Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta
Laitos: Historiatieteen laitos
Oppiaine: Suomen historia
Tekijä: KARIMÄKI,JENNI
Tutkielman nimi: PORVARIPUOLUEET MENTALITEETTIEN MURROKSESSA. Porvaripuolueiden ideologinen uudelleenajattelu puolueiden välisten suhteiden muokkaajana Väinö Tannerin sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen aikana 1926-1927
Sivumäärä: 106 s.
URL: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu01268.pdf
Tiivistelmä ja asiasanat: Tässä tutkielmassa perehdytään 1920-luvun, tarkemmin vuosien 1926-27, poliittiseen historiaan. Tutkimuskohteena ovat Suomen puoluekentän neljä porvaripuoluetta Kansallinen edistyspuolue, Kansallinen kokoomuspuolue, Maalaisliitto ja Ruotsalainen kansanpuolue. Työssä tarkastellaan näiden puolueiden välisiä suhteita Väinö Tannerin sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen aikana 1926-1727. Aikarajaus käsittää myös Tannerin hallituksen edeltäjän Kyösti Kallion II hallituksen kaatumisen marraskuussa 1926 ja Tannerin hallituksen seuraajan J. E. Sunilan hallituksen muodostumisen joulukuussa 1927. Tutkimusaiheen tausta on 1920-luvun poliittisessa historiassa, jonka muodostaa mosaiikkimainen porvaripuolueiden välisten suhteiden verkosto. Vuosikymmenen alkua hallitsi maalaisliiton ja edistyspuolueen välinen keskustayhteistyö, joka kariutui maalaisliiton katsantokantojen oikeistolaistumiseen. Tätä keskustayhteistyötä seurasi maalaisliiton ja kokoomuksen oikeistokeskustayhteistyön aika, joka päättyi Tannerin hallituksen muodostamiseen. Katsantokantoja ja mielipideilmastoa värittävät myös 1920-luvun puolivälissä nousussa ollut aitosuomalaisuus ja puolueiden sisäiset ristiriidat.
Tämän työn tavoitteena on perehtyä ja pureutua pintaa syvemmälle porvaripuolueiden välisten suhteiden mosaiikkiin ja sitä kautta selvittää, mitä olivat ne vaikuttimet, joiden kautta ja avulla poliittisia päätöksiä tehtiin. Päästäkseen käsiksi näihin vaikuttimiin täytyy ensiksi vastata kysymykseen siitä, millaisen tilanteen Tannerin hallituksen muodostuminen loi porvaripuolueiden välille. Edellä mainitun melko konkreettisenkin kysymyksen myötä tutkimusongelma tiivistyy kysymyksiin siitä, miten puolueet identifioivat itsensä ja toisaalta millaisina ne näkivät toisensa. Miten näissä mielikuvissa ilmenivät puolueiden ideologiat, mentaliteetit, toiseus, viholliskuvat ja stereotypiat. Viimeisenä kysymyksenä nousee esiin se, kuinka paljon tehdyt ratkaisut perustuivat mentaliteetteihin tai ideologioihin ja kuinka paljon niihin realiteetteihin, joiden keskellä päätöksiä tehtiin.
Tutkimuksen aineiston muodostavat puolueiden ja yksittäisten poliitikkojen arkistomateriaalit, sanomalehtiaineisto, valtiopäiväasiakirjat sekä tutkimuskirjallisuus. Mikään edellä mainituista aineistoryhmistä ei yksinään muodosta tärkeintä lähdepohjaa, vaan kaikki osa-alueet ovat yhtä merkittävässä roolissa tutkimusongelman ratkaisussa. Arkistomateriaali koostuu eri puolue-elinten, erityisesti puolueiden eduskuntaryhmien, pöytäkirjoista. Niiden avulla on pyritty valottamaan tunnelmia ja mielipideilmastoa puolueiden sisällä. Yksittäisten poliitikkojen arkistoista saatu materiaali on osaltaan merkittävästi valottanut poliitikkojen henkilökohtaisia, toisille poliitikoille kerrottuja mielipiteitä ja katsantokantoja. Sanomalehtiaineisto ja valtiopäiväasiakirjat ovat toimineet täydentävinä ja myös uusia näkökantoja avaavina lähderyhminä. Tutkimuskirjallisuutta koskien 1920-lukua on vähän, joskin viittauksia vuosikymmenen tapahtumiin riittää useimmissa sotien välistä historiaa käsittelevissä teoksissa.
Työn metodologisena lähestymistapana toimii ajatus ihmisen ajatusmaailman, käsityksien ja uskomuksien heijastumisesta yksilön toiminnassa. Ihmisten ajatusmaailma ja sosiaalinen todellisuus on olemassa vain heidän itsensä sille antamien merkitysten, aatteiden ja käsitysten välityksellä. Puolueiden toimintatapojen ja ideologioiden voidaan siis olettaa heijastavan puolueen jäsenten henkilökohtaista mentaliteettia, arvomaailmaa. Työssä lähdetään siitä oletuksesta, että ihmisen toiminnan jälkiä tutkimalla on mahdollista sanoa jotain myös toiminnan taustalla vaikuttaneista mentaliteeteista ja ideologioista. Tätä kautta voitaneen myös pyrkiä ymmärtämään ja selittämään puolueiden välisiä suhteita ja syy-yhteyksiä niiden muodostumiseen. Metodologisen lähestymistavan pohjana on pääasiassa toiminut Markku Hyrkkäsen teos Aatehistorian mieli.
Työn merkittävimpänä lopputuloksena on porvaripuolueiden ideologioissa tapahtunut uudelleenajattelu, murros ja sen vaikutukset puolueiden välisiin suhteisiin. Ennen Tannerin hallitusta porvaripuolueet olivat kyenneet aina muodostamaan hallituspulan ratkaisuksi uuden porvarihallituksen. Tannerin hallituksen muodostumisen kuitenkin mahdollisti porvaripuolueiden sisällä tapahtumassa ollut mentaliteettien murros. Maalaisliitossa, Edistyspuolueessa ja RKP:ssä vuoden 1927 eduskuntavaaleihin mennessä tapahtui ideologioiden selvä suuntaus kohti vasemmistomyönteisempää politiikkaa. Vain Kokoomus pitäytyi perinteisessä, jyrkän anti-sosialistisessa asenteessaan.
Maalaisliitossa ja RKP:ssä vasemmistolaistumiskehitys johti myös luokkapuoluesuuntauksen voimistumiseen. Puolueet kävivät eduskuntavaalitaisteluun hyvin luokkakeskeisillä ohjelmilla ja menestyivät hyvin. Edistyspuolueen uusi vasemmistoporvarillisuus pitäytyi edelleen vahvasti yleispuoluelinjalla, mikä ei vedonnut äänestäjiin, vaan puolue menetti merkittävästi vaikutusvaltaansa puoluekartalla. Kokoomus kävi perinteisin suomalaisen konservatismin ja yleispuolueen teemoin vaalitaistelun ja kärsi tappion. Porvarikenttä jakautui siis kahdella tavalla kahtia: vasemmistomyönteiset maalaisliitto, edistyspuolue ja RKP vastaan oikeistolainen kokoomus ja toisaalta luokkaetuja ajaneet maalaisliitto ja RKP vastaan yleispuolueet edistyspuolue ja kokoomus. Tannerin hallitusta seurasi maalaisliiton vaalivoiton rohkaisemana J. E. Sunilan maalaisliittolainen vähemmistöhallitus. Sunilan hallituksesta ei edes neuvoteltu, vaan Maalaisliitto lähti lähes yksimielisesti toteuttamaan uuden ideologisen suuntauksensa mukaista politiikkaa.
Tässä työssä käytetty metodologinen lähestymistapa on melko uusi sovellettuna poliittisen historian aiheisiin, joten vastaavanlaisia avauksia on tehty varsin vähän. Tästä näkökulmasta katsottuna työn tutkimustulokset tarjoavat omalla tavallaan uutta tietoa ja näkökulmia poliittisen historian tutkimukseen. Hyvinkin perinteisistä poliittisen historian lähteistä on pyritty puristamaan uutta tietoa ja uusia katsantokantoja.
Asiasanat: poliittinen historia, porvari, mentaliteetti, ideologia, 1920-luku, konservatismi, liberalismi, aitosuomalaisuus, Kansallinen edistyspuolue, Kansallinen kokoomuspuolue, Maalaisliitto, Ruotsalainen kansanpuolue,