Ensimmäinen uuden kansakouluasetuksen mukainen koulu, joka oli avoin sekä tytöille, että pojille, avattiin Elimäen Mustilassassa v. 1864. Koulun henkisenä äitinä toimi Margaretha Etholen (o.s. Sundvall) ja sen toimeenpanijoihin Mustilan & Peippolan kartanoitten omistajat: Emil af Forselles, Sofia Margaretha af Forselles (o.s. Möllersvärd), Ernst Jacob Ulrik af Forselles ja Carl Fredrik Wilhelm af Forselles
Mallin koulun perustamiseen Margaretha Etholen oli saanut Alaskan-matkaltaan miehensä, vara-amiraali Arvid Adolf Etholenin kuvernöörikautena 1839-1845.
Kuvernööri Etholenin seurueeseen kuului tuolloin myös nuori Uno Cygnaeus, joka perusti Sitkan-saarelle suomalais-ruotsalais-saksalaisen seurakunnan pian Etholenin virkakauden alussa. Margareta Etholen itse antoi Sitkassa opetusta luku- ja kirjoitustaidossa paikallisille tytöille niiden oppien (mm. Pestalozzi) mukaisesti, joihin hän oli tutustunut Sveitsin-matkallaan vuonna 1810
Mutta oliko tuo taannoin 140-vuotisjuhliaan viettänyt Mustilan kansakoulu ensimmäinen rahvaan lapsia (sekä poikia, että tyttöjä) kouluttanut
sivistyslaitos Suomessa?
Jo vuonna 1802 oli Anjalassa käynnistetty kartanon alustalaisten lapsille tarkoitettu ns. Regina-koulu ja jo sitäkin ennen “vallankumouksellinen
pilottiprojekti” Loviisassa.
Kuuluisiko kunnia ensimmäisestä pojille ja tytöille kansansivistystä antaneesta, järjestäytyneestä koulusta vv 1786-1812 Loviisan pikkukaupungissa toimineen, löyhästi vapaamuurariliitännäisen “Pro amore proximi”-seuran opinahjolle? Seuran tarkoitusperiin kuului “att hos sina medlemmar väcka kärlek till dygd och ära, dels att vårda och uppfostra värnlösa barn till dugliga tjenare.”
Koulussa opetettiin käytännön taitoja, kuten kirjoitusta ja käsityötä, mutta curriculumiin kuului arvatenkin myös seuran ideologian mukainen spengtportenilainen historiankäsitys. Ei liene pelkkä sattuma, että Pro amore proximin perustajajäseniin ja kantaviin voimiin lukeutuivat useat AnjalanKliittoon myöhemmin sekaantuneet merkkihenkilöt kuten kuolemaantuomittu Peter af Enehjelm, apensa Gabriel Gylling ja mitä mielenkiintoisimmin; ruotsinmaalainen aatelismies ja eversti Johan Axel Hägerflycht, joka 21/11/1781 sai komennuksen Loviisan linnoituksen kommendantiksi
Seura kokoontui Loviisan kommendantintalon (nykyinen kaupunginmuseo) toisessa kerroksessa olevassa suuressa juhlasalissa , tarkkaan suunnitellun protokollan mukaisessa järjestyksessä. Joitakin johtohenkilöille kuuluvia seremoniallisia kunniamerkkejä ja rekvisiittaa on esillä museon tiloissa tänäpäivänäkin. Itse seuraa koskevia asiakirjoja säilytetään Kansallisarkistossa.
Missä sijaitsi itse koulurakennus, vai annettiinko opetusta itse kommendantintalossa?
Miten sijoittuivat kylvön sisäistäneet koulun oppilaat yhteiskuntaan?
Miksi/ kenen aloitteesta toiminta päättyi?
Miten noteerataan “Pro amore proximi” suomalaisessa historiankirjoituksessa tänään?
Juhani Pesu
Riyadh, Saudi Arabia