Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 10. Helsingissä 9:tenä päivänä Maalis-kuuta 1847. Suomalainen Allakka vuonna 1847. ( Jatko ja loppu 9:teen N:roon. ) Nimein kirjoitannasta nosti Ingmani ei kauan sitten Kirjallisuuden Seuran " Suomessa " löytyvällä kirjoittamallaan vilkkaan kiiston, jossa moitti sitä huolimattomuutta, millä suomalaiset kirjeilijät siihen asti' olivat ulkomaalaisia nimiä muukalaisilla, suomenkielelle sopimattomilla kirjaimilla kirjoittaneet, ja osotti, sanoen senkaltaisesta väärinkäytöksestä kielelle paljon haittaa tulevan, ne säännöt ja la'it suomessa, joiden jälkeen rahvas muukalaiset nimet puhuupi, päättäen nimet ainoastaan niiden mukaan taivutettuina oikein kirjoitetuiksi. Tähän juurta jaksavaan mietteeseen suostui Castrénikin. Mutta Collani nousi sitä vastaan, näyttäen täänkaltaisesta kirjoittamisesta liian suuren hämmekin maatieteellisissä ja historiallisissa nimissä ilmestyvän, niinkuin esim. että Bordeaux ja Porto tulisivat melkeen yhdeltä kuulumaan. Ja siitä ajasta näkyykin usiampi vähistä kirjamiehistämme tavakseen ottaneen tämänlaatuisten nimien itsekunkin kansan omalla tavalla kirjoittamisen. Sitä luulemme mekin ainoaksi, epätasaisuuksista ja virheistä pelastavaksi keinoksi, mitä historiallisiin ja maatieteellisiin nimiin kuuluu, sillä nämä ovat kaikkein kansojen ja sivistyksen yhteiset, ja pitääkin siis kaikissa kielissä niin yhdellä tavalla kirjoitettaa', kuin päätteet ja muut kunkin kielen välttämättömät lisäykset suinkin myöten antavat. Mutta toisin on ristintänimien laita. Sillä niinkuin edelliset ovat kaikkein kansojen yhteinen, niin ovat ristimänimet kunkin kansan, kunkin kielen, omituinen ja yksinäinen tavara, ja jos kohta olisivat toisiltakin lainnattuja, niin voipi jokainen ne oman kielensä jälkeen muodostella', joten monen yksinäisenkin näemme tekevän, kuin yksi kirjoittaa esim. nimen Kaarlo milloin: Carl, milloin Karl, milloin Charles jne. Ja samalla tavalla kääntävät kansatkin ristimänimensä oman kielensä jälkeen, siitä mitään pitämättä, millä keinoin se kieli, kusta ne alkuperäisin ovat, niitä puhuu. Niin sanoo ja niin kirjoittaa Ruotsalainen: Bengt, Jakob, Petter, Lars, Frans, Carl samat nimet, jotka Ranskan kielessä ovat BenoÎt, Jacques, Pierre, Laurent, François, Charles, ja Virolaisen kirjoittaessa Pent, Jaak, Petri, Laur, Pransiskus, Karel. Niin kirjoittavat Ranskalaiset kielensä mukaan Baudri, Thierri, Germain ( Armand ), jotka toisissa kielissä löydämme niminä: Balderik, Didrik, Herman. Ja niin ovat Virolaisetkin, vaikka Saksalaisten muukalaisuudelta sekä ruumiillisesti' että hengellisesti' ahdistetut, vieraista kielistä tulleet nimet omansa mukaan muodostaneet, jonka näemme kahdesta edessämme olevasta Virolaisesta Allakasta taikka " Tähti-Raamatusta, " yksi vuodelta 1823 toimitettu Pernossa, toinen vuodelta 1843 toimitettu Tallinnassa, joissa esim. semmoiset muukalaiset nimet kuin: Bonifacius, Raphael, Erhard, Felix, Fabian, Lucretia, Richard, Philibert, Catharina ovat Viron kielen mukaan kirjoitettuina, taikka: Ponivasius, Rahvael, Erart, veliks, vapian, Lukretsia, Rikart, vilibert, Kaddri. Jos nyt, näin nähtyämme, miten muuta kansat ovat tässä asiassa tehneet, omaan itseemme käännymme, ja katsomme, kuinka Suomalaiset kieltänsä ja itseänsä muukalaisuudesta ovat kokeneet suojella', niin näemme tässä, niinkuin kaikissa muissakin kirjallisissa toimissamme toisten, olleti'kin Ruotsin orjina olevamme. Sitä orjuutta rahvas ei kumminkaan tunne', sillä se on aina muodastanut nimetkin kielensä mukaan, se on aina uskaltanut sanoa' Paavo, Pekka, Juhana, Lauri jne. Sivistyneiksi kutsutut ovat ne, jotka tämän muukalaisuuden kahleita ovat nöyrästi' kantaneet, ja joidenka hartioilta ne viimeksi ovat lähtevät. Nyt olemme nykyjään, varsinkin eräiltä sanomalehdiltä sen lohduttavan sanoman kuulleet, että nämä sivistyneet ovat jo niin paljon uskaltaneet, kuin sokuri kakkaroidensa ympärille suomalaisia kirjoituksia kääriä', ja siitä päätämme, että ne ( sekä " sivistyneet " ja samat sanomalehdet että sokuri kakkarat ) mahtanevat suomalaisuudelta niin läpi käytyjä olla', että jo alkavat suomen kielen valloillensa pääsemistä arvella'. Sentähden kysymme niin hyvin näiltä sivistyneiltä yleisesti', kuin jaloilta A:n toimittajilta olleti'kin: eiköhän jo olisi aika Allakkaankin uskaltaa' ottaa' näitä nimiä Paavo, Pekka, Juhana, Lauri, joihin rahvas on niin rakastunut, että rakkaimpia lapsiansakin niillä imartelee ? Eiköhän, jaloarvoiset herrat, jo kävisi laatuun, ett' emme näitä nimiä enää haukkumaniminä pitäisi, että niille se sia annettaisiin, jonka jo kauan sitten ovat rahvaalta saaneet ? Vaan jos ette sattuisi ymmärtämään, mitä aikomuksemme on ( suomi on, Jumala nähköön, vielä niin vaikeata ymmärtää'! ) niin sanomme suoremmin ja selvemmillä sanoilla: eiköhän jo kävisi laatuun muilta kansoilta esimerkin ottaminen ja kaikkein vierasten äänien ristimänimistä poies karsiminen ? -2-Samoin kuin ristimänimet ovat muukalaisesti' kirjoitetut, niin ovat Suomen omatkin kaupungit, joilla ei alkuperäistä suomalaista nimeä ole', ehkä sen siittemmin ovat Ruotsista saaneet, A:n markkina-luettelossa ruotsalaisilla nimillään nimitetyt; esim: Borgoossa, Fredrikshaminassa, Björneborissa, Braahenkaupungissa, Christinank., Helsingforsissa jne. Mutta kuka ei tiedä', ett'ei talonpoika ( se on: oikea suomalainen ) näitä koskaan sano' sillä tavalla, vaan Porko, Porvon ( eli Porkoo, Porkoon ) Hamina, Pori, Raahen-, Ristinank. jne. Yksin perisuomalaisetkin kaupunginnimet ovat väärinnellyt, niinkuin: Turuussa, Ouluussa, edellinen neljä kertaa, jälkimmäinen kaksi, ehkä näiden sanojen oikea käännös on: Turku, Turun, Turussa, Oulu, Oulun, Oulussa. Edelläpäin sanoimme A:n kirjoittelemia vaillinaisiksi. Sen virkimme tahallamme, ja kahdestakin syystä. Ensiksi ei ole' kirjoitustapa, niinkuin sen kansalta luettavassa kirjassa olisi oltava, kevyt, juokseva ja herkkä ymmärtää', jonkalaisna sen löydämme esim. Almqvistin, Berzeliuksen, Mellinin ja muiden rahvaalle toimittamissa kirjoissa. Tästä emme kuitenkaan tahdo' tällä kertaa enemmälti' lausua', mutta kiirehdämme toiseen syyhyn, joka on se, että mainitut kirjoittelemat ovat kielensäkin puolesta vaillinaiset. Menneen ja tämän vuotisessa A:ssa on neuvoja " Aituuttamisesta, eli aijan panemisesta, " jonka kieltä kieltä Kanava jo sangen tukevilla syillä moitti, ja josta se kaikille tuttu riita Kanavan ja Suomalaisen välillä nousi. Suomalainen luuli voittaneensa, vaan kumminkin on " Aituuttamisen " suomennoksesta yksi ainoa huuto yleisenä: sen kehnous. Sillä siinä löytyvä kieli on ensimäiseksi itsessään epätasainen. Niin on esim. siv. 1 ( 1 rivillä ) kuvailee, mutta heti samalla sivulla mänöö. Molemmat sanat ovat yhdessä siassa, jonka tähden suomentajan olisi pitänyt kirjoittaa: kuvailee, mänee ( menee ), eli': kuvailoo, mänöö. Siv. 3 ( 8 riv. ): " 2 tahi 3 tuumoa lyhyvemmäksi, kuin 30 tuumaa. " Siv. 2 ( 2 riv. ): " vaarin, " ja siv. 12 ( 2 riv. alh. ): " voarin. " Siv. 3 ( 6 riv. ): " oisik, " ja samalla siv. ( 2 riv. alh. ): " oisi. " Siv. 4 ( 1 riv. ): " moahan. " ja sam. siv. ( 3 riv. ) " maan. " Näitä ja tämmöisiä epätasaisuuksia löydät tässä loppumattomasti', vaan osottamisestamme näkee jo kyllä, kuinka niiden kanssa on. Mutta epätasaisuus on virhi. Siis on " aituuttamisen " suomennos virheellinen. Toiseksi on tässä kirjoittelmassa kieltä monin paikoin aivan väärin käytetty. Tähän tahdomme eräitä esimerkkiä ottaa' lukijan itsensä tutkittaviksi. Sana " aittuuttaminen " on ruotsiksi, ei: gärdande, mutta låtande gärda, samoin kuin kannan ( jag bär ), kannatan ( jag låter bära ), kannattaminen ( låtande bära ); otan ( jag tager ), otatan ( jag låter taga ), otattaminen ( låtande taga ); hakkaan ( jag hugger ), hakkuutan ( jag låter hugga ), hakkuuttaminen ( låtande hugga ), jne. Viimeisessäkään merkityksessään se sana ei olisi väärin, ell'ei seuraavat sanat: " eli aijan panemisesta " näyttäisi, että suomentaja on edellistä ruotsalaista sanaa tarkoittanut. Sana " aijan ", jonka tässä kohtaamme ei myöskään ole' oikein, sillä t ei muutu' koskaan j:ksi, niinkuin k toisinaan tekee, jonkatähden " aijan " näyttäisikin tulevan pikemmin sanasta aika kuin aita, sillä " aika " tekee: ajan, ai`an, aijan; " aita " = aidan, ai`an. Siv. 1 ( 1 riv. ): " korkea aitoa; " jokainen näkee, että tässä pitäisi olla': " korkeata aitaa. " Lause'sanoja ( verba ) käyttäessään on suomentaja ei ainoastaan rakastunut teettäviin lausukkoihin ( verba factiva ), joita käyttää, sopipa he tai sopimatta oli, mutta myöskin kahdesta sanasta semmoisia sepinnyt; esim.: " kiininivottuna, " " sisäänpistetään, " " kiinisiottuihin, " " sisään-kuvottamisella " (? ), " rikki-purkaamisessa, " "renkas-seästämistä " (? ), " sisäännaulattaminen, " j. m. vielä kummempiakin, joita ei kukaan suomea tunteva liene' suomena pitävä. - Lukuja lausuessaan panee aineen monikon kohdintaan ( infin. plur. ), niinkuin esim. siv. 5 ( 7, 8 rivv. ): " niin säilyisi tällä tavalla - - 2,200 aika seipäitä; " sam. siv. vähän alempana: " mänisi tähän uuteen aitaan 1,200 vitaksia enemmän, " ehkä kaikille kyllä lienee tuttu asia, näiden pitävän yksikön kohdinnassa ( infin. sing. ) olla', ja niinmuodoin: seivästä, vitasta. Vielä selvemmin näyttääksemme, mitä jo olemme kokeneet todistaa', tahdomme puhutusta suomentamasta sivv. 10 - 11 pienen palaisen ottaa: " Kuin on tarvis (? ) pönkkeämistä (? ), niin pannaan ainoasti' yksi ( yksinäinen ) pylväs (? ), tukevasta luonnosta, ynnä tavallinen puristuspuu (? ), niin syvällen siihen pois otetun mullan alus-moahan (? ), kuin äsköin sanottiin. Semmoisella pönkyllä (? ), puristimensa kanssa, ynnä kahet (? ) tähän kuuluvaisella renkaalla (? ) näyttäis niin kuin tämäkin asia tulisi autetuksi. " Kysymysmerkkiä jo käytimme paljon, vaan vielä tekee mielemme yhtä käyttämään, lukijalta kysyessämme: tuntuiko miltä ? Kirjallisuutta. Acta societatis scientiarum fennicae. Tomi II fasciculus III ( Suomalaisen Tietous-seuran toimituksia. Toisen osan kolmas vihko ) on nykyisin pääsnyt präntistä. -3-Kieliksi on käytetty Latinaa, Ranskaa, Saksaa ja Ruotsia näissä Suomalaisen Tietous-Seuran toimituksissa; Suomea ei ensinkään. Rohvessorin Reinin ja Valta-Neuvoksen von Haartmannin miettimisistä tahtoo Suometar erittäin mainita' jonkun sanan. Edellisessä näistä puhutaan ensin Pappi-vallan luonnollisuudesta kansakuntain taitamattomuudessa elikkä ala-ikäisyydessä, ja sen tavallisuudesta monissa kansoissa, joista nimitetään Aigyptiläiset, Hebrealaiset, Hindut, Tibetiläiset, Braman ja Buddan uskolaiset, Etruskit, Keltit, Mexicolaiset ja Perulaiset. Sitten osotetaan Ruomalais-Katolisen Pappi-vallan tarpeellisuus aikanansa, ja Paaveilta tehdyt hyvät työt ihmiskuntaa kohtaan, eikä sentähden salata' Paavein vikoja ja Pappi-vallan virhelloisuutta. Viimein tulee juttelemus itse' pää aineeseen, Pappi-valtaan Suomessa. Sisälleppito tässä osassa on lyhykäisesti' seuraavainen: Suomalaisten kääntäminen Kristin uskoon on Pappivallan ja Paavinuskon teko, sillä Pyhä Erikkikin, Ruotsin kuningas, joka oli päämiehenä ensimäisellä Valloitus-retkellä Suomeen, oli enämmin uskomuksen palvelija kuin Ruotsin vallan levittäjä. Ja vielä koko tämä valloitus retki, vaikka se alkoi, ei kuitenkaan oikein perustanut Kristinseurakuntaa Suomessa, vaan pispat vasta monilla taistelemuksilla, autetut Paavilta ja erinäisiltä Seurakunnan puolustajoilta, saivat Kristin uskon Suomessa jotensakkin voimiin, kunne' Ruotsin hallitus otti sen hoitonsa alle'. Tuomas, neljäs pispa Suomessa, on erinomattain, Paavein Honorius III:en ja Gregorius IX:en avulla työtä tehnyt Kristillisyyden ja Pappivallan perustukseen, ja vaikka elämänsä loppupuolella hirmuiset esteet ja vastoin käymiset kohtelivat, niin ei kuitenkaan tahtonut pyytää' Ruotsin kuninkaalta apua, peljäten tällä mailmallisen hallituksen tulevan tulevan osaa ottamaan etuisuuksista, joita tahtoi Pappi-vallalle' yksinänsä. Tällä ajalla oli pispalla sekä hengellinen että maallinen valta niin kauas kuin Kristinoppia oli Suomessa. Kuitenkin täytyi lähi-kansain vallattomuuden tähden, sen Paavilta matkaansaatetun risti-retken onnettomaan lopun jälken, jonka Venäjän ruhtinas Alexander tyhjäksi teki Nevajoella ( 1240 ), Pappi-vallan puolustajain suostua' ottamaan Ruotsin esivallalta apua vastaan. Mutta Birger Jaarlin voitettua Hämäläiset, väheni Pappein valta; heidän suurista sisällettuloissansa' täytyi heidän antaa' kuninkaalle' osan. Pispat palkitsivat, uusien veroin määräämisellä kansalle, kuninkaalle annetut edut; tästä saivat nähdä' paljon riitoja ja uppiniskaisuutta, jota pannalla rangaisivat. Tähän aikaan ( 13:ssa vuosisadassa ) rakennettiin Turun Tuomiokirkkoa, joka maksoi paljon seurakunnalle, mutta jonka jalous vieläkin todistaa Pappi-vallan senaikaisesta väkevyydestä ja erinomaisesta saamallisuudesta. Tuomiokirkko oli sitten Pappi-vallan keskus eli' sydän, josta sen vaikutukset kävivät kaikkiin Suomen ääriin. Kahdelle P. Henrikin juhlalle, 19 p. Tammi-kuussa ja 18 p. Kesä-kuussa, tuli summassa Turkuun väkeä kaukaakin syntein anteeksi saamiselle, kuitenkin valittivat papit Suomalaisia liijan jäykiksi ja huolimattomaksi tämmöisissä juhla-vehkeissä, sillä nämät eivät uskoneet kaikkia hulluja loruja. Nämät juhlat ovat muuttuneet markkinoiksi: Heikin markkinoiksi ja Kesä-markkinoiksi. Mutta vasta sodan melskeitten lakattua ( 1323 ) rupesi Pappi-valta oikein menestyksellä valvomaan parastansa. Kuninkaat, isot herrat ja yhteinenkansa kilvoittelivat antaa' hengellisille lahjoja oman ja heimolaistensa sieluin autuudesta. Mainitaan erittäin kuninkaat, Maunus Liehakko ja Hookani, ja kuningatar Margaretha, joka Turun Tuomiokirkkoon lahjoitti 300 naulaa hopiata messun pitämiseksi, joka aamu, Tuomio-päivään saakka. - Hemminki pispa on kuuluisa edistyttäjä Pappi-vallan ulkonaista jaloutta. Tuomiokirkon kartanoita hänen aikanansa oli viiteen sataan ja vielä monenlaisia tuloja muualta; kymmeneksiäkin 550 tynnyriä jyviä. Papit maillakin olivat hyvin rikkaita. Tuomiokirkkoon asetettiin uusia virkoja, ja ennen olleitten lukua enennettiin. Prameus oli suuri Tuomiokirkossa. Pispat elivät isosesti' kuin Ruhtinaat, eivätkä huolineet suurin kuningasten tahdosta Seurakuntaan koskevissa asioissa, sanoden ettei heidän niihin tullut mitään. Suomen pispan sana teki myös paljon niissä monissa valtakunnan hallitsian muutteissa, joita oli 15:llä vuosisadalla. Väkisti' lähettivät pispat sotaväkeänsäkkin liikkeelle, esim. Konradi Bitsi puolustamaan Kristiani I:stä, ja Maunus Stjernkors Venäläisiä vastustamaan. Maan 6 luostaria munkkeinensa, jotka ahkerasti' kulkivat saarnaamassa, ja koulut olivat ei vähää vaikuttavia Pappi-vallan säilytykseen ja enäntämiseen. Kouluissa näkyy ainoastaan alku-kipinä sytytetyksi jälkeenpäiseen valkeuteen. Tuomiokirkon kirjasto oli vähäinen, mutta suuresta arvosta siihen aikaan. Pappein vaellukset Paavin tykö' ja muualle ulkomaille, jos maksoivatkin paljon, niin saattivat myös paljon hyvää. Ulkomailla hankkeivat tiedollista valaistusta, ja usiampain maiden ja ihmisluontoin näkeminen teki heitä soveliammaksi kotimaalla sivistystä auttamaan. - Pispain joka vuotiset Katselmus-matkat, laviassa hiippakunnassansa, joka jo 14:llä vuosisadalla ulottui Kemin paikoille ja Savoon, olivat sangen hyödyllisiä maalle yhteisesti', kansan ruokkoomiseksi ja erämaiden raivaamiseksi, niinkuin myöskin monet heidän säätöksensä, esim. K. Bitsin arvanlaskemista, noitumista, unienselittelemistä ja muita taikauksia vastaan. Kauhian avarat pitäjät, niin että oli 15 penikulmaakin kirkkoon, jaektin, jolla kansalle saatiin huokiammaksi armon välikappalten osallisuus. -4-Ruomin opin näyttää ehtineen suurimpaan valtaan Turun tienoilla, vähemmän Hämeessä ja vähimmän Savossa ja Karjalassa. ( Jatko toisten. ) Ote runonkeruulla matkustavaisen Oppilaan Riekko Polénin kirjoituksesta, ann. Sortavalassa 16 p. Helmikuuta. " Pieksämäeltä joudutimme jo 7:nä p. Tammikuuta Runoretkillemme, millä tuoksuvalla toivolla ja ilomielellä kuin muut Kaanaan maan etsintään, et voi arvatakkaan. Rauhassa pääsimme viimenki matkalle, ja nyt olemme tervennä, Jumalalle kiitos, ensi Tuorstaina kuusi viikkoa oltu liikkeellä. Metsäteitä, saloja, soita ja jylhiä korpia, ymmärräthän, läpi Joroisten, Rantasalmen kappelinensa, Rääkylän, Kiteen, Pelk'järven, Ruskealan, Suistamon ja Impilahden seurakuntien on matkamme mennyt. Viime-mainituissa tai Suistamon ja Impilahden pitäjissä kulimme erikse; milloin jalkasin milloin hevosella, enemmin kuitenki olemme ajaneet. Heinävedeltä aloimme vähin jo keräillä, mitä sitte mistään saimme. Näiltä tienoin saattaa sanoa runon laulannon jo alkavan, ja mikäli menet i'älle ilmoa, sikäli enemmin ja enemmin kuulet vanhoja lauluja laulettavan. Kiteeltä alkaen aukenevat runoen lippaat ja aarteet jo täyelleen. Siitä yli Pelk'järven ja Ruskialan Suistamolle ja Impilahdelle löydät aina enemmin laulajoita. Väinämöinen ynnä muut vanhat urot ovat näissä seuduin hyvin verevässä muistissa rahvaalla. Suistamolla Kontuvaaran kylässä tapasin erään vanhan eukon Ilomantsista syntysin, jota, suurella tuskalla ja houkuttelemisella kerran runoille saatuani, laulatin kolme päivää. Kalevalan osasi hän paremmin kun minä ja moni muu. Verestä häneltä kuitenkaan, kuka tiesi, en saanut yhtään, kun en tiedä mitä Europaeus ja Oksanen ovat kokoilleet. Isänsä " pokoiniekansa " ( vainajan ) sanoi hän osanneen kyllin; kun kuuli minun jotai Kalevalasta lukevan, sanoi hän: " kah, joko sekiin on siellä. " Impilahdella keräilimme myöski mitä aina mistään paikasta. Vaan vielä sanon, jotta epäilen meillä olevan kipenettäkään uutta, vaikka arkki-määrittäin toisintoja ja muita ei, meidän tieten, vielä räntättyjä lauluja onki kerätty. Pelkään vielä, jotta tyhjin käsin tulemme jäämään kunhan Helsinkiin tultuamme katselemaan keruitamme. " Koska Herra Polén ei mahda' tietää' että Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Helsingissä on määrännyt hänelle ja kumppalillensa, Sireliukselle, matkarahan lisäksi 50 ruplaa hopiassa, niin pyydämme tämän kautta häntä ilmoittamaan, minne' Seura saattaisi lähettää' mainitut rahat, että tulisivat heille käsiin. Kotimaalta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokouksessa täällä Helsingissä, viimeis keskiviikkona, ilmoitettiin Euklideen Alkeet, 4 Kirjaa, suomennetut Tohtori W. S. Schildtiltä, jo olevan präntättynä. Koon sanottiin olevan 8 arkkia. Hinnaksi määrättiin 30 kop. hopiassa, ja 250 kappaletta suomentajalle vaivan palkinnoksi. - Seura oli saanut Läänin Rovastilta Paltamossa, Aejmelaeukselta, kansa-koulujen tarpeeksi suomennetun Bretov'n historian, käsikirjoituksena. - Tohtori Lönnrotin Lukemisto oli myös käsikirjoituksena nähtävissä. Tämän otti Seura pränttäyttääksensä, luvaten tekiälle puolen ylös-panosta; josta asiasta kuitenkin vielä ensin L:lle kirjoitetaan. Lukemisto tulee präntättynä noin 30:ksi arkiksi, paitsi Sana-kirjata'. - Tohtori Lönnrotille määrättiin apulaisen palkaksi, Kalevalaa uudesta toimittaissansa, 100 rupl. hop. - Paavo Korhois vainajan runoja on T:ri Lönnrot koonnut ja lupaa kirjeessänsä lähettää' niitä järjestykseen saatuansa Seuralle. - Talonpoika Sopanen Heinävedeltä *) lähetti Seuralle kirjoitettuja runoja itseltänsä ja pitäjänmieheltänsä veänäseltä. -4a--4-Tästä kirjoitetaan siis pian Päämiehelle Saima-kaivannon työssä. Hiippakuntain Sanomia. Porvossa on, 24 p. menneessä kuussa, vapaus virasta suotu, Ranskankielen opettajalle siellä olevassa lukiossa, Tieto-Viisauden Kandidatille Kaarlo Emil Mestertonille täksi kevä'-lukuajaksi; ja Tieto-viis. Kand. Kaarlo Ervarti Elfström määrätty mainitulla ajalla pitämään mainittua virkaa. - Alamaisuudessa tehtyä pyyntöä myöden on Keis. Suomen Senatti antanut suostumuksensa: Kirkonmaan enentämiseen Saarijärvellä; Kirkon ja Kellokastarin rakentamiseen harmaasta kivestä Kymin pitäjässä, yhteisten rakennusten Päällysmieheltä tehdyn muoto-piirroksen mukaan; ja Viaporin seurakunnan veisaajille 30 rupl. hop. jokavuotiseksi palkaksi, niin kauvan kuin vankien paljous vaatii Jumalanpalvelluksen Sunnuntai-ehtoopuolinakin. Sanojen ja Sananparsien saamiseksi Tohtori Lönnrotin tekeellä olevaan uuteen Suomalaiseen Sana-kirjaan niin koolta, kuin mahdollista on, pyytää Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Helsingissä tämänkautta Suomenkielen ystäviä kokoilemaan ja Seuralle lähettämään alkuperäisiä suomalaisia lauseita, merkintö-sanoja, aseiden ja kalujen nimiä jne, joita ei tähän asti' ole' kirjakielessä ollut, niinmyös puheenmuotoja ja sananparsia joissa tavallisilla sanoilla on toinen tarkoitus. Palkinnoksi on Seura määrännyt 1 ruplan hopiassa jokaiselta kymmeneltä sanalta elikkä sananparrelta, jotka Toht. Lönnrot katsoo hyviksi ja ottaa Sana-kirjaansa, ja vähemmältä joukolta samassa mitassa, eli 10 kop. joka sanalta; ja palkinto lähetetään koonneelle niin pian kuin kokoelmien arvo on saatu tietä'. Muistettava on: 1:ski että kaikki sanat ja sananparret ovat käännettävät ruotsiksi, elikkä heidän tarkoituksensa selitettävät, joko Ruotsin taikka Suomen kielellä, niinmyös lauseet, paitsi merkintö sanoja, näytettävät siinä puheessa, jossa maalla heitä kuullaan; 2:ksi että pitäjä elikkä pitäjät, joissa lähettäjä on kuullut sanat, on nimittäminen; 3:ksi ettei ole' aikaa määrättynä lähettämiselle; mutta jos sama sana usialta tulee, niin saa ensiksi lähettänyt palkinnon; 4:ksi että maalla asuvaisten on antaminen tietä' mihin palkinto tulee lähetettäväksi. Helsingissä 3 p. Maalis-kuuta 1847. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran puolesta, Sven Gabriel Elmgren. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. Rein.
|