1.§. Miehellä ei pidä oleman walda waimons kijndiätä omaisutta maalla, eli maata ja huonetta caupungisa poijes wahettaa, pantixi panna, eli myydä, joco heillä on lapsia yhdesä, eli ei; jos ei hänellä sijhen ole waimon wapamielistä suostumusta ja alakirjoitusta cahden wieran miehen läsnäollesa, eli waimo sitä suusanalla Oikeuden edes tunnusta.

2.§. Jos mies eli waimo on tehnyt welcaa ennen awioskäskyä; maxacon cumbikin omans sijtä, cuin hänellä ennen oli. Ei pidä sencaldaises tilas miehen omaisus seisoman waimon welan edestä, ja ei waimon omaisus miehen welan edestä, joco he maan eli caupungin oikeuden ale tulewat. Jos ei jommancumman eri tawara sijhen ulotu; käykön hänen naimisen-oikeudens omaisudesa, welan maxoxi. Ei mahda yhden welan täytteexi, toisen wanhan perindö maan weroa ja sisälle tuloa etzittä, lawiammalda, cuin että sama wero ja sisälle tulo jo pesään coottu on, eli olis pitänyt <16> sisällä oleman, sijhen aicaan cuin welcapään omaisus ylösannetan, ja se yhden kerran caickein edestä, ja ei usiammasti, sen osan jälken, cuin welcapäällä sijnä on, naimisen oikeudens puolesta.

3.§. Jos molemmat, eli toinen heistä, owat tehnet welcaa pariscunnasa, eli kihlamisen ja häiden culutuxexi; nijn pitä se jacamattomasta omaisudesta irtaimesa calusa ja ansaitusa maasa maxettaman, nijn myös molembain heidän huoneistans ja omaisudestans caupungisa. Jos ei se coco welan maxoxi ulotu; nijn palkitan, se cuin puuttu, molembain erinäisestä perindömaasta ja yxin omasta kijndiästä omaisudesta maalla, sen osan jälken, cuin cummallakin welasa ja calunyhteydesä on. Jos ainoastans toisella heistä on omaa maata; ja se on mies; nijn maxacon sen cuin puuttu ja maxettaman pitä, perindömaallans, nijn cauwas cuin se ulottu: Jos se on waimo; älkön maxaco enämbätä, cuin oman osans welasta, ellei nijn ole, että mies ja waimo, molemmat yhden, ja yxi molembain edestä, itzens welan maxamiseen kirjallisesti sitoneet owat.

4.§. Jos welca on miehen, eli waimon erinäisestä syystä ja huckamisesta tullut, josta toiselle ei yhtän hyödytystä, eli osa ollut ole; älkön silloin sen syyttömän kijndiä omaisus, eli oikeus caluun, käykö sencaldaisen welan maxoxi: sillä jocaitzen tule omasta syystäns yxinäns sacon wetä, ja ei toisen osaa rickoa.

5.§. Jos jombicumbi, awioskäskyn alla, on maxanut yxin oman welcans molembain osalla omaisudesa; nijn pitä se perinnön jaosa, eli osimisesa, hänen oman osans päälle luettaman.

6.§. Ei mahda waimo cauppaa päättä kijndiästä omaisudesta, eli myydä jotan irtaimesta calusta pesäsä; jos ei se tapahdu miehen suosion ja täyden luwan canssa, eli nijstä caluista, jotca myytäwixi jätetyt owat, eli mies on heickopää, eli pois olewa, eli juoxe <17> pois waimons tyköä. Jos waimo silloin istu cotona lasten canssa, ja tarvitze rawindota itzellens ja heille: eli jos hän lapsitoin on, ja ei taida muutoin hengens elättä: eli jos muu hätä ahdista; nijn mahta hän tarpexens myydä, cuitengin lähimmäisten langoin neuwon ja suostumuxen canssa, jos se kijndiä omaisus on, cuin myydän. Jos toisin tapahtu; olcon miehellä walda sen caupan, cuin waimon canssa tehty on, särkeä ja tyhjäxi tehdä, nijn cuin Cauppa Caaresa sanotan.

7.§. Jos mies on myynyt waimons, eli waimo miehens wanhan perindö maan, yxin omaxi hyödytyxexens; andacon nijn paljon palckioxi omasta wanhasta perindö maastans. Jos se maa, molembain heidän hyödytyxexens, myyty on; nijn täyttäkön cumbikin maastans, mies caxi osaa, ja waimo colmannen. Jos ei maata ole; täyttäköt irtaimesta calusta.

8.§. Jos maata ei löydy, eli irtainta calua, ja waimon maa on hänen suosiollans myyty, cuin ennen sanottu on; olcon oma wahingons. Jos mies on myynyt sen maan, ilman waimons luwata ja tiedota; nijn etzikön sitä jällens laillisen tuomion cautta, wuoden ja yön sisällä, sitte cuin hän sijtä tiedon sai; ja syyttäkön se itziäns joca laittomasti osti. Jos waimo cuole ennen cuin mies; nijn on waimon perillisillä walda sen päälle puhua, wuoden ja yön sisällä, hänen cuolemans jälken.

XII. Lucu. Perinnön-eroittamisesta / ja Laittomasta yhtensijrtämisestä / ennen cuin toiseen naimiseen mennän.

1.§. Leskimiehelle eli leskiwaimolle ei pidä oleman walda mennä toiseen naimiseen, ennen cuin lasten, eli muiden perillisten osa eroitettu on, joco he owat täysiikäiset, eli wallan alaiset. Jos jocu sen teke; olcon rickonut lapsille eli perillisille colmannexen osastans omaisudesa, ensimmäisen naimisen jälken, ja eroittacon sittenkin heidän perindöns lain jälken. Jos Pappi wihki leskimiehen, eli leskiwaimon, ennen cuin perinnön eroitus laillisesti tapahtunut on; olcon wircaans paitzi.

2.§. Cuin perinnön eroituxesa rijta tule perillisten ja sen wälillä, joca toiseen naimiseen mennä tahto; Ja he ei taida sijtä sopia; nijn pangoon Leski tacauxen sen edestä, josta rijdellän, jos oikeuden päätös ei nijn pian langeta taida, ja Tuomari ei syytä löydä awioskäskyä sentähden wijwyttä.

3.§. Ei mahda leskimies, eli leskiwaimo toiseen naimiseen mennä, ennen cuin mies puolen wuotta, ja waimo wuoden, leskenä ollut on: kihlatuilda olcon myös kieltty, ennen wihkimistä yhteensijrtää, ja yhdesä asua. Jos he sen tekewät; wetäkön cumbikin sackoa kymmenen talaria waiwaisille, ja sijrtäkön itzens sillä wälillä toinen toisestans.

XIII. Lucu. Awioskäskyn erosta; ja cuinga lapset caswatettaman pitä / cosca awioskäskyn ero tapahtu.

1.§. Jos mies teke huorin, ja waimo ei tahdo hänelle ricostans andexi andaa, ja ei ole hänen canssans yhtä wuodetta pitänyt, sitte cuin se hänelle tietyxi tuli; nijn mahta awioskäskyn ero tapahtua, ja olcon mies hänelle rickonut puolen naimisen-oikeudestans omaisudesta. Jos waimo huorin teke; olcon sama laki, ja cadottacon sijnä siwusa huomen-lahjans. Jos he molemmin owat huorin tehnet, ja jombicumbi heistä ei ole sijtä ennen toisen canssa sowitetuxi tullut; nijn ei mahda heidän awioskäskyäns eroitettaa.

2.§. Se joca awioskäskyn huorudella rickonut on, ei mahda toiseen naimiseen mennä, ennen cuin se wiatoin cuollut, eli naimiseen tullut on, eli sijhen suostu ja Cuningas sijhen luwan anda. Jos hän sen sittekin teke; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, ja olcon awioskäsky mitätöin. Ei mahda myös se wiatoin mennä toiseen naimiseen, ennen cuin ero laillisesti tapahtunut on, kymmenen talarin sacon haastolla.

3.§. Cosca ero tapahtunut on, ja he ei sowi sijtä, cummanga lapset pitä tykönäns pitämän; nijn olcon sijhen lähin, se joca ei rickonut ole. Jos ei hän ole sowelias lapsia edescatzomaan; nijn tule Tuomarin catzoa, joco se wicapää paremmin, eli jocu muu ne tygöns otta mahdais: ja joco he tulewat wicapään, eli jongun muun tykönä oleman; mengöön heidän rawinnoxens ja caswattamisexens, nijn paljo Isän ja Äitin omaisudesta, sisälletuloista, palcasta, eli käsitöistä, cuin Tuomari cohtullisexi löytä.

4.§. Jos mies ylönanda waimons ja juoxe pois hänen tyköäns, pahudesta ja wastahacoisudesta, ja mene ulcomaille sijnä aiwoituxesa, ettei edespäin olla ja asua hänen canssans; hänellä ei pidä oleman yhtän oikeutta hallita osaans omaisudesa, eli kijndiäitä tiluxians. Jos waimo tahto hänestä luopua; ottacon Tuomarilda haaston. Jos ei tietä misä mies itzeens ylöspitä; andacon Tuomari Saarnastuoleilda cuulutta hänen perääns coco Kihlacunnan ylitze, eli Caupungisa, jos hän sijnä asuwa ollut on, nijn myös lähimmäisisä Pitäisä sen ymbäristöllä, ja pancon hänen eteens yön ja wuoden. Jos ei hän tule sen eteenpannun ajan sisällä; nijn tuomitcon Tuomari eroxi, ja olcon mies cadottanut coco osans omaisudesa. Sama laki olcon, jos waimo miehens tyköä poisjuoxee.

5.§. Mitä mies cadottanut on, joca waimons ylönandanut ja hänen tyköäns poisjuosnut on, sen waimo nautitcon, nijn cauwan cuin hän naimatoina on, nijn myös hyödytyxen ja sisälle-tulon hänen kijndiästä omaisudestans. Jos hän mene toiseen naimiseen; älkön nautitco enämbätä, cuin sen johon hän naitettu ja annettu oli, waan langetcon silloin miehen osa lapsille: Olcon heillä myös oikeus, nautita miehen yxinomaa kijndiätä omaisutta, nijn cauwan cuin hän pois on. Jos ei lapsia ole; nijn älkön waimo andaco mitän pois irtaimesta calusta ja ansaitusta omaisudesta. Jos waimo ricko; käykän myös hänen osans ja omaisudens canssa, cuin sanottu on.

6.§. Jos mies lähte ulos waldacunnasta cutzumisens tähden sotahan, caupalle, eli muusa tarpellisesa asiasa, on sitten cauwan poisa, ja ei anna waimolle tietä, cusa hän oleskele: Jos waimo taita sijtä tiedon saada; andacon sen Tuomarillen tietä, ja Tuomari pangon hänelle päiwän-määrän eteen, tullaxens cotia jällens. Jos hänellä on laillinen este; nijn odottacon waimo hänen cotia-tulemistans. Jos ei hän laillista estettä osota, ja ei sittekän tahdo tulla; tutkicon Tuomari heidän yhdesä-elandotans. Jos waimo on hywin ja cunniallisesti itzens käyttänyt; nijn mahdetan hänelle myöden annetta mennä toiseen naimiseen, sitte cuin wuosi culunut on, sen ajan jälken, cuin miehelle haastokirjasa eteen pandu oli, ja andacon Capitlumi hänelle ero-kirjan sijtä endisestä. Jos mies soima waimollens irstaisutta, eli muuta sopimattomutta, ja ei tahdo sentähden jällens tulla, ja hänellä ei ole sijhen täydet tiedot; tuomitcon cuitengin Tuomari eroxi. Jos lailliset todistuxet löytän; käykön sen canssa, cuin ennen huorudesta on sanottu. Jos ei yhtäkän aihetta ole tietää saada, jos se poismennyt elä, eli cusa hän itzens ylöspitä, ja hän, cuuden wuoden sisällä, ei tule jällens; nijn mahta Tuomari, sitte cuin hänen peräns cuulutettu on, toisen naimisen myöden anda: Olcon hänellä myös walda sen ajan lyhendää, jos hywät syyt sijhen owat. Jos se endinen sitten jällens cotia tule, ja näyttä laillisen esteen täysillä perustuxilla, ja ettei hän ole taitanut itzestäns tietoa andaa; astucon hän waimons tygö, ja se jäljellisembi paetcon, jos ei he muutoin keskenäns sowi: ja sillä irtaimella olcon walda, jongun toisen canssa itzens awioskäskyyn andaa.

7.§. Jos mies, eli waimo, sitte cuin he kihlattin, on lihallista canssakäymistä pitänyt jongun muun canssa, ja se wihkimisen jälken ilmandu; nijn käykön eron ja naimisen-oikeuden canssa, cuin 1.§. sanottu on. Jos waimo wihkimisen jälken tule sijhen sidotuxi, että toinen ennen kihlausta, on yhteyttä hänen canssans pitänyt, ja mies ei tahdo hänelle sitä andexi andaa, waan laillinen ero tapahtu; nijn ottacon mies caiken sen tacaisin, cuin hän myötäns yhteiseen pesään tuonut on, nijn myös culutuxens, cuin hän kihlajaisixi ja häixi tehnyt on, ynnä caiken sen canssa, cuin hän hänelle andanut on: pitäkön myös mitä waimo hänelle andanut on.

8.§. Jos mies, eli waimo, on luonostans wiallinen, ja awioskäskyyn peräti kelwotoin, eli jos miestä eli waimoa noudatta parandamatoin tarttuwa tauti, ja hän sala sen, ja petollisesti wiettele toisen awioskäskyyn canssans: Jos se todexi tule; nijn käykön awioskäsky tacasin, ja wicapää älkön nautitco naimisen-oikeutta omaisudesa; palkitcon myös caiken wahingon, ja kärsikön, nijncuin muusta petoxesta edespäin eroitetan.

XIV. Lucu. Rijdasta ja eripuraisudesta / miehen ja waimon wälillä; nijn myös erosta wuotehesta ja leiwästä.

1.§. Cosca wiha ja catkerus miehen ja waimon wälillä nijn wallan saapi, ettei he, waroituxen perästä, sopia taida; nijn pitä Oikeuden coetteleman, joco ainoastans jommalla cummalla heistä, eli molemmilla sijhen syy on, ja wetäkön wicapää sackoa omasta osastans omaisudesa, ensimmäisellä kerralla wijsi colmattakymmendä talaria, ja toisella kerralla caxikerraisesti. Jos yhdellä on enämbi ja toisella wähembi syytä; sowitettacon rangaistus sen jälken. Jos ei he sijtäkän anna itziäns ojeta; nijn tuomitcon Oikeus eroon ajaxi, wuotehesta ja leiwästä.

2.§. Jos mies itze eroitta hänens waimostans, eli waimo miehestäns, eriwuoteseen ja leipään, wihallisesti ja ilkimielisesti, ja ylöspitä itzens maasa, pois cotoa ja waimons tyköä: eli jos mies aja waimons, eli waimo miehens ulos huonesta ja majasta, ja nautitze sijnä molembain tawarata ja omaisutta; wetäkön sackoa cuin edellisesä§. sanottu on, ja palkitcon wahingon.

3.§. Jos nijn pahoin käwis, että mies eli waimo, wihasta ja kiucusta, lyöwät toinentoisens sinisexi eli werisexi, rajaricoxi eli wirhellisexi; nijn kärsiköt, cuin Pahategon Caaresa eroitetan.

XV. Lucu. Cuinga omaisuden ja lasten elon canssa oldaman pitä / cosca mies ja waimo laillisesti eroitetan wuotehesta ja leiwästä.

1.§. Cuin mies ja waimo tulewat laillisesti eroitetuxi wuotehesta ja leiwästä, ja miehesä sijhen wica on; nijn istucon waimo paicallans omaisuden canssa. Jos heillä on lapsia toinentoisens canssa; nijn pitäkön waimo ne tykönäns. Jos waimo ei ole soweljas yxinäns nijtä ja omaisutta edesseisoman; nijn nimittäkön Tuomari ne jotca händä neuwoa ja auttaa mahtawat, ja coetelcon mitä miehen elatuxexeens ja tarpexeens nautitzeman pitä, nijncuin omaisus myöden anda, <23> ellei hän palwelluxellans ja käsitöilläns itzens taida ylöspitää. Jos ei muuta omaisutta löydy cuin sisälletulo miehen wanhasta perindö-tilasta, eli se cuin hänen palcastans ja työstäns lange; nijn nautitcon waimo sijtä lasten canssa caxi osaa, ja mies elatuxexeens ja tarpexeens colmannexen. Jos waimo on tähän eroon syypää; nijn ei hän mahda omaisutta hallita, waan coetelcon Tuomari, mitä miehen hänelle elatuxexi andaman pitä, ellei hän itze händäns cunnialla elättää taida.

2.§. Jos molemmat owat eroon syypäät; nijn olcon se omaisuden ja lasten edescatzoja, joca sijhen parhain soweljas on, ja se toinen nautitcon sijtä tarpellisexi ylöspitämisexens, sen jälken cuin omaisus myöden anda, ja Tuomari coettele. Jos he sijhen owat yhtä soweljat; nijn olcon mies lähembi. Jos ei cumbican ole; nijn nimittäkön Tuomari caxi hywää miestä, jotca lapsista ja omaisudesta ottawat waarin, ja andacon miehen ja waimon ynnä lasten canssa sijtä ylöspitämisen saada.

XVI. Lucu. Myötäandamisesta ja läxiäisestä.

1.§. Jos isä eli äiti, anda pojallens, eli tyttärellens, läxiäisiä maasa, huoneisa, eli irtaimesa calusa, heidän mennesäns naimiseen; kirjottacon sen ylös, ja pangon irtaimen calun päälle cohtullisen hinnan, ottacon myös cuitti-kirjan sen päälle. Sitte nautitcoon se läxiäiset, joca ne sai, nijn cauwan cuin isä ja äiti molemmin eläwät, ja pitäkön huonen ja maan woimasa, cuin laki sano. Cosca toinen heistä cuole, ja perindö tule jaettawaxi; nijn käykön silloin caicki tacaisin jacoon; Ei cuitengan lueta sitä sisälletuloa, eli hyödytystä, cuin hänelle sijtä ollut on. Sama laki myös olcon, cosca jocu anda läxiäisiä silloin cuin lapset <24> huonesta ja cotoa eriäwät, eli muisa tiloisa. Jos jocu tahto heille andaa peräti omaxi rahaa, eli muuta irtainda calua, eli myös maata maalla, eli huonetta Caupungisa, nijncuin VIII. Lugusa Maan Caaresa sanotan; olcon sijhen wapa walda: ei mahda sitä jacoon tacaisin tuotaa, cuin nijn annettu on.

2.§. Jos ei ylöskirjoitusta löytä, eikä cuitti-kirjaa, eikä myös muuta todistusta, ja on cuitengin läxiäisiä annettu; nijn tuocon tacaisin jacoon, wannotulla walalla. Jos taloncappale on hucattu, eli sitä ei taita tacaisin tuoda nijn hywänä, cuin se annettijn; nijn maxacon sen sijnä arwiosa, cuin se annettaisa oli.

3.§. Jos poica eli tytär cuole lapsitoina; käykön läxiäiset tacaisin. Jos lapsia jälken elää; pitäkön he samalla ehdolla, cuin se heidän isällens eli äitillens ollut on. Jos ne lapset cuolewat ennen cuin jombicumbi nijstä, cuin läxiäisiä annoit; käykön se tacaisin.

XVII. Lucu. Miehen ja waimon etu-osasta jacamattomasta omaisudesta.

1.§. Jos mies eli waimo cuole; nijn ottacon se joca jälken elä, etu-osans jacamattomasta omaisudesta, sijnä cuin hän irtaimesta calusta itze tahto; Ei mahda se cuitengan suurembi olla, cuin cahdeskymmenes osa sijtä. Jos omaisus on köyhä ja halpa; nijn ottacon kihlasormuxens, jocapäiwäsen wuotehens, ja tarpelliset pito-waattet, waicka se jotakin yli cahdenkymmenennen osan nousis.