Perindö Caari.

I. Lucu. Perinnöstä yhteisesti / ja polwi-lugusta.

1.§. Cosca perindö on jaettawa miehen eli waimon jälken; nijn astucot rinda perilliset tygö, ja ne pois, jotca owat seljän tacana eli siwulla sugusa. Rindaperilliset owat ne, jotca syndywät etehenpäin sugusa, nijncuin poica ja tytär ja heidän lapsens. Seljällä sugusa owat wanhemmat ja esiisät. Siwu-perilliset owat ne, jotca yhdeldä puolelda eli molemmilda, sen cuollen canssa yhdestä cannosta tulleet owat, nijncuin weli ja sisar, eli heistä tulleet.

2.§. Sucu luetaan polwittain cuollen tyköä ja ei hänen canssans, sen tygö ja canssa joca perij.

II. Lucu. Rinda-perinnöstä.

1.§. Jos isä eli äiti cuolee; nijn perikön wapamiehen ja talonpojan poica maan oikeuden jälken caxi osaa, ja tytär colmannen. Mutta caupungin oikeuden jälken, ottacon Papin ja Porwarin poica puolen, ja puolen tytär. Cuitengin jaetan maan oikeuden jälken se maa, ynnä eläinden ja pellon neuwoin canssa, cuin Porwarilla maalla on; ja caupungin oikeuden jälken Wapamiehen ja Talonpojan huonet ja tontti caupungisa.

2.§. Jos lapset owat caicki cuolleet, eli jocu heistä, ja lapsia, eli lapsen-lapsia jälkeen elää; ottacon <26> pojan-lapset, eli hänestä tulleet, nijn paljo perinnöstä, cuin poica, ja tyttären-lapset, eli hänestä tullet, nijn paljo cuin tytär. Ja joco heitä on usiambi, eli harwembi, älköt nautitco cuitengan enämbätä eli wähembätä, cuin heidän isäns eli äitins olis tullut saada, jos hän eläis. Ei mahda jocu muu perindötä otta, nijn cauwan cuin rindaperillisiä on, joco he owat lähembänä, eli edembänä cohdastans alas astuwasa polwesa.

III. Lucu. Selkä-perinnöstä ja siwu-perinnöstä.

1.§. Jos ei rindaperillisiä ole sen cuolleen jälken; nijn owat isä ja äiti. Jos molemmat eläwät; perikön, maan oikeuden jälken, isä caxi osa, ja äiti colmannexen: mutta caupungin oikeuden jälken puolen cumbikin.

2.§. Jos toinen heistä ainoastans elä, ja weljäxiä ja sisaruxia on, yxi eli usiambi, sen cuolleen jälken, joca perittäwä on; perikön he isäns eli äitins canssa, ja ottacon isä eli äiti osans, cuin 1.§. sanottu on, ja weljäxet ja sisaruxet sen, cuin heidän isäns eli äitins olis tullut periä, jos se elänyt olis. Jos myös sen cuollen weli-puolia ja sisar-puolia on, ja he tulewat caicki sijtä isästä eli äitistä, joca cuollut on; perikön myös he täysi weljesten ja sisarusten canssa yhtäläisesti, weli weljen osan, ja sisar sisaren osan. Jos jocu täysi-weljistä ja täysi-sisaruxista, eli welipuolista ja sisar-puolista, eli he caicki owat cuollet, ja lapsia heidän jälkens elä; nijn astucat ne isäns eli äitins siaan ja oikeuteen. Jos ei muuta ole cuin yxi täysi eli puoli-weljistä eli sisarista, joca perindö äitins canssa otta; nautitcon puolen cumbikin. Jos ei täysi eli puoli-weljexiä eli sisaruxia, eli lapsia heidän jälkens elä, waan lasten-lapset; ottacon isä, eli äiti, joca elä, caickityyni. Samalla muotoa ottacot täysi eli puoli weljäxet ja sisaruxet, eli heidän lapsens, caiken perinnön, jos sekä isä että äiti cuolleet owat; ja jacacon sen keskenäns cuin 3.§. sanotan. Jos puoliweljäxet ja sisaruxet owat syndyneet sijtä isästä, eli äitistä, joca elä ja itze perindöä otta; nijn ei heillä ole sijnä perinnösä yhtän osaa.

3.§. Jos sekä Isä että äiti owat cuolleet, ja weljexiä ja sisaruxia elä jälken; jacacon he keskenäns perinnön, ja ottacon maan oikeuden jälken weli caxi osaa, ja sisar colmannexen, ja caupungin oikeuden jälken puolen cumbikin. Jos myös sen cuollen puoliweljexiä ja sisaruxia on, nijn olcon he täysi-weljesten ja sisarusten canssa perilliset, ja ottacon ne caicki, jotca samasta isästä owat, sen osan, cuin heidän isäns olis tullut otta, ja ne jotca samasta äitistä owat, sen osan cuin hänen olis tullut otta, ja jacacon keskenäns, cuin ennen sanottu on. Jos jocu täysi eli puoli-welijstä, eli sisaruxista, eli he caicki owat cuolleet; nijn perikön heidän lapsens, cuin 2.§. säätty on.

4.§. Jos ei isää eikä äitiä, täysi eli puoli-weljexiä, eli sisaruxia, eli heidän lapsians ole; nijn perikön isän-isä ja isän-äiti, eli jos toinen heistä cuollut on, se joca elä, caxi osaa, ja äitin-isä ja äitin-äiti samalla muoto colmannexen, jos se cuollut on tullut maan oikeuden alla, mutta puolen, jos hän caupungin oikeuden alla tullut on. Jos he yhdeldä puolelda owat molemmin cuolleet, ja jombicumbi elä toisella puolella; ottacon se caicki tyyni, joco hän on isän, eli äitin puolelda.

5.§. Jos ei nijtä ole; nijn on setä ja setä-puoli, ja täti ja täti-puoli, eno eli eno-puoli, ja äitin sisar eli sisar-puoli: ne owat canssa-perilliset, ja ottacon sen cuollen langot isän puolelda isän osan, ja äitin puolen langot äitin osan, cuin 3.§. sanottu on. Ne jotca puolisugusa owat, ei mahda astua täysi sugun rinnalle muuhun perindö osaan, cuin sijhen, jonga heidän isäns eli äitins, jonga cautta he toinen toisens canssa sucua owat, olis suculugun jälken tullut otta, jos hän elänyt olis.

6.§. Jos ei nijtä ole; nijn owat isän-isän isä ja äiti, isän-äitin isä ja äiti, äitin-isän isä ja äiti, äitin-äitin isä ja äiti canssa-perilliset.

7.§. Jos ei nijtä ole; nijn owat sen cuolleen täysi eli puoli weljesten, eli sisarusten lasten lapset.

8.§. Jos ei nijtä ole; nijn owat nepaiset, cuin owat isän täyden weljen eli weli-puolen, ja isän täyden sisaren eli sisar-puolen lapset, nijn myös orpanat, eli äitin täyden weljen eli weli-puolen ja äitin täyden sisaren eli sisar-puolen lapset, canssa-perilliset keskenäns: ne cutzutan weljesten ja sisarusten lapsixi. Jos jocu heistä on sekä isän että äitin puolelda sucua sen cuollen canssa; nijn nautitcon hän sekä isän että äitin puolisen osan.

9.§. Jos ei nijtä ole; nijn owat isän-isän ja isän-äitin, äitin-isän ja äitin-äitin täysi eli puoliweljet ja sisaret.

10.§. Jos ei nijtä ole; nijn owat isän-isän isän-isä, ja isän-isän isän-äiti, isän-isän äitin-isä, ja isän-isän äitin-äiti, isän-äitin isän-isä, ja isän-äitin isän-äiti, isän-äitin äitin-isä, ja isän-äitin äitinäiti, äitin-isän isän-isä, ja äitin-isän isän-äiti, äitin-isän äitin-isä, ja äitin-isän äitin-äiti, äitin-äitin isän-isä, ja äitin-äitin isän-äiti, äitin-äitin äitin-isä, ja äitin-äitin äitin-äiti.

11.§. Jos taammaiset siwu perilliset rijtelewät keskenäns, ja owat tasa polwesa, mutta eri haarasa; nijn ottacon se perinnön, joca on lähemmästä candoisästä sen cuolleen canssa. Jos he owat sekä tasapolwiset, että tasahaaraiset; nijn olcon keskenäns canssaperilliset.

12.§. Jos rinda-perindö, siwu-perindö, eli selkä-perindö owat langennet yhteen sen käteen, jota peritän; olcon sen canssa cuin sanottu on, ilman eroitusta mistä cannosta omaisus tullut on.

IV. Lucu. Cuinga perittämän pitä / cosca ei tietä / cuca perillisistä / toisen jälken elänyt on.

1.§. Jos se cowa onni tapahtu, että ne, jotca toinen toisens perilliset owat, cuolewat sodasa, merenhädäsä, rutosa, eli muisa sencaldaisisa tiloisa, ja ei tietä cumbi toisen jälken elänyt on; nijn peritän cumbikin lähimmäiseldä suculaiseldans.

2.§. Jos äiti cuollut on, ja isä sitte cuole lasten canssa, joco hänellä on yxi eli usiambi, ja ei tietä, cuca ensin cuoli; nijn perikön isän langot isän, mutta lasten äitin perinnöstä ja muusta omaisudesta, ottacon isän perilliset isän osan, ja äitin perilliset äitin osan. Samalla muoto cosca isä on cuollut, ja äiti sitte cuole lasten canssa, ja ei wissisti tietä, jos äiti eli lapset ensist cuolit; nijn perikön äitin langot hänen, ja jacacon sitte lasten perinnön ynnä lähimmäisten isän langoin canssa keskenäns, cuin Laki eroitta.

3.§. Jos näisä tapauxisa taitan osotta, että jombicumbi on enämmän aica elänyt; olcon hän sen ennen cuolleen perillinen, ja tämän perilliset perikön hänen.

V. Lucu. Jos lapsi cuolluna syndy; ja jos waimo sano rascasna olewans miehen cuollesa.

1.§. Se lapsi joca cuolluna syndy, ei mahda periä. Jos isän puoliset langot sanowat, että se cuolluna syndyi, waan äiti, eli hänen perillisens, että se eläwänä <30> syndyi: ja ei sijhen ole muuta cuin yxi todistaja, waimo eli mies, cuin lähellä oli, ja äiti eli hänen langons, jotca syndyesä läsnä olit, taitawat sen todistajan walan täyttä walallans, että lapsi eläwänä syndyi; nijn perikön lapsi isäns, äiti lapsens, ja hänen perillisens hänen. Jos muuta perindötä lange, lapsen wielä ollesa äitin cohdusa, ja se eläwänä syndy; olcon sama laki. Jos ei cucan, paitzi äitin langoja, ole läsnä ollut; nijn ei ole äitillä eikä heillä puolda. Jos äiti cuole synnyttämisesä, ja lapsi elä hänen jälkens; nijn perikön se äitin, ja lapsen perilliset lapsen.

2.§. Jos mies cuole, ja waimo löytän hänestä rascaxi jäänen; nijn nautitcon hän ylöspitämisens jacamattomasta omaisudesta, nijn cauwan cuin hän rascasna on, joco lapsi sitte cuolluna eli eläwänä syndy. Jos hän sano rascasna olewans, ja se ei hänen päälläns näy; pangon tacauxen, jos hän ylöspitämistä omaisudesta nautita tahto. Jos sitte taitan löyttä, etta hän petoxella sitä on edestuottanut, eli jos hän hiljemmin lapsen synnyttä, cuin että sen mahdais pitä miehen perillisnä; nijn maxacon jällens, mitä hän miehen osasta omaisudesa elatuxexi saanut, eli hucannut on.

VI. Lucu. Ettei sen pidä perimän / joca toisen tappa.

1.§. Ei mahda cucan perindötä otta sen jälken, jonga hän ehdollans tappanut on, waan olcon hän ja caicki ne sijtä eritetyt, jotca hänen cauttans taidaisit perimän tulla.

2.§. Jos mies cuole, ja jättä waimons jälkens rascaxi, ja hän, eli hänen sikiäns, eli molemmat miehen <31> perillisildä tapetan, eli jos hän nijn pahoin runnellan ja pidellän, että sikiä sijtä hucku; nijn perikön lapsi isäns, ja äiti lapsens, ja äitin perilliset hänen. Jos äiti on andanut perinnön ulos miehen perillisille, ennen cuin hän tiesi rascasna olewans; tuocot he sen tacaisin.

3.§. Jos mies tappa waimons ehdollans, eli suuren syyns cautta; nijn on hän naimisen-oikeudens rickonut, caikesa sijnä omaisudesa, cuin waimo myötäns pesään tuonut on, ja sen ottacon waimon perilliset, nijn myös sijhen siwuun caikesta muusta omaisudesta, sen johon waimo naitettu ja annettu oli, ja huomenlahjan, jos se irtaimesa calusa luwattu on. Jos heillä lapsia yhdesä on; nijn pitä nijden äitins perimän, ja ottacot lähimmäiset äitin puoleiset langot, lapset ja heidän perindöns huomaans, nijn cauwan cuin he wallanalaiset owat. Jos ne lapset cuolewat, ja ei heillä ole lapsia jälkens; nijn ei pidä ikänäns isän perimän, joca tappanut on, eli hänen suculaisens, mitän sijtä perinnöstä, cuin lapset heidän tapetun äitins jälken saanet owat, waan tulcon se lasten omaisille äitin puolelda. Jos waimo miehens tappa; olcon sama laki, ja olcon hän myöskin huomenlahjans rickonut.

4.§. Jos tappo tapaturmaisesti tapahtu; nijn älkön olco cummangan oikeus ricottu.

5.§. Jos isä eli äiti curitta lastans nijn cowin, että se sijtä cuoleman saapi, eli jos he sen tappawat muun suuren huolimattomudens cautta; nijn olcon itzeldäns js langoildans rickonut caicki, cuin hänen olis tullut periä. Jos äiti macaa lapsens cuolliaxi wastoin tahtoans, nijn älkön perindötä cadottaco.

6.§. Jos caxi on toinen toisens perilliset, ja he tappawat toinen toisens wihan kiucusa; nijn ei pidä cummangan toista perimän, ehkä yxi elä enämmän aica, cuin toinen, waan ottacon lähimmäiset langot perinnön, cukin suculaisens jälken. Jos se löyttää taitan, että yxi heistä on tappanut toisen oikiasa hengen hädäsä; nijn perikön se syytöin, ja sitte hänen perillisens, mitä syypäällä oli.

VII. Lucu. Nijstä / jotca suurten pahaintöiden cautta / perindö-oikeudens rickowat / ja maanculkian / ja hänen lastens perinnöstä.

1.§. Jos jocu on rickonut kijndiän eli irtaisen omaisudens Cruunulle, cuin Pahantegon Caaresa sanotan, ja hänelle perindötä lange, sitte cuin hän syypääxi tuomittu on; nijn ei hänen pidä sitä perindötä ottaman, waan hänen lähimmäinen perillisens.

2.§. Cosca mies maanculkiaxi tehdän, eli carcaa maasta suuren pahantegon tähden; nijn ei hän saa mitän perindötä täsä waldacunnasa otta, ei myös hänen lapsens, jotca sijtetyt owat, hänen maanculkiana ollesans, waan ottacon sen hänen lähimmäiset langons, tacausta wastan. Jos hän rauhan saapi, andacot he sen jällens. Jos ei hän saa rauha; nijn mahtawat he sen perinnön pitä omanans. Jos lapsi sijtetty oli, ennen cuin hän maan-culkiaxi tehtin, eli pois pakeni; se mahta täyden perindö osan nautita waicka se ulcomaalla syndyis.

3.§. Jos jocu on määrätyxi ajaxi maan-culkiaxi tehty; seisocon hänen omaisudens ja perindöns hänelle tähdellä, sijhen asti cuin hän jällens tule, ja nautitcon maan caswosta ja sisälle-tulosta mitä jälillä on, sitte cuin waimo ja lapset sijtä tarpellisen ylöspidon saanet owat.

4.§. Jos jocu, pois-luopumisen tähden meidän oikiasta Ewangeliumin uscostam ja opistam, ajetan ulos waldacunnasta; eli jos Ruotzin mies anda itzens ulcomaalla erhettywäiseen oppiin; se ei sitten mahda Ruotzisa perindötä otta, waan langetcon se muille sen cuollen lähimmäisille perillisille, jos ei hän anna itzens ojenda, ja tule Cuningan armon päälle tacaisin, wijden ajastajan sisälle, sijtä cuin hän Waldacunnasta ulosajettin, eli ulcomaalla poisluowui; Ei cuitengan pidä hänellä oleman oikeutta sijhen sisälle-tuloon, joca ennen ylöscannettu on.

VIII. Lucu. Cuinga lapset / jotca sijtetän kihlauxisa / salawuoteudesa / huorudesa / eli luwattomisa polwisa / mahtawat perinnön otta.

1.§. Jos mies sijttä lapsen salawuoteudesa, ja otta sitten naisen awioxi, eli lupa hänelle awioskäskyn, mutta jombicumbi cuole, ennen cuin he wihityxi tulewat; nijn ottacon lapsi perinnön, nijncuin lapsi laillisesta awio wuotehesta.

2.§. Sama laki olcon, cosca ylkä maca morsiammens; eli cosca mies maca pijan eli lesken, awioskäskyn lijtolla, ja sijttä lapsen hänen canssans.

3.§. Jos mies kihla itzellens caxi, jotca ei tiedä toinentoisens kihlauxesta, joco hän sijs sijttä lapsen sen ensimäisen, eli toisen canssa heistä, eli molembain; olcon sama laki.

4.§. Jos mies kihla, eli naipi caxi, ja se jäljellisembi kihlattu nainen eli wihitty waimo taita woitettaa, että hän on tiennyt edellisemmästä kihlatusta naisesta eli waimosta: Jos he lapsen yhdesä sijttäwät; nijn ei mahda se nautita muuta oikeutta, cuin sijnä 7.§. sanotan.

5.§. Jos jocu on mennyt toiseen naimiseen, cosca ei cumbican tiennyt, edellisen miehen eli waimon elänen, ja on sijhen luwan saanut, nijncuin laki sano; ottacon ne lapset, jotca sijnä awioskäskysä sijtetyt owat, täyden perinnön isän ja äitin jälken, waicka sitten löyty, että edellinen puolisa elänyt on.

6.§. Jos waimo on wäkisin otettu ja sijtä rascaxi tule, ja synnyttä lapsen; nautitcon se lapsi saman oikeuden, cuin muu awio lapsi.

7.§. Jos mies sijttä lapsen salawuoteudesa, paitzi awioskäskyn lupausta, eli huorudesa, eli luwattomisa polwisa; ne lapset ei mahda muuta perindötä otta, cuin omain lastens ja rinda-perillistens jälken; cuitengin mahtawat he nautita isäldä ja äitildä tarpellisen ylöspitämisen ja ylöscaswattamisen, sijhen asti, että he itzens elättä taitawat. Jos jombicumbi wanhemmista cuole, ja ei jätä omaisutta jälkens; nijn ruockicon se lapsen, joca jälken elä.

8.§. Jos se lapsi cuole, joca huorudesa, eli salawuoteudesa synnytetty on, ja jättä omaisutta jälkens; olcon sen canssa, cuin muungin perinnön.

IX. Lucu. Omaisuden laillisesta ylöskirjoittamisesta / sen cuollen jälken.

1.§. Cosca jocu cuole, nijn pitä miehen eli waimon, joca jälken elä, ehkä mitkä wälipuhet tehdyt olis, wilpittömästi ilmoittaman ja tynni ylöskirjoitettaa andaman caiken omaisuden, sekä irtaimen että kijndiän, sencaldaisna, cuin se cuoleman hetkellä oli, caickein raamattuin ja kirjain, saatawain ja maxettawain welcain canssa, perillisten eli heidän holhojans, eli asianajajains läsnäollesa: Pangon myös nimens saman ylöskirjoituxen alle, jos se muutoin kelpaman pitä, walallisella wacuutuxella, ettei mitän tiedolla ja tahdolla ole salattu eli ulosjätetty, waan caicki wacaisesti edesannettu, <35> ja olcon wielä sittekin welcapää, jos nijn waaditan, sen hengellisellä walalla, wahwistamaan. Jos ei mies eli waimo elä; nijn edesandacon perilliset omaisuden ylöskirjoitettaa, eli ne joiden hallusa se cuolon tapauxesa oli, ja pangot nimens ylöskirjoituxen ale, cuin nyt sanottu on. Jos omaisus on maalla, eli sencaldainen, joca peritän maan lain jälken; nijn cutzucot sijhen wierat miehet, jotca parhan ymmärryxen jälken sen arwawat, ja panewat myös nimens ylöskirjoituxen ale. Jos perindö tule caupungin oikeuden ale; nijn pitä Pormästarin ja Raadin nimittämän cahta eli usiambata rehellistä miestä, jotca sen toimittawat. Pappein huonesa mahtawat perilliset sijhen cutzua ja otta, ketä ikänäns he itze tahtowat.

2.§. Ylöskirjoittamista ei pidä edemmä ylöslykättämän, cuin caickein wijmeisexi colmen cuucauden päähän cuoleman jälken, ja Tuomarin tule sijtä waarin pitä. Jos ei taita ylöslyckämistä sallia; nijn pitä caicki, sen jälken cuin nyt sanottu on, cohta ylöskirjoitettaman, eli sinetillä lukittaman, ja turwalliseen kätköön pandaman.

3.§. Jos pesä on lawia, eli sencaldainen, ettei sitä cohta, eli sen määrätyn ajan sisällä taita ylöskirjoitta, ja se Oikeudesa edesannetan; nijn pangon Tuomari määrätyn päiwän eteen.

4.§. Cuin omaisus ylöskirjoitettu on; nijn pitä sijtä ylöskirjoituxesta yxi uloskirjoitus, taicka awoinna, eli sinetillä lukittuna, Tuomarille annettaman, yhden cuucauden sisälle sen jälken, mutta Kihlacunnan Oikeuteen ensimäisesä Käräjäsä. Jos jocu perillisistä on wallanalainen eli ulcomaalla; nijn pitä myös se oikeus Tuomarin tykönä sisälle-kirjoitettaman, cuin sillä on perindöön, joca on wallanalainen eli ulcomaalla.

5.§. Jos se puoliso, joca jälken elä, ilman laillista estettä laiminlyö, oikialla ajalla anda ylöskirjoitta omaisuden, cuin nyt sanottu on; cadottacon neljennexen <36> caikesta, cuin hänellä yhteisesä omaisudesa on, ja sen ottacon perilliset. Jos he sijhen laimilyömiseen owat ynnä syypäät, nijn wedetän sackoa caikesta omaisudesta colme talaria joca sadalda, waiwaisille yxinäns. Jos se joldakin muulda laimilyödän, jonga olis pitänyt omaisuden edesandaman; sacotettacon sen jälken, cuin pesä on neuwollinen, kymmenestä, satahan talarihin asti: Pangon myös Tuomari calun tacawaarickoon, ja andacon laillisen ylöskirjoituxen sen ylitze tapahtua.

6.§. Jos pesä on welan alainen, ja se puoliso, joca jälken elä, eli perilliset, istuttawat itzens omaisuteen, ilman edelläpidettyä ylöskirjoitusta; älkön nautitco yhtän ylöskirjoittamisen etua, waan wastatcon coco welan edestä, joco omaisus sijhen ulottu, eli ei. Jos orwoin-holhoja ricko; nijn olcon perillinen syytöin, cosca hän wannotulla walalla edesanda caicki,mitä hän perinnöstä nautinnut on, ja orwoin-holhoja maxacon sen eteenpannun sacon omaisudestans.

7.§. Joca sala jotakin aicomisella, eli petollisesti edesanda; olcon rickonut osans sijtä, ja maxacon wielä perillisillä, nijn paljo, cuin salattu on; sacotettacon myös wäärän walan tähden, cuin Oikeudenkäymisen Caaresa sanotan. Jos se on jocu huonesa palwelewa, jonga olis pitänyt omaisuden edesandaman; seisocon warcaan oikeuden.

X. Lucu. Cuinga welca cuoleman tapauxesa maxettaman pitä.

1.§. Jos mies cuole ja welca on pesäsä; nijn pitä se jacamattomasta maxettaman, ja perilliset jacacon mitä jälillä on. Ei pidä kenelläkän walda oleman mitän perindötä jaca, eli testamentiä otta, ennen cuin welca maxettu on. Jos ei omaisus ulotu welan maxoxi; olcon perillinen wapa sijtä, cuin puuttu, cosca ei hän mitän ole sijtä perinnöstä nautinnut.

2.§. Jos perindö jaetan ilman laillista ylöskirjoitusta, ja ennen cuin caicki tiettäwä welca maxettu on; nijn wastacon täyden welan edestä, cuin ennen sanottu on, ja olcon welcamiehellä walda etziä caickia perillisiä, eli ketä heistä hän parhain tahto.

3.§. Jos welca on tietämätöin, ja ilmesty sitten cuin perindö jaettu on; nijn pitä perillisten wannotulla walalla tuoman sen perinnön tacaisin, eli sen hinnan, jos se hucattu on; andacon myös ne caswot ulos, cuin he sijtä ylöscandanet owat, ei cuitengan caswoa caswon päälle, eli mitä he toimellans ja wireydelläns ansainet owat, ja olcon sitte syyttömät: nautitcon myös cohtullisen maxon caiken tarpellisen ja hyödyllisen culutuxen edestä, cuin he perinnön päälle tehnet owat. Jos jocu perillisistä on osans hucannut; nijn maxacon cuitengin ne muut welan, nijn cauwas cuin heidän perindöns ulottu: Mutta jos welcamies laiminlyö, saatawata welcans tietää anda, caxi wuotta cuoleman ajasta, jos hän on ulcomaalla olewa, ja yhden wuoden, jos hän Waldacunnan sisälle on, ja se welca hänellä tiettäwä oli; nijn älkön perillinen enämbätä osastans maxaco, cuin hänen osallens welasta lange.

4.§. Jos peljätän, eli tietän welca olewan cuollen jälken, ja epäillän jos hän sijtä welasta wapaxi päästä taita, eli cuinga paljo sitä olla mahta; nijn annettacon se Oikeudelle tietä, ja otettacon sitte perindö, eli testamenti täyden tacauxen wastan.

5.§. Jos ei omaisus ulotu welan täydexi maxoxi; nijn käykön sen canssa, cuin Naimisen ja Caupan Caaret eroittawat.