Trilisser kirjoitti:Sen verran vielä, että Guernica oli sotilaallinen kohde sillä siellä oli käsiasetehtaita ja lisäksi se oli tärkeä pakenevien tasavaltalaisjoukkojen liikenteen solmukohta. Ellei sitten ole niin, että nämä eivät ole hyväksyttäviä kohteita jos niitä pommittavat saksalaiset mutta muuttuvat hyväksyttäviksi jos niitä pommittavat amerikkalaiset.
Tähän korjauksena: Guernica-Lumo
ei ollut sotilaallinen kohde. Siellä ei ollut tuolloin, eikä ole edelleenkään, mainittavaa teollisuutta. Baskimaan teollisuuskeskus oli Bilbao. Lisäksi alueella oli muutamia muita tärkeitä kaupunkejä.
Se, mikä sodassa on hyväksyttävää, on kokonaan toinen juttu kuin se, mitä sodassa tapahtuu. Historiantutkijalle ei kuulu tutkimusaiheeksi "oikea" ja "väärä", ei "hyvä" eikä "huono", kuten olen jo aiemmin todennut. Nämä ovat moraalisia käsitteitä, jotka kuuluvat filosofian piiriin. Toki historiantutkijalla voi ja tuleekin olla käsitys noista asioista, mutta se on oma henkilökohtainen arvio. Voimme toki väitellä maailman tappiin siitä, oliko juutalaisten massamurhaaminen oikein vai väärin, hyvä vai huono asia. Se on mielipidekysymys. Se, tapahtuiko sitä, on näyttökysymys. Näyttö osoittaa, että tapahtui. Se, että Stalin teki mitä teki
ei liity siihen, tekikö Hitler sen, mitä teki. Murhaamisen syyllisyys ei ole tilastokysymys, vaan oikeusasia. Yhdestä murhasta saa saman kuin kymmenestä. Ongelma on, että varsinaiset murhaajat, leirien työntekijät ja siviilejä ampuneet Sonderkommandot eivät yleensä saaneet mitään. Johtajiin suunnattu tuomio jättää ongelmaksi sen, että kun uusia johtajia vain löytyy, vanhat tekijät seuraavat innolla. Jugoslavian sota lienee yksi parhaista esimerkeistä.