Vuosikymmenet on demareita syytetty tästä. Ragnar Nordström esittää muistelmissaan toisenlaisen selityksen:
Lapuanliikkeen tavoite oli lujittaa puolustusta ja varmistaa maan vapaus ja rajat. Lapuanliikkeen painostus sai aikaan, että Mannerheimista tuli puolustusneuvoston puheenjohtaja ja kenraali Waldenista sen jäsen.
Vuonna 1933 Martti Pihkala (IKL:n kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan jäsen) ajoi 3 miljardin markan määrärahan myöntämistä armeijalle ja keskusteli asiasta Waldenin kanssa (Walden taisi olla puolustusministeri tuolloin?) Walden sanoi olevansa vakuuttunut siitä että se menisi läpi hallituksessa ja myös eduskunnassa, mutta hän ei uskaltanut ajaa määrärahaa, koska eduskunta äkkiä voisi vierittää rasitteet vientiteollisuuden kannettaviksi. Kun tilanne ulkomailla kärjistyi yhä enemmän, riski otettiin vuonna 1936. Laina myönnettiin, kun oli jo liian myöhäistä saada materiaalia kotimaahan ennen talvisodan alkua. (sivu 195).
Hiukan kärjistäen voisi sanoa että talvisodassa vuodatettiin verta sekä isänmaan että vientiteollisuuden puolesta.