Ravilalta hyvä summeeraus.
Voisi lisätä vielä, että kun kirjoittaa elämäkertaa, niin ei riitä, että esittää asiat vain henkilön itsensä kannalta, silloin tuloksena on kiiltokuva. Sotarikosjuttu kertoo jotain olennaista Oeschin luonteesta. Kujala mainitsee hänen sotavankifobiansa, tilannetajun puutteensa (meni tapaamaan palautettavia heimopataljoonan jäseniä tajuamatta vaaraa) ja huumorin tajun puuteensa (Halstin kertomus, miten O. ei ymmärtänyt kun H. puhutteli sotilaitaan "intiaaneiksi", joiden pitäisi tervehtiä "kenraalisetää" sekä monien ylempien upseerien voitonriemuisen hybriksen yhtyneenä kostonhimoon. Tässä olisi sopivia lähtökohtia elämäkerran tekijälle.
Vertauksen vuoksi voi todeta, että Jussi Jalonen elämäkerrassaan Mannerheim-ristin ritarista Polónista
Haavoitettu ritari, ei suinkaan vaiennut tämän tilapäisessä mielenhäiriössä suorittamasta raiskauksesta. Se oli yksityiselämän rikos, mutta silti se, suhtautuminen siihen ja selviytyminen siitä oli olennainen osa henkilön elämää ja asialla oli yleistäkin mielenkiintoa, koska tuo mielenhäiriö saattoi johtua sisällissodan traumoista.
Albert Ravila kirjoitti: En liioin tiedä sitä, onko näitä sodanjälkeisiä oikeudenkäyntejä lainkaan selvitetty oikeustieteellisestä näkökulmasta. Niin pätevä tutkija kuin Kujala onkin, niin hänellä ei välttämättä ole kykyä arvioida sotarikostuomioiden juriidillista puolta. Eikä se todennäköisesti ole ollut hänen tarkoituksensakaan.
Ei ole. Kujala pyrkii saamaan selville mitä tapahtui, ja historiantutkijallehan näyttö ei vaadi niin pitäviä todisteita kuin oikeudessa. Niinpä Kujala toteaa, että KKO:n teki oikein lieventäessään tuomiota juuri tuin näytön takia, mutta pitää itse todennäköisenä, että Oeschin alaiset suojelivat häntä, koska todistus muuttui alkuperäisestä Oeschille edullisempaan suuntaan. Siis jos jotkut puhuivat epätotta Päämajan kuulusteluissa, niin Kujalan mielestä juuri he. Toisaalta Kujala huomauttaa, että Nero yritti syyllisyyttä pois itselltään syyttämällä ylempiä upseereita.
Oschilla syytettynä ei tietenkään ollut velvollisuutta puhua oikeudessa totta. Mutta miten mahtaa olla, kun on syytettynä samassa jutussa? Pitääkö silloin puhua totta muista syytetyistä?