Romahtaako rintama? keskustelu jatkuu

[Emma-Liisa]

Haagin masotaohjesäännön mukaan desanttien suuri enemmistö olivat laittomia taistelijoita ja niihin kohdistamat kuolemantuomiot olivat sekä kansainvälisen oikeuden - ja Suomen omien lakien - mukaan ihan laillisia, siinä ei ole mitään epäselvää. Samalla tavalla karkureiden ja kieltäytijien teloitukset ovat olleet ihan laillisia. Myöskin ne pimentoon jääneet! Tästä ei kai ole mitään erimielisyyksiä. Voidaan tietenkin kysyä, niin kuin Ylikangas tekee, oliko mahdollisesti tämän Heinrichsin 20.6.1944 annetun käskyn mukaan täysin laillista ampua vankilasta tuotuja jotka kieltäytyvät menemästä rintamalle?

Kirja ei ole nyt tässä, joten en voi tarkistaa, puhuuko Ylikangas vankilasta tuoduista mitään. Ydinkysymys hänen kirjassaan käsittääkseni oli, että komentajan oli jo ennen 4.7.44 laillista ampua karkuri pakotilanteessa (esim. se että Karjula ampuu Tuntemattoman Viirilän oli laillista - vaikka sinänsä tyhmää, koska kyseessä oli joukkopako. joka nimenomaan tuosta tilanteesta vain lisääntyi), mutta *ei* ollut laillista ampua jotakuta, joka oli pidätetty karkuruuden tähden ja kieltäytyi kahdesti palaamasta rintamalle (siis kun akuutti tilanne oli ohi). Osa näistä tapauksista olisi Ylikankaan mukaan sattunut rintamalla, osa selustassa.

Sitten ovat vielä pidätystä pakomatkalla ja kotiseudulla vastustaneet. On kai selvää, että joskus oli kiusaus ampua kuoliaaksi, eikä vain haavoittaen. Tosin tilanteita on vaikea arvostella: jos kaverilla oli pyssy, niin "varmuus oli paras". Mutta eivät nämäkään tapaukset oikeastaan kuulu Ylikankaan kategoriaan "laittomat teloitukset".

se, että näiden desanttien teloitukset olivat kansainvälisen lain mukaisia ei rauhoittanut kaikkia. Totuus on se, että Neuvostoliitto ei koko olemassa-olonsa aikana hyväksynyt kansainvälisen oikeuden perusasioita!
Tämän asian tiesi liiankin hyvin ne suomalaiset sotilashenkilöt, jotka yksinkertaisesti olivat varuillaan.

Selvä se, mutta miten neukkudesanttien ampuminen ja salailu liittyy suomalaisten karkurien ampumiseen ja salailuun? NL:hän oli kiinnostunut vain em. asioista, jälkimmäinen oli lähinnä Suomen vasemmiston heiniä. Ylikangas kertoo eduskuntakyselyistä, jotka eivät kuitenkaan johtaneet tuloksiin.

Vai tarkoitatko, että koska salailu onnistui edellisessä tapauksessa, niin miksei jälkimmäisessäkin? No, ainakin jälkimmäinen oli vaikeampaa, koska siitä olivat kiinnostuneet suomalaiset, jotka olivat sodan jälkeen paikan päällä. NL:n oli vaikea tarkistaa asioita kaukaa, ja siksi syytteet esim. "Lista 1:n" vastaan olivat epämääräisiä. (Varmaan silläkin listalla oli mukana myös "syyllisiä", muuhan ei ole mahdollista. Mutta sodan jälkeen syytettyjen etuna oli yhteisrintamassa torjua kaikki syytökset.)

[laitman]

Hei!
Vastaan nyt lyhyesti tähän Emma-Liisan juttuun: Osoittautui että Valvontakomissio ei juuri ollut kiinnostunut, ei desanttien eikä karkureiden ja muiden teloituksista! Mutta tätä ei tiedetty sillä hetkellä kun lähdettiin Ruotsiin ja putsattiin arkistoja. Ja siksi nämä toimenpiteet ovat ihan ymmärrettäviä.
Svenssonin 7.D:ssa teloitettiin pikaoikeuden päätöksellä korpraali Ahomäki ja sotamies Mäkelä 20.12.1941. Tilanne oli silloin juuri se, että ei ollut enää "akuutti tilanne" vaan lopullinen kieltäytyminen tapahtui kymmenkunta kilometriä rintaman takana.
Tämän takia on syytä olettaa, että esim Luumäellä HTK 4:ssä on kenties menetelty samalla tavalla. Sinne Svenssonin armeijakunnan 9.SPol.K:sta oli lähetetty komennuskunta "karkureiden käsittelyä varten". Ei siis pidättämään vaan käsittelemään jo pidätettyjä.
Mitä tulee Tapanaisen tekemisiin vuonna 1944 täytyy esittää seuraava kysymys: Olisiko se mahdollista, että Tapanainen olisi sotatuomarina johtanut valatilaisuutta Lappeenrannassa 18.6.1944, jonka jälkeen hän on istunut siellä tekemättä mitään, vaikka Päämajan oikeudenhoitotoimisto oli heinäkuun alussa pyytänyt oikeuskansleria pikaisesti valtuuttamaan uusia sotatuomareita "koska kaikki joilla on valtuudet toimia sotatuomarina ovat nyt täystyöllistettyjä", ja sitten kun tilanne on rauhoittunut niin tarvitaan taas Tapanaisen palveluksia sotatuomarina Mikkelissä, marraskuussa 1944?
Laitman

[Suntio]

Syksyllä maasta poistuivat sellaiset henkilöt jotka tiesivät eniten ja voidaan olettaa, että samalla myöskin putsattiin pois juuri ne arkistot, jotka olisivat kertoneet paljon.

Vahvoja oletuksia tuntuu löytyvän. Ketkö poistuivat ja mitkä arkistot putsattiin? Toisessa maailmansodassa, siis sodassa, vakoojan kohtalo oli kuolema! Tämä ei eritellyt sitä oliko kyseessä oman vai naapurimaan kansalainen.

Osaatko Laitman kertoa kuinka monta vakoojaa teloitettiin, jotta saisi jonkinlaisen mielikuvan arkistojen putsauksen laajuudesta?

[Suntio]

Tämän takia on syytä olettaa, että esim Luumäellä HTK 4:ssä on kenties menetelty samalla tavalla. Sinne Svenssonin armeijakunnan 9.SPol.K:sta oli lähetetty komennuskunta "karkureiden käsittelyä varten".

Homma selkis Ensin oli Tapanaisen salainen kenttäoikeus Huhtiniemessä, sitten likvidointielin HTK 1:ssä Lappeenrannassa ja lopuksi karkurien käsittelykomennuskunta HTK 4:ssä Taavetissa.

[Sauli]

Laitman kirjoitti: "Svenssonin 7.D:ssa teloitettiin pikaoikeuden päätöksellä korpraali Ahomäki ja sotamies Mäkelä 20.12.1941. Tilanne oli silloin juuri se, että ei ollut enää "akuutti tilanne" vaan lopullinen kieltäytyminen tapahtui kymmenkunta kilometriä rintaman takana.
Tämän takia on syytä olettaa, että esim Luumäellä HTK 4:ssä on kenties menetelty samalla tavalla. Sinne Svenssonin armeijakunnan 9.SPol.K:sta oli lähetetty komennuskunta "karkureiden käsittelyä varten". Ei siis pidättämään vaan käsittelemään jo pidätettyjä."

Minun mielestä päätelmäsi ei ole mitenkään uskottava. Svenssonin päätöksen ja Taavetin välissä on yli kaksi ja puolivuotta sotaa ja aivan eri tilanne.

Karkureita käsiteltiin kymmenissä paikoissa kesällä 1944. Yleinen päämajassa, eri armeijakunnissa ja divisioonissa sekä kotijoukoissa käytetty asiakirjan otsikko oli "karkurien käsittely". Ja tuo otsikko ei todellakaan tarkoittanut teloituskomennuskuntia.

PS. Käsitellä-termin siältöön kuuluu myös pidättäminen.

[Emma-Liisa]

Svenssonin 7.D:ssa teloitettiin pikaoikeuden päätöksellä korpraali Ahomäki ja sotamies Mäkelä 20.12.1941. Tilanne oli silloin juuri se, että ei ollut enää "akuutti tilanne" vaan lopullinen kieltäytyminen tapahtui kymmenkunta kilometriä rintaman takana.

Tuosta teloituksestahan päätti pikaoikeus eli kaikki meni ihan laillisesti (= silloisen lain mukaan).

Ylikankaan teesihän on, että kesällä 1944 karkureita (sekä rintamalla että selustassa) teloitettiin ennen 4-7. *ilman* oikeuden päätöstä eli siis murhattiin.

Lisäys: komentajan oikeus käyttää asetta karkureita vastaan koski nimenomaan akuuttia tilannetta. Kun tilanne oli ohi, asia oli vietävä oikeuteen.

[Ilmo Kekkonen]

Laitman esittää jatkuvasti kummallisen vääriä tietoja. Kaikkiin HTK:iin perustettiin sotapoliisin hoitama karkurien kokoamispaikka tai järjestelykeskus. Sinne koottiin karkurit, joilta tarkistettiin henkilöllisyys ja yksikkö. Sen jälkeen heidät luovutettiin yhtymien opaselimille, jotka kuljettivat heidät takaisin joukkoihin. Siellä heidät kuulusteltiin ja asetettiin tarvittaessa kenttäoikeuteen. Sotapoliisilla ei ollut mitään tuomio- saati teloitusvaltuuksia.

Tapanainen se aina kummittelee. Kesällä 1944 hän oli armeijan tehtäviin yli-ikäinen siviilimies. Hän otti sijaisena vastaan sotilasvalan. Se on totta. Hän oli KOP:n johtaja, kaupunginhallituksen, vss- ja majoituslautakuntien jäsen. Ainakin osan heinäkuuta ja elokuun alkua hän oli evakossa Loimaalla. Nämä asiat on selvitetty Pasi Jaakkosen HUhtiniemi-kirjassa, jossa on perusteellinen selvitys Lappeenrannan kesästä 1944.

Sikäli kuin L:ssa tarvittiin oikeusistuinta, asiat hoiti Lauritsalassa vakinaisesti toimiva IV AKE:n KeO, joka tietysti saattoi istua myös kasarmialueella. Tapanaisen jatkuva esiin vetäminen osoittaa vain Huhtiniemen huhu näyttää iskostuneen siihen uskovein tajuntaan lähtemättömästi. Kyse on uskon panssarista, jonka läpi ei mikään tieto pysty tunkeutumaan.

[Suntio]

Taas osuit naulan kantaan Emma-Liisa, Ylikankaan todistelu on vain teesien sarja, jotka perustuvat edelliseen teesiin ja siitä johdettavaan uuteen teesiin. mot.

Teesi (kreik. θέσις) on tavallisesti retoriikkaan kuuluva lyhyeen muotoon saatettu väite, väittämä, joka otetaan keskustelun tai väittelyn kohteeksi tai todistettavaksi.

Nyt pitää löytää todistaja, Ylikankaasta ei siihen ole, vaikka hän onkin tosi hyvä teesiensä julistamisessa

[laitman]

Hei!
Tähän lyhyesti: ei Tapanainen niin yli-ikäinen ollut ettei hänen palveluksiaan sotatuomarina olisi taas tarvittu Päämajassa marras- ja joulukuussa 1944. Moni muukin sotatuomari oli samanikäinen.
Koska tässä vannotaan Pasi Jaakkosen nimeen on syytä esittää hyvin lyhyt kysymys (YLE:n toimittajat eivät sellaista osaa!). Pasi Jaakkonen väitti Arto Nybergin haastattelussa, että Tapanaisen omaiset vosivat vaatia korvauksia erinäisistä väitteistä, että Tapanainen olisi antanut kuolemantuomioita sodan aikana ja kesällä 1944. Tämä on muka kuolleen henkilön häpäisemistä! Tämän takia kysyn: Jos sotatuomari on antanut lakiin perustuvia kuolemantuomioita niin millä tavalla siitä kertominen olisi kuolleen henkilön kunnian loukkaamista?
Sitäpaitsi henkilö on ollut kuollut yli 20 vuotta jolloin tämä mahdollisuus raukeaa!
Tämä on todella ihmeellinen väite: Oikeusministerinä oli 1950-luvulla RKP:n yksi kansanedustaja joka toimi sotatuomarina 1941 ja yhden päivän aikana 1941 antoi jopa 9 kuolemantuomiota ja määräsi ne heti pantavaksi täytäntöön, eikä kenellekään tullut mieleen syyttää häntä mistään, koska hän oli toiminut täysin lakien mukaan niin kuin Tapanainen.
Lyhyesti: Mitä Suntio sanoo tästä Jaakkosen kaksinkertaisesta faktavirheestä? Mielenkiintoista kuulla!
Jaakkosen puheet ovat muutenkin täynnä asiavirheitä! Yksi Luumäen KEK:issä palvellut mies oli hyvin järkyttynyt tästä haastattelusta: "Jotakin eihkä minä tietäisin, olinhan siellä minäkin!"
Laitman

[Suntio]

Tämä on todella ihmeellinen väite: Oikeusministerinä oli 1950-luvulla RKP:n yksi kansanedustaja joka toimi sotatuomarina 1941 ja yhden päivän aikana 1941 antoi jopa 9 kuolemantuomiota ja määräsi ne heti pantavaksi täytäntöön, eikä kenellekään tullut mieleen syyttää häntä mistään, koska hän oli toiminut täysin lakien mukaan niin kuin Tapanainen. Lyhyesti: Mitä Suntio sanoo tästä Jaakkosen kaksinkertaisesta faktavirheestä? Mielenkiintoista kuulla! Jaakkosen puheet ovat muutenkin täynnä asiavirheitä! Yksi Luumäen KEK:issä palvellut mies oli hyvin järkyttynyt tästä haastattelusta: "Jotakin eihkä minä tietäisin, olinhan siellä minäkin!" Laitman

En tunne Jaakkosen virheiden määrää, mutta ilmeisesti ne eivät ole lähelläkään virheiden suurmestarin uusinta ennätystyn kirjaa. Kuulemma kirjasta tuskin löytää virheetöntä sivua. Ei edes kirjan jatkopainosten jatkopainoksista ehdi hänen kriitikkonsa poistamaan virheitä samassa tahdissa kuin tulee uusia painoksia. Ylikankaan pitää takoa rahaa nyt kun sitä on jaossa, virheillä ei ole nyt niin suurta väliä!

Pahimmat murhamiehet ja Suomen kansan viholliset on toki Heikki poistanut muutoinkin epämääräisesti kootusta porukasta, jolla hän yrittää löytää perusteita osoittamaan, että suomalaiset upseerit olivat samanlaisia kuin natsiupseerit. Ja, että Suomi säilytti itsenäisyytensä sillä, että upseerit kunniamerkkien ja ylennysten toivossa ampuivat ja metsästelivät alaisiaan pitkin rintamia ja niiden takana.

Sen mitä olen Jaakkosta seurannut, niin Iltasanomat ei ole syyllistynyt huhujen levittämiseen, niin kuin kaikki muut merkittävät viestimet ovat tehneet. Jaakkosen ansiot niin Viipuri- kuin Huhtiniemi-caseissa ovat kiistattomat. Sanoisin, että ihailtavaa paneutumista. Tosin Ylikangashan ryösti asiat törkeästi itselleen. No sehän on allamainittujen lehtien mukaan toki Heikiltä sallittua. Onneksi nyt on käynnistymässä useita tutkimuksia moisesta sopulilauman medioinnista ja siitä miten alas rippumaton lehdistömme on vajonnut YLE:stä puhumattakaan. Tässä yhteydessä Iltasanomien ote tulee varmasti näkyviin.

Kaikein pahin huhugeneraattori on ollut Helsingin Sanomat (pelkkiä ylikankailijoita, perässähiihtäjiä) Etelä-Saimaa (tuunuslause: "kriitikitöntä viestintää yli 10 vuotta") ja Seura-lehti (toimittajan henkilökohtainen ristiretki). Tuohon puppugeneraattorilistaan voisi myös lisätä toimittajien nimet, jos niitä haluat. He kertovat olevansa tutkivia journalisteja ja höpö-höpö.

Mutta Tapanaisesta. Hänen osalta käyty avoin viestintä on ollut todella loukkaavaa. Vielä vuosi sitten sinunkaltaisesi pitivät häntä satojen miesten salaisen teloitusjärjestelmän pääpyövelinä. Törkeää ja erityisesti hänen tyttäriään kohtaan. Heidätkin herra Tasihin otti maaliksi!

Luumäen KEK oli todellakin hirveä paikka, ruumiita kärpästen peittämänä pitkin pihoja. Se oli oikeasti todella kauheaa.

[Ilmo Kekkonen]

Pasi Jaakkonen on tehnyt Huhtiniemi-kirjassaan tarkkaa työtä. Omien tutkimustensa lisäksi hän käytti sotilasasiantuntijoita tarkistamaan kesän 1944 tapahtumia. Kauhuissaan voivat olla vain Sahlstedtin, Rislakin, Arposen, Ylikankaan jne. kaltaiset väärien tietojen esittäjät. Juuri siksihän Jukka Tarkka haukkui Jaakkosen kirjan Hesarissa ja Ylikangas jatkoi blogissaan. Pasi toi nimittäin julki Ylikankaan todellisen roolin Huhtiniemi-huhun ylläpitäjänä. Sehän oli lähtökohtana hänen uudelle kirjalleen. Siinä hän kieltää vain salaisen tuomioistuimen, mutta uskoo Huhtiniemi-huhuun muuten ja väittää Lappeenrannassa teloitetun kymmeniä karkureita. Teloittajiksi nimetään nyt HTK 1:n upseerit. Pienintäkään todistetta ei löydy, mutta uskohan riittää.
Juha Vaheen arvio kirjasta on hyvä.

[Emma-Liisa]

Eilen tuli Historiallinen Aikakauskirja, jossa oli laaja arvio Ylikankaan teoksesta. Näyttää siltä, että hän ei ole käyttänyt moniakaan arkistoja, jotka ovat olleet saatavilla. Miksi ei? Oliko kiire saada kirja markkinoille huhujen jälkiaallossa?

[Suntio]

... että hän ei ole käyttänyt moniakaan arkistoja, jotka ovat olleet saatavilla. Miksi ei? Oliko kiire saada kirja markkinoille huhujen jälkiaallossa?

Siltäpä tuo vaikuttaa. Ylikankaalle tuli paniikki saada kirjansa markkinoille ennen Pasi Jaakkosta. Miksi muutoin kirjassa on 20 sivua Huhtiniemi-pyörittelyä, ajatus katkeaa ja lopussa Tasihin paljastuukin ratkaisevan johtolangan löytäjäksi ja Ylikangas pääsee irti Huhtiniemi loastaan, joka on jo vaarassa ryvettää koko miehen. Jotenkin tuntuu siltä, että tiedemiehellä todistelu pätkii Huhtiniemi luvussa. Mutta kaikki hyvin, koska julkisuudessa Ylikankaasta tehdään Huhtiniemen sankari: mies, joka selvitti Suomen kansaa piinanneen mysterion. Pistää hymyilemään

Tässä samassa Huhtiniemikuviossa Ylikangas siivoaa Historian solmukohdat kirjansa 2.painoksen sivut 288-289 aivan uuteen uskoon. Niin se muuttuu professorin johtopäätökset ja nopeasti. Keskeisten päätelmien osalta kyseessä on kaksi eri kirjaa. Tässä samassa aikataulussa Heikki muuttaa myös uusimman romaaninsa todistelun Huhtiniemeen liittyen ja siitä irti päästäkseen hän revittelee julkisuuteen todellakin harrastelijatutkijamaiset johtopäätöksensä suuren tiedemiehen albsoluuttisena "totuutena" julkisuuteen. Ja niihin uskotaan, kun Ylikangas niin sanoo. Mitä siitä, todistaako hän mitään, riittää kun kertoo. Hesarin kirja-arvio on tästä rähmälläänolosta toistaiseksi paras esimerkki.

[laitman]

Hei taas!
En ole kertaakaan väittänyt, että Tapanainen olisi syyllistynyt laittomuuksiin, joten on edelleen syytä kysyä sitä samaa: Mitä pitää ajatella tästä Jaakkosen TV 1:ssa esittämästä väitteestä, jossa yhdessä ainoassa lauseessa oli kaksi päällekkäistä virhettä eikä toimittaja reagoinut! Muutenkin voisin luetella pitkän rivin selviä faktavirheitä Jaakosen väitteistä. Se Seura-lehden toimittaja, jonka Jaakkonen on maininnut totesi lyhyesti, että Jaakkonen on esittänyt hänestä paljon väitteitä ja kaikki ovat vääriä. Se siitä!
Muutenkin oli huvittava tapaus tuo IS:n ivailu Seura-lehden jutun jälkeen tästä "projekti" sanasta! Että projekti-sana olisi ollut tuntematon 1944!???
Tiedän varsin hyvin, että juuri juristit ja myöskin jotkut upseerit tykkäsi vät paljon sellaisista sanoista, jotka alkoivat pr-kirjaimilla. Vuonna 1943 oli näille tehty"Suomalais-ruotsalais-saksalainen Lakikielen sanakirja", toimittanut oikeusneuvos, lakit.tri Y.J.Hakulinen, Kustannusosakeyhtiö Kivi.
Oletan, että yksi tavoite oli että saksalaisten kanssa kun ollaan tekimisissä niin osataan käyttää oikeita termejä?
Otetaan nyt tämä, näissä ympyröissä ahkerasti käytetty kirja, käteen ja aukaistaan sivut 300-302, jotka ovat täynnä näitä pr-kirjaimilla olevia sanoja juristien käyttöön, niitä on satoja prejudikaatti, prosessi, prokura, projisoida, promemoria, jne. Eli kyllä näitä juuri pr-kirjaimilla alkavia sanoja käytettiin ahkerasti myöskin Suomessa.
Ruotsista tulivat rakennusmiehet tekemään rakennusprojektia Salpa-linjalle, Boforsin asesuunnittelijat puhuivat projektiileistä jne. Joten se ivailu IS:ssa oli turha.
Vielä kerran, en ole väittänyt, että suomalaiset upseerit olisivat kuin natsiupseerit , mutta täytyy muistaa, että mm sellaiset toimenpiteet, joista mm Lindstedt (sivu 559) kertoo Ehrnroothin käyttäneen JR 7:ssa 13.7.1944, olivat tarpeen jotta kuri säilyisi ja siten joukon taistelukelpoisuus.
Päinvastoin yhdyn täysin siihen mitä mm Talvela sanoo kurin ylläpitämisestä usean otteeseen muistelmissaan "Sotilaan elämä". En ymmärrä mistä kiikastaa?
Opetuksen vuoksi kerron mitä Kirk Douglas on kirjoittanut omasta elokuvastaan "Paths of Glory". Tositapahtumiin perustunut elokuva kertoo kenraali Réveilhacin joukoissa länsirintamalla ( Ensimmäinen maailmansota) taphtuneesta joukkokieltäytymisestä, kenttäoikeudesta ja teloituksista! Päinvastoin kuin Siilasvuon, Martolan ja Ehrnroothin ehdottamat toimenpiteet nämä omien ampumiset kohdistuivat osittain syyttömiin sotilaisiin.
Ranskassa reaktio oli joka tapauksessa sellainen, että elokuva oli kielletty pari kymmentä vuotta ja Ranska boikottoi niitä festivaaleja, joissa tämä esitettiin. Nyttemmin Ranskassa on tunnustettu, että elokuva on tarpeellinen ja hyvä!
Tämä ensi reaktio johtui siitä, että ei Ranskassa sellaiset sankarit kuten Petain ja Weygand oli nostettu jalustalle, eikä haluttu ymmärtää, että rintamalla tarpeellinen kuri vaatii myöskin kovia toimenpiteitä.
Siksi nostan hattua Talvelalle, siitä että hän sanoo suoraan mitä sota vaatii kurinpidon kohdalla!
Ja myöskin Suomen armeijalle, joka viime sodissa "puhtain asein taisteli puhtaan asian puolesta".
Nyt ajattelin, että tämä aihe saa vähäksi aikaa jäädä minun osaltani, koska ajattelin aloittaa keskustelun ajallisesti paljon lähempänä olevasta aiheesta, mutta muistettakoon, että Seura lehdessä olleet todistajalausunnot hautaamisesta ovat edellään tutkimatta ja myöskin olisi syytä tehdä vaikkapa väitöskirja mitä kaikkea hävitettiin, ja miksi, arkistoista syksyllä 1944.
Laitman

[Suntio]

Tiedän varsin hyvin, että juuri juristit ja myöskin jotkut upseerit tykkäsi vät paljon sellaisista sanoista, jotka alkoivat pr-kirjaimilla. Vuonna 1943 oli näille tehty"Suomalais-ruotsalais-saksalainen Lakikielen sanakirja", toimittanut oikeusneuvos, lakit.tri Y.J.Hakulinen, Kustannusosakeyhtiö Kivi.

Vai, että projekti-sana nyppii. No niin se nyppii muitakin. Onko kukaan löytänyt sanaa sodanaikaisista asiakirjoista? Mitä lakimiesten sanakirjaan tulee, niin epäilenpä löityikö sodan aikana upseereita, joita moinen teos olisi kiinnostanut.

Se mitä ihmettelet Nybergistä Jaakkosen haastattelun liittyen, niin on aivan totta. Normaali toimittaja, joka ei ole syvällisesti perehtynyt siihen mitä on tekemässä. Tosin haastattelu oli todella hyvä. Paras mitä asiasta on käyty. Nimittäin siinä ei ollut ylikankailumaista rähmällään oloa, eikä samaan oireyhtymään kuuluvaa luulottelua, Kiitos Arto Nyberg

Hyvä esimerkki toden synnyttämisestä huhun perusteella on Launtaiseura. Nyt jo toimittajaressu piti viime seurassa täysin totena ja faktana Heikin tarinoita. Moraalitonta, sanoisin!