Keskustelu lähti liikkeelle kun Zbigniew Brzezinski kehui Financial Timesissa sitä, että Suomi on pystynyt samanaikaisesti kehittämään suhteitaan sekä Venäjään että EU:hun,
jota puolestaan Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs René Nyberg osittain väärinä:The US could and should convey clearly to Mr Putin that it is prepared to use its influence to make certain a truly independent and territorially undivided Ukraine will pursue policies towards Russia similar to those so effectively practised by Finland: mutually respectful neighbours with wide-ranging economic relations with Russia and the EU; no participation in any military alliance viewed by Moscow as directed at itself but expanding its European connectivity.
In brief, the Finnish model is ideal for Ukraine, the EU and Russia in any larger east-west strategic accommodation.
http://www.ft.com/cms/s/0/7f722496-9c86 ... z2ud7roIsw
…Nybergin mukaan on ”yksinomaan Suomen oma saavutus”, että sillä ei ole ongelmia Venäjän kanssa – päinvastoin kuin kaikilla muilla rajanaapureilla.
Ja lopulta päädytään kylmän sodan aikaan, jolloin tästä viisaudesta käytettiin myös termiä ”suomettuminen”.Nybergin mukaan talvisota on paljolti unohdettu lännessä, mutta Venäjällä se muistetaan, koska yritys vallata Suomi oli puna-armeijalle ”täydellinen fiasko”.
”Suomi oli ainoa maa, joka sanoi ei Stalinille ja selvisi siitä”, Nyberg huomauttaa.
Suomea parempi mittapuu Ukrainalle olisivat Nybergin mielestä ”Keski-Euroopan ja Baltian maat kahden viime vuosikymmenen taloudellisine ja yhteiskunnallisine saavutuksineen”.
Professori Geoffrey Roberts arvioi Nybergin antaneen talvisodasta valikoivan kuvan.
Vaikka Venäjä kärsikin alkuvaiheessa ”joitakin tappioita ja menetyksiä, kyse ei ollut fiaskosta, sillä maaliskuuhun 1940 mennessä venäläiset olivat lähes lyöneet suomalaiset ja olivat asemissa miehittää Helsinki”.
Robertsin mielestä Stalinin pysäytti pelko Britannian ja Ranskan liittymisestä sotaan.
Hän näpäyttää Nybergiä jatkosodan unohtamisesta. Suomi taisteli natsi-Saksan rinnalla ja Robertsin käsityksen mukaan lopulta ”antautui”. Torjuntavoitto ei sisälly Robertsin historiakuvaan. Hänen mielestään Stalin olisi voinut helposti miehittää Suomen.
Sitten Iltasanomat lainaa John Loughia:”Suomi säilyi sodan jälkeen itsenäisenä, ei koska oli sanonut ei Neuvostoliitolle, vaan koska sen johtajat olivat riittävän viisaita pysyttelemään kylmän sodan ulkopuolella ja hylkäämään lännen sotkeutumisen sisäisiin asioihinsa.”, Roberts kirjoittaa.
”Tämä on se opetus historiasta, joka Ukrainan nykyjohtajien kannattaisi omaksua.”
Lue koko artikkeli:Robertsille vastasi lontoolainen Venäjä-tutkija John Lough (Chatham House) Hänen mielestään Roberts osui harhaan, koska Suomi antoi ylivoimaiselle puna-armeijalle ”verisen nenän”, minkä jälkeen Venäjä alkoi kunnioittaa sitä eri tavalla kuin muita naapureitaan.
Neuvostoliiton kaaduttua Suomi hakeutui EU:hun, mutta ei Natoon. ”Tämä ja Suomen menestys nykyaikaisen ja kilpailukykyisen talouden kehittämisessä ovat oppi Ukrainalle”, Lough arvelee.
Todellinen opetus Ukrainalle on, että vastarinta toimi Suomessa nykyistä vaikeammissa olosuhteissa, sillä Putinin Venäjä kalpenee verrattuna Neuvostoliittoon.
Seuraavaksi mukaan liittyi yhdysvaltalainen historiaprofessori Albion M Urdank (UCLA).
Urdankin mielestä Stalinin tavoite talvisodan alla ei ollut Leningradin puolustuksen vahvistaminen, kuten Roberts oli väittänyt, vaan tsaari-Venäjän imperiumin palauttaminen.
Suomesta syttyi väittely maailmalla: "Todellinen opetus Ukrainalle" (Ilta-Sanomat, 28.2.2014)