Albert Ravila kirjoitti:Sikäli kun mahdollisia uusia tapauksia löytyy, on niistä syytä mainita vaikkapa tällä forumilla. Kannattaa kertoa esim. seuraavat seikat:
1) missä teoksessa tapauksesta mainitaan
2) tapahtuma-aika- ja paikka
3) kuka on ampuja/ammuttu
4) millaisessa tilanteessa ampuminen on tapahtunut
Tuollakin linkissä esitellään muutama tapaus. Samoin tuossa Missä on veljesi? -kirjassa.
Erik Andrén: Missä on veljesi?. Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1983
Alkuperäinen teos: Var är din broder?, 1983
http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisu ... -1941-1944
---
Albert Ravila kirjoitti:Onko sinulle tuttu Jukka Kulomaan väitöskirja Käpykaartiin? 1941–1944. Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana 1941–44. Tutkimuksessa on luku ”Karkuruus Ruotsiin lisääntyy”. Sieltä voisi löytyä ainakin joitakin vastauksia.
On se tuttu kirja ja onpa hyllyssäkin. Jukka Kulomaa Käpykaartiin? Karkuruus Ruotsiin lisääntyy -luku, sivut 337 - 348. Kulomaan väitöskirjassa tätä Suomen ruotsalaisten "maratonsoutua" on lähinnä vain sivuttu noin 10 sivun verran.
Jossain keskusteluissa toistellaan sinnikkääsi teoriaa jonkinlaisesta uskonnollisesta liikkeestä ja sen vaikutuksista karkuruuteen. Mitenkähän lienee muualla? Lähtikö lestadiolaiset tai helluntalaiset tai babtistit tai Pohjanmaan körtit yhtä liukkaasti karkuun naapurimaahan saakka? Liian helppo selitys tuo uskonto. Miksi ei kerrota suoraan että Suomen ruotsalaisia ei oikein kiinnostanut "tämä isänmaan puolustaminen" ja siksi lähdettiin "Lännen tielle"... Olisiko kyseessä ollut hieman saman tapainen ideologinen juttu kuin "Pärmin pirujen" joukkopako naapurin muonavahvuuteen? Miksikähän näitä Munsalan väitettyjä radikaaleja tai sosialisteja ei pantu vankilaan kuten komukoitakin, kun kerran olivat noinkin "pesäpakoisia"?
Noissa linkeissä on kommenttejani aiemmista keskusteluista.
viewtopic.php?f=10&t=4326&p=22666&hilit ... 348#p22666
viewtopic.php?f=10&t=4099&start=135
viewtopic.php?f=10&t=4220&p=22205&hilit=munsala#p22205
Suomen ruotsalaisten soutuhommista puhuttaessa on yleensä käsitelty pelkästään kesän 1944 - kevään 1945 välisen ajan tapahtumia. Keväällä 1944 Ruotsi lakkasi palauttamasta sinne loikanneita, enimmäkseen Suomen ruotsalaisia, karkureita. Niitä oli noin 600 kaikkiaan 800:sta sotilaskarkuriksi luokitellusta miehestä, Kulomaa s. 341.
Kulomaan Käpykaartiin? kirjassa karkureiden määrää käsitellään sivuilla 35-44 ja sivulla 41 on taulukko väliltä 1941 kesäkuu -1945 huhtikuu.
Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan (Karkuruus Ruotsiin lisääntyy -luku, sivut 337 - 348, katso erikoisesti kirjan sivut 337-341), mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!
Tässä on Kulomaan Käpykaartiin? -kirjasta yhtäjaksoinen pätkä s. 340-341 sivuilta:
Sivulla 340:
"Tulevalle kehitykselle enteelliseksi osoittautui kuuden Munsalasta lähteneen sotilaan onnistunut pakomatka Merenkurkun yli vuodenvaihteessa 1943-1944. Miehet saapuivat uudenvuodenyönä veneellä Holmön lähellä olevalle Fjädereggenin majakalle, kertoivat palvelleensa Syvärin rintamalla ja olevansa väsyneitä sotaan. Lehtiuutisten välityksellä asia tuli sittemmin tunnetuksi myös Suomen puolella. Myöhemmin kevään kuluessa luvattomat rajanylitykset alkoivat nimenomaan Merenkurkun alueella huomattavasti lisääntyä sen jälkeen, kun yleiseen tietoisuuteen oli tullut, että ylipäässeitä ei palautettaisi takaisin. Uumajaan perustetulla vastaanottoleirillä kerrottiin toukokuun puolivälissä olleen noin 70 henkeä ja KUUKAUDEN loppuun mennessä valtiollisen poliisin Vaasan osasto arvioi toimipiirinsä kautta lähteneiden luvun nousseen jo toiselle sadalle. Sotilaskarkureiden ohella pakolaisten joukossa oli myös siviiliväestöä.
Vielä jyrkempään kasvuun luvaton liikenne lähti kesällä, kun taistelut rintamilla olivat alkaneet. Heinäkuussa Ruotsin viranomaiset ilmoittivat saapuneiden kokonaisluvuksi jo noin tuhat (1000), joista vajaa puolet oli Valpon arvion mukaan sotilaskarkureita. Pohjanlahden rannikon metsissä ja saarissa tiedettiin piileskelevän lisää väkeä odottamassa otollista ajankohtaa ylimenolle ja öiden elokuussa pimennyttyä alueelle kerrottiin levinneen "oikein Ruotsiin lähtemisen vimma". Liikehdintä heijastu veneiden hontojen voimakkaana nousuna, ja jotkut veneen omistajat näkivät kuljetuksissa myös mahdollisuuden sievoisiin ylimääräisiin ansioihin. karkureiden kertomusten mukaan matkasta saatettiin enimmillään veloittaa kymmenenkintuhatta markkaa.
Ylimenneiden tarkkaa määrää ei saatu selville, sillä kaikki eivät ilmoittautuneet naapurimaan viranomaisille, vaan jäivät piilottelemaan sukulaisten tai tuttavien luo. Osa loikkareiksi epäillyistä saattoi tosiasiassa oleskella edelleen kotimaassa.
Sivu 341:
Sotilaspiirien syksyllä 1945 laatimien luetteloiden mukaan - ne ovat tässä paras ja kattavin lähde - Ruotsiin paenneiden sotilaskarkurien luku kohosi vuoden 1944 alusta lukien noin 800:aan, joista vajaat 80 ajoittui tammi-toukokuulle, noin 660 kesäkuun alun ja välirauhan (19.9.) väliselle jaksolle ja noin 50 myöhempään Lapin sotaan. Pakoajankohta jää tuntemattomaksi noin 130 miehen osalta, mutta on todennäköistä, että pääosa heistäkin on karannut juuri kesän ja alkusyksyn 1944 aikana. Noin kolme neljäsosaa (3/4) luetteloihin merkityistä oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkieliseltä alueelta. Kun mukaan otetaan kaikki sellaiset tapaukset, joita ei ole nimeomaisesti merkitty ennen vuotta 1944 tapahtuneiksi, todetaan Närpiöstä lähteneen lahden toiselle puolelle ainakin 120 miestä, Munsalasta 85, Korsnäsistä 67, Koivulahdelta 57, Vaasasta 43, Oravaisista 32, Raippaluodosta 20, Mustasaaresta 28, Vöyristä 28, Pietarsaaresta 25, Siinpyystä 22, Maalahdelta 20 ja vähintään kymmenen lisäksi ainakin Luodosta, Petolahdelta, Sulvasta, Pietarsaaren pitäjästä, Uudenkaarlepyyn pitäjästä ja Kristiinankaupungista.
Matkalaiset olivat etupäässä rintamajoukoista tai muualle sijoitetuista yksiköistä karanneita, lomilta, sairaalasta tai toipumislomalta palaamatta jääneitä ja kesällä palvelusmääräyksen saaneita vanhempia miehiä. Esimerkiksi Närpiössä kesäkuussa palvelusmääräyksen saaneista noin neljästäkymmenestä vv. 1907-1908 syntyneestä vain kymmenen kerrottiin noudattaneen kutsua."
Munsalan souturit eli varsinaiset sotilaskarkurit, TOP 12 oli tässä järjestyksessä
Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan mukaan, sivulta 341
1. Närpiö 120
2. Munsala 85
3. Korsnäs 67
4. Koivulahti 57
5. Vaasa 43
6. Oravainen 32
7. Raippaluoto 28
8. Mustasaari 28
9. Vöyri 28
10. Pietarsaari 25
11. Siinpyy 22
12. Maalahti 20
Lisäksi vähintään 10 karkuria: Luoto, Petolahti, Sulva, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Kristiinankaupunki.
"Matkalaiset olivat etupäässä rintamajoukoista tai muualle sijoitetuista yksiköistä karanneita, lomilta, sairaalasta tai toipumislomalta palaamatta jääneitä ja kesällä palvelusmääräyksen saaneita vanhempia miehiä. Esimerkiksi Närpiössä kesäkuussa palvelusmääräyksen saaneista noin neljästäkymmenestä vv. 1907-1908 syntyneestä vain kymmenen kerrottiin noudattaneen kutsua."
Kyllä oli vähissä miehet Närpiössäkin... Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan sivulla 342 kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!
Sivulla 343:
"Erään alun perin Pietarsaaressa kootun tykkipatterin postin erikoistarkkailu paljasti, että yksikössä oli keskusteltu jo toukokuussa (1944 lisäys tämän kirjoittajan) yleisesti Ruotsiin menosta ja myös suunniteltu tällaisia hankkeita, koska taistelua "Hitlerin puolella" pidettiin turhana. Suurelta osin ruotsinkielisen 17. Divisioonan postissa pantiin merkille heinäkuussa (1944) "sangen räikeää epäisänmaallisuutta: isänmaakäsitteelle nauretaan, hallituksen jäseniä solvataan, kotiväkeä kehotetaan pakenemaan Ruotsiin, jonne luvataan tulla itse perässä... Katkeruuden ja karkuruuden eräänä katalysaattorina pidettiin ruotsinkielisten asevelvollisten sijoittamista suomenkielisiin yksiköihin, joissa nämä olivat joutuneet syrjittyyn asemaan."
Tämä Suomen "isänmaallisuusvyöhyke" eli Suomen ruotsalaisten asuttama rantakaistale on noin 300 km pätkä Vaasan kahtapuolen eli Kokkolasta Kristiinankaupunkiin ja siitä hieman ohi eli aina Siipyyhyn saakka.
http://museum.svof.fi/bild/finkarta.gif
http://museum.svof.fi/finindex.htm
Kummallista ettei länsirannikon ruotsinkielisten sotilaskarkuruudesta 1944-45 Ruotsiin ole tehty perusteellista tutkimusta, ei ainakaan suomeksi. Nythän ajankohta olisi hyvinkin otollinen, ihan imagollisestikin, kun Suomen ruotsalainen ministeri sulkee suomenkielisiä varuskuntia ja rapauttaa Suomen puolustuskykyä oikein urakalla! Maamiinatkin kiellettiin Suomen ruotsalaisen puolustusministerin aikana, eikä ketään poliitikkoja tai ex. presidenttiä syytetä maanpetoksesta, ei vaikka ex. puolustusvoimain komentaja kenraali Lauri Sutela muistelmissaan esitti hyvin suoran tulkinnan tällaisesta toiminnasta maamme puolustuskyvyn heikentämiseksi. Sutela kutsui sitä maanpetturuudeksi!