caput
Posts: 19
Joined: 16.08.08 19:09

24.10.08 21:40

Juhani Pesu kirjoitti:
Ja sitten se fakta:

Virallisesti Kaarinan aateloitua sukua, tai vaakunaa ei ole olemassakaan, kuten Ruotsin ritarihuone voi vahvistaa;


Oletkin Juhani tätä nykyä varmaan jo paremmin informoitu Kaarinan Maununtyttären vaakunasta ja hänen aateloinnistaan.
Koska sain sinulta mielestäni ansiotonta arvostusta "vaakunan sensaatiomaisena löytäjänä" jatkan kuitenkin hieman ettei kenellekkään forumin lukijalle jäisi asiassa epätietoisuutta:

Kuningas myönsi aatelisarvon ja vaakunan tulevalle vaimolleen 1568. Tarkempaa päivämäärää en ole ylös kirjannut. Asiasta kertoo mm. Ingvar Anderssonin teos ERIK XIV .
Jos Ruotsissa olisi tuolloin ollut Ritarihuone ei Kaarinaa olisi sinne voitu sisäänkirjata. Aatelissukua edusti Ritarihuoneella suvun vanhin miespuolinen edustaja tai hänen valtuuttamansa aatelismies. Edustuskelpoisuus edellytti myös mm. 25 vuoden ikää.
Vaikka Ruotsin Ritarihuone käsittää tuhansia sukuja ei läheskään kaikki suvut kirjauttaneet itseään sinne. Näillä suvuilla on oma järjestönsä tänäkin päivänä.
Samainen Anderssonin kirja myös kertoo ERIK XIV:n suhtautuneen vielä vankeusaikanaankin toistuvasti jyrkän kielteisesti kruunun periytymiseen naislinjaa myöten. Aikaisemmin kerroinkin jo Sigrid Vasan jälkeläisten lainsäädännöllisesti olleen kelvottomia kruunuun.
Kaarina Maununtyttären ja Åke Tottin vaakunat on esitetty myös mm Gardbergin kauniisti kuvitetuissa kirjoissa.
Vielä useammat ovat ihailleet niitä jo kolmena vuosisatana Turun Tuomiokirkossa. Vaakunaselitys löytyy Frithiof Dahlbyn teoksesta Svensk heraldisk uppslagsbok

Ruotsin valtion vaakunan evoluutiota Keskiajalta Vaasoihin on esitetty erittäin havainnollisena 8:n väripiirroksen kuvasarjana Ottfried Neubeckerin teoksessa HERALDIK Källor, Symbolik, Använding.
Edellämainituissa kirjoissa on myös kuvitusta & tietoa rankikruunuista (ja rankikypäristä)

Terveisin Caput

Juhani Pesu

25.10.08 12:35

Nimimerkki Caput on väittänyt seuraavaa:
caput wrote:2. Åke Tottin hautavaakunassa ensimmäisessä ja toisessa kentässä on 3 kruunua. Ne periytyvät Henrik Tottin isoäidin Kaarina Maununtyttären vaakunasta 1500-luvun puolelta.
3. Edelleen Henrik Tottin vaakunapiirroksen toisen kentän Göta-leijona kolmen virran yllä periytyy myös Kaarina Maununtyttären vaakunasta.
4. Åke Tottin hautavaakunan kruunu ei ole majesteetillinen vaan aatelinen ranki- eli arvoasemaa osoittava kruunu. Sitä vastoin Kaarina Maununtyttären vaakunan kruunu on majesteetillinen (en ole kuitenkaan varma termin oikeellisuudesta)
Onko meitä johdettu harhaan? Eikö Caputilla ole esittää jo iloitsemaamme
dokumentointia 1500-luvulta peräisin olevasta Kaarina Maununtyttären
sukuvaakunasta, joka sisältäisi " 3 kruunua ja Götan leijonan kolmen virran yllä"?

Miksi nimimerkki Caput saattaa pilailullaan naurunalaiseksi kanssakeskustelijoitaan, jotka ovat ottaneet moiset väitteet todesta, sekä Agricolassa, että Suku-Forumilla?

Vallananastajien kruununperimysjärjestyksen laillisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Ote Biaudetin Prinssi Gustaf-opuksesta, joka ketjussa on julkaistu, puhuu puolestaan.

JP

caput
Posts: 19
Joined: 16.08.08 19:09

25.10.08 15:42

Juhani, nyt en ymmärrä pointtiasi.
Itse kirjoitit Henrik Tottin Majesteetillisella kruunulla varustetusta vaakunapiirroksesta, jonka kuvailit varsin yksityiskohtaisesti ja selkeästi.
Minä tarkastin kirjallisista lähteistä mistä Tott oli piirustelujensa aiheet saanut. Voit myös itse tarkistaa ne.
On käsittämätöntä että jos yritän hyväntahtoisesti korjata mielestäni virheellisiä tulkintoja ja auttaa muutenkin niin Juhani Pesun mielestä se on pilkkaa ja herjausta.
Mielipiteisiisi en tietenkään voi vaikuttaa mutta keskustellaan mielummin aiheesta rakentavasti.
Kuten kerroin minulla ei ole kopiota Henrik Tottin piirroksesta. Käsitykseni mukaan sinulla sellainen on koska kehaisit sen pääsevän jopa koristamaan tekeillä olevan kirjasi kantta. Olisitko hyvä ja julkaisisit kuvan niin voimme nopeasti tarkistaa onko kruunu "majesteetillinen" vai aatelinen.
Mitä tulee eillaisten symbolien "lainailuun" olen jo tuonut esiin sen olevan kiellettyä vaikka mitään sanktiota siitä ei ole säädetty. Yksityishenkilöiden vaakunoiden lisäksi vastaavia symboleja on kopioitu myös maakuntien, kuntien ja armeijan joukko-osastojen lippuihin. Samat symbolit esiintyvät yhtäaikaisesti myös eri maissa. Voisitko ystävällisesti perustella väitteesi vaakunapiirustuksen sisältämästä valtiopetoksesta?

Joko vihdoinkin päästäisiin keskustelemaan asiallisesti eikä niin että jokaisen eriävän näkemyksen Juhani Pesu leimaa hyökkäykseksi, herjaksi tai pilkaksi?

Vilpittömin ja rakentavin terveisin Caput

ps. Anteeksi kirjoitusvirheet, ilman silmälaseja olen puolisokea!

caput
Posts: 19
Joined: 16.08.08 19:09

25.10.08 16:20

Jatkoa edelliseen:
Viittasit Juhani myös edellä julkaisemaasi Biadetin tekstiotteeseen.
Kyseinen teksti olisi hienoa saada kokonaan joko suomen- tai ruotsinkielisenä laadukkaana käännöksenä.
Julkaisemastasi otteesta tulee kuitenkin, anteeksi vaan, vääjäämättä mieleen 1800-luvun kansallisen heräämisen myötä yleistynyt nykymittapuun mukaan "naivien ja isänmaallisten" historiallisten romaanien genre. Vastaavia kertomuksia julkaistiin paljon myös sen ajan sanomalehdissä, voit tutustua niihin HY:n historiallisessa sanomalehtikirjastossa. Löydät niitä hakusanoilla, Nuijasota, Johan III, Erik XIV jne. jne. Antikvariaateista löytyy myös paljon tämän tyylilajin teoksia: Miekka ja sana, Suomalaisia Sankareita, Erämaan Pappi jne.
Yhteistä näille on historiallisten tapahtumien kulisseihin sijoitettu fiktio, tarkoitus sivistää rahvasta ja kasvattaa kansallishenkeä.

Toivottavasti Biaudet ei ole sortunut moiseen.
Muuten, Vatikaanin salaisessa arkistossa ei ole muuta salaista kuin sen nimi. Useat suomalaiset tutkijat ovat siellä käyneet jo 1800-luvulla. Nykyisin sinne pääsee tutkimaan lähes kuka tahansa. Itsekin olen siellä kerran vieraillut - tosin vain turistiryhmässä.

terveisin Caput

Juhani Pesu

26.10.08 09:22

caput wrote:Minä tarkastin kirjallisista lähteistä mistä Tott oli piirustelujensa aiheet
saanut.
Nimerkki caputin toistuva väite, että Henrik Tottin vaakunamotiivit olisivat
lähtöisin hänen ANOPPINSA 1500-luvulta olevasta vaakunasta ja se, että
Kaarina Maununtyttären vaakuna 1500-luvulla olisi sisältänyt Ruotsin
kolme kruunua ja Götan leijona on niin absurdi ja toistettuna röyhkeydessään niin silmiinpistävä, ettei asiakeskustelu nimimerkki
caputina esiintyvän henkilön kanssa voi jatkua missään muodossa.

Päätän sen kaikilla kanavilla osaltani tähän.

Olen esittänyt mielipiteeni nimerkkikeskustelun sallimisesta asiaforumeilla.
Tämä rupeama vain vahvisti kantani.

JP
caput wrote:Juhani, nyt en ymmärrä pointtiasi.
Itse kirjoitit Henrik Tottin Majesteetillisella kruunulla varustetusta vaakunapiirroksesta, jonka kuvailit varsin yksityiskohtaisesti ja selkeästi.
Minä tarkastin kirjallisista lähteistä mistä Tott oli piirustelujensa aiheet saanut. Voit myös itse tarkistaa ne.
On käsittämätöntä että jos yritän hyväntahtoisesti korjata mielestäni virheellisiä tulkintoja ja auttaa muutenkin niin Juhani Pesun mielestä se on pilkkaa ja herjausta.
Mielipiteisiisi en tietenkään voi vaikuttaa mutta keskustellaan mielummin aiheesta rakentavasti.
Kuten kerroin minulla ei ole kopiota Henrik Tottin piirroksesta. Käsitykseni mukaan sinulla sellainen on koska kehaisit sen pääsevän jopa koristamaan tekeillä olevan kirjasi kantta. Olisitko hyvä ja julkaisisit kuvan niin voimme nopeasti tarkistaa onko kruunu "majesteetillinen" vai aatelinen.
Mitä tulee eillaisten symbolien "lainailuun" olen jo tuonut esiin sen olevan kiellettyä vaikka mitään sanktiota siitä ei ole säädetty. Yksityishenkilöiden vaakunoiden lisäksi vastaavia symboleja on kopioitu myös maakuntien, kuntien ja armeijan joukko-osastojen lippuihin. Samat symbolit esiintyvät yhtäaikaisesti myös eri maissa. Voisitko ystävällisesti perustella väitteesi vaakunapiirustuksen sisältämästä valtiopetoksesta?

Joko vihdoinkin päästäisiin keskustelemaan asiallisesti eikä niin että jokaisen eriävän näkemyksen Juhani Pesu leimaa hyökkäykseksi, herjaksi tai pilkaksi?

Vilpittömin ja rakentavin terveisin Caput

ps. Anteeksi kirjoitusvirheet, ilman silmälaseja olen puolisokea!

caput
Posts: 19
Joined: 16.08.08 19:09

26.10.08 11:59

Juhani hyvä, entistä enemmän olen ymmälläni, etenkin röyhkeydestä jota väität minun viljelevän. Missähän maailmassa ja millähän vuosisadalla sinä elät? Reaktiosi eivät tunnu olevan missään suhteessa itse teemaan, eikä myöskään esittämiini asioihin, jotka sentään voisit tarkistaa ennen lynkkaustuomiota. Kaarina Maununtyttären aateloinnista ja vaakunasta löytyy useista lähteistä esimerkkejä ja kopioita. (Majesteetillinen on muuten väärä termi, oikea on kuninkaallinen). Se alkuperäinen aateliskirja ei voi olla Ritarihuoneella vaan arvatenkin joko Uppsalassa tai Riksarkivetissa.
Mutta jos et halua keskustella niin minkäs minä sille voin. Valinta on sinun. Caput pitää kuitenkin oikeuden kirjoittaa tähän fantasiana pitämäänsä aiheeseen kommenttejaan ja toivoo muidenkin siihen osallistuvan. Kommentoitavaa riittääkin ihan viestiketjun avauksesta alkaen.

Olet maininnut 111 luodin hopeakannun olleen pienen kartanon arvoinen. Koska ja missä?
Tästäkin olisi kiva kuulla perustelut. Tietenkin hopeaesineen arvo on kiinni suhdanteista ja isonvihan jälkeisenä aikana ei ostajia ehkä olisi ainakaan pohjanmaalta kovin monta löytynyt. Olen kuitenkin tarkistanut minkä arvoinen oli 1700 loppupuolella vastaavan kokoluokan kannu (se joka esiintyi perunkirjoituksessa). Perinnönjaon jälkeen kannun olisi voinut realisoida maaomaisuudeksi, Toholammen Oravalasta sillä olisi saanut mantaaliosuuden mukaisesti viljeltyä maata noin 12 hehtaaria ja tilan kokonaispinta-alaksi hieman yli 60 hehtaaria. Sattumoisin tämä tieto löytyi kun Pohjanmaasta kiinnostuneena lähdin etsimään Oravalan taloa Toholammilta. Siellä se löytyy melkein kirkon vierestä vielä tänäänkin kylän nimen muodossa. Itse Oravala kuihtui kirjaimellisesti hopeakannun kokoiseksi ensimmäisessä maanjaossa.

Kannusta, sen modifioinnista, kuhmuista, päärmekirjeiden kätkemisestä kannuun yms. minulla olisi kerrottavaa mutta jääköön tieto toistaiseksi kiintolevyn nurkkaan.

Ystävällisesti lukijoita vaaliaamuna tervehtien !
Caput

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Tott-kuorin dokumentit

17.02.09 11:12

Nettisivulla:

http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9611 ... 20106.html

kerrotaan Kansallisarkistosta löytyneestä Kaarina Maununtyttären muistorunosta, jonka on laatinut Jeremias Petri Parginsulanus.

Uutisen mukaan dokumenttia säilytetiin “Kaarinan haudalla Tuomiokirkossa”, josta se ilmestyi Valtionarkistoon 1900-luvun alussa, mutta joutui sitten hukaan, kunnes vasta v. 1996 sattumalta jälleen löydettiin.

Kyseisen muistorunon teksti on toki ollut tuttu historiantutkijoille, sillä se julkaistiin sellaisenaan mm. O.Ranckenin Karin Månsdotters lefverne-teoksen liitteissä (Bilagan 1. ss. 71-74).

Rancken mainitsee muistorunon sijainneen alunperin Tottien kuorissa Turun Tuomiokirkossa, puupäällysteisessä kuparirasiassa, USEITTEN MUITTEN piiloonpistettyjen dokumenttien seurana.

Rasian sanotaan sittemmin tulleen Kustaa IV Aadolfin aikana (1792-1809) siirretyksi kuorista sisällön maatumisen estämiseksi.

Tämän jälkeen pergamentteja säilytettiin Tuomiokirkon ns. Vanhassa sakaristossa, josta siirto arkistoon 1900-luvun alussa lienee tapahtunut.

“Sensaatiomaisesti” on siis uudelleenlöydetty yksi näistä dokumenteista. Missä ovat muut?

Saiko Valtionarkisto (nykyinen Kansallisarkisto) haltuunsa vain muistorunon?

Poistettiinko kenties jo Kustaa IV Adolfin aikana “Kaarinan muistolippaasta” muistorunoa arkaluontoisempaa tekstiä?
Last edited by Giösling on 17.02.09 13:59, edited 1 time in total.

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Emerentia Tott; revisited

17.02.09 13:58

Kaarinan muistorunossa, jota epätoivoisesti & turhaan yritin siirtää skannaamalla Agricolaan, sanotaan kahdessa viimeisessä riimissä seuraavaa:

“Och hade hon den nåden af Konungh Erich hennes kära man,
Att hennes Förälldrar befvo adlade och fingo ett ädelt nampn.

Och bekommo i vapn en Måna med hielm och skiöldh,
Hvilket henne lände der af både ähra och frögdh.”

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Emerentia Tott; revisited

18.02.09 09:33

Merkittävää edellisessä muistorunonkatkelmassa on se, että Kaarina Maununtyttären
vanhempien aateluus tulee varmistettua aikalaislähteestä. Kuningattaren kuolinrunoon ei toki sopinut sepustella omiaan. Onkin varsin luonnollista, että Erik XIV korotti vaimonsa suvun statusta avionsa yhteydessä.

Sukunimi Månesköld on ollut todennäköisesti käytössä niin Kaarinan vanhemmilla,
kuin hänen sisaruksillaankin, joihin kuului mm. Alftan-suvun matriarkan, Sofia Månesköldin, isä.

Kaarinan muistorunossa kuvattu, puolikuulla varustettu vaakuna on sekin "uudelleenlöydetty" hiljattain Siuntion kirkon sivupöydältä, jossa se muodostaa
säilyneen osan seurakunnan vanhasta saarnastuolista yhdessä Henrik Tottin ja Sigrid
Vasan vaakunapaneleitten kanssa. Erinomainen valokuva kokonaisuudesta ja siihen liittyvä keskustelu löytyvät osoitteesta:

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=4835&page=2

Mitä tulee muistorunon kirjoittajaan, Jeremias Petri Parginsulanukseen, hänen tiedetään olleen Paraisten kirkkoherran Petrus Johanniksen poika ja sen
Johan Persson Wallstenin veli, joka toimi mm. Naantalin & Loimaan kirkkoherrana ja oli aviossa Anna Johansdr Liminguksen (Lithovius) kanssa.
Jeremiaksen veljen vävy oli täten mm. Nils Olofsson Barck, Suur-Köyliön vouti ja Kurck-suvun luottamusmies.

Jeremias Petri Parginsulanuksen arvellaan toimineen Kaarina Maununtyttären “hovisaarnaajana” Liuksialassa tämän kuoleman aikoihin (Ahlqvist s. 128).
Last edited by Giösling on 18.02.09 14:50, edited 1 time in total.

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Kaarina Maununtyttären muistorasia

18.02.09 14:41

Quote (Rancken):

I samma (Tottska) kor säger Lauraeus förvaras ett koppaskrin, beklädt utanpå med träd, uti hvilket flera handskrifter skola gömmas, hvaribland
en intagen längre fram såsom Bil. I. Nu förvaras originalerna i Abo domkyrkas så kallade gamla sacristia. Skrinet skall på Gustaf IV Adolfs befallning
blifvit flyttad för att rädda dess innanmätes förmultning.”

Unquote

Nooteissa viite: “Lauraeus de sacellis seplchralib. In templo cathedr. Ab. s. 9” ja Lauraeuksen opuksen sivuihin 5 & 6.

Kyseessä on ilmeisesti HY:n matrikkelissa esiintyvä:

"sl. 1666 Gabriel Lauraeus Gabriel Olai, Ostrobotniensis 1851. * noin 1649. Vht: Kalajoen nimismies Olof Sigfridsson Laurila ja Sara Pettersdotter. Ylioppilas Turussa sl. 1666 Lauræus Gabr. Olai _ 89. Nimi on kopioitu Pohjalaisen osakunnan matrikkeliin [1666] Gabriel Lauræus. | Notarie i DomCapitlet i Åbo 1673, och tillika Domkyrko Sysloman ifrån år 1678. Död 1681. — Turun tuomiokapitulin varanotaari 1670, notaari 1673, samalla tuomiokirkon taloudenhoitaja 1678. † Turussa 20.1.1681."

Koska Lauraeus on toiminut tuomiokapitulin notaarina ja tuomiokirkon taloudenhoitajana vain reilut viisikymmentä vuotta Kaarina Maununtyttären kuoleman jälkeen, pidän hänen merkintöjään muistolippaasta ja sen sisällöstä varsin luotettavina.

Huomiota kiinnittää myös se, että rasia siirrettiin hautakuorista Kustaa IV Aadolfin henkilökohtaisesta määräyksestä.

Voidaan siis oikeutetusti kysyä; mikä oli hänen intressinsä asiassa? Miksi Valtionarkistoon kulkeutui vain yksi (?) useista dokumenteista?

caput
Posts: 19
Joined: 16.08.08 19:09

Re: Emerentia Tott; revisited

19.02.09 22:26

Giösling kirjoitti:
Merkittävää edellisessä muistorunonkatkelmassa on se, että Kaarina Maununtyttären
vanhempien aateluus tulee varmistettua aikalaislähteestä. Kuningattaren kuolinrunoon ei toki sopinut sepustella omiaan. Onkin varsin luonnollista, että Erik XIV korotti vaimonsa suvun statusta avionsa yhteydessä.

Sukunimi Månesköld on ollut todennäköisesti käytössä niin Kaarinan vanhemmilla,
kuin hänen sisaruksillaankin


Jaahas, tarina on herännyt uudelleen henkiin oltuaan hetken aikaa "telakalla"!
Vaikka en olekaan voinut tutustua Erik XIV:n Kaarina Maununtyttärelle antamaan aateliskirjaan ja sen tekstiin, pidän hyvin mahdollisena että Kaarinan ohella siinä on annettu aatelisarvo myös hänen vanhemmilleen ja sisarilleen. Tällainen on ollut toisinaan tapa! Todennäköisesti siis vanhempien aateluus on syntynyt samana päivänä kuin kuninkaan puolisonkin. Toiset saavuttivat aateluuden sotakentillä osoitetusta urheudesta ja uhrauksista, toiset näköjään silkkilakanoissa!

Mitä tulee Kaarinan Epicedioniaan, ei sen vaiheissa ole mitään ihmeellistä ja salaperäistä. En ole tutustunut Ranckenin väitöskirjaan mutta onkohan hän julkaissut sen kokonaisuudessaan? Runo on nimittäin erittäin pitkä, sen alkuperäinen latinankielinen osa käsittää 92+2 säettä ja sen ruotsinkielinen käännös 107+ 8 säettä.
Tutustumalla Turun tuomiokirkon arkeologian historiaan ja 1800-luvun "kunnostuksiin" selviää paljon tietoa aina Kaarinan haudan ryöstöistä ja häpäisyistä tulipalojen kautta lopulta kirkon ja sen muinaismuistojen inventointeihin.

Teoksessa Kansallispyhättö (2000):
Pergamentille painettuja runoja pidettiin mahdollisesti esillä jonkin aikaa hautajaisten jälkeen, mutta myöhemmin se lojui messinkiarkussa Tottien hautakuorissa. Linnansaarnaaja Adolf Lindmanin mukaan ne olivat sen jälkeen vuoteen 1883 asti vanhassa sakaristossa. Vuonna 1883 sakariston väliseinä purettiin. Esineet ja asiakirjat siirrettiin pois, jolloin hautaruno joutui tilapäisesti kadoksiin. se päätyi lopulta Kansallisarkistoon jossa se kuitenkin katosi. Vasta kesällä 1996 pergamentit löytyivät unohtuneesta kansiosta.

Pergamentin "löytyminen" 1996 ei ole sensaatio, koska kyse ei ole mistään uudesta löydöstä. Tässä yhteydessä "löytyminen" tarkoittaa vain että sen sijainti arkistossa tuli tietoisuuteen. Vastaavasti pergamentin katoamisessakaan ei ole mitään mystistä, se oli vain joutunut väärään paikkaan suuressa arkistossa.

Tästä ei saa kehiteltyä uusia salaliittoja.

Ystävällisin terveisin:
Caputti

caput
Posts: 19
Joined: 16.08.08 19:09

Re: Emerentia Tott; revisited

27.02.09 17:09

16.1.1865 pidettiin "Komiten för återställande af Åbo domkyrkans fornminnen" perustava kokous vuoden 1827 tulipalossa vahingoittuneiden hautojen korjaamiseksi.
Tämä komitea oli varsinainen joukko veijareita, joiden tarkoitus pyhitti käytetyt keinot. Komitea haki rahoitusta hankkeelleen ensimmäisenä Ruotsin Medelpadin naisilta, olihan vallalla yleinen käsitys Kaarinan talonpoikaisesta syntyperästä juuri Medelpadista. Seuraavaksi komitean haukankatse kohdistui Suomen naisiin, jolloin olikin soveliasta antaa kansan uskoa Kaarinan polveutuvan kotimaisesta Särkilahti-suvusta.

Kaarina Maununtyttären arkku siirrettiin Kankaisten kuoriin sijoitettuun sarkofagiin 27.8.1867 kello 17.00 iltapäivällä.

Näin Riikka Vaurio Turun kaupungin historiallisen museon vuosijulkaisussa 1972-73:
Paikalla olivat komitean jäsenet ja heidän kutsumansa 2 lääkäriä sekä joukko uteliaita kaupunkilaisia. Kaarina Maununtyttären arkku oli erittäin huonossa kunnossa ja uhkasi hajota sitä liikutettaessa. Se oli tehty männystä ja sen liitokset oli hartsattu. Kansi oli pirstaleina. Arkku oli ensin päällystetty palttinalla ja sen päällä oli silkkisamettia. Kaikki arkussa mahdollisesti olleet koristeet olivat kadonneet; vain yksi kädensija löydettiin sivupelleistä. Myös itse ruumiissa, joka ilmeisesti oli balsamoitu, näkyi väkivallan merkkejä. Pää ja molemmat kädet olivat irti ruumiista. Sormet olivat kadonneet ryöstäjien saaliiksi niissä olleiden sormusten myötä. Yläleuasta puuttui muutama hammas.

Olettamus että Kaarinan haudan ryöstö ja häpäisy tapahtui venäläisten toimesta ison vihan aikaan ei liene kaukaa haettu.

terveisin Caputti

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Katarina Jagellonican rooli

16.09.09 12:06

Mistä johtuu Katarina Jagellonican kaunisteltu kuva historian lehdillä?

Tiedämme tarkalleen hänen yltäkylläisten, ennennäkemättömien myötäjäistensä määrän ja loiston lähes viimeisenkin bonetin, timantin ja smaragdin tarkkuudella. Samoin sen, mitä “keisarillista sukua olevan ruhtinattaren” vihkisormuksessa luki (“Nemo nisi mors” – ei kukaan muu kuin kuolema).
Mutta missä on kiiltokuvan toinen puoli – se tappava myrkky (sekä abstrakti-, että konkreettinen-), jonka Bona Sforzan ikääntyneen tyttären valtiopetoksellinen nainti Vasa-sukuun toi tullessaan?

Saamme kyllästymiseen asti lukea Sture-murhista ja Erik XIV mielipuolisuudesta, mutta kuka todellisuudessa provosoi, kenen sätkynukkeja olivatkaan “metsämonarkian” pääpelurit? Kenen “kääpiöt” häärivät “keittiöissä”?

Ruotsin historia, siinä muodossa kuin se tänään luetaan, on voittajien historiaa - siinä se "kauneuden" selitys.

Erik XIV olisi toki voinut osoittautua “loistavaksi” hallitsijaksi, jos vain olisi rohjennut allekirjoittaa veljensä kuolemantuomion, kuten Englannin Elisabet I teki serkkunsa Maria Stuartin kohdalla. Katarina Jagellonica olisi laivattu/rahdattu kääpiöineen takaisin Puolaan ja kokenut todennäköisesti verenperinnölleen ominaisen arsenikkiarmomurhan.

Mikä menetys?!


Sen sijaan:

Ruotsi sai kuningattaren, joka jatkuvasti vehkeili paavinistuimen kanssa
katolisen uskon palauttamisesta Ruotsiin.

Hänen ansiostaan Ruotsissa siirryttiin "sekamuotoiseen", "Punaisen kirjan"
kaitsemaan liturgiaan, joka läheni katolista messua. Latina palasi arvoonsa, katolinen koulu avattiin ja Vadstenan luostari sai runsaasti moraalista- & rahallista tukea.

Kasvattamalla poikansa Sigismundin kiihkokatolilaiseksi hän varmuudella laski pelaavansa Pohjolan takaisin emäkirkon helmaan.

Verrattain varhainen ja suvulle epäominainen luonnollinen kuolema (kihtiin) miinoitti kaikki hänen suunnitelmansa.

Juhana nai nuoren ja kauniin Gunilla Bielken, joka pian kietoi kuninkaan
"pikkusormensa ympäri". Gunilla oli Jagellonican tavoin voimakastahtoinen,
mutta vahvasti protestantti.

Gunilla Bielken vastamuokkauksen ansiosta katolilaisuuteen paluun etsikkoaika umpeutui, eikä Sigismund enää ollutkaan tervetullut hallitsija protestanttisessa Ruotsissa.

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Mitaun vaakunapiirroksesta

03.10.09 12:58

Matkapäiväkirjoja (stambok-nimellä) pidettiin jo keskiajalla ja niiden kukoistuskausi osuu itseasiassa 1600-luvun alkupuoliskolle.

Silloin jokainen matkaava herrasmies ja -nainen omasi oman “kantakirjansa” (stambok).

Niihin kerättiin vaikutelmia matkan varrelta; nimikirjoituksia isäntäväeltä ja uusilta tuttavuuksilta, usein varustettuina pienellä muistorunolla, tai sitaatilla.

Niinpä kuningatar Kristiina siteeraa Senecaa Kristina Possen stambokissa. Samaan kirjaan kirjoittaa tuleva kuningas Kaarle X Kustaa nimensä oheen vaalilauseensa : “ In Jehova sors mea ipse faciet” – Jumalassa on kohtaloni – Hän sen tekee.

Uusi ystävä, lahjojensa mukaan, saattoi piirtää nimensä yhteyteen sukuvaakunansa, tai vaikkapa näppärän piirroksen kirjankantajasta.

Jos tämä itse oli taiteellisesti lahjakas, muodostui kirjasta verraton kuvakavalkadi nähtävyyksistä ja kanssakulkijoista matkanvareella, nykyisten multimedia-laitosten mukaisesti.

Se mitä tiedämme eräästä Hieronymus Rörsscheidtistä ja hänen ystävistään käy ilmi Jelgavan (Mitaun) kaupungissa, nykyisessä Liettuassa, sen historiallisessa museossa säilytettävästä Hieronymuksen stambokista vuosilta 1595-1605.

Hieronymus oli nuori mies tuolloin ja niin olivat hänen kumppaninsakin.

Kirjan jännittävin merkintä kuuluu juuri 30-vuotta täyttäneelle Henrik Tottille, joka vuonna 1600 on tarttunut sulkakynään ja siveltimeen.

Ensin hän piirtää nimensä koukeroisin kirjaimin: “Heinrich Tått zu Siundeby Anno 1600”.

Nimikirjoituksen ylle hän, hieman harjaantumattomalla kädellä, hahmottelee sukuvaakunansa, joka koostuu neljästä kentästä. Ensimmäiseen ja neljänteen Tott sijoittaa Ruotsin kolme kruunua, toiseen Götan leijonan kolmen virran ylle ja kolmanteen traditionaalisen Tott-suvun vaakunan punakultaiset kentät. Sydänvaakunaksi hän epäröimättä asettaa Vasa-suvun lyhteellä varustetun vaakunan. Kilven kattaa haarniskakypärä avoimella silmikolla. Koko komeuden kruunaa suuri kuninkaallinen Ruotsin kruunu. Vaakunan lehvistön väreinä ovat oikealla Tottien punakulta ja vasemmalla Ruotsin sininen ja kulta.

Lopputulos on mahtipontisuudessaan osoitus nuoren miehen aspiraatiosta. Luonteeltaan kilpi on suorastaan majesteettirikos.

Sillä se, mitä Rörsscheidt sai ystävänpalkakseen, on Ruotsin valtion vaakuna personalisoituna Tott-suvun väreillä. Se muistuttaa ytimeltään, tätä tärkeää yksityiskohtaa lukuunottamatta, sitä vaakunaa, jonka Erik XIV (Henrik Tottin appi) määräyksestä sijoitetiin vuonna 1561 Räävelin linnaan. Jättivaakuna (173x126) muodostaa prototyypin Ruotsin nykyiselle valtionvaakunalle ( Riksvapnet). Vaakunan kannattajina ovat Tallinnassa vielä “villimiehet” osoituksena Tanskan länsäolosta kaupungissa tuona vuonna.Räävelin valloittaja ja vaakunan ripustaja, Claes Christersson Horn, Henrik Tottista poiketen ja oman asemasa oikein tajuten, on sijoittanut Horn-vaakunansa minikoossa valtionvaakunan alapuolelle aivan omaksi kokonaisuudekseen. Sen molemmin puolin on teksti :

PER GENERO SVM. AC. NOB.
ILEM DOMI NVM. NICO
LAVM. CRIS TIERNI. DE
AAMINNE ANNO 1561

Luultavasti Henrik Tott pakomatkallaan Räävelissä, on tutkinut tätä Ruotsin mahtavuuden mallia tarkkaan ja tehnyt sen pohjalta valtahaasteensa.

Sillä Rörsscheidtin stambokin Tott-vaakuna on suora vaade Ruotsin valtion kruunuun, jonka Juhana-herttua ja veljensä Kaarle, olivat velipuoleltaan, kuningas Erik XIV anastaneet.

Majesteetti oli myrkytetty, hänen poikansa ajaettu kiertolaiseksi maanpakoon.

Henrik Tott oli lopultakin tajunnut oman roolinsa laillisen kuningaslinjan esitaistelijana ja sen tulevana patriarkkana.

Hän oli nuori ja intoa täynnä, uhkarohkeakin!

Ennen kuin vuosi oli kulunut vaakunapiirtelystä, nuori kruununtavoittelija oli jo kuollut.

Mitä tapahtui? Kenen korviin kantautui tieto Henrik-herran upouudesta vaakunasta?

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Kaarina Maununtyttären uskonasiat

03.10.09 15:38

Olen hiljattain tuonut SSS:n forumilla esille piirteitä Kaarina Maununtyttären suosionosoituksista lyhyenä kuningatarkautenaan, mukaanlukien ne harvat lahjat, joita hänen tiedetään jaelleen Erikin frillana ollessaan.

Yllättävästi, nämä lahjoitukset herättävät peräämään Kaarinan suvun ja hänen itsensäkin linkkejä katoliseen kirkkoon, tuona tunnustuksellisesti myrskyisänä periodina Ruotsin historiassa.

Koska alla on vain poimintoja omasta alustuksestani ja omista kommenteistani, pahoittelen tekstin otteenomaisuutta.

Quote:

Tultuaan Ruotsin kuningattareksi v. 1567 kiirehti Kaarina Maununtytär hetimiten palkitsemaan alaisiaan, ystäviään ja sukulaisiaan suolalla.

Kamariarkistossa (Kammararkivet) säilyneitten dokumenttien perusteella vuoden 1568 jakolista on seuraava:

-Oluff Jacopzon i Nyeby i Longetora Sochen – 4 tunnor

-Oluff Persson i Harby i Velbergha Sochen – 2 tunnor

-Hans Jacopszon i Giresta Sochen
-Jacop Jacopszon i Håtuna Sochen
-Erik Nilszon i Huseby Siutort Sochen
Charin Månszedotther skenchte sina Modherbrödher 3 szom förne ståå skriffna hwardera – 4 tunnor – 12 tunnor

-hoffmestarinna Hustru Eelin Gerd Swerdfeiares Effther lefferska i Vastena – 12 tunnor

-Thomas Jacopszonn Charin Månszadotthers Secreterare – 4 tunnor

-Hustru Anna Månsadotther i Hammarstorp i Huseby – 4 tunnor

-Hustru Vrsilia Nilsdotther, Mårten Fryses effther leffuerska för hans loon szom stod til Baka pro anno 64 – 2 tunnor

-Bertil Skelling – 4 tunnor

-Nils Larszon Skinnare – 1 tunna

-Christoffer Larszon Konung Eriks Barns kökemesther – 2 tunnor

-Swen Helsingh Charin Månsons (sic) draghant – 1 tunna

-Casper Swerdzfeiare – 2 tunnor


Arkistossa on säilynyt, oheisten yhteydessä, seuraava toimeksianto:

“Wij Catherinna medh Gudz Nåde, Suerigis göttis Wenndis samptt flere thes tillbehörninger Drothning Giore witterligitt, att wij haffue latidt anamatt aff Konung-e Ma-tz etc wår hierthe käre herris tro tiennare och salt Scriffuare Sigffredd Oluffson Saltt tolf tunnor, huilckett saltt wij nådigistt wåre morbrödre Hans Jacopsonn, Jacop Jacopsonn och Erich Nilsonn gunsteligen wndt och efterlatidt haffue Datum Stocholm thenn 13 Julij Anno etc".


Tekstissä Kaarina Maununtyttären enoiksi (morbröder) mainitut Hans, Jacob ja Erich eivät kuitenkaan voine olla kaikki täysveljiä keskenään, koskapa Erichin patronyymi on eri kuin kahdella muulla. Näin ei voida varmuudella tietää, oliko Kaarinan äiti Jacobsdotter, vaiko Nilsdotter?

Samaan enosarjaan liittäisin hypoteettisesti listassa ensimmäisenä esiintyvän Oluff Jacobszonnin ja mahdollisesti Kaarinan sihteerin Thomas Jacopszonnin, jotka niinikään saivat neljä tynnyriä suolaa.

Enojen asuinpaikkoja kartalle asettamalla voisi saada zoomauksen Kaarinan äidin potentiaalisesta koti/synnyinseudusta. Ingridin katsotaan yleisesti olleen kotoisin Upplannista.

Sukulaiseksi (sisar) on tulkittava myös Hammarstorpin Husebyssä asunut Anna Månsadotther, joka on yhdenmukainen sen Hammarstorpin Anna Månsdotterin kanssa, joka toimi kuningatar Katarina Jagellonican kamarineitona samanaikaisesti Sigrid Vasan kanssa.

Mutta kuka sitten oli Bertil Skelling, neljän tynnyrin “arvoinen” hänkin?

Hännänhuippuna nostan esille Swen Helsinghin. Olen useammassa yhteydessä aiemmin esittänyt sukulinkkiä Erik XIV seniorisihteerin Mårten (Martinus) Helsingin, Hans Erikssonin (Alftan-suvun kantaisän & Erik XIV juniorisihteerin) ja Kaarina Maununtyttären välille. Helsing-nimen pulpahtaminen esille Kaarinan suolaluettelossa vahvistaa tätä käsitystäni.

Pelkkä sattuma ei liene sekään, että Kaarina Maununtyttären harvojen säilyneiden käsikirjoitusten joukossa on Svartsjössä 29.11.1567 päivätty kirje valtaneuvostolle Peder Wellamsonin asiassa. Samasta, samoille herroille kirjoittaa Mårten Helsing Svartsjöstä edellisenä päivänä (28.11.1567). “Yhteisesiintyminen” antaa kuvan läheisestä suhteesta, joka ei perustunut virka-asemaan (Kaarinalla oli, kuten suolaluettelo kertoo, myös omia sihteerejä).

Ja vielä kerran tämäkin:

Olav Rundtin ansiokkaan Alftan-tutkimusten ja säilyneitten Alftan-kronikkaversioiden “puuttuvaksi linkiksi” olen esittänyt Malin Henriksdotterin (Henrik Östenssonin ja Alissa Ragvaldsdotterin tyttären) olleen aviossa kahdesti; sekä Hans Olofssonin, että Erik N/N kanssa. Näin em. Hans Eriksson (Alftan-suvun kantaisä ja Erik XIV juniorisihteeri) olisi heidän poikansa .

Tämän tueksi olen esittänyt Ramsayn Sjundby-släkten (Jakob Henrikssons släkt, kallad Hästesko) sivulla 396 olevaa mainintaa, jossa Jakob Henrikssonin testamentin mukaan joku hänen sisaristaan oli ollut naimisissa Erik-nimisen miehen kanssa. Tästä aviosta oli ainakin testamentissa mainittu Per ERIKSSON.
--
Lisää lahjoja:

Klädkammarräkenskap-kirjoista voidaan poimia seuraava, poikkeuksellinen
kultalahjoitus:

25.10.1566, olleessan vielä Erikin "frilla", Kaarina Maununtytär lahjoitti
puoli unssia "superfint önseguld" Anna Nunnalle, joka kulkee lahjoituksen yhteydessä titteleillä "försqvinna benämd hustru" Anna Nunna.

Nämä tittelit tuntuvat poissulkevan sen mahdollisuuden, että kyseessä olisi
sama sukulaisnainen (“fränka"), Anna Eriksdotter (i Skog kloster), jolle Kaarina lähetti
avustukseksi (till hjelp) kaksi lehmää vuonna 1568. Mutta onko todella näin?

Samana vuonna (1568) tiedetään Kuningattaren sedänlasten (farbroders barn) vierailleen samassa luostarissa.

--

Nämä esiinkaivetut historialliset viitteet herättävät kysymyksen Kaarinan
omasta uksonnollisesta taustasta ja vakaumuksesta.
Oliko hänellä ja hänen suvullaan vaikeuksia sopeutua protestanttiseen uskontunnustukseen?

Se, että kuningattaren lähisukua kuului maan ainoan nunnaluostarin, sormillalaskettavan pieneen sisarustoon noina
katolisen kirkon kohtalonvuosina on joka tapauksessa, Kaarinan taustan kannalta, mitä merkittävin tieto.

Kaarina muisti Vadstenaa muulloinkin, erityisesti Erikin vaikeina aikoina,
jolloin sisariston esirukouksiin turvauduttiin.

Mitä mielenkiintoisin on tieto, jonka mukaan:

"1566 tillät konung Erik de kvarlefvande (nunnor) att under hans skydd där njuta sitt uppehälle, dock med villkor att de upphörde med alla "papistiska" ceremonier".

Tämä on sama vuosi, jolloin Kaarina lahjoitti Anna Nunnalle puoliunssillisen "superfint önseguld".

Voisiko jopa olla niin, että "maallistumisen" merkiksi Anna Nunnan oli käytettävä "hustru"-titteliä, vaikkakin hän edelleen oli todellisuudessa Herralle lupautunut?

Anna Nunna ja Anna Eriksdr, Kaarinan fränkka (sukulaisnainen), olisivat kuin olisivatkin yksi ja sama henkilö!

Oliko Kaarinakin kenties "piilokatolilainen"?!
Mitä liturgiaa/messua noudatettiinkaan leskikuningattaren Liuksialan privaattikappelissa hänen suomenvuosinaan?

Olen juuri hiljattain kysynyt Katarina Jagellonicaan viitaten:
"millainen äiti riistää toisen äidin ainoan poikalapsen"?

Jos Kaarina Maununtytär todella paljastuu “piilokatolilaiseksi”, joutuu
koko "lapsenryöstö" uudelleenarvoitavaksi.

Kenties Kaarina lähetti poikansa mielihyvin jesuiittojen koulutettavaksi
Puolaan?!

Unquote

Ja toden totta; prinssi Gustafista tuli - äitinsä tahdosta, tai sitä ilman - harras paavilainen!

Return to “Puheenvuoroja historiasta”