Veikko Huuska
Viestit: 193
Liittynyt: 28.09.08 15:26
Paikkakunta: Ikaalinen

Re: Leninin kunniamerkki - sen suomalaiset saajat

22.12.15 13:37

Lisäys 22.12.2015;
Neljä uutta LKM:n saajaa;


Siivotessani kirjahyllyjäni käteeni osui Karjalan Sanomien n:o keskiviikko 26. toukokuuta 2010. Lehden sivulla 8 jatkuu Juho Mullosen sarja ”Maanmiehemme Neuvosto-Karjala –lehden sivuilla (1949-1990)”. Mullosen artikkelisarja liittyy Petroskoissa ilmestyvän Karjalan Sanomat –lehden 90-vuotisjuhlavuoden teemaan. Lehti on alkujaan perustettu Karjalan Kommuuni –nimisenä vuonna 1920.
Juho Mulloinen kertoo tarkemmin ajoittamattomassa jutussaan yhteensä neljästä (4) suomalaisesta (tai suomensukuisesta, jotka olen tässä LKM-sarjassa lukenut mukaan) Leninin kunniamerkin saajasta. Palkitseminen ajoittunee 1960-luvun alkuun, ja palkitut ovat selkeästi Karjalan metsä- ja puunjalostussektorin ammattitaitoisia työntekijöitä:

Traktorinkuljettaja Reino Veikkolainen, josta mainitaan ”Matroosan metsätyömaan traktorinkuljettaja Reino Veikkolainen sai korkeimman palkinnon, Leninin kunniamerkin”.

Autonkuljettaja Juho Huttunen, josta mainitaan: ”Puunjalostuslaitoksissa työskenteli myös huomattava lukumäärä inkeriläisiä. Eniten lehden (Karjalan Sanomat) sivuilla kerrottiin Juho Huttusesta, joka Petroskoin talorakennuslaitoksen autonkuljettajasta oli koulutettu vasta perustetun puukuitulevyosaston vanhemmaksi puristinkoneen hoitajaksi.
Tunnollisesta työstä hän sai Neuvostoliiton sosialistisen työn sankarin kunnianimen ja Lenin-kunniamerkin ja oli Venäjän Korkeimman Neuvoston kansanedustajana.”
(Sosialistisen työn sankarin arvonimeen liittyi aina Leninin kunniamerkki; https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialist ... 6n_sankari )

Prikadisti, raappaaja Aino Rokko: ”Rakennustyömailla mainetta niitti Aino Rokon kuusihenkinen inkeriläisnaisten raappaajaprikaati. Aino oppi ammatin Pihkovassa. Hän kertoi vastenmielisesti tulevasta ammatistaan. Karjalaan saavuttuaan hän sopeutui siihen, ja yli neljännesvuosisataa työryhmä suoritti lukuisten asuin- sekä julkisten rakennusten raappaustöitä. (Mullonen käyttää nimenomaan ammattinimikettä "raappaaja", tarkoittanee meikäläisittäin rappaajaa, vh)
Lehden sivuilla 21. helmikuuta 1965 he vetosivat rakentajiin: ”Karttakaamme tekemästä hylkytyötä”. Rokon siirtyessä eläkkeelle ryhmän johtajaksi tuli Antonina Moisejeva, joka kiitollisena muisteli opettajaansa ja kertoi, että ryhmä täyttää edeltäjänsä vaatimusta. Rokko oli palkittu Leninin-kunniamerkillä.”

Prikadisti, karjakko Aino-Liisa Korhonen, josta Juho Mullonen kertoo: ”Karjalan maataloudessa maanmiehiäni ei ollut kovinkaan paljon. Sinne värvättiin siirtolaisia muualta. Poikkeuksena oli Salmin neuvostotila.
Keväällä 1947 sinne saapui ryhmä entisiä Parkkalan Kaukolan kylän asukkaita. Evakkoreissulta Siperiasta saapuneita asukkaita häädettiin kotikonnuiltaan, niin kuin kaikki inkeriläiset maan hallituksen 7. toukokuuta 1947 tekemän määräyksen mukaan.
Nähtävästi tasavallan keskuselimien luvasta he saivat mahdollisuuden asettua Salmiin, kielletylle alueelle. Siirtolaisnaisista muodostettiin karjakkoprikaati Aino-Liisa Korhosen johdolla. Hän oli palkittu Työn Punaisen Lipun kunniamerkillä.
Karjakkoryhmä (Maria Hännikäinen, Maria Läärä, Susanna Punkkinen, Hilda Tonne ja Susanna Parkkinen) alkaen vuodesta 1948 saavutti säännöllisesti parhaimpia tuloksia lypsäen lähes 4 000 litraa ja enemmänkin yhdestä lehmästä vuodessa.
Aino työskenteli 28 vuotta keskeytymättä karjakkona, oli saanut Sosialistisen Työn Sankarinimen, useita kunniamerkkejä ja ollut Korkeimman Neuvoston edustajana.”

Kuten havaitaan kaikki neljä tässä esiteltyä Leninin Kunniamerkin ”suomalaista” saajaa edustavat Hrusthevin ajan lattiatason ”valiotyöläisiä”, ei sotilaita, tutkijoita tai ylempiin asemiin kohonneita poliitikkoja.
*

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”