Emma-Liisa kirjoitti:
Suomeksi julkaistiin jo 1934 teos nimeltä Hakaristin ruoska.
Sinänsä on vähemmän tärkeää, mitä "tavallinen suomalainen" tiesi. Tietoa esim. Norjan ja myöhemmin Viron saksalaismiehityksestä kuitenkin saatiin, sitä kommentoidaan aikalaisten kirjeissä.
Olennaista oli, mitä Valpo ja Päämajan tiedustelu tiesi. Ja heillä tietoa oli.
Kirjallisuutta natseistakin oli siis "tavallisen suomalaisenkin" saatavilla jo 1930-luvulla ja Stalinin leireiltä paenneiden kertomuksia lienee ollut painettuna luettavissa enemmänkin, kuinka paljon niiden todenperäisyyteen sitten lienee uskottu tai oltu uskomatta.
Valpolla ja Puolustusvoimain tiedustelulla lienee ollut eniten tietoa Neuvostoliiton oloista ja leireistä, vaikka tiedustelu itärajan yli vaikeutuikin 1930-luvulla. Ja sodan aikana tietoa tuli oletettavasti lisää mm. sotavankikuulusteluissa. Valpo ja Yleisesikunnan tiedustelu oli kuitenkin keskittynyt sotilaalliseen tiedusteluun ja mm. tietojen keräämiseen paluuloikkareilta ja tiedustelu läntiseen suuntaan lienee ollut sotilasasiamiesten ja diplomaattien varassa.
Waffen-SS:n suomalaispataljoonan sotilaista 1941 - 1943 itärintamalla jotkut lienevät nähneet sodan kääntöpuoliakin, Zhdanovin komissio ei heitä kuitenkaan sodan jälkeen syyttänyt, eikä heille jaeltu tuomioitakaan. Ainoastaan Ruotsin SS-vapaaehtoisia ei Suomen lisäksi tuomittu rangaistuksiin, toisin meneteltiin muissa maissa ss-vapaaehtoisina olleiden suhteen.
Sodan jälkeen Saksa on harjoittanut "menneisyydenhallintaansa" ,"tavallisten" saksalaisten yleisesti sanoessa olleensa sodan aikana tietämätön holocaustista.
Stalinin gulag-leirijärjestelmä tuli Lännessä ja Suomessakin julkisuuteen oikeastaan Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen ja Venäjällä näytetään sanottavan omana "menneisyydenhallintanaan" vain: "Omasta historiastaan pitää olla ylpeä."
Kummanko maan käytäntö sitten lienee parempi?
Mutta
meillä Suomessa vasta Kylmän sodan jälkeen alettiin tutkia Itä-Karjalan siviilileirejä ja etsiä toistaiseksi tuloksetta "salaa teloitettuja sotilaskarkureita".
Suomen holocaust näyttää kuuluvan samaan uushistorian tutkimuksen suuntaukseen,
Suomessa ei kuitenkaan surmattu kaasukammioissa juutalaispakolaisia.
---------------------
lis.: Koveron työleirillä Itä-Karjalassa olleitakin lienee ollut tutkimassa sodan jälkeen Valvontakomission valvonnassa Waffen-SS:n suomalaispataljoonan vapaaehtoisiakin ja Koveron leirinkin he nimesivät sodan jälkeen keskitysleiriksi haluten ilmeisestikin jo "Zhdanovin aikaan" yhdistää Koveron Auschwitziin?
Anu Vertanen on Rintamalta Ratakadulle 2005 kirjoittanut
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han ... 200670.pdf noista tutkimuksista:
mm.
"Metsäkaartilaisten turvaksi säädettiin vuonna 1947 laki, jonka perusteella sodanaikaisista rikoksista annetut rangaistukset poistettiin rikosrekisteristä, eikä niistä saanut näkyä mainintaa missään virallisessa asiakirjassa. Laki poisti merkinnät myös ss-miesten papereista."
Suomalaisia ss-miehiä kun oli 1943 jälkeen syyllistynyt sodan jälkeisten arvioiden
mukaan mm. asekätkentään.
Veikko Palvo