Osmo Pekonen kirjoitti:
Korkeasta eurooppalaisuudesta turkulaisten hankkeessa ei ole jälkeäkään. Turussa ei varmaan osattaisi sanoa, mitä sellainen edes voisi tarkoittaa. Henrik Gabriel Porthania ei mainita missään. Kuitenkin Turku oli vuosisatojen ajan Suomen tärkein portti Eurooppaan. Vasta vuoden 1827 tulipalon jälkeen tämän roolin sai ensin Pietari ja sitten Helsinki.
Vanhan Turun akatemian viimeiset vuosikymmenet olivat luonnontieteiden loistoaikaa, jolloin turkulaiset tekivät maailmanluokan tutkimusta. Pehr Kalm tutki Pohjois-Amerikan flooraa ja faunaa, ja hänen mukaansa nimettiin Pennsylvanian kansalliskukka, Kalmia latifolia.
Herman Spöring purjehti kapteeni Cookin mukana Tahitille mittaamaan maapallon etäisyyttä Auringosta. Johan Gadolin löysi alkuaineen numero 39, yttriumin, ja keksijän kunniaksi Ranskan tiedeakatemia nimesi alkuaineen numero 64 gadoliniumiksi. Anders Johann Lexell tuli Venäjän tiedeakatemian jäseneksi ja osoitti laskennallisesti, että Uranus on planeetta.
Tämäntyyppisiä asioita Turussa vierailevat sivistyneet amerikkalaiset, englantilaiset, ranskalaiset ja venäläiset varmaan haluaisivat kuulla. Ei sanaakaan. Kaikki hukkuu haitaripainin ronskiin jytkeeseen.
Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen vastasi Pekoselle 21. 4. otsikolla ”Kulttuuripääkaupunki muistaa nyt naisia” ja muistutti, että Turun yliopistosta kulttuuripääkaupunkihankkeeseen osallistuva "Eletty ja koettu Turku” hanke haluaakin nostaa esille historian unohdettuja puolia, kuten naisten ja tyttöjen historiaa:
Tytöt ja naiset ovat olleet pitkään historiatieteen suuria näkymättömiä, mutta vähitellen myös heille on alkanut muodostua menneisyys. On huomattu, etteivät näkyvä asema tai suurmiesteot ole ainoa historian mitta.
Politiikalle ja sodille varatulle historian estradille haluttiin tällä kertaa nostaa turkulaiset naiset: porvarittaret, kapakoitsijat, kaupustelijat, piiat, tyttökoulujen mamsellit, kätilöt, ylioppilaat, taiteilijat ja tiedenaiset.