Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 42. Helsingissä 19 päivänä Loka-kuuta 1847. ( Lähetetty. ) Kanteleeni synty. Taisimpa jo lassa tehdä', Piennä poikana nyvätä' Päre'viulun, koripillin, Tanotorven, putkihuilun. Soitin niillä, minkä taisin, Ilman opita' osasin, Itsellenipä iloksi, Muille' muuten kuultavaksi, Kun ma karjassa kävelin, Veikon vierin lampahissa. Mutta kun kotoa läksin, Marssin maille' vierahille', Jäi mun viulu vinnin päälle', Pillit pirtin ullakolle'. Ain' oli ikävä olla' Sekä kaipo kaikkiaalla, Ilman viulun vinkumata', Pillini pirisemätä'. Virtten veistinki tekoihin: Kuulin soittoja somia, Hyminöitäki hyviä. Ei kaikki minun somani, Eikä laatu lauluani; Suomen soitto mun somani, Ikävöidelty iloni. Kanteleess' on Suomen soitto, Hellämielisen helinä. Sill' on soittanut soria, Uros vanha Väinämöinen, Tehnyt kuulusan kuminan Ilon ihmeteltävimmän. Sitä mielelin minäkin, Halasinki hartahasti', Nähdä' kerran kanteletta, Kuulla' kulta-äänellistä. Ei tuota minulle' suotu, Ei tarittu ensinkänä. Vaitelimpa, kaipasimpa, Ikävöitsimpä iloa. Niin sitte' monen perästä, Tuskin tunnetun takoa Sain ma oppia vähäsen, Hiukan neuvon muotosuutta Karjalaisen kannetulta, Parralta papin totisen. Menin metsähän mä'elle', Kopsin korpinotkelmohon, Kun käki lepässä kukku, Paimen soitti suopalolla. Lepän vahvimman valitsin, Sekä suoran selvittelin. Sempä kitkoin kirvehellä, Kaasin kaaputellakseni. Sitte' veistin pää hi'essä', Päivän kaiken kaaputtelin, Suorin soitoksi telalla, Päällä kannon kanteleeksi. Siit' on synty kanteleeni, Alku ainon soitteloni. Kielt' on viis kimisevätä, Sormin soitateltavata. Tokko soinet soitteloni, Leiskut saatuni lepästä ? Vai oletko vahvaläntä, Lii'an paksu leikintähän ? Jo mar soit imehellinen, Laulat lintu kielelläsi ! - sk - Sanomia Ulkomaalta. Antamaan todistusta sille päätteelle että kun joku syvällinen tunto kerran on noussut ja innottanut missäki ihmisiä tai koko kansakuntiaki, voipi se voimallisia töitä matkaansaattaa, suomennamme tähän osan tieteensä vuoksi ulkomaalla matkustavaisen maamiehemme, Tohtori E. A. Ingmannin kirjotuksesta. Hän asui koko kesän ja asuu vieläi tämän kuun loppuun Ungarin suurimmassa kaupunnissa Pestissä, Lääkinnän Rohvessorin von Bugátin luona, joka hartailee Suomen sieltä oppiakseen. " Tultuani Pestiin, " kirjottaa hän, " etsin minä Rohvessor von Bugátin, joka nyt väliajalla ei asu Pestissä vaan Budassa *), jossa hänell' on soma maapaikka ihanoine viinatarhane ja hedelmä-istutoksinensa. -1a--1--2-Muuten tapaamme joka päivä toisemme: taikka tulee hän luokseni, tai minä, Kalevala kainalossa, hänelle. Hän ahkeroitsee parast' aikaa Suomen kieltä ja opettaa minulle Madjaarin kieltä, jota täällä ylimmite puhutaan niin ylhäisimmissä kuin alhaimmissa tiloissa. Porvarisääty sitä vastaan tai käsityösteliät ovat paraastaan Saksalaisia, jotka täällä ovat hyvin vähän suositellut. Vallassäädyssä taasen tavataan monta, jotka eivät taida eivätkä tahdo puhua saksaa. Myös tämä merkitsee Madjaarilaisen syvää isänmaan lempeä, joka väkevästi vaikutta vanhoissa ja nuorissa. Muuten onki Madjaareilla jo kirjallisuus jok'ainoassa ihmistiedon haarassa, ja uskonki sen, ehkä nuoren, jo kelvollisuutensa ja luontonsa puolesta saattavan mittauda monen vähäsemmän, ehkä vanhemman, esim. Ruotsalaisen, kansan kirjallisuuden rinnalla. Ungarin pääkaupunki saattaa myös näyttää kansallisen ( Madjaarilaisen ) Näytehuoneen, joka, ollen vaan 10 vuoden vanha, niin sisältä kuin ulkoa saatetaan lukea Euroopan paraimmiksi. Tämän tanhualta ( tiljoilta ) ei saa koskaan kuulla sanaakaan saksaa. Kaikki näytteet, myös oopperatki, suoritetaan täällä Madjaarin kielellä, ja kuvailioista saatetaan nimittää moni suuri kunto. " Tämä kaikki näyttää ehkä kokonaan tavalliselta sille, joka ei tunne tämän heimokansamme entisiä aikoja, joka ei tiedä Madjaarilaisen kirjallisuuden vasta 50 vuotta sitte päässeen eloon. Mikä kumma siinä on, että Ungarin jo vuosisatoja mainitussa valtakunnassa on suuri kirjallisuus? saattanet kyllä kysyä. Jos saisimme semmosen kysyjän mielen toisaalle käännetyksi seuraavilla radeilla, emme oisi ehkä turhaan niitä tähän liittäneet. Me annamme erään Ungarilaisen *) itsensä puhua: " Madjaarin kieli on sen pohjosessa Euroopassa ja länteisessä Aasiassa levitetyn Suomalaisen kielikunnan haara ja niiden yhdeksännessä vuosisadassa pohjois-Aasiasta, Arpadin johdon alla, Ungarin maahan siirtyneiden Madjaarein äitin kieli. -2a--2-Sikäli Madjaarein yleinen historiallinen edestyminen, on heidän kielensäki edestyminen. Historiatamme lukeissa näyttää kun maamme olisi kovalta onnelta kutsuttu lämpimämmällä verellänsä valvomaan toisten etua, ja paraimman toimensa ja tahtonsa kuluttaa vieraan elämätavan palveluksessa. Vieläpä nytki, ehkä vähän aikaa uusi aamu näyttää jo meilleki koittavan, ovat ei ollenkaan vähemmät ja kehnommat mies-voimat, kun mitkä kotimaisti edestymistä hoitavat, saksalaisen ja slavjaanilaisen sivistyksen työssä kiinni, ja täysi-kunnokkaat miehet, elätetyt ja kasvatetut Ungarin kentällä, koristelevat nykyjänki saksalaista runolaa ( runo-kunnasta, parnassia ) ja korottavat Slavjaanein leiristä innokkaita lauluja vasten sitä kansaa ja maata, jossa heidän kätkyensä kuitenni on seissut ja hautansa on kerran kaivettava. Tämmönen kohta on yksinäinen koko maaliman historiassa. Kansain siirto ( liikunto ) on kyllä yleensä koko Euroopassa siittänyt kansain sekotuksen, ja samalla myös, ehkäpä vaan hetkeksi, elämän muotoja, eri kieliä, eri sivistyksen portaita yhdessä ja samassa valtakunnassa; mutta tämän Babyloonian sekotuksen i'äisyys on onnettomuudeksi satunut vaan Ungarin maalle. Tämä sekotus onki syynä kansamme sivistyksen liikkoovalle kululle, ja siinä yhtenä pannut kielemmeki edestymisen aaltoilevaksi, sikäli se millon nouseva ja tällön laskeuva, kukostava ja nuutuva vasta nykyjään, ja sittenki vaan laillisten Asetusten nojalla, toivoo lujan perän löytäneensä. - Alkuaikonansa, Arpadin suvun hallitessa Kolomaaniin asti v. 1098, hovi- ja oikeus-kielenä ollut, pakotettiin se siitä lähtien vähitellen vieraalta Latinan kieleltä takaloukkoon, niin että se vihdon-viimen näytti kadottaneen aina voimanki takasin voittaa alkuperäset oikeutensa. Vielä vuonna 1114 täytyi papit lain kovuudella pakotettaa oppimaan Latinan kieltä niin tyydyttävältä natti heille silloin kansansa kieli; yhdeksännentoista ( 19 ) vuosisadan alussa tarvittiin siihen siaan pitkälliset taisteet ja tutkistelemukset saada papillemme selitetyksi äitinkielensäki taitavan heille kyllin opettaa velvollisuuksensa tuntoon. Enin siinä kuitenki on surettava, että ajattelematta hävitettiin äitinkielen polussa myös kaikki jäännökset muinosesta ai'asta, niin että vanhin, vielä löytyvä kirjallinen jännös on vaan 13 vuosisadan alusta, ehkä kielemme jo 11 vuosisadassa oli luultavasti ennättänyt ei varmaankaan vähäsen sivistyksen, koska tiettävästi Madjaarin kielelle oli sinä aikana saatettu kirjottaa maamme laki, jonka sitte Albricus saman vuosisadan lopulla käänti Latinan kielelle. Vanhin kirjallinen jäännös, josta äsken mainittiin, on kaksi ruumis-saarnaa ja sen perästä. " Pyhän Neitsy Martan Elämäkerta ", kirjotettu lopulla 13 vuosisadan. " " V. 1533 jätti ensimäinen Madjaarin kielinen kirja painon Kraakovassa. Se oli Penetihti Komsáthin käännös Apostoli Paavalin Lähetöskirjoista. Tähän aikaan alottiki Protestantismon ( Vastustoksen ) levittäminen Ungarissa rikkaamman i'än maamme kirjallisuudelle ja kielelle. Sen uuden opin Apostolit, tarkotuksessa saadaksensa sille avaran vainion rahvaan seassa, opettivat ja kirjoittivat rahvaan kielellä ja toistenki ( heidän vastustelijensa ) täytyi myös pakosta ja puollustaiksensa tehdä samote. Tästä pyhästä innosta syntyi monikahtaat Pyhän Raamatun käännökset sekä Katoliikkiläisiltä että Protestanteilta sekä lukemattomat riitakirjat. Heltain, Károlyin, Molnárin ja Háldin Pipliä-käännökset, ja Pekka Pázmánin voimakkaat puheet ja kirjotukset, jotka uskomusriitoin alla tulivat tehdyiksi, ovat arvollisimmia muistojätteitä vanhemmasta Kirjallisuudestamme. " " Ei kuitenkaan kaukaa tämän rahvaan silmissä pidetyn taistelun perästä löydättihe rauhan kera taasen vanha skolastikalainen kirjotustapa ylpeine vaatimuksineen ja tyhjyyksineen, tehden maassamme oppineista erityisen rahvaasta erotetun lahkon, sikäli äitinkielemmeki, rahvaalle vaan jätetty, taasen vaipuu unhotukseen. -3-" Tästä kuolon-unesta herätettiin kansa yht'äkkiä ja voimallisesti viime kuluneen vuosisadan lopulla Keisari Juosepin uudistuksilta. Tämä viisas Hallitsia, aikeissa auttaaksensa kansaa pystyyn, tahtoi, maksoipa mitä maksoi, nähdä sen jo vuosisatoja edus- ( virka- ) miehet rahvaastansa vieroittavan Latinan kielen poistetuksi tuomio- ja virka-tuvista. Luonnollisesti oisi sikäli maamme kieli astunut Latinan siaan. Mutta tämä pantiin omilta, kaikesta isänmaallisesta olosta vierotetuilta valloiltamme Hallitsian silmissä niin sopimattomaksi, kielemme niin käyttämättömäksi ajatuksen ja toimen ylhäisimmillä portailla ja olevaksi jo kuolemaisillaan, että näytti sopivammalta asettaa jo silloin kukostavan Saksan kielen, joka muka muutenki ymmärrettiin pieneltä osalta kansaa, maakunnan yleiseksi käyttämyskieleksi, vielä sitäki enemmin, kun se kaikissa toimissansa aina suurta tarkotusta tähyävä Ruhtina tässäki luuli samalla edestyttävänsä haluttua yksimukaisuutta ja yhteyttä kaikissa Itävallan ( österriikin ) valtikan alle kuuluvissa maakunnissa. Tämä luihintunkeva päätös teki vasta tehtävänsä. Nyt nähtiin, miten itsemme halventaminen oli saattanut muiden ylenkatseen; tuntuisi nyt olevan kysymyksessä Madjaarin kansan olo tai olemattomuus, ja että kansallisen kielen pysyttämisestä seuraisi myös itse kansan pysyttäminen. Yhtä suuri ja ymmärtämätön kun entinen huolimattomuus, niin voimallinen rakkaus ja into oli nyt sitä kohtaan noussut. - Juosepin kohta kuoltua ei kansakaan kauvan odottanut antamassa tietää toivonsa Madjaarin kielen suosittelemisesta lakiloiman puolelta. Itse asiassa tunnustiki 1790 vuoden Valtio- ( Herrain- ) päivät laillisesti Madjaarin kielen maamme äitinkieleksi, ja päättiki edeltä käsin, että sen piti kaikissa oppitiloissa julkisesti opetettaa. Tästä lähtein laatisi joka uudet Valtiopäivät uusia Asetuksia äitinkielen hyödyksi; sillä koko kansan väkevin tarkotus oli saada kielensä korotetuksi julkisen käyttämyksen ainoaksi välineeksi. Siinä sivussa täytyi kuitenki, jos se jo vuosisatoja paraammasti vaan rahvaalta käytetty, hengellisesti hoitamatonna ollut kieli saattoi kunnialla pidettää nykysin heränneessä elämässä, piti ensinki kaikella mokomin tarkata kielemme puhdistusta, kieli-opillista edetymistä ja sivistystä; niin sattuki, että 182 5/7 vv. Valtiopäivillä se jo usein ennen herätetty kysymys Oppineesta ( Kirjallisuuden ) Seurasta kielemme hyödyksi tuli toimeen, eivätkä kokoutuneet Säädytkään viipyneet sitä lain voimalla vahvistamassa. Tämän Madjaarilaisen Oppineen ( Kirjallisuuden ) Seuran asettamisesta lankeaa kuitenki suurin kunnia Kreivi Tahvana Szechényille, joka ei ainoastaan suurella raha-lahjalla - hän antoi 60,000 floriinia perustus-rahastoksi -, mutta myös hengellisellä toimellansa sen haakkimisessa ja hoidossa vaikutti. Tästä alkaen otti itse sen jo sitä ennen täysi-ikäiseksi tulleen kansallisen elämän rinnalla madjaarilaisen kielen ja kirjallisuuden edestyminenki kiiruumman, elävämmän kulun. Maamme sitä ennen vähä-arvonen ja yksinäinen, vaan vähissä aineissa liikkuva kirjallisuus tuli nyt kansakunnan yhteiseksi omaisuudeksi, ja se uudesta herännyt henki korotti ne entuudesta vaan yksinäisiltä tunnetut nimet, niinkuin Kaarlo Kisfaludy ( k. 1830 ), Wrans Kazinczy ( k. 1831 ), Taneli Berzsenyi ( k. 1836 ), Wrans Kökcsey ( k. 1837 ), Aleksanteri Kisfaludy ( k. 1845 ) y.m. ylistettävimmien nimien joukkoon. Paljon on sen jälkeen kirjotettu, vielä enemmän puhuttu, ja Sanomalehtiemme toimitus on, erittäin vuodesta 1840, jollon Lutvikki Kossuth lähetti yleisölle valtiollisen sanomalehtensä Pesti hirlap, ennättänyt korkeuden, joka suopi sille kunnioitettavan siansa Euklannin ja Rankriikin sanomalehtuuden perästä. " Matkakertomus. Paljon aikaa mitään virkkamatta oltuani, pitäisi jo olemankin kertynyt jotain virkkamista ja kylläpä se niin onkin. Makulan kylästä Uudella Kirkolla päätimme er'etä kumpanenkin kulmallensa: kumppalini kirkolle ja siitä etemmäksi itään päin, ja minä taas länteen päin meren rantaa asti. Juvan ja Karjalaisien kylässä oli lauluja kyllä, erinomattain viimeisessä. Kuitenkin en voinut viipyä' siinä tarpeeksi asti, kuin olimme päättäneet yhtyä' Kivennavan kirkolla viikon perästä ja koko viikko' uhkasi kulua' lopulle jo viimeisessä kylässä. Kesken piti lähteä' pois Seivästön kylään. Siellä tapahtui se kumma, että eräs akka, kohta kylään tultuani sanoi minulle: " sie kuin et olle' niien heräntäisien uskoa, tahot meille sitä opettaa'. " Pääsyy tähän hänen luuloonsa oli se, että minulla oli joukko pieniä kirjoja mu'assani joita lupasin antaa' lauluista, kaskuista, ruo'asta j.n.e., ja näitä kirjoja arveli hän " heräntäisien kirjoiksi. " Minä kyllä ko'in vakuuttaa' häntä oikeasta asiasta, kuin parain taisin, mutta kuitenkin oli toisena päivänä ympäri kylän puhe', että minä kirjoillani tahdon levittää' " pukin " uskoa. Tämä viimeinen nimitys on mahtanut tulla' siitä, että sen kylän kuuluvilla olevat heräntäiset *) sanottiin kokouksissaan välistä hyppivän niinkuin pukit. -3a--4-Vaikealta nä'ytti nyt niinkuin ainakin saada' erinomattain naisvä'en päistä pois kerran otettua ajatusta, ja saada' heitä lauluille. Aina sitä katsotaan häpeäksi antaa perää siitä kuin ovat asiasta päättäneet. Minä kyllä ko'in sel'ittää': että esivalta tahtoo tarkempaa tietoa, kuin kieltä kussain paikoin käytetään; että siitä tarkemman sel'on saatua, käräjissä ja kaikissa oikeuksissa kirjoitukset ruvetaan tekemään suomeksi, ja monta muuta jotka kuitenkin eivät tahtoneet auttaa'. Aikakin kiirehti ja siitä kylästä piti siis lähteä' vähällä saaliilla. Kirkolle asti kävin siitä viipymättä, jossa toisena aamuna vähän aikaa olin Armovuoden Saarnaajan Branderin luona. Häneltä sain kirjoja lisäksi, joiden kanssa läksin Kivennavalle päin. Sykiälän kylässä kirjoitin vähäisen, mutta enemmin Kuuttersel'än kylässä, jossa olivatkin sen pitäjän heräntäiset. Vanhaa sokeaa ämmää kehuttiin hyväksi laulajaksi mutta sanottiin jo tulleen heräntäiseksi, jonka tähden päätettiin, hänen ei rupeavan maallisia lauluja laulamaan. Kokeeksi menin yhtähyvin ämmän luokse, sanoin olevani lähetetyn Suomen kieltä tutkimaan j.n.e., jonka varaksi erinomattain on tarvis kirjoitta' lauluja, pyytäen ämmää sanelemaan vanhoja oppimiansa. Eipä tahtonutkaan ämmä ruveta' tosin " mallisiin renkutuksiin, " mutta empä antanut minäkään perää. Ystävällisesti selitin hänelle, että lauluista tulee Suomen kielelle paljon hyötyä, kuin tarkemmin saadaan tietää', kuinka rahvas käyttää kieltä ja ajattelee asioista, jonka asian tarkemmin tutkittua käräjissä ja kaikissa oikeuksissa ruvetaan käyttämään omaa kieltä, mutta joissa Ruotsia nyt käytetään, sentähden, että se jo ennen on saatu niin täydelliseksi kirjalla täytettäväksi. Kuin nyt Suomen maa on tullut Ruotsin vallasta pois, niin ei sitä enään ole' tarvis Ruotsin kieltä käräjissä; sentähden pyydetään nyt Suomen kieltä kelvolliseksi sen siaan. Siitä nä'et, ämmä kulta! sanoin minä, että tässä asiassa on sen ja ja monen muun puolesta suuri hyöty maakunnalle ja käskeehän Jumalakin hyvää tekemään ja sanoo, että usko pitää osoitettaman töillä ja että usko ilman töitä on kuollut; myöskin joka voipi hyvää tehdä', ja ei sitä te'e', se on hänelle synniksi. Näillä ja muilla kehoituksilla sekä hyvien jumalisien kirjojen lupaamalla myönnytinkin ämmän kohta ja muut rupesivat yhtä mielellään perästä lauluille. ( Jatko toisten ) Kotimaalta. Helsingistä. Kirjallisuuden Seuran kokouksessa 6:na p. tätä kuuta ilmotti Esimies Seuralle lahjaksi lähetetyn: Knkliselta Kirjaston hoitajalta Arvidssonilta Svenska Foruskrift-Sällskapets Handlingar ja Wiedemanilta Versuch einer Grammatik der tscheremissischen Sprache ynnä Versuch einer Grammatik der syrjänischen Sprache. Samalla päätti myös Seura vähitellen lähetettäväksi toimitettavista kirjoistansa Kunnia ja Tiedustus-jäsenillensä sekä Kirjallisuus-seuroille Tartolinnassa ( Torpatissa ) Tallinassa ( Räävelissä ), Riigassa, Tukhulmissa, Kyöpenhaminassa ja Viipurissa, jotka ovat Seuran kansa yhteydessä. Eri kokouksessa oli kesällä päätetty ostaa Kirkkoh. Rosenplänteri-vainajan Virokielinen kirja- ja kirjotus-kokous 100 Rplalla hpssa; mutta kuin Virolainen kirjallisuus-seura on sittemmin tarjonnut siitä 150 Rplaa, päätettiin ensin mainitun Seuraa kansa keskustella asiasta, ennekuin tämä osto lopullisesti päätetään. Mainittiin Maisteri Reinholmin ja Oppilaan Europäuksen takasi lähteneen 50 Rplaa hpssa Kirjallisuuden Seuralta Saadusta matkarahastansa annettavaksi sille, joka tahtosi lähteä Laatokan länsirannoilla keräämään runoja ja satuja. Ilmotti Rahavartia Suomen Kadetti-koulun Haminassa nuorisolta tulleen 200 Rplaa hpssa, saadut heiltä toimitetusta ja Kirjallisuuden Seuran hyväksi myötäväksi annetusta runollisesta kirjastansa: " Finska Kadetten. " Oppilas Polén jätti Seuralle koko joukon Tohtor Lönnrotille lähetettäviä oudompia suomalaisia sanoja. Kuopiosta. Maamiehen Ystävä tietää mainita siellä 6 ja 7 p. tätä kuuta pidetyistä markkinoista: " Meidän markkinoilla, joita pidettiin viime keskiviikkona ja Tuorstaina, oli aivan vähän rahvasta ja tavaraa. Kova pohja-tuuli esti venemiehiä tulemasta ensi päiväksi Rukiista maksettiin 15, ohrista 14 ja potaatista 3 ruplaa tynnyri, voista 7 ja talista 6 ruplaa leiviskä. Hyviä hevosia ei paljon näkynyt ja olivat kalliissa hinnassa niinkuin sarvikarjakin. " Sekä pohjois-Savossa että Karjalassa oli kasvut pelloilla niin kauniit leikkuun aikana, että moni kappamies jo vaikutti jyvistään ei saavan mitään hintaa, luultiin esim. rukiin hinnan alenevan noin 11 Rplaan. Vaan edellinen kertoomus näyttää jyvät olevan näin syksyhinnaksi kylläki kalliita. Sen taisi Savo- ja Karjalaisten usein mainittu hitaus ja paha-tapa saada toimeen. He muka myöhistyttivät leikkuun viimesilleen, jättivät vielä lisäksi niin kauvan kuhilaalle seisomaan, että syksy-sateet joutuivat ja omilla silmillämme näimme monen pelloilla ko'ottavan ohria, jotka jo ei ainoastaan kuhilaan tyvi-päästä mutta, missä kasvu oli ollut kehnompi, myös latvasta olivat muuttuneita, mustuneita. Arvattava on, että monen ohrat ennättivät itää aivan lopen. Hippakunnan Sanomia. Porvosta: Papin Kirkkoherran tutkinnon otti 25 p. Syysk. P. Saarnaviran Kandidaatti K. K. Pfingsten, joka myös papiksi vihittiin 26 p. samaa kuuta. - 29 p. Syysk. Virkavakuute Papismiehelle W. K. K. Pfingsten'ille Kirkkoh. virkaan Viipurin Saksalaisessa Seurakunnassa. - Vaaliin pantu: Kihtelysvaaran Kappeliin, 1:ksi asetettu Kappalainen Helsingin pitäjässä, v. Kirkkoh. S. Strömmer; 2:ksi Heinäveden Kappalainen, v. Kirkkoh. E. J. Harlin; 3:ksi asetettu Kappalainen Rääkylässä A. M. Brummer, ja Kappalaisen virkaan Jorosissa: 1:ksi Kirkkoh. Apul. Liperissä R. A. Hypén; 2:ksi Rukoushuoneen Saarnaajaa Rautavaarassa P. V. Reiglick; 3:ksi Rukoush. Saarnaaja Lapinlahdella K. Kiljander. - Virkavapaus kivuloisuudesta vielä kuukaudeksi 1 päivästä tätä kuuta Kirkkoh. Apulaiselle, v. Kirkkoh. R. Blomqvistille. - Kuollut: Kirkkoh. Apul. Sakkolassa O. E. Savander 13 p. Syyskuuta ja Kappalaisen Apul. Jaakkimassa Pernharti Platán 3 p. Lokakuuta. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|