Seppo Zetterberg kuvaa Viron historiassa, miten Neuvosto-Viron tärkeimmälle paikalle, puoluejohtajaksi (= keskuskomitean sihteeriksi) valittiin vironvirolainen Vasta 1988. Sitä ennen virkaa hoitivat venäjänvirolaiset. Erityisen kohtalokas oli Karl Vainon tulo ko. postiin 1978, sillä hän osasi huonosti viroa.
"Paikallisista oloista vähemmän kiinnostuneesta ja Neuvosto-Virossa viettämistään vuosikymmenistä virolaistumisen välttäneestä Vainosta tulikin Moskovan käskyen uskollinen täyttäjä ja uudne venäläistämisen innokas toteuttaja, jota virolaisten kansallisten etujen puolustaminen ei kiinnostanut (TANNBERG)."
Neuvosto-Viron kommunistisen puolueen kongressissa 1981 Vaino julisti tärkeysjärjestyksen: "Neuvostoliton yleisten etujen täytyi olla etusijalla ja Neuvosto-Viron etujen vasta toisella sijalle."
Venäläistämisohjelma oli kylläkin yleisvaltakunnallinen ja hyväksytty Moskovassa 1978. Kun aiemmin oli noudatettu periaatetta "muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen", "nyt oli kyse nimenomaan venäjän kielen ja venäläisen kulttuurin viemisestä lopulliseen voittoon, epävenäläisten kansojen vääjäämättömästä muuttamisesta venäläisiksi."