Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta
Laitos: Historiatieteen laitos
Oppiaine: Suomen historia
Tekijä: AHO,MIKKO
Tutkielman nimi: Espanjan asia on meidän Suomen vasemmistososialistien ja kommunistien propaganda Espanjan tasavallan puolesta Espanjan sisällissodan 1936-1939 aikana
Sivumäärä: 165 s. + 18 liites.
URL: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu01242.pdf
Tiivistelmä ja asiasanat:
Tutkimus käsittelee propagandaa Espanjan tasavallan puolesta yhteiskunnallisena ilmiönä vuosien 1936-39 Suomessa. Tutkimuksessa selvitetään, ketkä tekivät propagandaa Espanjan tasavallan puolesta Suomessa, ja kenet propagandalla tavoitettiin. Lisäksi arvioidaan propagandan sisältöjä, tavoitteita ja niiden toteutumista sekä vastaanottoa.
Espanjan sisällissota 1936-39 aiheutti ennen näkemättömän voimakkaan kansainvälisen reaktion. Miljoonat ihmiset osallistuivat mielenosoituksiin ja esimerkiksi rahankeräyksiin sodan osapuolten ja uhrien hyväksi. Myös Suomessa Espanjan sisällissota oli merkittävä uutisaihe.
Propaganda käsitetään tässä tutkimuksessa sellaiseksi mielikuvien, aatteiden tai informaation välitykseksi, joka vaikuttaa käyttäytymiseen. Arkikielessä propaganda koetaan nykyisin yleensä negatiiviseksi käsitteeksi, ja ymmärretään yksipuoliseksi, yleensä suorastaan valheelliseksi tiedottamiseksi. Tässä ei kuitenkaan termin käyttöön liity arvoarvostelmaa.
Tutkimuksen pääpaino on Suomessa, mutta koska Espanjan sisällissota aiheutti valtavan maailmanlaajuisen reaktion, on jonkin verran tehtävä myös vertailua ulkomaiden tapahtumiin. Tutkimus keskittyy propagandaan, lehtikirjoitteluun, yleisötilaisuuksiin, kaunokirjallisuuteen, kuvataiteeseen ynnä muuhun. Suomalaisten konkreettista osallistumista Espanjan sisällissotaan sekä sotaan liittynyttä humanitaarista avustustoimintaa käsitellään vain suhteessa propagandaan. Ajallisesti tutkimukseni rajautuu Espanjan sisällissodan alusta heinäkuussa 1936 sen päättymistä huhtikuussa 1939 välittömästi seuranneisiin viikkoihin.
Tutkimuksen keskeisiä lähteitä ovat Espanjan sisällissotaan liittynyt sodan aikana julkaistu kirjallisuus sekä kolmen aikakauslehden Kirjallisuuslehden, Soihdun ja Tulenkantajien Espanjan sisällissotaan liittyneet kirjoitukset. Nämä olivat tärkeimmät tasavaltalaista propagandaa kirjallisessa muodossa julkaisseet lehdet. Lisäksi arvioidaan propagandatilisuuksia niistä kirjoitettujen sanomalehtiartikkelien ja Etsivän Keskuspoliisin (EK) raporttien avulla. Lähteenä on käytetty myös julisteita ja kuvia, joita esiteltiin Espanjan tasavallan tueksi järjestetyssä näyttelyssä. Propagandan vastaanottoa on selvitetty pääasiassa erilaisia poliittisia suuntauksia edustaneiden sanomalehtien kirjoitusten avulla.
Propaganda Espanjan tasavallan puolesta oli Suomessa vasemmiston marginaalisen äärilaidan asia. Asialla olivat SDP:n vasemmisto-opposito, erityisesti Akateeminen sosialistiseura (ASS) sekä kommunistit. Yhteiskunnallinen ilmapiiri ei ollut Espanjan tasavaltaa suosiva, koska se liittoutui Neuvostoliiton kanssa, tai ainakin yleisesti katsottiin, ettei ole suomalaisten asia ottaa kantaa vieraiden maiden sotiin. Tästä huolimatta toiminta Espanjan tasavallan puolesta oli Suomessa kuin aktiivisempaa Espanjan kansallisten tukeminen.
Propagandan keskeisiä argumentteja oli pyrkimys osoittaa Espanjan tasavalta Espanjan lailliseksi hallitukseksi. Propagandisteille tämä oli keino saada sodan suhteen välinpitämättömät suomalaiset näkemään, että myös Suomen tasavaltaa voisivat uhata saman kaltaiset voimat, kuin ne jotka olivat nousseet Espanjan tasavaltaa vastaan. Propagandassa Espanjan sisällissodan symbolinen merkitys kahden maailmankatsomuksen taistelurintamana oli tärkeämpi kuin sodan todellisuus. Espanjan tasavalta tahdottiin esittää demokratian, edisytksen ja vapauden linnakkeena diktatuurista, taantumuksellista fasistista hirmuvaltaa vastaan.
Propaganda ei tavoittanut kovin suurta osaa Suomen kansasta. Toiminta keskittyi Helsinkiin ja muihin suuriin kaupunkeihin. Jotkut tilaisuudet kuitenkin keräsivät huomattavan suuria yleisöjä. Propagandalla oli varmasti merkitystä suomalaisen vasemmiston 1930-luvun lopulla kohonneen itsetunnon kohottajana.
Vasemmistopiirien ulkopuolella propagandan vastaanotto oli viileä, usein jopa vihamielinen. Osa viranomaisista, ennen kaikkea Etsivä Keskuspoliisi, näki propagandan jopa uhkana Suomen turvallisuudelle. Syynä tähän oli kommunistien sekä todellinen että arvioitu vaikutus toimintaan.