Mitä Osmanien valtakunnassa tapahtui vuonna 1915

[Toni Selkala]

Ihan vain huomautuksena nyt alkuunsa, että mikäli artikkelin otsikko on "Armenian genocide" voitaneen olettaa, että se kertoo armenialaisten kansanmurhasta eikä sieltä varmaankaan löydy kovasti sitä kiistävää materiaalia. Se onko mainittu artikkeli, tieteelliset kirjoitukset ja kirjat sitten oikeassa vai ei näyttää tällä hetkellä olevan epäselvää. Jos kriisin katsotaan alkaneen eskaloitua 1890-luvulla niin eikö tuolloin 1890-luvulla armenialaisten tekemät "terroriteot" ole sellaista toimintaa, jota voidaan pitää väkivaltana turkkilaisia kohtaan? Vai eikö länsimaiden luomaan armenialaiseen pyhymis- ja marttyyrimyyttiin mahdu soraääniä?

Ehkäpä Turkki onkin Eurooppaa juuri siksi, että "etniset puhdistukset" alkoivat 1900-luvulla juuri sieltä.

No, jos etnisistä puhdistuksista puhutaan niin silloin ristiretkenkin olivat moisia, tai juutalaisten tappaminen, jota oli kuitenkin manner-Euroopassa harrastettu hyvän tovin, kuten vaikkapa oheisesta linkistä käy ilmi. Ei, turkkilaiset eivät harjoittaneet etnisiä puhdistuksia ensimmäisinä jos harjoittivat niitä ensinkään. Jos tulkintaa muutetaan siten, että kyseessä olisikin sisällissota niin emmekö tällöin ajattelisi, ettei kyseessä missään nimessä ollut etninen puhdistus vaan perinteisen sota-dogman mukaisesti "oikeuttu puolustautuminen". Niin monet asiat tässä kiistassa riippuvat siitä miten tulkitset annettuja lähteitä.

Nyt kuitenkin Turkki on tilanteessa, jossa se haluaa EU:hun, ja silloin se on pakon edesssä.

Tässä kohtaa on aina syytä huomauttaa, että Turkin jäsenhakemus Euroopan unioniin on ollut vireillä jo vuodesta 1987. Turkki on siis halunnut jäseneksi tähän kerhoon jo kovasti monta vuotta, itse asiassa viisi vuotta Suomea kauemmin. Siten kyse ei nyt ole varmaankaan mistään erityisestä tarpeesta muuttaa tulkintaa. Mitä tulee asian kieltämiseen poliittisella tasolla Turkissa ei liene este muissa maissa tai välttämättä edes Turkissa harjoitettavalle tieteelliselle toiminnalle. Itse asiasta, eli tapahtumista ja niihin johtaneista syistä, on nähtävästi olemassa paljon vähemmän aitoa tutkimusta kuin politisoitunutta polemiikkia.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

[Ciccio]

Britti Sir Mark Sykes ja Ranskan Georges Picot ( & Venäjän ulkomininisteri
Sergei Sazonov ) neuvottelivat Ottomaanien imperiumin jakamisesta ja
salainen sopimus allekirjoitettiin 16/5 1916.
mm.:
http://bbs.keyhole.com/ubb/showflat.php ... in/1182163

Englannin ja Ranskan maihinnousu 25/5 1915 ja 8 kuukauden taistelut
Galliopolilla ja ennen länsivaltojen vetäytymistä 9/1 1916 alkoivat
Kut-Al-Amaran taistelut n. 150 km:a Baghdadista Tigrisin varrella
Basrasta pohjoiseen 7/12 1915 - 29/4 1916.
Britit joutuivat vetäytymään Mesopotamiasta.

Miksi ensimmäisen maailmansodan aikana kapinoivien armenialaisten kansanmurha 1915 on nostettu esille ?


Armenialaisten käymien sotien historia näyttäisi alkavan suunnilleen samoilta ajoilta kun Noan arkki jäi Ararat-vuorelle Jerevanin lähellä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Military_h ... of_Armenia
Wiki-listassa viimeisenä armenialaisten käymänä sotana on Kosovo 1999.

Osmanien imperiumia jaettiin jälleen 1918 ja nyky-Turkin alueesta lohkaistiin suurehko Armenian ensimmäinen tasavalta (1918- 1920.
Kreikkalaisetkin hyökkäsivät Englannin ja Ranskan tuella, mutta joutuivat vetäytymään Ankaran porteilta.

Kemal Atatyrk´n Turkkiin ei jäänyt armenialaisia, eikä kreikkalaisia - vaikkakin
Turkki modernisoitiin länsimaisten esikuvien mukaisesti Turkin itsenäisyyssodan päätyttyä 1923.

Lähi-idän kriisit näyttäisivät periytyvän jo Osmanien imperiumin jakamisesta ?

Veikko Palvo

[Ciccio]

Tämän
http://www.turkishdailynews.com.tr/arti ... wsid=55652
mukaan
ARF, Armenian vallankumouksellinen liitto(valtio) alkoi 1914 rekrytoida armenialaisia Venäjän armeijaan ja sissijoukkoihin.
Mainitaan luku 200 000 armenialaista taisteli Englannin, Venäjän ja Ranskan
joukoissa tai sissisotaa käyden Osmannien imperiumia vastaan
ja
vähintään 100 000 taisteli lähdetietojen mukaan ympärysvaltojen puolella.

lähteinä mainitaan mm.:
National Archives, "Armenia in the Worl War, 1926 New York
New York Times 18/4 2005
Senate, Vol. LXVII, part-1, 17/3 1925, Washington

kts. myös Opinions/ Dmitri Shlapentokh, prof./ Indiana University:
The Asian card in Ukrainian history


Balfourin julistus vuodelta 1917
http://www2.hs.fi/kronot/palestiina/06.html
liittyy sekin Ottomaanien valtakunnan jakamiseen.

Käytiinkö ensimmäisen maailmansodan merkittävimmät taistelut itärintamalla ?
"Länsirintamalta ei mitään uutta"

Veikko Palvo

[tsadilainen]

Serafim lainaa jossain, että armenialainen ei ensisijaisesti koe olevansa esim. tiettyä ammattia harjoittava vaan kuuluvansa kansaan, jota turkkilaiset ovat vihanneet niin, että ovat tehneet kansanmurhan.

Valitettavasti kysymys oli enemmän 'kuka kenet'-tyyppisestä tilanteesta kuin siitä, että pahat turkkilaiset olisivat vihanneet harmittomia armenialaisia. Bosnian muslimit ovat olemassa vain, koska Itävalta-Unkari miehitti tämän Turkin maakunnan 1878 ja jäädytti tilanteen. Muuten heidät olisi puhdistettu jo aika päiviä sitten, eikä kukaan edes muistaisi heidän olleen joskus olemassa, yhtään sen enempää, kuin muistetaan venäläisten Pohjois-Kaukasiasta ajamia kansoja. Kansanmurhan kiistäminen on sinänsä Turkilta hyvin epäviisasta, viisaampaa olisi laajentaa tarkastelua koskemaan koko Ottomaanien valtakunnan hajoamista. Harvoilla sen osapuolilla on syytä ylpeilyyn.

Peruskysymys nähdäkseni on, että Korkea portti ei antanut muille kuin muslimeille täysiä kansalaisoikeuksia, mitä nämä eivät enää 1800-luvulla hyväksyneet ja vetosivat (kristittyihin) ulkovaltoihin.

Peruskysymys on se, että kun vanha, epädemokraattinen valta, jonka puitteissa kenelläkään ei ollut kansalaisoikeuksia, mutta toiset alamaiset olivat etuoikeutettuja suhteessa toisiin, horjui, mitä tahansa saattoi tapahtua, ja tapahtuikin. Vanhat säännöt eivät päteneet ja uusia luotiin voimakeinoin. Olisivatko kristityt kansat todella tyytyneet pelkkiin kansallisoikeuksiin? Tyytyivätkö kansalliset liikkeet muualla niihin?

[Erkki Juvonen]

Valitettavasti kysymys oli enemmän 'kuka kenet'-tyyppisestä tilanteesta kuin siitä, että pahat turkkilaiset olisivat vihanneet harmittomia armenialaisia.

Niinpä.

Sodaksikin sitä voisi sanoa. Niissä tapauksissa joissa sisällissotaa käydään etnisistä syistä, niin pirukaan ei erota sotaa kansanmurhasta. Marttyyriutta tavoittelevat sisällissodan häviäjät nimittävät sotaa – tietenkin, kuinkas muuten – kansanmurhaksi. Tulivatko valkoiset pohjalaiset muka murhaamaan punaisia hämäläisiä? No, eipä tietenkään, mutta vain koska vihollisuuksien perusta ei ollut – parhaalla tahdollakaan ymmärrettynä – etnisyys vaan poliittiset syyt.

Määritelmän mukaan on kansanmurha – jota nimitystä sisällissodan häviäjät epäselvissä tapauksissa havittelevat kuin kuuta nousevaa – myös vaikkapa ryhtymistä jo pakkotoimiin syntyvyyden ehkäisemiseksi ryhmän keskuudessa. Mikä tahansa keino käy – kunhan toimien tarkoituksena on jonkin etnisen kansanryhmän hävittäminen. Sitä sitten todistellaan useimmiten viittaamalla suuriin tappiolukuihin. Kansanmurhan ja ”muun” sisällissodan välinen ero on yhtä selvä kuin veteen piirretty viiva. Oikeastaan ei mieleeni tule muu kuin juutalaisten joukkotuhonta sodan aikana, joka olisi ollut selvästi sitä. Kuvaavaa onkin, että vain 27 valtiota, niiden joukossa kylläkin Ranska on tuominnut tapahtumat kansanmurhana. Yhdysvallat ei sen sijaan, ei liioin Iso Britanniakaan eikä Saksa. Varovaisuus on paikallaan, sanon minä.

Juppe

[Emma-Liisa]

Niall Ferguson käyttää kirjassaan The war of the world nimitystä "kansanmurha" (genocide) ja katsoo asian tulleen riittävän hyvin todistetuksi jo aikalaistodistajien perusteella, joiden joukossa oli ylätasolla ulkovaltojen lähettilläitä ja paikallisella tasolla lähetyssaarnaajia sekä (mikäli näiden puolueettomuus kiistetään) myös Turkin liittolaisen Saksan edustajia. Hän kiistää myös että kyseessä olisi ollut vastaus armenialaisten kansannousuun (paavin lähettilään mukaan siitä ei ole todisteita, vaan sakslaisten upeerien mielestä mellakat olivat vastaus sortoon). Paavin lähettiläs kysyy myös, mihin naiset ja lapset olivat syyllisiä. Ne naiset jotka eivät kuolleet marssilla ilman ruokaa ja vettä, myytiin haaremiin, lapset taas kasvatettiin islamiin.

Ferguson lainaa myös Aleppon arkkipiispan varoitusta: kun monikansallinen imperiumi muutetaan kansallisvaltioksi, tuloksena voi olla verilöyly.

[tsadilainen]

Niall Ferguson käyttää kirjassaan The war of the world nimitystä "kansanmurha" (genocide) ja katsoo asian tulleen riittävän hyvin todistetuksi jo aikalaistodistajien perusteella, joiden joukossa oli ylätasolla ulkovaltojen lähettilläitä ja paikallisella tasolla lähetyssaarnaajia sekä (mikäli näiden puolueettomuus kiistetään) myös Turkin liittolaisen Saksan edustajia. Hän kiistää myös että kyseessä olisi ollut vastaus armenialaisten kansannousuun (paavin lähettilään mukaan siitä ei ole todisteita, vaan sakslaisten upeerien mielestä mellakat olivat vastaus sortoon). Paavin lähettiläs kysyy myös, mihin naiset ja lapset olivat syyllisiä. Ne naiset jotka eivät kuolleet marssilla ilman ruokaa ja vettä, myytiin haaremiin, lapset taas kasvatettiin islamiin.

Ferguson lainaa myös Aleppon arkkipiispan varoitusta: kun monikansallinen imperiumi muutetaan kansallisvaltioksi, tuloksena voi olla verilöyly.

Itse joukkotuho on dokumentoitu varsin hyvin, siinä ei ole asiallista syytä erimielisyyteen. Nimityksestä 'kansanmurha' voidaan kiistellä lähinnä siltä kannalta, vastasivatko tapahtumat sitä, miten käsite on määritelty kansainvälisissä sopimuksissa.
Mitään varsinaista kansannousua ei liene tapahtunut. Joitakin tuhansia Turkin armenialaisia liittyi Venäjän joukkoihin sodan alussa, mutta enemmistö pysyi kuuliaisina hallitukselle ja noin kaksisataatuhatta armenialaista miestä ilmoittautui palvelukseen Turkin armeijassa liikekannallepanon yhteydessä.
Armenialaisia ei tuhottu siksi että vaan jotta ei. Kaikki vähemmistöt olivat uhka kansallisvaltiolle, jonka rajat olivat epäselviä ja kansakunta määrittelemättä. Kreikkalaisia suojeli tässä vaiheessa Kreikan puolueettomuus sodassa (Saksa ja Turkki eivät halunneet provosoida itselleen lisää vihollisia). Saksa suojeli Palestiinan juutalaisia pahimmalta (heitä karkotettiin brutaalisti, mutta ei suoranaisesti tapettu). Assyrialaisilla ei ollut suojelijaa, ja Venäjä ei vihollismaana voinut vaikuttaa muuta kuin negatiivisesti armenialaisten kohtaloon.

[Klaus Lindgren]

Tsadilainen puhuu asiaa. Lisäksi voidaan kysyä myös, että jos armenialaiset vaikka olisivatkin kapinoineet Turkin valtakuntaa vastaan, olisiko sekään oikeuttanut joukkotuhoon? Voiko joukkotuhon muka oikeuttaa jollain?

[Emma-Liisa]

Tsadilainen puhuu asiaa. Lisäksi voidaan kysyä myös, että jos armenialaiset vaikka olisivatkin kapinoineet Turkin valtakuntaa vastaan, olisiko sekään oikeuttanut joukkotuhoon? Voiko joukkotuhon muka oikeuttaa jollain?

Niinpä. On varsin kummallinen kaksoisstandardi, jos tuomitsemme valkoisen terrorin Suomessa 1918, mutta hyväksymme turkkilaisten toimet. Toki jälkimmäset voidaan nähdä yhtenä osana sitä etnistä puhdistusta, joita imperiumien hajotessa tapahtui ja toisen maailmansodan aikana (myös Suomen toimesta) jatkui, niin emme leimaa turkkilaisia "ei-eurooppalaisiksi vaan nimenomaan päinvastoin.

Kysymys on vain siitä, että asiaa pitäisi Turkissa saada vapaasti tutkia eikä saada syytettä jos käyttää k-sanaa.

[Toni Selkala]

Lisäksi voidaan kysyä myös, että jos armenialaiset vaikka olisivatkin kapinoineet Turkin valtakuntaa vastaan, olisiko sekään oikeuttanut joukkotuhoon? Voiko joukkotuhon muka oikeuttaa jollain?

Näin esitettynä kysymykseen ei voi tietenkään olla kuin yksi vastaus, mutta mielestäni kysymyksen asettelu sisältää itsessään sellaisia ajattelullisia olettamia, jotka kiistatta johtavat yhteen ainoaan mahdolliseen vastaukseen. Voimme hakea lukemattomia yhtymäkohtia nykypäivästä yhtä hyvin kuin menneisyydestäkin, jossa valtatyhjiössä tai vanhan vallan rapistuessa valtaan pyrkivät ryhmittymät turvautuvat väkivaltaan ajaakseen omaa ja edustamansa joukon etuja. Jos yhdelle näistä ryhmistä annetaan apriorisesti syyttömyyden etuoikeus ei keskustelulla ole todellista pohjaa.

Hajoavan valtion raunioilla käytävää taistelua vallasta värittää liian usein väkivalta, totta. Mikäli vallasta kamppailee useita osapuolia onko loppujen lopuksi merkitystä sillä kuka lopulta onnistuu tuhoamaan eniten, jos kaikki osapuolet tilaisuuden tullen olisivat toimineet samoin? Siten vaikkapa Venäjällä bolshevikkien vallankumous oli kansanmurha, voittaja vain päätti kenen. Yhdysvalloissa etelävaltioiden ja pohjoisvaltioiden välinen sisällissota oli kansanmurha, sodan lopputulos määräsi kenen. Suomen sisällissota oli kansanmurha, sodan lopputulos määräsi kenen. Ranskan suuri vallankumous oli kansanmurha, vallankumouksen lopputulos vain määräsi kenen. Silti emme pyydä näitä valtioita tunnustamaan joukkotuhontaa, kansanmurhaa tai mitään niihin viittaavaakaan. Miksemme?

Vastausta voisi kaiketi hakea siitä, ettei tuloksena edellämainituista konflikteista ollut useita erillisiä kansallisvaltioita vaan yksi yhtenäinen valtio, joka käsitteli syyllisyyden ja syyttömyyden sisäisesti. Käsittääkseni tällä ei kuitenkaan ole suurempaa merkitystä mikäli asiaa pohditaan uhrien kannalta, joka kuitenkin on pohjana kun määrittelemme tekoja kuten kansanmurha, kuollut on kuollut on pyssyä sitten pitänyt maanmies tai naapurin mies. Arbitraariset etnisyysmääritelmät ja anakronistiset valtioanalogiat vain sumentavat kysymystä tehden siitä poliittisen apparaatin, jolla osapuolet voidaan jälkipolvien toimesta määrätä syyllisiksi tai syyttömiksi, kulloinkin vallitsevan kansainvälis-poliittisen ilmapiirin mukaan.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

[Emma-Liisa]

Jos yhdelle näistä ryhmistä annetaan apriorisesti syyttömyyden etuoikeus ei keskustelulla ole todellista pohjaa.

???

Eihän Suomessakaan jaotella valkoisen terrorin uhreja "syyllisiin" ja "syyttömiin", vaan lähdetään siitä ettei edellisiäkään olisi saanut teloittaa. Joskin on oletettavaa, että useimmat punaiseen terroriin syyllistyneet ymmärsivät paeta Venäjälle.

Suomessa kuitenkin terrori kohdistui (pääasiassa) kapinallisiin, mutta Armenian kohdalla kyseessä siviiliväestöön (ml. lapset).

Mikäli vallasta kamppailee useita osapuolia onko loppujen lopuksi merkitystä sillä kuka lopulta onnistuu tuhoamaan eniten, jos kaikki osapuolet tilaisuuden tullen olisivat toimineet samoin?

Tästähän ei ole armenialaisten suhteen mitään todisteita. Moraalisesti se on kestämätön.

Siten vaikkapa Venäjällä bolshevikkien vallankumous oli kansanmurha, voittaja vain päätti kenen.

Tarkoittanet sisällissotaa? Sen aikaista terroria ei olekaan kovin ankarasti arvosteltu. Toinen asia on Stalinin terrori, joka kohdostui aseettomiin siviileihin ja usein koko perheeseen, vieläpä omiin kannattajiin. Eivät käsittääkseni useimmat kommunistitkaan jälkimmäistä hyväksy eivätkä pidä "tarpeellisena".

Yhdysvalloissa etelävaltioiden ja pohjoisvaltioiden välinen sisällissota oli kansanmurha, sodan lopputulos määräsi kenen.

No ei nimeomaan ollut, vaan osoittaa että sisällissotaakin voiaan käydä suht' sivistyneesti. Syyksi on olettu, että vastakkain ei ollut ylä- ja alaluokka.

Suomen sisällissota oli kansanmurha, sodan lopputulos määräsi kenen. - - Silti emme pyydä näitä valtioita tunnustamaan joukkotuhontaa, kansanmurhaa tai mitään niihin viittaavaakaan. Miksemme?

Koska asiaa on 60-luvulta asti käsitelty normaalisti, tieteessä ja taiteessa (kirjallisuudessa jo heti tapahtumien jälkeen). "Valtion" puolesta asia on tunnustetty eri tavoin siitä lähtien, kun yhteinen kaatuneiden muistopäivä luotiin 1940. Pääministeri oli esim. läsnä Tammisaaren muistomerkin vihkiäisissä.

Kannattaa myös muistaa että SDP sai jo vuoden kuluttua ottaa osaa seuraaviin eduskuntavaaleihin, ja Tanner muodosti vähemmistöhallituksen alle kymmenen vuoden kuluttua kapinasta. SDP:stä tuli jo vuosikymmeniä sitten valtionhoitajapuolue ja Kekkonen integroi kommunistit. Suomen presidentti on jo vuodesta 1982 edustanut "hävinnyttä puolta".

Joten kenen puolesta kenelle presidentti Halonen tunnustuksen tekisi? Itsensä puolesta itselleen vai?

[Emma-Liisa]

Jos tosiaan lähdetään siitä, että "voittaja tappaa enemmän mutta hävinnyt tappaisi jos vain voisi", niin miksi ihmeessä serbejä raahataan Haagiin tuomiolle?

[Klaus Lindgren]

Ymmärtääkseni Armenian kansanmurhan rinnastaminen vuoden 1918 sisällissotaan Suomessa ontuu sikäli, että Suomessa kumpikaan osapuoli ei pyrkinyt tuhoamaan jotain kansanryhmää kokonaisuudessaan.

[tsadilainen]

Lisäksi voidaan kysyä myös, että jos armenialaiset vaikka olisivatkin kapinoineet Turkin valtakuntaa vastaan, olisiko sekään oikeuttanut joukkotuhoon? Voiko joukkotuhon muka oikeuttaa jollain?

Näin esitettynä kysymykseen ei voi tietenkään olla kuin yksi vastaus, mutta mielestäni kysymyksen asettelu sisältää itsessään sellaisia ajattelullisia olettamia, jotka kiistatta johtavat yhteen ainoaan mahdolliseen vastaukseen.

Tämänkin joukkotuhon tekijät antoivat tuohon kysymykseen toisen vastauksen.

Voimme hakea lukemattomia yhtymäkohtia nykypäivästä yhtä hyvin kuin menneisyydestäkin, jossa valtatyhjiössä tai vanhan vallan rapistuessa valtaan pyrkivät ryhmittymät turvautuvat väkivaltaan ajaakseen omaa ja edustamansa joukon etuja. Jos yhdelle näistä ryhmistä annetaan apriorisesti syyttömyyden etuoikeus ei keskustelulla ole todellista pohjaa.

Tarjoaisin tähän vähintäänkin sanan "syyttömyys" tilalle sanaa "viattomuus". Armenialaiset olivat syyttömiä joukkotuhontaan, koska he eivät sellaista tehneet. Se, mitä he olisivat saattaneet tehdä toisenlaisessa tilanteessa (ennustettuna Balkanin historian pohjalta), ja miten tietoisuus tästä vaikutti Turkin hallituksen päätöksiin, on relevanttia, mutta ei nyt kuitenkaan hämärretä sitä, kuka teki mitä ja kenelle.

Hajoavan valtion raunioilla käytävää taistelua vallasta värittää liian usein väkivalta, totta. Mikäli vallasta kamppailee useita osapuolia onko loppujen lopuksi merkitystä sillä kuka lopulta onnistuu tuhoamaan eniten, jos kaikki osapuolet tilaisuuden tullen olisivat toimineet samoin? Siten vaikkapa Venäjällä bolshevikkien vallankumous oli kansanmurha, voittaja vain päätti kenen. Yhdysvalloissa etelävaltioiden ja pohjoisvaltioiden välinen sisällissota oli kansanmurha, sodan lopputulos määräsi kenen. Suomen sisällissota oli kansanmurha, sodan lopputulos määräsi kenen. Ranskan suuri vallankumous oli kansanmurha, vallankumouksen lopputulos vain määräsi kenen. Silti emme pyydä näitä valtioita tunnustamaan joukkotuhontaa, kansanmurhaa tai mitään niihin viittaavaakaan. Miksemme?

Nämä vertailukohteet ovat huonoja sikäli, että niistä mikään ei ollut ensisijaisesti etninen konflikti. Etnisen ryhmän vaihtaminen on huomattavasti problemaattisempaa kuin puoluekannan, kansalaisuuden tai jopa uskonnon, ja juuri siksi etniset konfliktit johtavat kansallisvaltioiden kaudella toisten osapuolten eliminoimiseen joukkotuhonnalla tai karkoituksella. Käsitteitä ei pidä sotkea - jos kaikki on kansanmurhaa, mitä hyötyä koko sanasta on?

[Toni Selkala]

Ymmärtääkseni Armenian kansanmurhan rinnastaminen vuoden 1918 sisällissotaan Suomessa ontuu sikäli, että Suomessa kumpikaan osapuoli ei pyrkinyt tuhoamaan jotain kansanryhmää kokonaisuudessaan.

Jos lopputulos on kuitenkin molemmissa tapauksissa lukematon määrä uhreja en ole aivan varma siitä mikä rinnastamisen ongelma lopulta on. Itse en ainakaan näe suurta eroa sen välillä kuolevatko ihmiset nälkään ja huonoon kohteluun suomalaisella vankileirillä vai osmannien valtakunnan määräämällä karkoitusmatkalla.

Jos tosiaan lähdetään siitä, että "voittaja tappaa enemmän mutta hävinnyt tappaisi jos vain voisi", niin miksi ihmeessä serbejä raahataan Haagiin tuomiolle?

Tätä logiikkaa en nyt oikein ymmärrä, Haagin Bosnian sodan erityistuomioistuimessa tuomitaan kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet rikoksiin sodassa, olivat he sitten serbejä, kroaatteja tai bosnialaisia. Toki tällä ei ole keskusteltavan asian kannalta suurempaa merkitystä, sillä kuten on käynyt ilmi, säädökset rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä kansanmurhan tunnusmerkistöt ovat olleet olemassa aikana jolloin teot on tehty toisin kuin puhuttaessa armenialaisten kansanmurhasta.

Itselleni on tullut kaikesta lukemastani kuva, että syyllinen on ollut pitkälti selvillä jo ennen varsinaisia todisteita syyllisyydestä. Hyvän kuvan antaa kirjoittelu siitä, miten osmannien tietoisena tarkoituksena olisi ollut armenialaisten kansannousun aloittaminen, jotta he voisivat käyttää tätä verukkeena kansanmurhaan. Mikäli todella kansanmurhaan olisi haluttu ryhtyä, eikö sen olisi voinut toteuttaa aivan yhtä hyvin ilman veruketta? Kaikessa kirjoittelussa paistaa varsin vastaava määritelmä oikeutuksesta kuin näemme monissa muissakin ongelmallisissa kriiseissä yhä tänä päivänä. Voimme lukea lehdistä miten "palestiinalaisterroristi murhasi lapsia", mutta "Israel toteuttaa sotilasoperaation". Itse en tiedä mikä on helikopterista ammutun "täsmäohjuksen" tappaman lapsen ja itseensä pommilla räjäyttävän tappaman lapsen ero. Siksi kalskahtaa tyhjältä tematiikalta puhua osmanneista (armenialaiset) yksinomaan uhreina ja osmanneista (turkkilaiset) yksinomaan syyllisinä.

Miten esimerkiksi tulisi tulkita jo 1890-luvulla alkanutta aseellista armenialaisnationalistista liikehdintää? Oliko kyseessä viattomien puolustaminen syyllisiä vastaan vai aseellinen kansannousu valtion sisällä, johon valtion armeijan tuleekin puuttua voimatoimin? Lisäksi miten tulisi suhtautua kristillisten lähetyssaarnaajien raportointiin taistelussa, jossa vastakkain on näennäisesti islam ja kristinusko? Kenen totuus lopulta on luotettavin totuus? En kiistä etteikö ihmisiä olisi tapettu syyttä, kysymys lieneekin siitä konstituoiko tämä suuremman syyllisyyden näistä kuolleista joillekin tapahtumien osapuolista vai ei. Molemmat osapuolet syytävät propagandaa, jonka valossa vastapuolen syyllisyys on ilmeistä.

Niin, ja tästä on pitänyt kirjoittaa alusta saakka. Tässäkin keskustelussa on useaan otteeseen tuotu esiin väite, että Turkki aktiivisesti kieltäisi kirjoittelun ja tutkimuksen armenialaisten kansanmurhasta. Kuitenkin Turkin valtion toimesta on oltu yhteydessä Armeniaan tavoitteena perustaa yhteinen tutkimushanke, jolla selvitettäisiin arkistotietojen valossa mitä alueella todella tapahtui vuonna 1915. Asiasta voi lukea vaikkapa Turkin Yhdysvaltain suurlähetystön sivulta alla olevasta linkistä. Onko kyseessä jälleen yksi keino välittää Turkki-myönteistä propagandaa -- en tiedä, mutta ainakin kyseessä vaikuttaa olevan hanke asian selvittämiseksi.

Turkey's Initiative to Resolve Armenian Allegations Regarding 1915

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä