic.php?t=1561&postdays=0&postorder=asc&start=45, mutta asian olen myös ilmaissut ytimekkäämmin ensimmäisessä viestissäni tästä asiasta: viewtopic.php?t=1561&postdays=0&postorder=asc&start=23
Kaiken tämän päälle originaalissa oli pitkä /y:/ ja suomalaisissa nimissä lyhyt.
Minusta tämä aivan mahdoton paikannimiselitys olisi jo aika unohtaa alkuunsa.
Setälän vahvin ase argumentoinnissa lienee ollut luja tahto tai, muiden silmissä, jääräpäisyys.Suomalaisten esihistoriaa koskeva asetelma muuttui olennaisesti arkeologi Alfred Hackmanin uudisasutusteorian myötä (1905). Hackman oletti suomalaisten uudisasukkaiden saapuneen pieninä ryhminä kristillisen ajan alusta lähtien Baltiasta meren yli Lounais-Suomeen, josta asutus vähitellen olisi levittäytynyt itään päin. Vuosisadan alussa vallinneen arkeologisen käsityksen mukaan maassa oli tähän aikaan muitakin asukkaita, nimittäin skandinaaveja, joiden jälkeläisiä maan myöhemmät asukkaat voisivat olla (ks. erit. Montelius 1898). Tälle olettamukselle tarjosi hyvän perusteen se, että esikristillisen ajan muinaisjäännöksissä oli havaittavissa selvä skandinaavinen leima. Kielitieteen puolella mahdollisena todistusaineistona pidettiin vanhoja germaanisia lainoja, jotka saatettiin tulkita lainoiksi maan skandinaavisten alkuperäisasukkaiden kielestä. Hackman oletti, että suomalaiset tulokkaat asettuivat rauhallisesti entisen väestön keskuuteen. Sen sijaan suomalaiset kielitieteilijät pitivät Setälän johdolla aivan mahdottomana sellaista ajatusta, että ruotsalaiset olisivat olleet maassa ennen suomalaisia. Setälä vetosi Thomseniin, jonka mukaan vanhimmat germaaniset lainat oli saatu Suomen alueen ulkopuolella ennen maahanmuuttoa, ja korosti sitä, että vaikka suomalaiset vielä Suomeen muuttaessaankin olisivat kohdanneet täällä jonkin germaanisen heimon, se olisi aivan varmasti jälkiä jättämättä sulautunut suomalaisiin. Näin ollen niillä asukkailla, jotka Suomessa asuivat ennen suomalaisten tuloa, ei voisi olla mitään varsinaista osuutta myöhemmän asutuksen muodostumisessa. Nykyisten suomenruotsalaisten esi-isien Setälä näki saapuneen vasta viikinkiaikana tai vielä mielummin sen jälkeen. (Setälä 1900/1964.)
