Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 41. Helsingissä 12 päivänä Loka-kuuta 1847. Kirjallisuutta. Sampo, Runollisto vuonna 1847. C. A. Gottlundilta. Maksaa: 50 kop. hop. II. Jos nyt herkiämme yleisesti puhumasta ja alamme ylikirjoituksessa nimitettyä kirjaa yksinänsä katsella', kysyen: onko " Sammon " tekijä vanhan runon perustukselle rakentanut? niin täytyy meidän heti vastata': ei millään tavalla. Hänellä näyttää olleen tarkoituksena aivan uuden rakennuksen tekeminen, siis ei olekaan vanha perustus hänelle kelvannut. Vaan onkos hän minkään uuden perustuksen pannut ? Meidän nähden ei mitään; jonka tähden rakennuksensa onkin niin heikko, että mekin luulemme voivamme siitä eräitä palaisia irti saada'. Sampo sisällänsä pitää aluksi kymmenkunnan lauluja Herra Gottlundilta itseltään, ja nämät ovatki ainoat luonnan väärrit koko kirjassa. Näistä ja muistakin Herra G:n omatekoisista, osiksi ruotsiksi, runoelemista nähdään hänen ei runoilijan innotta olevan, ja Sammossa löytyvistä runoista ovat meidän mielestä laulut " Suomenmoa " ja " Katteini-Rouvan Hedvig Helena Ramsayn hauvalla, " etenkin jälkimäinen, erittäin sujuvia ja loppuun asti nerokkaasti laulettuja. Vaan näissäkin, niinkuin kaikessa Herra G:n työssä suomeksi, tulee lukijalle vastaan välttämätöin luoto, jolle Herra G. aina loukkautuu - kielen käytös. Oikein suututtaa, kuin monikin kaunis ajatus peittyy kielen ja runomitan jäännöksien alle, ja surkutella' täytyy, ett' ei Herra G. harjaudu' pois painavista vioistansa. - Paljoa isompi osa kirjaa on kumminkin " suomennoksia ", enimmäksi osaksi Atterbom'sta, Tegnér'istä ja Bellman'ista, olletikin viimeisestä, jonka lauluja Sammossa on koko tukku. Näistä ja ylehensä koko kirjan sisästöstä voipi kuitenkin sanoa', että lähes puolet ovat jo ennen ja kahdestikin ennen präntätyt. Suomentaminen on semmoinen työ, jossa Herra G. perin pohjin onnettomasti onnistuu. Tähän suomentamansa laulut ovat vielä päälle päätteeksi hyvin taitamattomasti valitut. Jokainen tuntee Atterbom'in tumman laulutavan, jonka kauneus usiasti on paljaassa kielessä, ja jota paikka paikoin on vaikia omallakin kielellänsä ymmärtää'. Tegnér ei ole parempi. Hänellä kyllä on kieli kuulakka ja selvä, vaan ajatukset, vertaukset ja aineet niin peräti Skandinavilaisia, että niitä tottuneemmankin suomentajan kuin Herra G:n käännettyä, jääpi puoletkin Suomalaiselta ymmärtämättä. Bellman taas on kaikista ruotsalaisista runojista omituisin, kotoisin, jota, senaikusia tapoja ja paikkoja tuntematta, on vaijis kaikin paikoin tajuta', olletikin jos ei kaikkia runojansa lue yhden ajoin. Kaikki kolmet ovat olleet isosti vaikiat kääntää' muihin notkiampiinkin kieliin, esim. Saksaan, mutta Suomelle ovat, meidän katsoen, varsin sopimattomat ja hyödyttämättömät. Bellman esim. kuvailee enimmin Tukhulmin juoma- ja naispeliä, osiksi semmoisiakin, joita Suomessa ei vielä löydy'kään, eli löytyy aivan toisella tavalla, ja semmoisten kuvausten suomentaminen on siis yhtä kuin lapsen kuritus, joka pahaa ei vielä ole tehnytkään. Mikä Herra G:n saattoi näitä Suomentamaan, sitä emme tiedä' eikä sano itsekään, ell' ei liene juuri ruvennut voimiansa koettelemaan. Mutta tässä on lähtenyt nilpulle jäälle ja - langennut. Isoa paremmat olisi meidän katsoen olleet suomentaa' semmoiset, jotka kuvaelevat hellää heimolempeä, rakkauden toivoa ja ikävää, pohjassa elävän kurjuutta ja kuitenkin tyytyväisyyttä, joita esim. Franzén'in runot kuvaelevat, eli semmoiset, jotka laulavat isänmaan lempeä, totuuden puolustusta ja orjuuden surkeutta, jommoisia usiassa länteisessä kielessä tavataan. Näistä olisi Suomalainen lukija enemmän nautinnut ja oppinut, ne kävisivät enemmän kansan mieleen, kuin nuo, joissa ylöllisesti eläjiä ja niiden kurjaa matkantekoa nauretaan, eli nuo, joissa aian toisin eläneen kansan sankaria ylistetään, eli joissa aivan toisin kuin Suomalainen ikävystynyt mielialojansa laulelee. Kenenkään kieltämättä voineekin siis sanoa' Herra G:nin vähintäänkin ajattelemattomasti suomennettavansa laulut valinneen. Sanoimme hänen tässä työssänsä nilpulle jäälle lähteneen ja siihen langenneen. Sen olemme todistavatkin. Kaikista Herra G:n runotöistä näkyy, että hän ei tunne Suomalaista runomittaa, eikä runoelemisessansa seuraa' yhtä eli toista mittalakia, ja että hänen ainoa lakinsa ja sääntönsä on - säännöttömyys. Vaan tässä runostossansa näyttää tämän tapansa olletikin, eikä ole sitä tehdessään suinkaan muusta huolta pitänyt, kuin siitä, ettähän vaan sai yhtä monta tavuutta säkeesen kuin suomennettavassakin oli, eikä sitäkään aina ole tasan saanut ( esim. lauluissa: " Juopuneen valitus, " " Juopuneen horajamisesta, j. m. ). -2-VÎinâa vánhâtkÎn jói, ôlêt p'äiss^äis sÎe m'yös. Súrêkâat Súomêssâ káikkÎ ! ^Yks méi'än 'yst^äv^ä váinâ. ( No ) sín^ä úljâs míesÎ, jókâ ístût síin^ä, Mík^ä sínûn nímêis, sánôk múllên sén. Näissä säkeissä, joiden yläpuolella oikia oleva mitta on merkitty, löytyy tavallista runomittaa vasten 9 pitkää tavuuta lyhyenä ja 10 lyhyttä pitkänä. Sanat: mutta ( 1:sellä rivillä ), voitkos ( 2:sella r:llä ), viinaa ( 3:nella r:llä ), jotka kaikki Herra G:nin mielestä ovat kaksilyhyitä ( pyrrichier ), vaan oikiammittain pitkälyhyitä ( trochéer ) paitse sanaa: viinaa, joka myös voipi kaksi pitkä ( spondé ) olla', verrattuina tavuihin ( ku- ) vissaan ( 1:sellä r:llä ), ( me- ) riläis- ( 2:sella r:llä ), joita myös käyttää kaksilyhyinä, vaikka oikiammittain ovat lyhytpitkiä ( jambler ), ja sanaan olek, jonka on oikeen kaksilyhyenä käyttänyt, näyttävät kyllin, mitä tieto ja selvä tekiällä on runomitasta, sillä tämän jälkeen tulisivat sanat: víináa, - rÎl'äis ja olek kaikki olemaan kaksilyhyitä ( ^ ^ ) ! Tällä tavoin pitää pitkät tavuut kiusattaa' lyhyiksi, niinkuin sanoissa: mutta, viinaa, jotka laulaessa tulevat kuulumaan: muta, vina, ja lyhyet pitkiksi, niinkuin sanoissa: soturioitansa, kurissaan, meriläis, surekaat, sinä, sano, jotka tulevat kuulumaan: sooturioitansa, kuurissaan, meeriläs, suurekat, siinä, saano, ja tällä tavoin tulevat myöskin sanat: uljas, kuulla, miesi ei yhtään arvokkaammina olemaan kuin sanat: mikä, joka, sinun. Tämmöistä on kuitenkin runomitta läpi koko kirjan. Kielen käytös ei ole parempi. Ilmoittaessansa Sampoaan moittii Herra G. Virsikirjaa kaikin puolin kehnoksi, vaan ei ole havainnut malkaa omassa silmässänsä, sillä meidän katsoen haittaavat kaikki Virsikirjan viat Herra G:nin omiakin töitä, ja niihin on vielä omia vikojansakin lisäksi pannut. Samoin kuin Virsikirjassa sukasee Herra G:kin kirjaimen eli kaksi eli kolmetkin sanasta ulos eli muuten rutasee sen poikki, missä vaan hyväksi näkee. Semmoiset äänikkeen pois heittämiset kuin: tuulell' tuimall' kovall' seällä; Ouvoss' joukoss'; viel', kyll', sill', ja semmoiset kuin: tuk', hak', pit', kiihoitt', eivät ole hänestä mitään, vaikka poies heitetyn äänikkeen jälestä ei tulekaan toista äänikettä. Häntä ei arveluta' äänikkeen heitäntä siinäkään, missä sen takana on hengehdyskin, esim: kovast', tuonn', tänn', finn', luoks'. Ei sillä hyvä, että loppuäänikettä näin käyttelee, keskellä sanaakin uskaltaa äänikerukan niskasta ottaa' ja tieltänsä työntä, esim: löys'vät, kortteih'n, sois'n, tapais'n, soan't. Kerakkeista on k jotenkin luja luontoinen eikä säikähdä' pieniä puuskoisia. Vaan kuin Herra G:nin " uusia teitä raivatessa " sattuu onnetoin missä hänelle eteen, niin ei ole' armoa, hänkin nakataan tiehensä, esim. sanoista: näki, teki, joista Herra G. saapi näi, tei. Mutta kahtakin kirjainta tuppaa' Herra G. niskaan, niinkuin esim. sanoissa: kuitenk', siitt', lähkäm', laskem', suloisamp' ( " ett' ei ouk suloisamp' moata " ), paremp' ( " laulakohon laveampi, joka paremp' taitaa " ), täyt' ( täytyy ); piirit'tynä, vuotat'tiin, lämmit'tiin, ja vieläpä kolmeakin, esim: Hämmästy'n Inkan, jossa pitäisi olla: hämmästyneen. Nämä hylätyt poloiset eivät kuitenkaan saa' mennä' matkoihinsa, vaan heidän täytyy seisoa' oven takana odottaen, eikö siaa tulisi, mihin vaivaiset pääsisivät, ja kuin Herra G. kerran vaan viheltää, silloin jo hyppää heti esim. kolme h:ta esiin, kumartavat ja kysyvät, mitä tahdotaan. " Menes sinä noiden a:iden keskeen seisomaan, " kuuluu kova ääni, " ja sinä ota' sieltä porstuasta juotilas i kanssasi ja menkää yhdessä tuonne i:n jälkeen seisomaan; sinä kolmas ota' e, jonka vasta työnsin sinne, mukaasi ja asettukaa jälekkäin tuohon e:n ja i:n väliin, ja sievään, " ja niin tekee sanat ( " hyö ) turvaansa ( uottaa " ), kurissa, tarpeita nelisärvisiksi: turvahansa, kurihissa, tarpeheita. Melkeen samallaista sanojen pyöriäksi eli kaitamuotoiseksi tekoa on sekin, joten Herra G. saapi sanat muodostumaan esim. näin: kuninkas, vahinkot, hanke, honkan, kankas, jotka sulkemattomina ollen tekevät: kuninkkaan, vahinkko, hankki, honkkaan, kankkaasen. Yhtä laatua ovat myöskin tämmöiset sanojen käytökset: poljenna ( polkenna ), tultaineen ( tultanee ) lainaa ( lainata; " niin täytyy kohta lainaa " ), lämmee ( lämmintä; " Lämmee verta vuotat'tiin " ), parkuavat ( parkuuvat ), samoi ( samosi ), havaihtuaan ( havahettuaan ), auttanoon, antanoon ( auttane, antane; " kosk' eipä ykskään auttanoon, ja suuta mullen antanoon " ), ryyppeä ( ryypätä; " köyhä jos kohti, ryyppeä tok kohtii " ), jne. - Kirjaimia ja tavuita näin nukkiloituansa ei luule vielä kieltä oikein kiusannensa, ja sentähden " hosaseekin housuillansa " koko kielioppia ylimalkaisesti, esim. lauseissa: " ukkoansa myötä " ( pitää olla: ukkonsa m. ) " tyttöänsä luokse " ( tyttönsä l. ), " Uuenmosta " ( Uuesta moasta ), " Kukat ja ruusut, kustaik lai ( k. laista ), " voivalla Thor " ( v. Thorilla ); " kyll' löytyypi ne, jotka " ( l. niitä ), " ennen piti meiän miehet kunniansa suurin " ( suurinna ), " haeppas vahin " ( h. vahti ), " voitkos kuulla sen meriläis-lak " ( sen m. lakia ), " meijätkin neä " ( meitäkin neä ), " suojele sen " ( s. sitä ); " jott' täytyin heittää " ( jotta mun täytyi h. ); " keträis sie " ( keträsit sie ), " ma jänkytti jälestä " ( m. jänkytin j. ), " etkös sait jo ässän " ( joko sait ässän, saitko jo ässän, ässänkö jo sait, etkö jo ässää saanut ), jne. Vaikka Herra G. on ja tietääkin olevansa Suomen kielen " korkein opettaja, " niin ei ole se estänyt ajatuksen, sanoja väärissä sioissa käyttelemällä, aivan toiseksi tulemasta, kuin lienee tekijä tarkoittanutkaan, eli muuten poikkinaistumassa, esim: " neuvoitteles neitosiais " ( neuvoeles n. ), " mun ruumis syytyttää " ( m. ruumista s. ), " vieretellen veikkojaan " ( siv. 10, niinkö lienevät erojaisia ottaneet, että ystävien piti toisia veikkoja pölkkynä vieretellä? ), " ja panttoo kustaik kuusta " ( kultaik kuulta ), " niinpä nuo keihäsmiehet pääsi meiän takana " ( p. meiän taakse ), " vieläpä Rapon-notkot Suomen verta hijottaa " ( kuinka vertä hijottanee - låta slipa blod, sitä ei tiedä muut kuin Sammon synnyttäjä, vai eikö liene tarkoittanut sanaa: hikoaa? ), " niin poika, jos sull' syän lie " ( syän tuo lienee joka pojalla, vaan syäntä ei ole kaikilla ), " niin suloinen ei päivä viel', kuin kuolla moallensa " ( suloista on kuolla' omalle maalensa, ei vieraasen maahan, vaan vielä suloisempata on kuolla' maansa eteen, maansa edestä ), " urot ne hyppäsi rahistaan " ( lapsi nostetaan reikä-rahista, vaan uros nousee rahilta ), " nurkkaan teiät seista pannaan " ( n. t. seisomaan p. ), " juo sun tyttöis muistiin " jokainen suopi suuhunsa, ei kenenkään muistiin, vaan monikin juopi samalla tyttönsä muistiksi, eli muistia ), " viikset viinaan voitellaan " ( varmaan = viikseet viinalla voiellaan ), jne. -3-Semmoisia ovat: runollisto, mierukka, eänäkesti, muksi, lausujani, rypäilövät ( " viholliset tuolla, rypäilövät suolla " ) lähti ( " niin mieluisia ei lähti lie kukkaisten liepeellä " ), voipatyö, öyläin, hätti eli hättö ( " ja Hämeen maita hätin hän juoksi " ) taritui, mielii ( " mietii - mietii sinusta vaan sois'n " ), ikuks', korpeita, allojen, moitan, kielle, koanut, pujotkee, telmätessä, jännitkeepäs, kätkyni, pylvien, jne. Herra G:nilla saatta olla' näitä sanoja koko kirja, joka varmaan kuuluu hänen " ulosantamattomiin " töihinsä ? Missä ajatus jo olisi täyteläinen, vaan säe ei vielä ole ollut kyllin pitkä ja paksu, siihen tilkkii Herra G. usiasti pieniä kiiloja, semmoisia kuin: ma, sa, hän, pa, kin, kinpa, han, pahan, no, jo, tuonn', nuon', jne. Eräs Turun rohvessori sanoi ruotsalaisten runojien tämmöisiä hätätilassa käyttävän ja kutsui niitä: poetiska pluggar. Suomeen runo ei tiedä' näistä mitään, ell' ei sanaa on, joka toisinaan pistetään säkeen täytteeksi, voisi semmoisena pitää'. Näihenkin täytännällä kieltä rikastuttaminen ruotsin kielestä, on siis Herra G:nin hyvätyö. Tämä ruotsista otettu tavattomuus ei ole ainoa laina, jonka Herra G. ottaa siitä kielestä. Ylehensä on kirjassa ruotsalaisuuksia, semmoisia kuin: hän viep' meit' ees; muinon oli tapa, ett' lauluissamme juuva pulloimme; Miehet monet miekan kanssa muokattiin; kalpoin kanssa; mies jo tulellans', suuren tukan kans', piippunysällensä liehuu ( ruotsiksi: mannen väsnar med sin pipsnugga vid sin eld, tillika med sitt stora hår! ); että se kotihis löyvät; ne haisoo oltta, viinaa; hävitteä muihen yölepoo; jok' viep' teit' katrakkaan, kussa jeätten; iloa tuomme moastais; mitäs sanoisi sun äitis, jos me uskalsimme pyyteä; kuk' murtaa rauhani; hään sarveen otti kiin'; sänkyt jo heitetään; ja muita semmoisia, joiden ruotsalaisuuden lukija heti on havaitseva. Näitä ja tämmöisiä vikoja on kirja täpösen täynnä, ja paikka paikoin nousee tekijän mielen mielen juoksu niin korkialle, että tavallisen ihmisen on aivan mahdotoin ymmärtää', mitä runoelija semmosessa innossaan on tahtonut sanoa'. Semmoisia paikkoja ovat: Siv. 17. Mies on joka lahjoillensa lakitointa jaksaa. 18. Surma seisoo suun ovella, jos puhutaan totta. 25. Ei ole luita kaikki peitettynä turpeessa. 26. Tästäpä vöyriläiset veihtivyöllä vyörättiin. 27. Noutake maitanne jälleen; - miesten miekkoja myöten. 40. Mietii - mietii - sinusta vaan ma sois'n. 41. " Voi ( mietti kukka ) jospa vaan Sen onnen ainoasti saan, Heinien hehkuks' tulla! " Kuin tyttö noukahti sen pois', Ja painoi poveensa viel' sois' " Jos voan, jos voan Vähäiseks' hetkeks' voan. " Vaan tyttö tuil: jo pettiin hään, Sen pienen kaunokaisen peä, Tuil jalaltaanpa koatuks'. Hään painui, vaipui: " muttapa - Mä kuolen vaan tok sinulta; Tähtäis! - tehtäis! Sun jalkais juurella. " 46. Missä on toista - Kauniimpi kahtoa muu ? 47. Vaikka on heikot - eänemme, kehnoisi työs. 55. Jo valmis on sun heäpukuis ! Silkistäpä, sininen; Myö soatamme sun sulhais luoks', Ja ikuks' iloon viimen ! Uus ja kaunis morsiain-puku! Silkistä, sininen. Kukat ja ruusut, kustaik lai, Ne kasvaa kaikki siihen; Vaan mistä sulhain tästä sai, Ja kellen niit' nyt vijään ? Uus ja kaunis morsiain-puku! Silkistä, sininen. Jo monta vuotta keträis sie Keltaista pellavaisi; Sen säijes hiusta hienompi, Ja lankais kaunis varsin. Uus ja kaunis morsiain-puku! Silkistä, sininen. Voan kosk on kosia jo teäll', Ja viimen vuosiik männyt; Niin kosk' hän sai mit haki teält', Hään kaikk' on sovittanut. Uus ja kaunis morsiain-puku! Silkistä, sininen. 57. Hään läks kaukoa kuin soalistaan hak'. 65. Ma tulin tiijustellen, opiksi mieltäisi. -4-- Kalvoisimessaan kantoi renkaan, kullasta, uus. 77. Tulek tänne tyttö rukka, likemmäksi muutais ! 87. Sinnek polkemme pojamme. 111. Pistäppäs lasiais silmiin ! 121. Ma soitin, vaikk' suruks' käv' suutain. 129. Juuva kaiket pitkät yöt, Eleä hulluin kanssa ! Maassa on matalat työt, Päivill' vaivojansa. Tarpeellinen ja toivottava olisi siis, että Herra Gottlund toimittaisi toisen kirjan tälle ensimäiselle selityksiä ( kommentarier ), eli suorastaan sääntäisi kirjansa jolle kulle muulle, esim. ruotsin kielelle, äsken siitä oikia selvä saataisiin. Peläten lukijan jo kokonansa väsyneen koko tähän vaivaloiseen arvostelemiseemme, heitämme, toivoen vielä Herra G:nin kanssa saavamme asiasta laviammalta jutella', sen tällä kerta pois, ehkä kyllä palaa mielemme, kuin runojan mieli, sanoessa: Herennenkö, heittänenkö, Vaiko vasta alkanenko ? Muistutus. Sanomissa Åbo Underrättelser N:o 67 nimittää kirjoitelman " Litteratur " tekijä, suomalaisia kirjoja luetellessaan, " Annikankin, " ja sanoo ei tietävänsä, kelle ja " ketä varten se on kirjoitettu; muutenkin kielen käytöstä, olletikin ensimäisessä vihkossa niin peräti kehnoksi ( usel ), että se jo karkoittaa lukijan. " - Mitä kirjottajan tietämättömyyteen tulee, ketä varten Annikkaa toimitetaan, niin saatamme hänelle tietä' antaa', ett' emme ole itsekään juuri niin tarkoin tulleet arvelemaan, kelle tämmöiset kirjat olisivat hyödyllisemmät, ja sitä vähemmin vielä sen laadun lukijoille, jota kirjoittaja näyttää olevan, sen tarkoituksia voineet selittää'. Pääaikomuksemme oli, niinkuin nimilehtikin, jota kirjoittaja ei ole tainnut nähdä'kään, osottaa', " ulkomaalaisen kauniin kirjallisuusden " suomentamisella enentää' oman kielen varoja, taikka, niinkuin esipuheessa vertauksella puhuimme, Suomettaren ( Suomen kielen hengettären ) kukastoa voimiamme myöten muidenkin maiden kukkasilla kaunistaa'. Tästä olisi kirjoittajan pitänyt jo edes vähän " tarkoituksen " jälille päästä'. Vaan hän näkyy olevan niitä, jotka tahtovat kouran täydeltä; mutta oikian " kauniin kirjallisuuden tarkoitus ei ole kouran täyteinen, eikä kauneus enemmän kuin päivänkään säteet kourin käsitettävä. - Mitä " kielen käytökseen " tulee, niin saattaa kyllä olla' moninkin paikoin heikkoa, vaan " peräti kehnoksi " emme sitä voi uskoa', ennenkuin kirjoittaja sen siksi todestaa'. Muuten saatamme kirjoittajan lohdutukseksi ilmoittaa', Annikkaa vieläkin ja kohtakin tulevan, juuri yhdellä kielellä ja yksiltä suomentajilta kuin ennenkin. Annikan toimittajat. Kotimaalta. Hämeenlinnassa on Punatauti tähän aikaan julmasti' rehmänyt. Kappale' toistakymmentä henkeä on siihen kuollut; mutta sairastanut on sitä toista sataakin. Mädäntymisen vika perunoissa tekee tänä vuonna suuren vahingon meidänkin maassa; sekä täällä että tästä pohjaseen päin, syvälle Hämeeseen, on valitus tästä yleinen. Miten lienee laita muissa paikkakunnissa ? Jos perunat kaikin paikon turmeltuvat niinkuin mainituilla seuduilla, niin on viljan hinta tieten nouseva enemmän kuin luultiin nähdessä tämän vuoden hyvää tuloa. Hippakunnan Sanomia. Koska H. K. Majesteettinsä on Armossa määrännyt, että Turun Isokouluun, paiti nyt siinä olevia Opettajia, edelleen pantasiin auttava Yliopettaja ja Kanssa-yli-opettaja kun myös 3 Kanssa-opettajaa, jollon nykyjään siinä olevaiset auttavan Kanssa-yli-opettajan ja liikamääräsen Kanssa-opettajan virat lakastuisi, ovat Tuomiokapitulilta edellämainitut Yliopettajan, Kanssa-yli-opettajan ja Kanssa-opettajain virat sekä Kymnas-tiikin Opettajan virka Turun Kymnasiumissa ja Isokoulussa 56 päivässä 29 p. Syyskuuta haettaviksi pannut. - Taitonäytteet tehdyt Majist. J. K. Friberg'ilta Yli- ja Kanssa-yli-opettajan setä Papilta K. V. Malmström'ilta Kanssaopettajan virkaan Isokouluissa. - Haettava Vihdin Kirkkoherran paikka 150 päivän ja Opettajan viran-toimitus Kristiinan kaupunnin Vähäkoulussa 56 päivän sisällä 6 päivästä Lokakuuta. - Vaaliin pantu Iin pitäjän Kirkkoh. virkaan: Essin Kappalainen, v. Kirkkoh. J. J. Frosterus, Kuusamon Kirkkoh. J. Krank ja Keurun Kirkkoherra, virkaa toimittava Kontrahti Rovasti K. K. Calamnius. - Saarna käskyt lähetetyt vaaliin pannuille Laihian ja Nummen pitäjäin emäkirkon Kappalais-virkoin. - Asetettu Toinen Kanssa-opettaja Oulun Isokoulussa Majist. J. Simelius Toiseksi Opettajaksi Turun Naisväen kouluun. - Voimistetut: Kappalaisen Apul. Nerpiössä R. Hedberg Saarnajaksi Petalahdella ja virkaa toimittava Saarnaaja Kaskisten kaupunnissa A. Venman Saarnajaksi siellä. - Määrätyt: Kanssa-opettaja Majist. J. Simelius Kanssa-yli-opettajan virkaa Oulun Isokoulussa toimittamaan Kanssa-yli-opettajan Majist. A. Heikel'in tällä lukuajalla ollessa Kirkkoherran tutkintoa kokemassa Turussa, ja Oppilas R. K. Emeleus samalla ai'alla Kanssa-opettajan virkaa toimittamaan samassa koulussa. - Virkavapaus 4 kuukaudeksi suotu asetetulle Kappalaiselle Säräsniemessä H. Schvartzberg'ille 1 päivästä tulevaa Marraskuuta, tämän luku-ai'an alla edellä mainitulle Kanssa-yliopettajalle A. Heikel'ille mainitussa tarkotuksessa sekä Kristiinan kaupunnin Vähän koulun Opettajalle Majist. A. Törnudd'ille Papin ja Kirkkoherran tutkinnon kokemiseksi tulevan luku-ajan alla. Präntti-virheitä: N:ossa 33, viimeis palstalla on: " Nummisten Kappeliin, " lujettava: " Nummen pitäjän Kappalais-tilaan. " - N:ossa 36, ensi palstalla, 3:lla rivillä: " suuria, " luj. " suurin; " 9:llä rivillä: " Ansaittu, " luj. " Ansaittus. " 5:nnellä palstalla, 20:llä rivillä: " puohdettua, " luj. " unohdettua. " 7 palst. 48 riv: " monista, " luj. " monista, joita; " 50 riv: " kovin " luj. " hovin. " - N:ossa 37, viidennellä palst. toisella rivillä: " kato " luj. " kota. " - N:ssa 38, sei[t]semännellä palst. 46 riv. " Vähässä koulussa, " luj. " Iso-koulussa. " - N:ssa 39, neljännellä palstalla, 57:lla riv: " Sirsit, " luj. " Sissit; " viimes palstalla, 24 ja 25 rivillä: " kuullakseni, " lujettava: " kuullaksensa. " Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|