Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Cardinal in pectore?

29.11.09 14:24

Palaan vielä Biaudetin luonnehdintaan prinssi Gustafista.

Quote (käännös ranskasta):

Epäonnekseen hän (prinssi Gustaf) joutui jo varhaislapsuudessaan juonittelijoiden armoille, jotka häikäilemättä käyttivät hänen nimeään vääriin tarkoituksiin
ja pitivät häntä fyysisesti ja moraalisesti alistettuna, entisestään lisäten alhaisen itsetunnon omaavan prinssin epävarmuuden- ja päättämätömyydentunnetta.

Hänen nimissään toimineet, aina ja kaikkialla, antoivat ymmärtää, ettei näkymättömissä pidetty prinssi, ollut korkean asemansa tasalla ja arvoinen.

Koko tarkastellun periodin aikana Gustaf Eriksson Vasa ei ole itsessään mitään; vain nimi ja viiri; naamio jolla on uhkaavat piirteet, mutta joka naamion alle kätkettynä on todellisuudessa ihminen, jolle vihan- ja koston-, jopa yksinkertaisesti miehuullisuuden-ajatus on tyystin vieras.

Tätä ei Juhana III onnettomuudekseen koskaan tajunnut. Menneitten rikostensa sokaisemana ja uhrinsa (perintö-) oikeuksien piinaamana, vanha kuningas
näki vain naamion, jota hänen vihollisensa manipuloivat ja käyttivät hyväkseen. Tämä (naamio) kauhistutti häntä, myrkytti hänen viimeiset vuotensa,
ja löi leimansa niin harjoitettuun sisä-, kuin ulkopolitiikkaankin.

Sigismund Vasa – toisaalta - ilman isänsä painolastia, oli saanut henkilökohtaisesti tutustua serkkuunsa. Sigismund käsitti vaistonvaraisesti ja heti sen “säikyttimen”” todellisen luonteen, jota niin taitavasti oli käyttänyt hyväkseen hänen tätinsä Puolan Anna; hän ymmärsi, ettei Gustaf Eriksson ollut lainkaan vaarallinen ja osoitti hänelle lähes sydämellistä hyväntahtoisuutta.

Unquote

Enemmän kuin verisukulaisuus, Sigismundia ja Gustaf Erikssonia lähensi yhteinen katolinen usko. He olivat lihallisia serkkuja, mutta veljet hengessä.
Sigismundin läpi elämän ( ja pitkän hallituskauden) ulottunut tavoite oli palauttaa Ruotsin valtaistuin itselleen, mutta sitäkin fanaattisempi, kaiken muun syrjäyttävä syvin vimma oli jälleensulkea Pohjola ja jopa Venäjä emäkirkon helmaan.

Ketjussa yllä on tuotu esille aineistoa, joka kyseenalaistaa traditionaalisen käsityksen prinssi Gustafin “väkisinkäännytyksestä”; jospa hänet, äitinsä tahdosta, tai ainakin suostumuksella, kasvatettiin katoliseen uskoon?

Prinssin moskovanmatkalle on annettu historiassa kaksi toisistaan poikkeavaa selitystä:

-läntisen koulukunnan mukaa aloitteen matkasta teki tsaari Boris Godunov, joka näki prinssin oivana pelinappulana Vasojen sisäisissä valtakamppailuissa,
mahdollisena vasalliruhtinaana Suomen-Liivinmaan-linjalla, parhaimmassa tapauksessa nukkehallitsijana Tukholmassa.

-itäisen (Moskova) käsityksen mukaan prinssi tuli omasta aloitteestaan ja toi mukanaan “Saksan hökkelikylistä poimimansa huonomaineisen naisen (Brita
Karth), josta hän kieltäytyi eroamasta edes avioituakseen muskoviittien prinsessan (Xenia) kanssa”.

Kukaan ei tähän mennessä ole sijoittanut pakolaisprinssiä Sigismundin leiriin, hänen “pilotikseen”; Pyhän Istuimen “kätketyksi kardinaaliksi” (cardinal in pectore) & potentiaaliseksi katoliseksi sijaishallitsijaksi idässä!

Miksi ei - Puolaanhan johtavat prinssi Gustafin vangitsemista seuranneitten “Vale-Dimitrienkin” jalanjäljet? Istuipa Moskovassa myös hetkellisesti Sigismund itsekin, poikansa Wladislawin “sijaishallitsijana”. Eikö kyseessä ole tinkimätön tavoite, trendi?

Onko luterilaisille historioitsijoille Pohjolassa ollut liian tuskallista nähdä katolilaisuuden koko kuva kuningashuoneensa sydämessä?

Siksikö prinssi Gustafista tiedetään niin uskomattoman vähän; onko jalanjälkiä jopa tahallisesti tuhottu?
Last edited by Giösling on 29.07.12 15:10, edited 2 times in total.

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Anrep

14.06.10 13:43

Ruotsalaisen genealogian uranuurtajana mainetta ja kiitosta niittäneen Johan Gabriel Anrepin (1821-1907) pääteos, v. 1858 painettu Svenska adelns ättartaflor, on nyt saapunut Riadiin.

Tässä ketjussa näkyvästi esillä olleen prinssi Gustaf Erikssonin henkilöhistoriaa Anrep käsittelee vapaaherrallisen Eldstierna (Eldstjerna)-suvun taulussa 1. Teksti kuuluu seuraavasti:

“Prins Gustaf (Konung Erik XIV:s och Drottning Catharina Månsdotters son) f. 1568 28/2 på Stockholms slot, d. 1607 22/2 i Cazin i Ryssland. Högst berömvärd, såsom Svensk Kronoarfvinge, medborgsman, menniska och lärd; tillgifven katholska religionen; nekade att taga en Rysk Prinsessa till gemål; grufligt fängslad. - Skall med Brita Karth, hvilken - enligt en hennes egenhändiga anteckning i en tysk , andelig bok, den hon fått af Drottning Catharina Månsdotter och gifvit åt sin äldsta son , Laurentius, och som sedermera förvarades bland hennes sonsons sonssons sons Öfver-Kammarherrens Frih. Adolph Ludv. Stjernelds boksamling – varit Prinsens älskarinna, haft fyra barn, nemligen tre söner Laurentius, Eric och Carl Gustaf, hvilka båda sistnämnda dogo ogifta, samt en dotter, Catharina Sigrid, som uppfostrades hos en Furstinna Sapicha.

Son:

Laurentius Karthetskij Eldh, f. 1586 1/9 i Tropau i Schlesien; En rask krigsman i yngre åren, d. 1660 12/5 i Norrköping och begrafven i stadskyrkan derst. Han och hans syskon fingo af sin fader ett svart, brinnande berg i guldfält till vapen , hvilken sedmera af Tyska Kejsaren Rudolph II förbättrades med gyllene vasar i svart fält; blef uppfostrad i lutherska läran hos sin farmoder, Drottning Catharina Månsdotter, på Ljuxala i Finland; tog en gång i envig med en förnäm Polack hans sabel; var , enligt ett hans bref, år 1657 utrest till Tyskland för att få reda på sin slägts qvarlåtenskap; bodde slutligen i Norrköping. – Gift 1:o 1621 med Brita Törnroos, f. 1596, lefde ännu 1642: dotter af Hans Hansson Törnroos och Brita Bertilsdotter Chanter, till Björnlunda; - 2:o med (namnet ej bekant). Från hans en son, Abraham, härstammade slägten Eldh, som ännu i början af 1800-talet lefde.

Söner:

1. Lars Larsson Eldh, Nobil. och Baron Eldstjerna, f. 1626, d. 1701. Se Tab. 2.

2. Samuel Larsson Eldh, Nobil, Stjerneld, f. 1637, d. 1716, Se adel.ätten Stjerneld, Tab.1.”


Ja heti jatkoksi se, mitä Gustaf Elgenstierna tietää Eldstierna suvun varhaisista vaiheista opuksessaan Svenska adelns ättartavlor (1926):

“Den på riddarhusgenealogien uppgivna härstamningen från prins Gustaf Eriksson Wasa, f. 1568, d. 1607, är högst osannolik. Enligt andra uppgifter var stamfadern torpare i Eldstorpet under säteriet Borg vid Norrköping och skulle i så fall hava hetat Nils, men även detta är mindre troligt. Antagligast hette han Björn (Se Svenska Attartal del 13, sid. 121).

ätten har gemensamt ursprung med adliga och friherrliga ätterna Stierneld, nr 1318 och 236.

Tab. 1

Lars Björnsson (Nilsson?), f. 1586 1/9 (?); fogde på Händelö i Norrköpings landsförsaml. åtminstone från 1643; begr. 1657 8/3. – G. 1621(?) m. Brita Björnsdotter, f. 1596(?), d. 1655. Sönerna antogo namnet Eld (Öä).

Söner:

Lars Larsson Eld, adlad och friherre Eldstierna, f. 1623, d. 1701. Se Tab.2.

Samuel Larsson Eld, adlad Stierneld, f. 1637, d. 1716. Se adl. ätten Stierneld Tab. 1.”


Oikeastaan vain vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan ja veljensä Samuel Larsson Stierneldin tiedot ovat yhteneväiset näiden kahden kunnioitetun sukututkijan ylläesitetyissä selvityksissä. Yksimielisiä herrat ovat myös vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan lasten nimistä (mm. Erik, Sigrid Christina ja Catharina). Lapset on ristitty toki jo lähes vuosisata ENNEN nyt väärentäjäksi väitetyn vapaaherra Adolph Ludvig Stierneldin syntymää (1755)!

Elgenstierna on harvinaisen hapuileva ja lyhytsanainen antamassaan johdannossa. Ensitaulun hän "koristelee" kysymysmerkein. Miksi hän epäröi? Eikö huippugenealogi ole lainkaan vakuuttunut ulosantamastaan? Onko tutkimus ajautunut “ojasta allikkoon”?


Kuten Alftan-kronikankin kohdalla, joudun kysymään; onko viimeinen sana sanottu?

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Epitafin arvoitus

13.07.10 14:51

Muutamia huomioita , mietteitä ja kysymyksiä Isonkyrön kirkon Alftan-epitafista:

uskonpuhdistuksen seurauksena Isonkyrön kirkon kirkkomaalaukset kätkettiin ja katolisen opin mukaiset reliikit joko tuhottiin, tai siirrettiin pois silmistä. Kirkko oli protestanttisen puhdas, paljas ja valkoinen, kunnes 1600-luvun lopulla seurakunnan silloinen pappi Israel Eriksson Alftanus päätti omilla varoillaan pystyttää kirkkoon mahtipontisen epitafinsa.

Epitafin paikka oli Israelille itsestäänselvyys. Sen tuli kohota suoraan sakariston oven yläpuolella; Israelin sukuhaudakseen varaaman lattianalaisen, muuratun kammion ja saarnastuolin ensiaskelten välissä.

Säilyneet valokuvat kertovat yli kolmimetrisen, barokkiraamisen kokonaisuuden suorastaan “kutistaneen” sakastin vaatimattoman oviaukon. Papin portti tuli ikäänkuin paavillisesti “kruunattua” Israelin toimesta. Itse esitystä raamittaviin kehyksiin, sen keskiosaan, maalauksen yläpuolelle, on kirjoitettu kirkkoruhtinaan ja hänen toisen puolisonsa (Susanna Eichman) nimet. Kehyksen alaosan keskellä on suurikokoinen mieshenkilön kasvokuva ja vuosiluku 1681. Vuosiluku lienee epitafin valmistumis-(pystytys-) vuosi, mutta kuka on kehykseen kuvattu viiksekäs merkkihenkilö?

Epitafikokonaisuuden muodostavat Israelin perhettä esittävä maalaus, siihen suoraan liittyvä alaosan epitafio-teksti ja maalauksen yläpuolella oleva, vanhaan hartauskirjallisuuteen ( etupäässä Sirakin-kirjaan) liittyviä sitaatteja & viitteitä sisätävä pienempi taulu.

Koska maalaus on valmistunut vuoden 1681 tienoilla, on ristin juurelle kokoontunut koko Israelin silloinen, että edesmennyt perhe. Mutta onko todella näin? Epitafiotekstissä mainitaan Susanna Eichmanin lisäksi Israelin ensimmäinen, jo autuas puoliso (Sofia Frisius) ja VIISI tämän synnyttämää lasta.
Kuvattuna on kuitenkin kaksi nimettyä poikaa (Erik ja Isak), sekä kuusi nimettyä tytärtä (Sophia, Maria, Helena, Charin, Sophia ja Barbara).

Nimetyistä ovat maalauksen valmistuajankohtana jo lapsena kuolleet Sofia (vanhempi), Maria, Isak ja Erik, jotka kaikki ovat tulleet haudatuksi Taivassalon Alftan-kryptaan, ennen Israelin Isonkyrön nimitystä vuonna 1672.

Erik Lindhin (Alftan-sukuselvityksen laatija) mukaan Sofia Frisius synnytti puolisolleen vähintään yhdeksän-, mahdollisesti kymmenen lasta (Sofia vanhempi, Maria, Isak, Erik, Helena, Katarina, Sofia nuorempi, Barbro, Klara ja mahdollisesti Brita) . Miksi vuonna 1674 kuolleen Sophia Frisiuksen kaikki lapset eivät ole mukana? Miksi saman epitafikokonaisuuden kuvan ja tekstin välillä on ilmeinen ristiriita?

Koko epitafin silmiinpistävin hahmo on maalauksen etualalle, erilleen mustiinpuetuista henkilöistä (niin elossaolevista kuin autuaistakin) maalattu pienikokoinen henkilö, jonka kenttään kirjoitettu nimi ei ole selkeästi luettavissa.

Tuiju Tuhkanen on Suomen kirkkojen muistokuvia käsittelvässä teoksessaan (“In memoriam suit et suorum posuit”) tulkinnut valkeisiin pukemisen merkiksi siitä, että kuvattava oli kuollut ja antaa viitteen Ilmestyskirjan 3. luvun jakeisiin 4-5:

“Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset. Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.”

Mikä eroittaa valkopukuisen autuaan mustapukuisista autuaista Israelin epitafion yhteydessä? Jos hän oli lapsi, miksi muut todistettavasti jo kuolleet lapset ovat mustissa? Jos valkopukuinen kuvaa aikuista, mikä on se erityisansio, joka eroittaa hänet mustapukuisista; se tahrattomuus ja viattomuus? Onko “valkopukuisuus” kätketty koodi ja viite juuri yllälainattuun Raamatun kohtaan? Mikä on “nimen” tarkoitus?


Paitsi Israelin epitafikuvan ristiriittaa ketjussa yllä, on itse epitafiotekstissäkin huomiotaherättävä ja merkityksellinen virhe.

Aitinsä kohdalla Israel sanoo:

“Pupus ad huc Juvenis A:o 1632
Cujus dum curain geret pia mater HELENA,
Quae Nylandorum Brendöö oriunda fuit”

Tekstin mukaan vuonna 1632 maailmaan tullut Israel jäi varhain isästään orvoksi, jonka jälkeen hänen kasvatuksestaan huolehti hurskas äiti Helena, Brändössä, Uudellamaalla syntynyt.

Huomattavaa tässä on se, ettei Helenasta käytetä sukunimeä. Sen sijaan katsotaan tarpeelliseksi ilmoittaa hänen syntymäpaikkansa; Uudenmaan Brändö, joka sijaitsi Helsinki-Rääveli laivalinjalla. Itseasiassa Helenalle ei historiallisissa lähteissä kertaakaan mainita sukunimeä, vaikkakin moderni tutkimus näyttää sen hänelle väenväkisin vääntäneen, kenties siksi, että veli-Claes omi synnyinpaikkansa mukaisen Brennerus-nimen pappisuransa varhaisvaiheissa.

Israelin toisen puolison, Susanna Eichmanin yhteydessä, epitafioteksti ilmoittaa seuraavaa:

“ECHMAN quod Vulnus rursum SUSANNA resarcit 1675 2 Maij
Haec quoque BRENNERUM Stemmate de veteri Nat. 1656”

Israelin leskeksi jäämisen haavan paransi Susanna Echman (avioliiton solmimispäivä 2.5.1675), joka oli myöskin (quoque) vanhaa Brennerum-sukua ja syntynyt vuonna 1656.

“Quoque” tässä yhteydessä näyttäisi viittaavan äiti-Helenaan!

Miksi Israel vetää yhtäläisyysmerkin (quoque) äitinsä ja vaimonsa sukujen välille; vaikkakin silloin, kuten nytkin tiedetään ettei Pohjanmaan vaasaseudun talonpoikaisesta juuresta lähteneellä Susanna Eichmanin äidin (Barbro Brennerus) Brennerus-suvulla ole mitään yhteyttä uusmaalaiseen, Brändön- saaren mukaan nimensä ottaneeseen pappissukuun?!

Onko kyseessä tietoinen ja osoittava virhe, jonka tarkoituksena on viestittää jälkipolville votiiviluontoiseen maalaukseen ja itse epitafiotekstiin kätketystä sanomasta uhrautuvasta ja uhratusta äidistä, joka joutui läpi elämänsä kätkemään todellisen nimensä - perheensä, sukunsa ja kenties valtakunnankin parhaaksi?

****
Image

Edelliseen viestiin lisäyksenä image Isonkyrön Alftan-epitafin barokkiraameihin kuvatusta kruunupäästä.

Kuva: Kalervo Mielty

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Emerentia Tott; revisited

14.02.11 12:51

Image

Kuva: Kalervo Mielty

Kalervo Mieltyn ystävällisellä luvalla, tulen julkaisemaan Isonkyrön Alftan-epitafin
detaljeja tässä ketjussa.

Johtopäätökset kuvien merkityksestä jätän ketjun lukijoille.

Kuten Anu Lahtiselle juuri privaatisti totesin; yksi kuva puhuu paremmin, kuin
tuhat sanaa!

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Emerentia Tott; revisited

21.02.11 10:58

Edellisten kuvien asiayhteyteen saattamiseksi, oheistan historiallisen sisäkuvan
Isonkyrön kirkosta sen autionaoloaikana 1800-luvun lopussa.

Alftan-epitafi on kuvassa alkuperäisellä paikallaan, sakariston oven yläpuolella.

Kirkon korjausten yhteydessä, Israel Alftanin itselleen pystyttämä muistotaulu on tullut siirretyksi keskemmälle kirkkoa ja menettänyt näin "paraatipaikkansa".

Voidaan kysyä, miksi ? Miten siirtoa on perusteltu?

Image

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Alftan-epitafin perhedetalji

22.02.11 13:46

Isonkyrön Alftan-epitafin detalji (ristin oikealla puolella oleva perhe) nykyasussaan.
Konservointi voisi jo alkaa!

Image

Kuva: Kalervo Mielty

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Laurentius Karthetskij

29.07.12 14:55

Muutamia huomioita ja kommentteja A. G. Peterssonin vuonna 1926 julkaisemaan sukuselvitykseen “Släkten Eldh från Kväggen i Bjurkärn”.

Kyseessä on Kristinehamnissa v. 1926 painettu, 15-sivuinen, lähes pamfletinomainen nidottu lehtinen, mustavalkoisena kuvituksenaan Kväggen, Bjurkärnin kirkko ja Vernsvik-niminen torppa.

A.G. Peterson on mitä ilmeisimmin ollut omista sukujuuristaan kiinnostunut amatöörisukututkija & paikallishistorioitsija.

Se ainoa syy, miksi hänen opuksensa vielä tänä päivänäkin herättää mielenkiintoa aina Orientissa asti, liittyy taulussa 1. esiteltyyn Lars Björnssoniin, jonka kuoltua vuonna 1657 “hans arfvingar gåfvo till testamente för sina saliga föräldrar en skön förgylld Bibel”.

Tämä raamattu lienee se sama, jonka kansiin (?) Larsin pojantytär , Catharina Stierneld (s. 1667) myöhemmin kirjoitti polveutumisestaan prinssi Gustaf Eriksson Vasasta, kutsuen häntä isoisänsä isäksi (vrt. Elegenstierna: Stierneld; Tab. 1). Catharina Stierneld on todettu täysjärkiseksi, sillä hän avioitui myöhemmin kihlakunnantuomari Magnus Larssonin kanssa, jonka isän sisarukset tulivat aateloiduksi Olivecrantz-nimellä. Tätä sukutarinaa sittemmin jatkoi Catharinan veljenpojan poika vapaaherra Adolf Ludvig Stierneld, saaden mm. näistä “vaivoistaan” historianväärentäjän leiman niin osaavilta nykututkijoilta.

Esityksensä alussa Petersson viittaa “hälyyn” seuraavasti:

“På Kväggen bodde i slutet av 1700- och början av 1800-talet en på sin tid bemärkt familj Eldh. Då denna gren av släkten Eldh sedan 1867 21/11 är utdöd, har förf. ansett det vara på sin plats att i den mån det efter RINGA givande källor är möjligt något erinra om och söka bevara minnet av densamma. Huruvida en sägen om att Eldh skulle vara en ättling i rätt nedstigande led av Erik XIV och Katarina Månsdotter är riktig eller ej, har förf. icke kunnat konstatera. Uppgiften må dock i förbigående nämnas.

Tabell 1.

Lars Björnsson, f. kanske 1586 1/9, d. 1657 då “hans arfvingar gåfvo till testamente för sina saliga föräldrar en skön förgylld Bibel”, är släktens äldste kände stamfader. Redan år 1643 var hann fogde på Hendelö i Johannis förs., Norrköping. Gift omkr. 1621 med Brita Björnsdotter, f. kanske 1596, d. 1655, begr. 28/2. Minst fyra av makarnas söner antog släktnamnet ELDH.”

Viisaasti hän jättää ottamatta juurikiistassa kantaa puolesta, tai vastaan, huolimata siitä, etteivät Catharina Stierneldin raamattumerkinnät selvästikään ole olleet hänen käytössään ja siitäkin, että hänen taulussa 1. kantaisä Larsille antamansa patronyymi on “Björnsson”, ei Gustafsson, tai selkeä sukunimi Karthetskij.

Tekijä on tietoinen lähteittensä aukkoisuudesta ja virhetulkintojen mahdollisuudesta. Hän ei lähde “varmoihin” johtopäätöksiin, kuten harmittavan moni nykytutkijoista. Muistutan, että kirjasen julkaisuvuosi on 1926.

Mitä sitten samasta (?) Larsista sanoivat ritarihuonegenealogit Anrep & Elgenstierna (kopio aiemmasta viestistäni)

Quote:

ANREP (1858)

“Prins Gustaf (Konung Erik XIV:s och Drottning Catharina Månsdotters son) f. 1568 28/2 på Stockholms slot, d. 1607 22/2 i Cazin i Ryssland. Högst berömvärd, såsom Svensk Kronoarfvinge, medborgsman, menniska och lärd; tillgifven katholska religionen; nekade att taga en Rysk Prinsessa till gemål; grufligt fängslad. - Skall med Brita Karth, hvilken - enligt en hennes egenhändiga anteckning i en tysk , andelig bok, den hon fått af Drottning Catharina Månsdotter och gifvit åt sin äldsta son , Laurentius, och som sedermera förvarades bland hennes sonsons sonssons sons Öfver-Kammarherrens Frih. Adolph Ludv. Stjernelds boksamling – varit Prinsens älskarinna, haft fyra barn, nemligen tre söner Laurentius, Eric och Carl Gustaf, hvilka båda sistnämnda dogo ogifta, samt en dotter, Catharina Sigrid, som uppfostrades hos en Furstinna Sapicha.

Son:

Laurentius Karthetskij Eldh, f. 1586 1/9 i Tropau i Schlesien; En rask krigsman i yngre åren, d. 1660 12/5 i Norrköping och begrafven i stadskyrkan derst. Han och hans syskon fingo af sin fader ett svart, brinnande berg i guldfält till vapen , hvilken sedmera af Tyska Kejsaren Rudolph II förbättrades med gyllene vasar i svart fält; blef uppfostrad i lutherska läran hos sin farmoder, Drottning Catharina Månsdotter, på Ljuxala i Finland; tog en gång i envig med en förnäm Polack hans sabel; var , enligt ett hans bref, år 1657 utrest till Tyskland för att få reda på sin slägts qvarlåtenskap; bodde slutligen i Norrköping. – Gift 1:o 1621 med Brita Törnroos, f. 1596, lefde ännu 1642: dotter af Hans Hansson Törnroos och Brita Bertilsdotter Chanter, till Björnlunda; - 2:o med (namnet ej bekant). Från hans en son, Abraham, härstammade slägten Eldh, som ännu i början af 1800-talet lefde.

Söner:

1. Lars Larsson Eldh, Nobil. och Baron Eldstjerna, f. 1626, d. 1701. Se Tab. 2.

2. Samuel Larsson Eldh, Nobil, Stjerneld, f. 1637, d. 1716, Se adel.ätten Stjerneld, Tab.1.”


ELGENSTIERNA (1926):

“Den på riddarhusgenealogien uppgivna härstamningen från prins Gustaf Eriksson Wasa, f. 1568, d. 1607, är högst osannolik. Enligt andra uppgifter var stamfadern torpare i Eldstorpet under säteriet Borg vid Norrköping och skulle i så fall hava hetat Nils, men även detta är mindre troligt. Antagligast hette han Björn (Se Svenska Attartal del 13, sid. 121).

ätten har gemensamt ursprung med adliga och friherrliga ätterna Stierneld, nr 1318 och 236.

Tab. 1

Lars Björnsson (Nilsson?), f. 1586 1/9 (?); fogde på Händelö i Norrköpings landsförsaml. åtminstone från 1643; begr. 1657 8/3. – G. 1621(?) m. Brita Björnsdotter, f. 1596(?), d. 1655. Sönerna antogo namnet Eld (Öä).

Söner:

Lars Larsson Eld, adlad och friherre Eldstierna, f. 1623, d. 1701. Se Tab.2.

Samuel Larsson Eld, adlad Stierneld, f. 1637, d. 1716. Se adl. ätten Stierneld Tab. 1.”


Oikeastaan vain vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan ja veljensä Samuel Larsson Stierneldin tiedot ovat yhteneväiset näiden kahden kunnioitetun sukututkijan ylläesitetyissä selvityksissä. Yksimielisiä herrat ovat myös vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan lasten nimistä (mm. Erik, Sigrid Christina ja Catharina). Lapset on ristitty toki jo lähes vuosisata ENNEN nyt väärentäjäksi väitetyn vapaaherra Adolph Ludvig Stierneldin syntymää (1755)!

Elgenstierna on harvinaisen hapuileva ja lyhytsanainen antamassaan johdannossa. Ensitaulun hän "koristelee" kysymysmerkein. Miksi hän epäröi? Eikö huippugenealogi ole lainkaan vakuuttunut ulosantamastaan? Onko tutkimus ajautunut “ojasta allikkoon”?


Kuten Alftan-kronikankin kohdalla, joudun kysymään; onko viimeinen sana sanottu?

Unquote

Anrepin mukaan prinssi Gustafin Lars-poika (Laurentius Karthetskij), riuska soturi nuoruusvuosinaan, asettui lopulta Norrköpingiin, jossa myös kuoli , tullen haudatuksi kaupunginkirkkoon 8.3.1657. Laurentius on vallan mainiosti voinut toimia kuolemansa aikoihin ja ainakin vuodesta 1643 Händelön voutina, kuten Peterssonin Lars Björnssonkin. Hän on niinikään voinut olla saman kartanon vuokraajakin, kuten Norrköpingissä v. 1660 haudattu Lars Nilsson (“arrendator fordom på Hendelö”).

Patronyymi kyseisillä herroilla esiintynee vain kerran heidän hautaustensa yhteydessä. Norrköpingin kastettujenluettelot eivät mitä ilmeisimmin ole säilyneet lasten syntymien ajoilta, joten täydellistä varmuutta siitä kumpi Lars on Eldh-veljestön isä, emme varmuudella saa. Myöskin äidin kohdalla säilyy tietty epävarmuus, sillä Lars Björnssonin leski Brita Björnsdotter on voinut olla hänen toinen puolisonsa, (2:o med (namnet ej bekant), Anrep).

“Todisteena” Lars Björnssonin isyydelle heihin nähden on käytetty hänen leskensä Brita Björnsdotterin kummiutta Hendelön sukupiirin lapsille yhdessä Jacob & Abraham Larssonien kanssa, jopa Samuel Larssonkin (ilman sukunimeä) tavataan vuonna 1658, tosin 12-vuotta opintielle (Uppsala) lähtönsä jälkeen!

Suurimmaksi ongelmaksi tarinoitten yhteensovittamisessa koituu patronyymi Björnsson/Nilsson. Anrepin mukaan Laurentius (Lars) kulki äitinsä sukunimestä (Karth) johdetulla Karthetskij-sukunimellä ainakin mannermaalla. Sukunimi olisi tuolloin valittu harhautusmielessä: ei isän “Vasa”, vaan äpärälapsen äidinnimi.

Kuinka todennäköistä siis olisi se, että isiensä maille päästyään Lars-soturi olisi paljastanut sukujuuristaan edes tuon vertaa? Hänen Ruotsiin siirtymisensä on täytynyt tapahtua 1600—luvun alkuvuosikymmeninä, mahdollisesti heti isosetänsä Carl IX (Kaarle-herttua) kuoleman jälkeen v. 1611. Vallananastus, -perimys oli vielä silloin tuore ja avoin haava. Olisiko Lars uskaltautunut, henkensä uhalla, viralliseksi vallantavoittelijaksi? Todennäköisesti ei!

Eikö ollutkin turvallisinta piilottautua tuulestatemmatun patronyymin taa Hendelön voutina/vuokraajana?

Jo se, että sekä Lars, että Brita kulkevat identisellä (Björn-) patronyymillä, antaa viitteitä moiseen.

Entä sitten sukunimi Eldh?

Elgenstierna mainitsee tässä yhteydessä Borg-säterin Eld-torpan, mutta hylkää hypoteesin samantien, koska tuolloin kantaisän nimeksi tulisi Nils (“Enligt andra uppgifter var stamfadern torpare i Eldstorpet under säteriet Borg vid Norrköping och skulle i så fall hava hetat Nils”). Merkillepantavasti; paikallishistorioitsija/sukututkija A.G. Petersson ei mainitse Borgin Eld-torppaa lainkaan!

Todennäköisemmin dynaaminen ja aikaansaapa veljestö ( josta merkittävästi ei siinnyt papin pappia ; hallintomiehiä, sotureita & vapaaherroja vain) koki itsensä ”tulenkantajiksi” (eldbärarna); vallastasyöstyn kuningaslinjan ideologisiksi ja lihallisiksi perillisiksi ja valitsi sukunimen prinssi Gustafilta saadun vaakunan mukaan; (Laurentius Karthentskij) "fingo af sin fader ett svart, brinnande berg i guldfält till vapen”.

Keitä he olivat?

-Lars Larsson Eldh. s.n. 1623, k. 15/12 1701; vapaaherra Eldstierna, joka kolmannessa aviossaan nai Henrik Ulfvenkloun Eva (Eggertz)-lesken ja pääsi
näin käsiksi mm. Ulfvenkloun laajoihin maaomistuksiin Taivassalossa. Näiden tilusten valvojana toimi Alftan-vävy Måns Larsson (jopa mahdollinen
velikandidaatti Lars & Samuel Larssoneille).

-Samuel Larsson Eldh, s.n. 1637, k. 5.10. 1694, aateloituna Stierneld, kamarikollegion kamreeri, vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldin isoisän isä.

Koska Larsin ja Samuelin ikäero on kokonaista 14 vuotta, väliin sopisi useampikin sisarus.

A.G. Petersson on seurannut teoksessaan ainoastaan:

-Abraham Larsson–Eldhin sukulinjaa. Abraham syntyi n.v. 1630 ja kuoli 10.10. 1668 Norrköpingissä. Peterssonin mukaan hän toimi Hendelön voutina 1657 ja Norrköpingin nimismiehenä ainakin vuonna 1661. Nuori, aikaansaapa mies kuollessaan!

Abraham Larssonin pojanpoika Nils Nilsson Eldh toimi pankkiirina Tukholmassa ja avioitui apteekkari Gottlieb Fichteliuksen & potsdamilaisen Maria Magdalena Rosenackin tyttären Hedvig Magdalena Fichtelian kanssa.

Peterssonin tietoja täydentäen voidaan todeta, että Nilsin & Hedvigin pojalla Emanuel Eldhillä ja hänen aviosiipallaan Ulrika Lovisa Modéella (isoisän äiti; Maria Ulfvenklou – vapaaherra Lars Eldstiernan tytärpuoli avion kautta, isoisän isä; Reinhold Modeus nob. Modée) oli mm. Edla-niminen tytär, joka aviotui Johan Utterin ja Margareta Elisabet Enckellin Elias-pojanpojan (synt. a.u. 4.4.1765 Tukholmassa) kanssa (huom. Alftan-linkit!).

Elias tuli lapsena adoptoiduksi Karl Fredrik Kuhlmanin toimesta ja käytti hänen sukunimeään. Elias Kuhlmanin ja Edla Eldhin tytär Edla Kuhlman puolestaan adoptoitiin tätinsä Gustava Magdalena Eldhin ja tämän puolison Karl Gustaf Sylviuksen nob. Feuerstern perheeseen, sulkien kuolleessaan naimattomana (20.2.1871) Suomen ritarihuoneeseen vuonna 1819, numerolla 179 introdusoidun Feuerstern-aatelissuvun.

Giösling
Posts: 42
Joined: 17.02.09 10:34

Re: Emerentia Tott; revisited

09.08.18 10:44

Aiheeseen liittyvän tutkimusmatkan (Carolina Rediviva, 2018) tulokset ovat nyt esillä osoitteessa:

http://nurmiin.info/kotisivut/sukukirja ... n#redidiva

Lukuiloa!

Return to “Puheenvuoroja historiasta”